Quantcast
Channel: Christer Sundqvist
Viewing all 129 articles
Browse latest View live

Diabetesliitto vastaan Terveysälykkäät

0
0

Kokonaisvaltainen terveys: lepo ja uni – rentoutuminen – fyysinen ravinto – psyykkinen ravinto – liikunta – elämän haasteet

 

Lukijat pääsevät reaaliajassa kolmannen erän alkuun tässä kutkuttavan jännässä kamppailussa, jossa kohtaavat lääketeollisuuden sponsoroima huippuunsa trimmattu Diabetesliitto ja piskuinen, rutiköyhä Terveysälykkäiden joukkue.

 

Vuonna 1948 perustettu Sokeritautisten yhdistys on vuosien saatossa kasvanut Diabetesliitto -nimiseksi huippuunsa trimmatuksi lääketeollisuuden sponsoroimaksi joukkueeksi, joka kylvi ensimmäisen erän aikana kauhua Terveysälykkäiden hajanaiseen porukkaan.

Kamppailun ensimmäisen erän päätyttyä peräti 5-0 Diabetesliitolle, poistui erätauolle murheen murtama Terveysälykkäiden joukkue. Terveysälykkäitä vietiin kuin litran mittaa.

Toiseen erään saapui Terveysälykkäiden joukkue hammasta purren. Varsinkin erän loppupuolella nähtiin keskushyökkääjä Antti Ortopeti-Heikkolalta muutama varsin näyttävä läpiajo, mutta mitä se yksinäinen Antti mahtoi loistavasti kurvailleelle Diabetesliitolle? Ei mitään. Anttikin sai todeta tulostaululla tylyt numerot 8-0. Nouseeko Terveysälykkäät enää tästä ahdingosta?

Kolmannen erän alkuun Terveysälykkäiden Antti joutui jäähylle nujakoituaan ja jauhettuaan paskaa Diabetesliittoon värvätyn ammattilaissapuskoija Mikael Forgethölmön kanssa. Päätuomari puhalsi Antille viiden minuutin rangaistuksen ja siinäkö romahti lopullisesti Terveysälykkäiden peli?

Forgethölmön vielä naureskellessa Ortopeti-Heikkolan hölmöilylle, jäällä nähtiin yllättävä käänne: Spotlightiin astui Terveysälykkäiden yllätysveto, Lasse Uusivuori. Tämä väärällä tavalla tervehtynyt laitahyökkääjä pyöritti sekaisin Diabetesliiton puolustuksen ja makeaan löhöilyyn tottunut Diabetesliiton Eliina Pulla-Aro sai poimia useita kiekkoja maaliverkosta.

Sensaatiomaisen hyvää peliä esittänyt Terveysälykkäiden joukkue on tätä kirjoitettaessa enää kaksi maalia häviöllä. Tilanteessa 8-6 olemme nähneet Terveysälykkäiden upean taistelun edelleen jatkuneen. Tämä on tulos kun uskalletaan uhmata suurta ja mahtavaa Diabetesliittoa ja jättää kaukaloon jok’ikinen sokerinmurunen.

Kovalla voilla liukastettu ja hävyttömän vähän leipää, pastaa, pullaa ja perunaa nakertava Terveysälykkäiden joukkue on saavuttanut sellaisen pelihurmion, että siinä unohtuu hyvien tapojen käyttö. Terveysälykkäät osoittavat kokeiluillaan, että lääkkeitä ei tarvitakaan. Riittää kun mailaa puristava käsi ei enää ole täynnä sokeria ja insuliinia.

Aivopesty Diabetesliiton joukkue yrittää epätoivoisesti koota rivinsä profeetta Matti Muusiturvan taakse. “Tää on viimeinen taisto…” kaikuu vaihtoaitiosta. Diabetesliiton joukkue tietää, että Ruotsista saattaa ehtiä perille ennen kolmannen erän päättymistä, kaksi kovarasvaista vahvistusta Annika Laaksonoksa ja Andreas Kertaniitty. Jos tuo kaksikko pääsee vauhtiin, silloin saattaa Diabetesliiton vielä käydä karpaten… ei kun kalpaten.

Seuraa tässä blogissa kolmannen erän lopputapahtumia – reaaliajassa!

 

Share


Homekoulut uudelleen arvioituna – energiansäästöä aloittelijoille

0
0

Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa homeongelmista. Suomessa arvioidaan olevan jopa 1 500 homekoulua. Tämä kirjoitus pyrkii homeen tieteelliseen analysointiin unohtamatta veropolitiikkaa, arkkitehtuuria ja uskontoa.

 

En toki halua jättää maailmanselitysprojekteja yksinomaan Pauli Vahteran harteille. Tässä aimo annos hometietoutta uudelleen arvioituna. Tämä kirjoitusaihe annettiin vinkkinä eräältä lukijaltani ja se sai alla näkyvän muodon kuunnellessani autoradiota yksinäisellä matkallani alas Lapista. Voitte näitä kirjoitusvinkkejä lähetellä jatkossakin. Teen sitten juttujani joko autoradiolla tai ilman.

Voissa paistettu kotimainen lohi, wokattu parsakaali-porkkana-lisuke sekä raikas vihersmoothie, sytyttivät aivoni sopivaan vireeseen kun tuttavani Birdie eräänä päivänä väitti, että homeongelma on amerikkalaisen ekonomistin Walter Wolfgang Hellerin syytä.

Heller päätyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa samaan päätelmään kuin Jyrki Katainen EU-Suomessa. Hyvätuloisten veroale ja yritysverouudistus oli tuova kasvua koko kansalle. Suorastaan fantastinen idea.

Nimellä Kennedy-Johnson Tax Cut 1964 tunnettu veropaketti tosin sysäsi Yhdysvallat massiivisen velkaantumisen tielle ja lopulta aiheutti vuonna 1944 kehitellyn Bretton Woods sopimuksen tuhon, ajoi dollarin irti kultakannasta ja synnytti öljykriisin. Yksinkertaisesti sanottuna koko maailman valuuttamarkkinat sekosivat kymmenen vuoden sisällä verouudistuksesta.

Lääke kituvaan kasvuun siis rikastutti miljonäärejä, mutta haittavaikutuksena työväenluokka kurjistui. Tyypillistä poliittista suhmurointia.

Nyt sitten piti aloittaa säästötalkoot. Tietenkään rahaa ei pitänyt säästää, vaan energiaa. Velkaa sai pankista vaikka kottikärryn täydeltä, kunhan energiaa säästyi. Inflaatio muutti taloon ja projekti aloitettiin vuoden 1976 uusien energiamääritysten avulla.

Tähän asti olet lukenut vasta alkulämmittelyäni, sillä nyt pääsen itse asiaan, eli tiukempaan luonnontieteeseen ja homekouluihinkin. Yritän hieman pehmentää kertomustani energian ja homesienten oikuista keksityn esimerkin avulla.

Lämpö johtuu aina kuumemmasta viileämpään. Kun vaikkapa välinpitämättömien vanhempien hulttiopentu huutaa lämmöneriste päänsä suojana opettajalle koulun ruokalassa, niin energiaerot vähitellen tasaantuvat ja myös kansankynttilä alkaa lämpenemään. Tilanne viilenee kuitenkin lopulta energiaerojen harmoniseen balanssiin. Tätä sanotaan entropian laiksi.

Lämpötilaeroa voi ylläpitää ainoastaan ulkopuolisen lisäenergian avulla. Pipopäiselle pahantekijälle energiaa antaa esimerkiksi kaverien kannustus ja melodiaton musiikki. Siksi yksittäinen lämmönlähde kannattaa erottaa virtalähteestä ennen kuin pahempaa ylikuumentumista pääsee tapahtumaan.

Eri aineilla on tietenkin erilainen lämmönjohtavuus. Lämmönläpäisykerroin, eli U-arvo, lämmönjohtavuus (lambda-arvo) ja kastepiste ovat teknisiä termejä, joita käytetään kun syynätään ettei ullakolla säteile liikaa. Vintti pimeänä on virkamiesten motto.

Erittäin huonosti energiaa välittävä aine on tyypiltään eriste. Jotkut tuntevat tämän myös nimellä mykkäkoulu. Mykkäkoulu on seinärakenteena kuitenkin vaarallinen, koska kaikki höyrynpäästöongelmat jäävät muhimaan rakenteisiin. Energiaa menee sisään, mutta mitään ei tule ulos. Tätä kutsutaan myös nimellä sieni.

Aspergillus on erittäin yleinen sienisuku ja noin 700 000 suomalaista syö näitä sieniä päivittäin. Valkotakkiset parantajat kutsuvat niitä statiineiksi. Ne alentavat uhriensa kolesteroli- ja hormonitasoja. Terveyden Hävityksen Laitoksen (THL) tarkoituksena on luoda mahdollisimman vähän energiaa kuluttava soijarouheella ruokittu sohvaperuna.

Kun Aspergillus on seinärakenteessa, lääketeollisuus ja THL ei saa siitä voittoja. Siksi seinä-Aspergillus ei intohimoja synnytä. Altistuminen sienelle kuvattiin lääketieteessä vuonna 1842 ja se sai nimekseen aspergilloosi. Yli 170 vuotta on nyt kulunut, mutta vasta viimeisten vuosikymmenten aikana rakennusteollisuus on kunnolla tajunnut miten lääketeollisuuden kiusaksi Aspergillus saadaan kasvamaan seinissä mahdollisimman tehokkaasti.

Välillä oli aika jolloin myös lääketeollisuus yritti hyötyä seinä-Aspergilluksesta, sillä amerikkalainen Squibb-yhtiö toi vuonna 1956 markkinoille sienimyrkyn nimeltä amfoterisiini B, eli Fungizone. Sitä pidettiin kultaisena uutuutena. Mutta sitten tulivat statiinit.

Vastakkain ovat siis kolme merkittävää uskontokuntaa: Jumalaan uskovat, lääkkeisiin uskovat ja ympäristönsuojeluun uskovat.

Jumalaan uskovien mielestä Aspergillus on paha asia sekä pilleripurkissa että seinässä. Lääkkeisiin uskovien mielestä Aspergillus on pillerinä hyvä, mutta seinässä huono. Ympäristönsuojelijoiden mielestä sienilläkin on oikeuksia siinä missä rotillakin. Siksi rotilla ei saa testata elintarvikevärejä ja sienten pitää antaa kasvaa luomuna seinissä.

Ympäristöliike ujuttautui rakennusalalle 1920-luvulla saksalaisen Bauhaus-liikkeen avulla. Vähitellen vihreä rakentaminen alkoikin tarkoittaa sitä, että rakennus oli homeessa jo ennen valmistumistaan. Helpoiten tämä saavutettiin tasakaton avulla, jotta rakenteiden kosteuskuormitus saatiin maksimoitua.

Alvar Aalto on tunnetuin niistä ympäristöterroristeista, joka toi sienien avulla leviävän tasakatto-pandemian Suomeen.

Toinen tärkeä uudistus oli rakentamisen tiiviys. Tämä idea tuli tietenkin Ruotsista. Asialla oli professori Bo Adamson. Kaikki negatiiviset asiat piti padota sisäänsä kuin painekattila. Passiivitalossa asuu passiivinen ihminen.

Tiiviysihanne sopii mainiosti suomalaiseen salailukulttuuriin. Siksi julkinen sektori ihastuikin tiiviyteen kuin Jyrki Katainen Pekka Himaseen ja hänen energiatehokkaaseen kaulaliinaansa. Tiiviys on suorastaan fantastista.

Tiiviistä koulusta ei oppi karkaa ulos hyödynnettäväksi yrityselämässä, vaan jää kiinni vinoihin Pisatuloksiin. Tiiviistä koulusta ei pääse edes terveenä pois. Oppiminen on koukuttavaa. Kuka muka kaipaa uusia tuulia?

 

Share

Valviran päässä viiraa

0
0

Valvira aikoo estää ei-tavanomaisten kilpirauhasongelmien hoidon Suomessa. Valviran päässä ajatellaan ei-tavanomaisella tavalla potilaiden parasta: Yksi “toimiva” lääke kaikille, ei-tavanomaiset potilaat ajetaan ruotuun.

 

Valvira on siis sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Se virasto, joka suojelee niitä valelääkäreitä, vai miten se nyt oli?

Vähän taustaa tälle uusimmalle kummallisuudelle

Olin aikoinaan useita vuosia säännöllisesti Suomen kilpirauhasliiton järjestämillä sopeutumis- ja kuntoutusvalmennuskursseilla luennoimassa ravinnosta, terveydestä ja liikunnasta rentoon ja humoristiseen tyyliini. Silloinen puheenjohtaja oli lupsakka, huumoria ymmärtävä, karhumainen Mr. Koistinen. Sitten puheenjohtaja vaihtui ja enää ei tullut kutsua luennoimaan. Päinvastoin tädit toimistossa olivat varsinaisia tiukkapipoja.

Varsin pian toivuin ikävästä kohtalostani ja kilpirauhasluentoni jäivät pois ohjelmistostani. En ole kuitenkaan voinut unohtaa yhtä seikkaa: Kilpirauhaspotilaat ovat terveydenhoitojärjestelmämme pompoteltavana hämmennykseen asti. Näköjään edelleen. Meno ei ole muuttunut. Ja nyt sitten Valviralla viiraa pahemman kerran.

Mukamas helppo sairaus hoitaa? Jos kilppari kiitää omaa hurjaa vauhtiaan kuin kilpa-auto (kilpirauhasen liikatoiminta), sitten kokeillaan ensin jarrutusta vähän aikaa (lääkkeillä), pistetään radio soimaan (radiojodihoito) ja sitten vedetään edelleen vikuroiva auto kokonaan pois liikenteestä (leikkaus). Kas niin, rouva/herra ajelee nyt sitten jatkossa ilman autoa. Lääkkeeksi autonkaipuuseen tarjotaan elämän loppuun asti tyroksiini-mopolla kurvailua.

Jos sen sijaan kuulut siihen potilasryhmään, jossa bensiiniä normaalisti juovan peltilehmän tankkiin onkin heitetty sekaan pikkuisen dieseliä ja ajellaan läpi elämän käsijarru päällä (kilpirauhasen vajaatoiminta), sitten alkaa hoitoruljanssi, jossa hankalia potilaita syntyy liukuhihnalla. Hoito on valkotakkisten ja varsinkin viranomaisten mielestä selvää kuin pläkki: tyroksiinia tyhjään vatsaan. Sillä se hoituu! Jos ei hoidu, niin olet hankala. Erityisen hankala olet, jos otat itse selvää sairaudestasi, aivan kuten nämä Wilsonit. Katso alla!

Kilpirauhasliitto, jossa siis nykyään on niitä tiukkapipoja eikä niitä lupsakoita karhuja, inttävät sivuillaan, että tärkeintä on kuitenkin potilaan vointi. Ovat nuo tiukat tädit harvinaisen oikeassa. Perustyroksiini ei pelasta kaikkien vajakkien tilannetta.

Hankalaksi heittäytyvä potilas, joka “erinomaisesta” hoidostaan huolimatta rohkenee epäillä olisiko sittenkään kaikki ihan kohdallaan, tuodaan ruotuun takaisin hoidon erinomaisuutta korostaen ja jos edelleen vaivaa jokin seikka, niin ainahan löytyy masennuslääkkeitä. Laskevan auringon tilalla möllöttää pian kalsea kuu.

Nyt päästään sitten vihdoinkin asiaan. Itse asiassa, asiaan päästiin, minun sanailuni tuntien, jopa hämmästyttävän nopsaan. Kopsaan tähän tekstiä naamakirjastani (Facebook, sosiaalinen media):

 

Tapahtuu hyvinvointivaltio Suomessa: Valvira aikoo estää ei-tavanomaisten kilpirauhasongelmien hoidon Suomessa. Tavoitteena on keskittää hoito endokrinologeille, jotka eivät ole perehtyneet sairauteen nimeltä rT3-dominanssi/Wilsonin syndrooma. Yleisesti sairautta ei edes maassamme tunnusteta, sillä siitä on liian vähän virallista tutkimustulosta julkaistu. Tämä sairaus kuitenkin mainitaan jopa endokrinologian kirjassa, joten se on olemassa. Suomessa on vain kourallinen valveutuneita lääkäreitä, jotka tunnistavat ja osaavat hoitaa rT3-potilaita.

RT3-dominanssi/Wilsonin syndrooma, joka aiheuttaa samanlaiset oireet kuin “tavallinen” kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta ei näy tavallisissa kokeissa, koska se johtuu kilpirauhashormonien epätasapainosta elimistössä. On hieman hämmentävää sairastaa tautia, jota virallisesti Suomessa ei olekaan ja johon diagnoosin saadakseen täytyy lähettää verikokeet valtameren yli tutkittavaksi. Lisäksi tämä verikoe maksaa useita satoja euroja, joten monella ei ole tähän edes varoja. Moni jää hoidotta tämän asian vuoksi.

Emme voi ymmärtää, että Valviran tavoitteena on estää vastaavien lääkäreiden toiminta koskien näitä ei-tavanomaisia kilpirauhassairauksia ja näin hankaloittaa entisestään näitä sairastavien elämää. Meillä on takana vuosien kärsimykset ja terveyskeskuksesta tai endokrinologeilta useimmiten ei tietämystä tai apua näihin tilanteisiin heru. Kärsimykset jatkuisivat, elleivät ihmisten hakeutuisi näiden tietävien lääkäreiden vastaanotolle. Jos siis on rahaa lääkärilaskuihin ja hintaviin labratutkimuksiin. Moni saa kuitenkin ei-oota ja sitten matkata satojen kilometrien päähän, kun näitä lääkäreitä on niin vähän ja meitä potilaita enemmän kuin uskoisikaan.

Jos hoito keskitetään tulevaisuudessa endokrinologeille, niin lukuisat sairaat jäävät ilman oikeaa hoitoa. Järkytys on suuri, mutta yhdessä taistellaan tämän asian puolesta, ettei näin pääse käymään!

Minä tunnen kilpirauhaspotilaiden tuskan. Olen elänyt heidän kanssaan kursseilla ja saanut heidän taistelukertomuksiaan huuli pyöreänä kuunnella.

Jotain tarttis tehdä Valviran mielivallalle. Mutta mitä? Kuuntelevatko he järkipuhetta?

 

Share

Viherpeippo haluaa hamppua

0
0

Turpaduunarin terveyssatiiria on taas jaossa. Tätä kirjoitusta eivät kaikki ymmärrä. Julkaisen sen joka tapauksessa. Kesälläkin on syytä pitää aivot vireessä. Aivosi ovat vireessä, jos tajuat mitä kirjoitan. Oletko sinä yksi heistä?

 

 

Useilla meistä on työaikanakin mahdollisuus yrittää tunnistaa ympäristössämme punarinnan, sinirinnan ja muutosvastarinnan. Viimeksi mainittua kutsutaan myös hömötiaiseksi (Parus montanus). Sydäntäni lähellä on kuitenkin viherpeippoihin liittyvät ongelmat.

Kuten lukijani hyvin tietävät, viherpeippo (Carduelis chloris) on nelikosta ainoa kasvissyöjä eli vegaani ja se tunnetaan erityisesti mieltymyksestään hampun siemeniin. Se myös tunnetaan erityisestä alttiudestaan trikomonoosi -tautiin, joka onkin syynä siihen, että tämä äänekäs vegaani on harvinaistunut viime vuosina.

Eri lajien suhteellinen yleisyys on tiedossa siksi, että tiukkoja laskentoja suoritetaan säännöllisin väliajoin. On tärkeää tietää onko elinympäristössämme kulloinkin sinirintoja enemmän kuin punarintoja, vai onko muutosvastarinta vallannut alaa. Joka tapauksessa sekaravinnolla pärjää paremmin kuin kasvisravinnolla.

Entä sitten pyhärinta (Angelina jolie), joka kasvattaa poikueessaan sekä omia että vieraita jälkeläisiä? Harva on nähnyt tämän lajin luonnossa, mutta esimerkiksi Oscar-gaalassa vuoden 2012 helmikuussa laji näytti perin riutuneelta.

Pyhärinta tunnetaan soutamisesta ja huopaamisesta kasvisruokavalion ja sekaruokavalion välillä. Virallisesti tiedotettiin pyhärinnan kasvisruokaintoilun vieneen lähes Tuonelan portille. Idunsyönti onkin yksistään melko varma reitti ongelmiin.

Mieleen nousee pakostakin kysymys: Onko kipulääkkeiden käyttö (viherpeipon tilanteessa siis hampun eli kannabiksen) automaattinen seuraus tiukasta kasvisruokavaliosta? Onko runsaasti hiilihydraattia sisältävä ruokavalio ilman eläinproteiinia todellakin vaarallista? Aiheuttaako altistuminen keuhko-ongelmille itse ruokavalio vai kipulääkkeiden käyttö?

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO kehotti syömään lisää lihaa viimeisimmässä tiedotustilaisuudessaan 13.5.2013 ikuisessa kaupungissa Roomassa Viale delle Terme di Caracallalla. Heinäsirkkoja, matoja ja muuta mukavaa olisi hyvä nauttia. FAO:n metsäpolitiikan johtaja Eva Ursula Muller sanoi, että ötökät ovat kivoja. Tuttavani Birdie huomautti, että lehdistötilaisuuden paikka oli lähellä Villa Celimontanaa, missä oli usein jazz -festivaaleja. Festivaalihuvilan puistossa vipeltäviä ötököitä varmaan löytyisikin helposti satunnaiselle muuttomatkailijalle.

Kannabis suosii lähinnä CB1-reseptoreita, joten sen kipua poistava vaikutus perustuukin luultavasti siihen, että kehon omaa anandamidia jää enemmän tarttumaan vanilloidi-reseptoreihin. Viherpeipot suosivat kivun lievitykseen juuri kannabista, kun taas muut lajit käyttävät ibuprofeenia ja parasetamolia.

Biologina minua kuitenkin askarruttaa kysymys: Miksi kivut ovat yleistymässä myös sekaravinnon syöjillä? Ja miksi otetaan niin suuria riskejä kivun voittamisessa? Esimerkiksi Vioxx -tulehduskipulääke tappoi kymmeniä tuhansia yksilöitä ennen kuin sen valmistaja Merck veti sen pois markkinoilta.

Onko lajien ruokavalioon siis päässyt livahtamaan hepatotoksisia (eli maksalle myrkyllisiä) aineita? Onko aspergilloosi (homesienitauti) yleistymässä? Ovatko lisäaineet vaarallisia? Edessäni odottaa luomupihvi kotimaisten kasvisten ja tilamaidon kera. Syödessäni sitä jään miettimään asiaa.

 

Share

Kännykkäsäteily ja syöpähoidot

0
0

Juttelin tietokirjailija Erja Tammisen kanssa kännykkäsäteilystä ja syöpähoidoista. Mitä uutta ja mullistavaa tässä asiassa on kerrottavaa?

 

Erja Tamminen tiesi kertoa, että Kreikassa on meneillään BIOEM2013-seminaari, jossa käsitellään muun muassa sähkömagneettisiin signaaleihin perustuvia syöpähoitoja.

Heikot, terapeuttiset radiotaajuuspulssit voivat auttaa esimerkiksi aivokasvaintapauksia.

No nyt on maailmankirjat (lääkärikirjat?) sekaisin! Eikö pikemminkin ole niin, että kännykänsäteilyä pitäisi nimenomaan varoa?  Nytkö pitäisi oikein terapiamielessä antaa kännykän säteillä aivoihin?

Ei sentään! Terveystietoiset tietävät edelleen, että aivosyövän taustalta löytyy yhä useammin pitkiä, toistuvia kännykkäpuheluita, vaikka Maailman terveysjärjestö WHO on 2011 luokitellut kännykkäsäteilyn “mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”. Suomessa kännykkäpuhelut ovat edelleen kategoriassa “mahdollisesti terapeuttinen ihmiselle”.

Syöpähoitoihin tieteellisesti kehitetyn lyhytkestoisen pulssin avulla solukalvon läpäisevyyttä voidaan tilapäisesti lisätä lääkeaineen kuljettamiseksi soluun. Tällaista hoitoa kutsutaan Elektro-kemoterapiaksi (ECT). Solukalvo tehdään siis sähkömagneettisen kentän avulla läpäiseväksi sellaisille aineille, jotka eivät normaalisti sitä läpäise.

Huomaatteko jo nyt ristiriidan? Kännykkäsäteily on menestyksellisesti käytössä syöpäterapiassa (tekee muutoksia solukalvoon), mutta kännykkätehtaat ja operaattorit sekä kännykän käyttäjät eivät ota vakavasti sitä asiaa, että kännykkäsäteily aiheuttaa solukalvoihin muutoksia! Tuntuuko siltä, että vasen käsi ei tiedä mitä oikea käsi on tekemässä?

Elektrokemoterapiaa käytetään menestyksellä jo yli 100 syöpäklinikalla Euroopassa. Sivuvaikutukset potilaille ovat vähäisiä.

Sen sijaan kännykkäteollisuudelle syöpähoitojen ”sivuvaikutukset” voivat olla laajamittaisia. Kreikan seminaaria sponsoroivat nimittäin kännykkäteollisuuden kattojärjestöt, MMF ja GSMA. Nämä järjestöt mielellään vaikenisivat siitä, että kännykkäsäteily vaikuttaa solukalvoihin.

Tämä on kiusallista! Heikoilla radiotaajuussignaaleilla toteutetut syöpähoidot osoittavat väistämättä todeksi biologiset vaikutukset paitsi itse syöpähoitojen, myös kännykkäsäteilyn osalta. Biologisia vaikutuksia on yhä vaikeampi kiistää.

Tähän asti kuluttajille on uskoteltu, että kännykän radiotaajuinen säteily on niin matalaenergistä, että se voi korkeintaan aiheuttaa kudoksen lämpenemistä. Turvanormitkin perustuvat näille puutteellisille päätelmille.

Kännykkäsäteilyä tutkittaessa on kuitenkin ilmennyt edellä mainittuihin hoitotuloksiin nähden täysin vastakkaisia, potilaan terveyden kannalta hallitsemattomia vaikutuksia. Unihäiriöit, keskittymiskyvyn ongelmat, aivoverenkiertohäiriöt, aivojen glukoosiaineenvaihdunnan muutokset, vaikutukset aivojen välittäjäaineiden toimintaan, neurologisten sairauksien lisääntyminen sekä mahdollinen syöpäriski pitkäaikaiskäytössä esimerkkeinä mainittakoon.

Kännykkäteollisuus tarjoaa ongelmiin lähinnä psykologisia ”hoitoja” kuten laajamittaista viranomaisten lobbaamista, poliitikkoihin vaikuttamista sekä omien tuotteidensa terveysvaikutustutkimuksien rahoittamista. Lisäksi usein löytyy avuksi Aalto-yliopiston Professori: “”Missään tähänastisissa tutkimuksissa ei ole nähty haittavaikutuksia”.

Kreikan seminaarissa tuotiin esille Tanskan kohorttitutkimus, jota kännykkäteollisuus on rahoittanut. Tutkimuksen puutteet on laajalti tunnustettuja: Koehenkilöiden altistusmäärät ovat epäselviä, verrokkiryhmä ja altistuneet ovat sekoittuneet keskenään, teknologiat ovat vanhentuneet.

Silti vedetään yllä mainitusta tutkimuksesta johtopäätös: “”Matkapuhelinsäteilyllä ja aivosyövällä ei ole  yhteyttä”.”

Tulevaisuudessa kännykkä- ja syöpähoitojen markkinat pysyvät myös Suomessa vakaina, sillä epidemiologisia tutkimuksia koordinoiva Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Anssi Auvinen viittaa juuri Tanskan kohorttitutkimukseen puolustaessaan kännykän vaarattomuutta.

Auvisen kollega, Kari Jokela, puolestaan ei pidä ongelmana sitä, että suomalaisväestö siirtyy lähitulevaisuudessa yksinomaan kännyköiden käyttäjiksi: ””Ei vaikuta säteilyturvallisuuteen”.

 

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että vasen käsi ei tiedä mitä oikea käsi on tekemässä.

 

Share

Valvira hoitaa mulkosilmiä

0
0

Nyt tulee uutta tietoa liittyen kilpirauhasvaivoihin. Mullistavaa tietoa, jota peräti muutaman miljoonan suomalaisen olisi syytä mulkaista ihan tosissaan.

 

 

Uusilla tiedoilla tarkoitan tässä yhteydessä sekä yli sata vuotta sitten tehtyjä perustutkimuksia että uusimpia perinnöllisyystieteen saavutuksia. Asiaan liittyvät perustutkimukset koululääketiede unohti jo 1950-luvulla.

Kilpirauhasvaivoilla ymmärretään tässä kirjoituksessa sekä kilpirauhaseen liittyvää vajaa- tai liikatuotantoa että kilpirauhasen tuottamiin hormoneihin liittyviä feedback-ketjuja. Eräs tärkeimmistä feedback-ketjuista on tietenkin raha. Muutkin feedback-mekanismit ovat yhtä järkyttäviä ja todella yleisiä, kuten tulet kohta huomaamaan.

Potilaat ovat aina lähellä sydäntäni, joten aloitan tästä. Potilastyön lähtökohta on diagnoosin tekeminen. Diagnoosi on lääkärilatinaa (dia gnosis) ja tarkoittaa suoraan käännettynä kreikan kielestä “läpi tiedon”. Seteliselkärankaisen selittäjäsedän (Chartonómisma spondilikí stíli exígisi theíos) valkoisine takkeineen oletetaan siis omaavan massiivisen tietopohjan, jota taustaa vastaan hän perusteellisten tutkimusten jälkeen päästää läpi vain oleellisen tiedon, eli tekee tyhjentävän erotusdiagnoosin siitä mikä potilasta vaivaa.

Olkaa kuitenkin tarkkoina, sillä käytännössä homma etenee näin:

Pentti Peruspotilas laahustaa vastaanotolle ja tarkkasilmäinen, finninaamainen arvauslääketieteen kandidaatti Lasse Lekuri tekee ilman turhia kättelyitä ja tiedon läpikäyntiä nopeasti komean KPK-diagnoosin. Termi on, yllättäen, suomen kieltä ja tarkoittaa “Kaikkia Paikkoja Kolottaa”. Koska tälle diagnoosille ei ole KELA-korvauskoodia, arv. lääk. kand. Lekuri pukee tietonsa hieman tieteellisempään muotoon:

“Jaaha – teiltä on vuosi sitten mitattu tämä kolesteroli. Teillä on vaivana tämä F45.4, kyllähän te sen tiedätte itsekin. Siihen ei ole parannusta, mutta pistetään tästä oireisiin näin aluksi Cymbaltaa, Crestoria ja Xenicalia. Niitä otetaan joka päivä. Jos olo ei parane, pannaan vuoden päästä lisää.”

Monivuotisen koulutuksensa avulla oppinut arv. lääk. kand. Lekuri oli siis havainnut, että potilas oli masentunut, hänellä oli ainakin joskus ollut korkea kolesteroli ja hän oli tällä hetkellä ylipainoinen. Nämä tuntomerkit riittivät tyhjentävään diagnoosiin: Krooninen Kipuoireyhtymä. Ja vielä kaiken kukkuraksi psykologisiin syihin liittyen. Muutenhan se olisi G89.4.

Yhdellä ainoalla vilkaisulla olemattoman pienten kulmakarvojensa alta oppinut, finninaamainen arvauslääketieteen kandidaatti Lasse Lekuri oli siis tehnyt potilaalle geenitestin, tulkinnut veritestin elektrolyytteineen ja hormoneineen, arvioinut virtsatestin tulosta sekä katsastanut EKG-käyrän. Kukaan tutkimusprofessori ei nimittäin pysty tekemään erotusdiagnoosia ilman näitä perustason tietoja. Hyödyllisiä testejä voisi tehdä vielä lisää.

Jossain vaiheessa astuu kuitenkin feedback-ketjuista mukaan raha. Varsinkin jos lääkäri on ehtinyt käydä juomassa BigPharman tarjoamat calvadokset arvauslääketieteen lisensiaattiristeilyllä. Hinnastoa selailemalla arv. lääk. lis. Severi Spatula voi helposti huomata, että tavanomaisten helposti tunnistettavien sairauksien lääkkeet ovat halpoja, kun taas epämääräisiin oireyhtymiin voidaan helposti määrätä epämääräinen kokoelma lääkinnällisiä pillereitä. Käytännön diagnoosiksi valikoituu siten PPP, eli “Paljon Pillereitä Poskeen”. Pillerit saavat mielellään olla kalliita ja vaikkapa siltä lääketehtaalta lähtöisin, joka tarjosi sitä makeaa calvadosta.

Cymbalta duloksetiini (valmistaja Eli Lilly, joka ei siis ole mikään pornotähden nimi, vaan tunnettu lääkeyhtiö) on kiistelty masennuslääke, jonka sanotaan toimivan myös kipulääkkeenä. Se on hävyttömän kallis, koska yhtiö on ahkerasti pysynyt oikeudessa esillä. Jo lääkkeen testausaikana Traci Johnson teki itsemurhan lääketehtaan suihkutiloissa Indianapolisissa. Lakimiehet ovat kalliita ja lisäksi SNRI-lääkkeet kuten duloksetiini aiheuttavat enemmän maksavaurioita kuin SSRI-lääkkeet kuten Prozac fluoksetiini (valmistaja myös tuo pornotähdeksi luulemasi). Suomessa kuitenkin Cymbalta tuo 18,4% apteekkien masennuslääkemyynnistä vaikka käyttäjiä on vain 5,5% masennuslääkkeiden käyttäjistä. Duloksetiini on siis rahasampo ja calvados on hyvä muistinvirkistäjä arv. lääk. lis. Severi Spatulalle.

Crestor rosuvastatiini (valmistaja AstraZeneca, joka ei siis ole mikään astrologisia palveluja tarjoava toimisto, vaan taas yksi niistä tunnetuista lääkeyhtiöistä) on kallein statiinilääke. Lisäksi sen puoliintumisaika on kymmenen kertaa pidempi kuin esimerkiksi erään toisen HMG-CoA-reduktaasin estäjän, eli lovastatiinin. Yliannostelu on Crestorilla kaikkein helpointa, jolloin entistä sairaampi Pentti Peruspotilas kaipaa lisää jotain muita lääkkeitä. Rosuvastatiini tuo myös rahaa kassaan, sillä se muodostaa 24,7% statiinieuroista vaikka markkinaosuus on vain 8,0 prosenttia. Myös Lipitor atorvastatiini (valmistaja Pfizer) on onnistunut pitämään hitaasti puoliintuvan lääkkeensä hinnan korkeana ja calvadostarjoilut runsaina.

Xenical orlistaatti (valmistaja Hoffmann-La Roche, ei suinkaan NBA:n koripallotähti, vaan säkenöivän loistokas lääkeyritys) on laihdutuslääke, joka tunnetaan reseptivapaana myös nimellä Alli. Tämäkään ei ole kovin edullinen tapa sekoittaa vatsansa ja saada housuihinsa jarrutusjäljet. Päivän annos maksaa muutaman euron + pesulalaskut.

Näin arv. lääk. lis. Severi Spatula on kolmella pillerillä rakentanut Pentti Peruspotilaalle kanta-asiakkuuden apteekille. Tilastojen mukaan apteekin kassaan kilahtaa noin tuhat euroa vuodessa ja Spatula saa calvadosta juodakseen. Toinen vaihtoehto olisi parantaa potilas noin 20 euroa maksavalla hormonikuurilla (selitys tähän tulee kirjoituksen lopussa, ethän jätä lukematta?). Tästä puuttuisi kuitenkin se työllistävyysvaikutus, josta pääministeri Jyrki Katainen puhuu. Kuten valtakunnan unilukkari eli nukkuvien herättelijä presidentti Sauli Niinistö on asian ilmaissut: “Kolmas maailmansota käydään markkinatalouden asein”.

Palataanpa sitten hieman lähemmäs tätä kilpirauhasasiaa. Aloitan pinosta, jonka harmaapartainen ystäväni Birdie, ikänsä puolesta jo siis veteraaniurheilija, oli eteeni kantanut. Päällimmäisenä pinossa oli Duodecim-lehden suuri kilpirauhasnumero vuodelta 2010. Kannessa on Tasigna nilotibini leukemialääkkeen mainos. Birdie huomautti, että tämä lääke on tyrosiinikinaasin estäjä ja liitty siis mutkan kautta sekä kilpirauhaseen että insuliiniresistenssiin. Insuliinireseptori kun on sattumalta luokan II tyrosiinikinaasi-reseptori. Tasignalla hoidettujen potilaiden lääkekustannukset ovat 28 755 euroa vuodessa.

Niina Matikainen (lääketieteen tohtori 1999, sisätautien erikoislääkäri 2004, endokrinologian erikoislääkäri 2008, diabeteksen hoidon erityispätevyys 2008) oli kirjoittanut yllämainitun lehden numeroon 20/2012 pitkän artikkelin, jolla oli hämmästyttävä otsikko: “Sairaudet ja lääkkeet kilpirauhasongelmien aiheuttajana”. Merkillepantavaa on huomata, että siinä ei siis puhuta kilpirauhassairauksista, vaan siitä, että lääkkeet (PPP) ja muut sairaudet voivat aiheuttaa oireita, jotka näyttävät äkkiseltään katsottuna kilpirauhassairauksilta. Tämä on Suomen oloissa järkyttävä paljastus.

Birdie tietää, että olen suuri huumorielokuvien ystävä (Monty Python, Uuno Turhapuro, Leslie Nielsen), joten seuraavaksi hän keksi kysyä olenko tavannut sadoilla luentomatkoillani paljon Marty Feldmanin näköisiä ihmisiä. Näyttelijä Feldman oli tunnettu mulkosilmistään ja pienestä koostaan ja näytteli esimerkiksi Igor -nimistä hahmoa legendaarisessa hölmöilyssä “Frankenstein Junior” vuodelta 1974. Birdien kysymys liittyy oleellisesti kilpirauhaseen, koska Feldman sairasti ihan aikuisen oikeasti Basedowin eli Gravesin tautia, joka siis on geneettinen CTLA-4-peräinen oireyhtymä, johon liittyy alhainen kolesteroli, valtava ruokahalu ja jatkuva ripuli sekä tietenkin ne mulkosilmät.

Sanoin nähneeni ihan muutaman ihmisen luennoillani, joka muistutti tuota brittikoomikkoa, mutta Birdie väitti, että lääkärien mielestä heitä on Suomessa vähintään 724 148 (lääkekorvaustilastojen mukaan). Standardin mukainen hoito Gravesin tautiin on nimittäin beetasalpaajien käyttö. Esimerkiksi atenololi, bisoprololi, metoprololi ja propranololi saavat aikaan kilpirauhashormonituotannon alenemisen, niillä kohotetaan kolesterolitasoja sekä aiheutetaan ummetus. Sivuvaikutuksena saadaan Gravesin taudin oireet pysymään kurissa.

Koska HPA-, HPG- ja HPT-akselit liittyvät umpieritysjärjestelmässä olennaisesti yhteen, myös glukokortikoidit (esimerkiksi hydrokortisoni ja prednisoloni) ja ehkäisypillerit ajaisivat suurin piirtein saman asian. Kun kaikkien ummetusta ja muuta hidastumista kilpirauhashormonien kautta aiheuttavien lääkkeiden käyttäjät lasketaan yhteen, havaitaan helposti, että Suomessa hoidetaan reippaasti yli miljoonaa ihmistä liian alhaisten kolesteroliarvojen, ripulin ja mulkosilmäisyyden takia.

Ja minä kun olin luullut, että se lihominen ja ummetus on se ongelma. Jotkuthan luulevat, että se korkea kolesterolikin on ongelma, mutta silti yli miljoona suomalaista saa hoitoa arvojensa nostamiseksi! Ei tässä pysy biologi lääkärien ajatuskulussa mukana. Pysytkö sinä?

Palataanpa siksi historiassa vielä taaksepäin. Myksedeema eli limapöhötauti on diagnoosi, jonka englantilainen lääkäri William Gull keksi vuonna 1873. Tämä oireyhtymä taas liittyy kilpirauhasen vajaatoimintaan ja aiheuttaa oireina pöhöttymistä, ummetusta ja kognitiivisia ongelmia kuten unohtelua ja masennusta. Hashimoton tauti on saman asian autoimmuuniperäinen perinnöllinen vika. Näihin elimistön ongelmiin tuottaa tyroksiinia eli T4-hormonia auttaa siis T4-lääkitys. Näitä ihmisiä Suomesta löytyy tilastojen mukaan 266 925. He saavat korvausta levotyroksiininatriumin popsimisestaan. Hoito maksaa muutaman kympin vuodessa per potilas. Halpaa on!

Nyt Birdie pääsee tilastojen viimeiseen ja tärkeimpään paljastukseen. Tämä kilpirauhasongelma, josta Niina Matikainenkin kirjoitti, on ennen kaikkea elimistön kyvyttömyys muuntaa T4-hormoni varsinaiseen aktiiviseen T3-muotoon. Suurin osa tästä muunnosta tapahtuu aivan muualla kuin itse kilpirauhasessa. Broda Barnesin arvioita hyödyntäen Birdie väittää, että 40% kansasta kärsii näistä muunnosprosessin ongelmista.

Maksa ja munuaiset ovat näkyvässä roolissa tässä muunnostyössä ja stressi haittaa tätä muunnosta. Silloin syntyy käänteis-T3:sta eli rT3. Tässä pahemman luokan ärrä-viassa lääkkeistä pahimpia esteitä luovat siis beetasalpaajat (724 148 käyttäjää), statiinit (663 195 käyttäjää), protonipumpun estäjät (583 584 käyttäjää) sekä ne glukokortikoidit (219 796 käyttäjää). Tätä muunnosongelmaa voi hoitaa T3-hoidolla.

Coloradon suunnalla Tammas Kelly ja Daniel Lieberman ovat todistaneet, että T3-monoterapialla voidaan parantaa masennuspotilaitakin. Ja sitten se loppupommi, eli kuinka monta ihmistä Suomessa Herran vuonna 2012 sai korvauksia T3-hormonista? Vastaus on 1. Aivan oikein: 1 (luetaan YKSI IHMINEN). Reseptejä oli kirjoitettu yksi ainoa ja rahaa kului 20 euroa ja 10 senttiä.

Suomessa ei siis olekaan arv. lääk. kand Lasse Lekurin ja arv. lääk. lis. Severi Spatulan vastaanotolla käyvillä potilailla ongelmana stressi, masennus, lihominen ja ummetus, vaan todistetusti mulkosilmät, alhainen kolesteroli ja jatkuva ripuli. M.O.T. Mikä On Todistettu. Amen plottis. Lääketiede on ihmeellistä.

 

Share

Doping-kansaa kusetetaan

0
0

Ei lisää pastan jauhantaa, vaan mehukkaan lihaisia paloja dopingtehtailun synkeältä lääketieteelliseltä puolelta.

 

Vaikka Janne Immonen, Jari Isometsä, Harri Kirvesniemi, Juha Lallukka, Mika Myllylä, Pertti Teurajärvi, Arto Koivisto, Eero Mäntyranta, Milla Jauho, Virpi Kuitunen, Kaisa Varis ja kumppanit ovat onnistuneet saamaan kaikki suomalaiset luulemaan, että maastohiihto eli sivakointi on maailman ainoa dopinglaji, niin keskityn tällä kertaa hieman nopeatempoisempaan ja kesäisempään lajiin.

Siitä huolimatta, että olen itsekin jolkutellut maratonin kahteen ja puoleen tuntiin, kavennan juoksun aikahaarukan nyt vain muutamaan sekuntiin.

Lääkekorvaustilastoja selailemalla olen nimittäin havainnut, että peräti 161 884 suomalaista popsii samoja pillereitä mistä jamaikalainen pikaviuhahtaja Veronica Campbell-Brown on jäänyt rysän päältä kiinni. Sen sijaan vain 1 152 suomalaista piikitti itseään rekombinantti-EPO:lla. Ilmankos suomalainen pikajuoksu onkin kovemmalla tasolla kuin kestävyysjuoksu!

Pikajuoksuhan on saanut viime vuosina myös paljon naiskannattajia, kun jo kotioloissa on totuttu siihen, että se viikonloppuinen suoritus ei kestä kuin muutaman sekunnin. Toista se oli ennen vanhaan kestävyysurheilun kulta-aikoina.

Mutta nyt kaikki lukijani tietenkin jo ihmettelevät kadotinko jo tässä vaiheessa sen punaisen langan kirjoituksestani. Mikä on se Suomen yleisin dopingaine ja Cambell-Brownin käyttämä vippaskonsti? Se on itse asiassa melkoista kusetusta koko touhu. Aine on nimittäin nesteenpoistoon tarkoitettu lääke, eli diureetti, savoksi se on hiljaa ja kovvoo nimeltään kusetin.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eli tämä savolainen kusetin on furosemidia ja sitä haukutaan myös loop-diureetiksi. Tähän loopiin palaan vielä myöhemmin vielä myöhemmin vielä myöhemmin… oho jäi looppi päälle, eli alkoi kiertää, onneksi ei sentään lööpin arvoisesti.

Asiaan. Nyt hypätään historiassa taaksepäin ja ampaistaan oikein tähtitaivaalle muutamaksi sekunniksi. Lääketehdas Orion (Luetaan: Eläkeyhtiö Ilmarinen, Ylpöt ja Etolat) on suomalaisen terveydenhuollon kiintotähti. Aikoinaan Helsingin Kruununhaassa Mariankadulla aloittanut yritys valmisti sellaisia hittituotteita kuin esimerkiksi dulsiini ja kiväärinpuhdistusöljy. Yhtiö oikein kehuskelee näiden valmistuksella.

Yhtiö olisi toki voinut pitää erityisesti dulsiinista vähemmän meteliä, sillä en näe mitään ylpeilyn aihetta siinä, että suuri joukko diabeetikkoja huijattiin haudan lepoon. Dulsiini (p-ethoxyphenylurea/dulcin) kun on keinotekoinen makeutusaine, joka lopulta kiellettiin maksasyöpätapausten johdosta. Aivan kuten aspartaami, myös dulsiini hajoaa elimistössä ikävän myrkyllisiksi aineenvaihduntatuotteiksi. Koeputkessa aine on turvallista, ihmisen sisällä siis ei.

Orion olisi voinut pitää kiinni kiväärinpuhdistusöljyistään. Suomen sisällissodassa punaiset ja valkoiset solut ottivat yhteen kilvan kuluttaen  aseöljyä, mutta ei se kansanterveys oikein siitäkään parantunut. Kun markkinat kuolivat alta pois, piti siis keksiä lisää markkinasegmenttejä. Avuksi otettiin lopulta kusetus eli nesteenpoisto.

Orion dominoi suomalaisia kusetusmarkkinoita tuotemerkeillään Hydrex hydroklooritiatsidi, Furesis furosemidi ja Spiresis spironolaktoni. Lisäksi on tietenkin yhdistelmäkusetuksia. Mutta se kaikista yleisin kusetin on tämä Campbell-Brownin suosima furosemidi.

Mikä on kusetuksen anatomia? kysyy valistunut lukija. Miksi ihmeessä juuri furosemidiä kannattaa vetää jos haluaa pinkoa satasen nopeimmin? Tarvitseeko urheilija jotain muutakin kuin menestyksen pyhää kolmiota: EPO:a – Lepoa – Treeniä?

On paikallaan siirtyä lopultakin looppiin. Loopilla tarkoitetaan tässä viittausta Henlen linkoon, joka ei siis ole mikään Spede-lingon tapainen mäkihyppyvehje, vaan tärkeä osa munuaisten toiminnallista ketjua. Yksitellen niitä ei kannata alkaa laskea koska niitä löytyy muutama miljoona. Nefronin munuaisputki, eli tubulus, on lingon tarkempi osoite.

Toki löytyy muunkinlaisia kusettimia kuin nämä loop-diureetit, mutta tämä furosemidi on siis näitä alkujaan saksalaisen maalitehtaan vahingossa keksimiä loop-tyyppejä. Alkoholikin on muuten diureetti sekin. Terveisiä sinne olutterassille!

Tarkalleen ottaen furosemidi on ENCC2-estäjä, mutta myös karboanhydraasin estäjä. Savoksi tämä tarkoittaa, että aene sekottaa munuvaesten toeminnan sekä elektrollyyttiin kuljettimmii’ että enhtyymii’ osalta. Tämäl lisäks vurosemiti lissää renniinj-enhtyymi’ eritystä, sittoo happee ja lissää hiilitijoksitim miärää veressä. Toisin sanoen kyseessä on todella monimutkainen kusetus.

Selvästikään pikajuoksija (ainakaan Campbell-Brown) ei siis kaipaa aerobista energiantuottoa, vaan yrittää maksimoida kreatiinifosfaatin käytön energialähteenä. Tällaista energiaa löytyy lähinnä nopeista lihassoluista, jotka tarjoavat perintörahoilla ja muillakin perintötekijöillä oman osuutensa juoksuvauhtiin.

Kusetuksen käyttö ei tule ilman haittoja. Furosemidi aiheuttaa haittavaikutuksena kihtiä, artriittia, niveltulehdusta, reumaa tai jotain muuta kolottaviin niveliin liittyvää. Virallisesti ottaen furosemidin käyttö vaatii jatkuvia veritestejä. Taitavat Suomessa laboratoriot olla kovilla.

Furosemidi-kusetus on toki paikallaan keuhkopöhön hoitoon, mutta todella lyhyen puoliintumisaikansa takia sitä saa annostella monta kerta päivässä. Ja käyttö on rajoitettu lyhyen kuurin ajaksi. Se on sellainen sprintterin pieni rykäisy ja tauko on paikallaan kun ainetta käyttää. Pitkäaikaislääkkeenä aine on täysin järjetön ja verenpainetta se reniinin avulla voi jopa nostaa. Taas siis sarjassamme hyvä aine, mutta lähes aina väärin käytetty.

Mutta hei rakas lukijani, reumalääkkeethän ovat kalliita. Porttiteoria toimii! Bisnes se on joka kannattaa, hyväntekeväisyys ei tuo voittoja. Suomi on doping-maa.

 

 

Share

Kolesterolipommi jäi suutariksi!

0
0

Parempi alaston totuus kuin peitelty valhe. Käyttäkööt lääketehtaat mitä tahansa lipevää sanahelinää. Totuus on, että niiden valmistamien lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle liikevoittoa. Haittavaikutukset eivät haittaa.

 

Lukijapalautteen johdosta (kiitos!) aloitan terveyssatiirini tällä kertaa lääkärislangin oppitunnilla. Duodecim ja Suomen Apteekkariliitto ovat julkaisseet tästä omituisesta murteesta oppikirjan, jonka otsikko on lupauksia herättävästi “Lääkärinkielen sanakirja”. Warelius -palkittu turkulainen professori Pentti Huovinen on toimittanut ja kirjoittanut esipuheen tähän opukseen, joka meinasi viedä lukijaltani hengen.

Pahaa aavistamaton lukijani oli eräänä päivänä sattunut avaamaan sanakirjan H-kirjaimen kohdalta. Hän oli vain vaivoin välttynyt suuremmalta sydänkohtaukselta rauhallisen joogahengityksen, aspiriinin ja nitron voimin. Traumaattisen kokemuksen aiheuttaja ei ollut niinkään yksittäinen sana, vaan tällä kertaa sanan puute. Kirjassa ei nimittäin ollut lainkaan sanaa “haittavaikutus”. Kun lukijani oli tärisevin sormin selaillut S-kirjaimen kohdalle, hän oli löytänyt sanan “sivuvaikutus” = esim. lääkkeen muu kuin tavoiteltu tai odotettu vaikutus.

Suomessa voi siis turkulainen (tosin Helsingissä syntynyt) professori saada lukuisia tietokirjailijoiden palkintoja väittämällä, että lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Tarkastellaanpa tätä logiikkaa tarkemmin ottamalle kohteeksi statiinit, eli nuo yleiset kolesterolilääkkeet.

Tässä vaiheessa lukijani varmasti luulevat, ettei Suomessa lainkaan enää käytetä statiineja. Yleisradion MOT-dokumentit “Rasvainen kupla” ja “Kolesterolipommi” räjäyttivät hölmöt lääkärit sinne Junttilan tuvan seinille. Rasvahypoteesi haudattiin kuuden jalan syvyyteen ja sillä selvä.

Mutta eihän siinä näin tietenkään käynyt. Ohjelmista tehtiin kantelu Julkisen Sanan Neuvostoon ja toimittaja Martti Backman sai lääketeollisuudelta kuulla kunniansa. Ihmisiä statinoidaan yhä. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 statiinien kulutus, hinnat ja annostelu olivat taas kasvaneet. Vuonna 2012 statinoitiin 663 195 potilasta Suomessa.

Aina kun oli tarve todistaa, että statiinit ovat maailman ihanin, suorastaan fantastisin, lääkeryhmä, geriatrikko-professori Timo Strandberg kutsuttiin paikalle. Strandbergin lausuntoautomaatti julisti: “statiinien sivuvaikutuksia pelätään turhan paljon”. Muisti pätkii kuin Uuno Turhapurolla, eikä palaile edes pätkitellen.

Professori Martti J Tikkasen “luuppi” iskettiin epäilevän Tuomaan kouraan: LDL-rajat on kirkossa kuulutettu, eli normiväestö tavoitelkoot LDL-rajaa 3,0 ja diabeetikot innostukoot alemmasta hoitotavoitteesta 2,5 mmol/l.

Harmaapartainen ystäväni Birdie kiinnitti huomiotani enemmän tähän viralliseen sivuvaikutuksen määrittelyyn kuin haittavaikutus -sanan deletoimiseen lääkäreiden murteesta. Aion siis tavoilleni uskollisena purkaa kummatkin käsitteet palasiksi statiineita hyväksikäyttäen.

Mutta väliin pieni kevennys. Esimerkki käytännön potilastyöstä. Kun Pirkko Pilleri-Koura saapui pari kuukautta sitten tilaamalleen arvauskeskuskäynnille, häntä tervehti huonosti ilmastoidussa ja homeongelmista kärsivässä tutkimuskomerossa valkotakkinen Dimitri Hyde Dokdoriev. Tämä ihmiskaupan uhrina Suomeen raahattu eläjä hoiteli siellä hänelle varatussa komerossaan potilaitaan. Huimauksesta kärsivä, mutta muodollisesti pätevä naispotilas sai nopeasti kokea rintojen palpaation mahdollisten kyhmyjen varalta lääkärin julistaessa Itä-Suomen murteella “Privet! Snimi svoyu odezhdu. Davai, davai!”, eli stadiksi käännettynä “Hopi, hopi kledjut veke”. Perusteellisen rintatutkimuksen jälkeen diagnoosi oli lopulta kohonnut kolesteroli ja niin statiiniresepti pujahti Pilleri-Kouran käsilaukkuun. Lipitor odotti noutajaansa.

Takaisin asiaan, eli puhutaan nyt siitä sivuvaikutuksesta. Niin se on, että Suomen lääketilastoa selailemalla huomaa, että vaikkapa nämä useissa tutkimuksissa eniten kolotuksiin yhdistetyt statiinit atorvastatiini ja rosuvastatiini löytyvät kohdasta HMG-CoA-reduktaasin estäjät. Kolotukset johtuvat siitä, että liian paljon kyseistä entsyymiä estämällä elimistöstä hupenee kolesteroli, testosteroni, aldosteroni, ubikinoni ja moni muu aine. Potilaalle siunaantuu tämän farmakologis-biologisen estoprosessin johdosta lihaskipuja, muistihäiriöitä ja 2-tyypin diabetesta sekä lukuisia muita ongelmia.

Mutta nyt tarkkana kuin porkkana! Sanaselitykseen liittyy kielipommi (huhuu, näkeekö CIA, NSA, GCHQ?): Jos HMG-CoA-reduktaasin esto on täysin outo ja ei-tavoiteltu vaikutus lääkkeelle, jonka luokittelu on HMG-CoA-reduktaasin estäjä, niin mikä ihme on se lääkkeen tavoiteltu vaikutus?

Avuksi kannattaa ottaa amerikkalainen talousalan julkaisu Fortune -lehti. Sen jokavuotinen listausnumero Fortune 500 sisältää suurimpien amerikkalaisten yritysten tulokset ja liikevaihdot. Asia selvenee nopeasti: Osakeyhtiölain hengen mukaisesti lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle mahdollisimman paljon liikevoittoa. Vuonna 2008 Yhdysvallat kävi romahduksen partaalla kun rahoitusalalla Bear Stearns ja Lehman Brothers alkoivat kompuroida ja kaikki 500 suurinta yritystä tahkosivat voittoa vain 98,9 miljardia dollaria. Tosin tämäkin tulos on kaksinkertainen verrattuna Suomen valtion vuosittaiseen budjettiin, mutta vuosi oli siis romahdus Jenkkilässä. Miten lääkeyhtiöt pärjäsivät? Niillä ei kovinkaan huonosti sujunut. Yhdeksän suurinta lääkeyritystä teki enemmän voittoa kuin ne kaikki loput 491 muuta yritystä yhteensä! Tajuatko? Bisnes se on kuin kannattaa ja erityisesti juuri lääkebisnes. Eikä tässä vielä kaikki. Neljä suurinta lääkefirmaa teki yli kolmanneksen koko Fortune 500 listan nettotuloksesta. Se on jo melkoinen voitto se. Pelkästään atorvastatiinin valmistaja, eli Lipitor-firma Pfizer teki Amerikan lamavuonna 2008 enemmän voittoa kuin Suomen kaikki 500 suurinta yritystä yhteensä Euroopan lamavuonna 2009. Ja täytyy muistaa, että Crestor rosuvastatiinin valmistaja AstraZeneca taas on ruotsalais-englantilainen, eli se ei edes näy tällä Amerikan Fortune 500 -listalla.

Nyt sitten palaan tähän haittavaikutuksien puuttumiseen. Koska kolotukset eivät siis ole haittavaikutuksia, nekin ovat tietenkin suunniteltu osa lääkestrategiaa. Aivan kuten ruokakaupoissa ihmisille tarjoillaan ilmaisia näytepaloja, jotta asiakkaat lopulta ostaisivat sen perhekoon jättipussin, samoin lääkärit tunkevat ennaltaehkäisevän lääketieteen nimissä ihmisille halpoja lääkkeitä, jotka aiheuttavat kolotuksia, joita sitten hoidetaan kalliimmilla lääkkeillä. Statiinit ovat halvimmasta päästä käytetyistä lääkeryhmistä ja niiden epämääräisiä oireita aiheuttavat vaikutukset lisäävät lääkeyhtiöiden strategian mukaisesti masennuslääkkeiden, unilääkkeiden, diabeteslääkkeiden, dementialääkkeiden, kipulääkkeiden ja monien muiden kalliimpien lääkkeiden myyntiä.

Kolotusten määrä johtuu sekä yksilöllisistä, perinnöllisistä tekijöistä (maksan sytokromi P450 -entsyymien polymorfismi) että tietenkin lääkkeiden annostelusta ja puoliintumisajoista. Helpointa yliannostelu on tietenkin voimakkaalla lääkkeellä, jolla on pitkä puoliintumisaika. Näitä ovat atorvastatiini ja rosuvastatiini.

Birdie teki minulle taulukoita, joissa vertailtiin potilaiden toteutunutta lääkekulutusta (RDD, recorded daily dose) määriteltyyn lääkekulutukseen (DDD, defined daily dose). Tällaisia tunnuslukuja ei Suomessa yleensä käytetä, koska ne vaativat runsaanlaista lukujen pyörittelyä. Esimerkiksi kaikki 663 195 vuonna 2012 statiineja käyttänyttä eivät tietenkään käytä lääkettä vuoden jokaisena päivänä, koska osa potilaista kuolee ja uusia potilaita tulee kun joku saa ensimmäisen reseptinsä vaikkapa joulun alla.

Mutta pitemmittä puheitta, Birdien taulukoiden pariin. Tulos oli juuri sellainen kuin saattoi odottaa: voimakkaimpia lääkkeitä yliannostellaan ja laimeampia lääkkeitä aliannostellaan. Eli juuri päinvastoin kuin olisi tarkoitus, mikäli potilaan terveys olisi etusijalla. Esimerkiksi Crestor rosuvastatiinia myydään neljää eri pillerivahvuutta: 5 mg, 10 mg, 20 mg ja 40 mg. Rosuvastatiini on kaikista statiineista voimakkain ja sen DDD eli määritelty päiväannos on vain 10 mg. Atorvastatiini on myös rajua kamaa, sillä sen DDD on 20 mg. Vastaavasti fluvastatiini on todella mieto statiini ja sen DDD on peräti 60 mg. Pravastatiinin DDD on 30 mg ja sen vaikutuksia pidetään asiantuntijoiden mielestä kaikkein pienimpänä. Julkisuuteen kauhukokemuksillaan astunut diplomi-insinööri Leino Utriainen sai pahimmat kolotuksensa vasta kun pravastatiini vaihdettiin atorvastatiiniin ja vieläpä erittäin isolla annostuksella 40 mg. Lääkemerkin vaihdossa lääkkeen tarkoitettu teho siis moninkertaistettiin. Monessa maassa tätä pidettäisiin pahoinpitelynä tai ruumiinvamman tuottamisena.

Olen tässä kirjoituksessani käyttänyt taistelussani lääketeollisuutta vastaan sitä ainoaa asetta mitä minulle on suotu: Totuutta. Lääketeollisuuden voittoa tuottavat rakenteet ovat sellaisia, että ne eivät kestä päivänvaloa. Seuraa jatkossakin tätä kirjoitteluani, sillä nyt on vain alustavasti raotettu hieman verhoja. Kunhan pääsen kunnolla vauhtiin, niin sitten tulee todella raskauttavia paljastuksia. Annetaan totuuden valon paistaa sisään paljastaen suomalaisille mitä lääkeyritysten pimeissä onkaloissa on puuhailtu.

Mutta hei – Suomessa lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Suomen terveydenhoito toimii niin kuin sen on tarkoituskin toimia: Sängyssä makaava potilas ei vastusta vallanpitäjiä turhilla katumellakoilla.

 

Share


Endokrinologeja soppii ihimetellä

0
0

Parhaimman mahdollisen hoidon estäminen kilpirauhaspotilailta ja mahdollisimman kalliin polyfarmasian varmistaminen hautaan asti ei voi olla maamme endokrinologien ja Suomen kilpirauhasliiton tavoitteena, mutta mihin muuhun johtopäätökseen voi päätyä kun seuraa kummallisen tarinan kehittymistä.

 
Endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen oli saanut tehtäväksi selvittää miksi Valvira hoitaa mulkosilmiä ja viiraako Valviran ja kilpirauhasliiton päässä. Iltapäivälehden sairaustoimittaja Uuno Ärteekolmosella oli riittänyt kiireitä ottaessaan selvää siitä miten maa makaa tässä rauhattomassa kilpirauhasasiassa. Toistaiseksi oli toimittaja Ärteekolmoselle selvinnyt, että joka palio puhuu, se palio valehteloo. Sitä soppii tietennii ihimetellä.

Ärteekolmonen keitti endokriminologi Kilpi-Rauhaselle sumpit ja pyysi häneltä kahvin ryystämisen ja kanelikorppujen rouskuttelun lomaan lyhyen, epävirallisen haastattelun. Viereisen pöydän keitossa olevan kärpäsen vasempaan takajalkaan viritetyn mikrofonin ja pankkikorttilukijan avulla blogilukijani voi saada jonkinlaisen käsityksen keskustelun kulusta. Kas näin, tällaista nauhoitusta CIA sai kuulla eräänä kesäpäivänä:

Kilpi-Rauhanen muisteli käyntiään kilpirauhasliitossa. Liiton puheenjohtajan mielestä oli ihan slama mitä niitä näitä höpäjävät arvauskeskuslääkärit olivat asiasta mieltä. Pitemmän koulutuksen ja useampaan lääkeyhtiön calvadostarjoiluun osallistuneet endokrinologit olivat sopivimmat tarjokkaat kilpirauhaspotilaiden hoidossa. Endokrinologeille oli päivänselvää, että T3:n kanssa ei vehkavaaran takia leikitä, potilailta ei kysytä mitään turhaa ja lääkeyhtiön kanssa sovitut nelimarkat pidetään arvossa.

Ennenkuulumattoman röyhkeänä pidettiin funktionaalisia, integraalisia ja verkostoituneita arvauskeskuslääkäreitä, jotka saattoivat kysyä potilaalta miten hän voi. Oikein älyttömänä pidettiin sellaista lähestymistapaa, että tarkoin määritellyllä T3-monoterapialla potilaiden oireet lievenivät siihen malliin, että pärjäsivät kokonaan ilman lääkitystä suurimman osan elämästään. Liikuntaa oli potilaille suositeltu ja piti matkalle osuvat välimäet ja ilvesmäet harppoa reippaasti ylös. Pääkkönen sentään, vauhkonen iski päälle vähemmästäkin!

Lääketehtaat eivät toimi ihmisten sairauksien parantamisen suuntaan, vaan ne tahkovat riihikuivaa rahaa niistä sairauksista, joihin lääkkeitä myydään ja keksitään sitten lisää niitä sairauksia tarpeen mukaan. Jotkut arvioivat terveellisen ruoan ja ravintolisien parantaneen potilaittensa vointia. Tosi röyhkeää lääkeyhtiöitten osakkeenomistajien mielenrauhan järkyttämistä!

Ei niitä verkostossa olevia arvauskeskuslääkäreitä onneksi kovin paljoa ole, Kilpi-Rauhanen rauhoitteli. Juttelin yhden kanssa toissapäivänä. Valitteli mokoma laiskurilekuri kiireitä, mutta päästi kuitenkin suustaan kupletin juonen. Humpuukisairauksia väitti hoitavansa menestyksellä. Oli joku lisämunuaisuupumustapaus hänellä työn alla. Endokrinologit ovat viisaudessaan päättäneet, että sellaista sairautta ei olekaan missä joku lisämunuainen uupuisi. Ei ole tieteellisesti todistettu tätä asiaa ja oikeasti sitä ei tulla todistamaankaan kun humpuukitutkimuksille ei löydy rahoitusta. Tähän se haastattelemani arvauskeskuslääkäri uskalsi väittää, että lisämunuaisuupumisen osoittauduttua todeksi, lääkeyhtiöiden rahoittajat menettäisivät rahaa jos hoitokeino olisikin halpa, kuten se tässä lisämunuaisuupumuksessa pahimmillaan voisi olla.

Olisihan se pöhköä jos hydrokortisonilla ja/tai adaptogeenisilla yrteillä pärjättäisiin. Koeta nyt sitten patentoida jotain rikkaruohoja! Huonosti siinä käy varsinkin jos ei ole varaa Monsanton käyttämiin lakimiehiin. Siinä oli itku lähellä kun tuo funktionaalinen arvauskeskuslääkäri kirjoitti fibromyalgiapotilaalle T3-hormonia ja selitti ravintovalmentajalle puhelimessa miten potilaalle piti määrittää anti-inflammatorinen ruokavalio. Krooniseen väsymysoireyhtymään tarjottiin tieteellisesti toimiviksi testattujen lääkkeiden sijaan raskasmetallikuormituksen poistoa ja haavaiseen paksusuolentulehdukseen riitti viljaton ruokavalio.

Potilaat saattavat kiittää tällaisesta hauskasta leikistä, mutta kyllä tässä olisi jokin roti oltava. Näen jo nyt miten tomera endokrinologi heittää hiekkalaatikon toiselta laidalta hiekat potilaan ja lääkärin silmille. Siinä oppivat potilas ja lääkäri oikeille tavoille.

Niin kuin esimerkiksi tämä Ninni, sanoi Kilpi-Rauhanen. Siinä oli potilas, joka lupaavalla tavalla oli saatu viritettyä polyfarmasian leveälle polulle. Jo teini-ikäisestä lähtien hän oli lupaavasti käynyt lukuisia vaivojaan hoitamassa. Kilpirauhasessa ei voinut olla mitään vikaa kun verikokeessa kaikki viitearvot olivat kunnossa. Masennukseen määrättiin oikeaoppisesti masennuslääkkeitä, väsymykseen piristävää lääkettä, fibromyalgiaan kaikkea mahdollista, lihomiseen ravitsemusterapeutin vastaanottoa ja uutta uraputkea kampaajan ammatissa.

Ninni oli hyvässä hoidossa, kunnes eräänä päivänä hän heittäytyi hankalaksi lääkärin vastaanotolla. Tyroksiinia oli kokeiltu jo jonkin aikaa, mutta Ninni ei ollutkaan tyytyväinen hyvistä viitearvoista huolimatta. Tämä Ninni hankaloitti hoitoa kertomalla lääkärilleen, että hän oli itse ottanut selvää sairaudestaan surffaamalla internetissä ja juttelemalla muiden kilpirauhaspotilaiden kanssa. Hän oli saanut päähänsä, että hänen piti saada T3-hormonia. Sillä hänen vaivansa helpottaisivat. Eihän hänen lääkärinsä mitään tästä tiennyt ja lääkäri olikin oikeaoppisesti soittanut endokrinologeille. Oli saanut heiltä tietää, että tuollaista hassuttelua oli liikkeellä, että niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin yhden lääkkeen antamisella saataisiin iso liuta sairauksia kuriin.

Ninni-potilas höpötti jostain rT3:sta, joka vähensi solujen aineenvaihduntaa ja esti aktiivisen T3-hormonin vaikutukset. Tämä tila oli mukamas jäänyt päälle ja korjaantuisi T3-hormonilla. Lisäksi Ninni oli harmistunut siitä kun hänen masennustaan oli hoidettu sähköhoidolla. Väitti sitä kitkeränherkulliseksi hulluudeksi antaa sähköhoitoa masennukseen, joka johtui pohjimmiltaan aivojen kudostason T3-hormonin puutoksesta.

Turhaa oli Ninnille vakuuttaa, että kun mielialalääkkeitä veti urakalla sisuksiinsa, niin ei sitä enää sitten potilas tajunnut olevansa fyysisesti sairas. Helppoa kun sen osaa! Ei muuta kuin mieli turraksi ja loppuisi juoksut endokrinologin vastaanotolla.

No millainen vointi tällä Ninnillä oli tällä hetkellä? toimittaja Ärteekolmonen kysyi. Ihan hyvässä kunnossa Ninni oli ja hän piti edelleen kovasti kiinni siitä, että juuri tuo T3-hormoni oli hänet saanut kuntoon. Pitääköön käsityksensä, mutta pitäköön mölyt omassa mahassaan, vastasi Kilpi-Rauhanen. Ei kai kampaajaa voi pitää pätevänä näissä sisäeritysasioissa, puhumattakaan sitä, että selittelijöiden joukkoon on ilmaantunut biologeja, matemaatikkoja ja insinöörejäkin!

Ja se vasta harmillista olisi jos suomalaisen terveydenhoidon nykyiset hoitoketjut luhistuisivat näiden uusien ”muotiajatusten” myötä, täsmensi vielä Kilpi-Rauhanen. Ajatelkaa miten nerokas suunnitelma: Viranomaisten ja erityisesti Terveyden Hävityksen Laitoksen (THL) huolellisella ohjauksella suomalaiset saadaan ensin hallitusti sairastumaan ja sitten lääketeollisuus kehittää näihin sairauksiin ja oireyhtymiin täsmälääkkeitä. Hirmu paljon vaikeammaksi tällainen täsmälääkitys muuttuu jos esimerkiksi potilaan sairastelujakso katkeaa useiksi epäämääräisiksi vuosiksi terveellisemmän ruoan, ravintolisien, liikunnan ja laadukkaamman levon myötä.

Suomen kansan sairastellessa ja käyttäessä täsmälääkkeitä vauvasta vaariin, syntyy sellainen tilanne, että kukaan ei enää älyä unelmoida mistään muusta kuin tästä ohjatusta sairastelusta. Yksinkertaista, totesi endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen ja toimittaja Uuno Ärteekolmosen muistilehtiö sujahti asiakirjasalkun uumeniin.

 

Share

Vakoiluskandaali ja kobra-efekti

0
0

Vakoilupaljastelija Edward Snowden ei tainnut arvata, että puheillaan keltaiselle lehdistölle eli hongkongilaiselle sanomalehdelle, hän sohi myös suomalaista sosiaaliterrorismia (lue: SOTE-sotkut). Tosi paha poika tämä Snowden. Paljasti, että aakkosvirastot CIA, FBI, NSA ja THL kyttäävät ihmisten tekemisiä! Kohta varmaan Itä-Suomen yliopisto toteaa, että Snowden syö ihan väärin.

 

Sanonta kuuluu “Tieto on valtaa” ja siksi demokraattisessa maassa kukaan ei saa tietää mistään mitään. Varsinkaan kansa ei saa tietää mitään lääketieteestä, juridiikasta ja taloudesta. Kansalle pitää kertoa poliitikkojen harmittomista toilailuista, kuka on nainut kenenkin kanssa ja juonut itsensä pöydän alle.

Kansalle ei saa antaa vihiä siitä, että Käypä hoito -suositukset laaditaan bisnesmielessä. Hyvää Käypä hoito -bisnestä on mukamas sellainen, joka takaa tasaisen potilasvirran progressiivisine polyfarmasioineen vauvasta vaariin. Huonoa bisnestä olisi lääketeollisuuden mielestä sellainen, jossa sairauksia ennaltaehkäistäisiin ja sairauksiin saataisiin aitoa, parantavaa hoitoa sekä kuultaisin vastaanotoilla: “Sinun kuuluu ottaa vastuu omasta terveydestäsi. Lääkärinä voin vain ohjata sinut tiedon lähteille ja tarjota parasta mahdollista osaamistani matkallasi terveyden lähteille”. Lääketeollisuuden rahoittamat Käypä hoito -suositukset pitäisi korvata Aito hoito -suosituksilla. Kuka lähtee mukaan toteuttamaan suositustekstejä Aitoon hoitoon?

Mutta nyt mä sen hokasin miten tämä terveydenhoitojärjestelmämme toimii: Mä en tiiä mittään -menetelmällä! Varkaudessa tapahtui nimittäin kerran niin, että eräs hoitsu sai päähänsä ottaa selville mitä potilaille kuuluu. Se oli paha juttu Pohjois-Savon käräjäoikeuden mielestä. Heinäkuun alussa lätkäistiin hoitsulle 40 000 euron sakot ja ehdollinen vankeustuomio päälle. Ei hoitsu saa tietää mitään potilaista, onhan se ennenkuulumatonta. Pahimmillaan tämä hoitsuhan olisi saattanut tajuta miten perseellään tämä sairaanhoito on Suomessa. Tällä sakkosummalla muuten saisi kymmeniätuhansia liotyroniini-tabletteja (eli T3-hormonia) kilpirauhasongelmista kärsiville.

Terveyden Hävityksen Laitoksella (THL) Harriet Finne-Soveri on ollut vuosikausia mukana näissä kansainvälisissä lääkkeiden käytön turvallisuutta tutkailevissa koosteissa, mutta niitähän ei isokenkäisten iloksi kukaan lue. Suomi kun on tapana rankata kehitysmaiden tasolle tässä hoidon turvallisuudessa. Vertailu varsinkin Tanskaan ja Norjaan tuottaa oikein pahaa jälkeä. Siispä silmät kiinni ja pää pensaaseen kuin pupujussilla. “Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.

Esimerkiksi Beersin lista (Beers Criteria; KVG; Kato V*ttu Googlella) on luettelo lääkkeistä, joita iäkkäiden ihmisten pitäisi välttää. Mutta suomen kieli on ilmeisesti niin vaikeaa, että “lista vältettävistä lääkkeistä” tahtoo muuntua muotoon “lista välttämättömistä lääkkeistä”. Ja eikun koko repertuaari käyttöön. Yksinkertainen lääkäri määrää moninkertaisen lääkityksen. Tasapaino se pitää maailmassa olla ja “mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.

Tämä Beersin lista koki muuten outoja muutoksia kun sen laatija geriatrikko Mark Howard Beers itse kuoli vuonna 2009 sokeritaudin aiheuttamiin komplikaatioihin. Jostain syystä moni lääke poistui tällöin listalta ja muuttui turvalliseksi. Omituinen yhteensattuma. “Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.

Mutta muistatko tämän vakoiluskandaalin Turussa? Turkulainen tohtorisetä kärähti siitä, että pisti illan päätteeksi elävän potilaan ruumiskylmiöön. Aamulla muu henkilökunta alkoi ihmetellä, että mitäs tämä potilas jäissä tekee kun henki kulkee paremmin kuin nykyajan varusmiehillä Cooperin testissä. Kyllähän se potilas lopulta hengiltä saatiin, mutta oli siinä tekemistä.

Muistatko mitä juristit tuumasivat tilanteesta? Turun käräjäoikeus totesi, ettei lääkäriltä voi olettaa, että hän voisi erottaa elävän potilaan kuolleesta! Se on kuulemma niin vaikeaa. Taisi tohtorisetä saada vielä valtiolta korvauksia mielipahasta ja muusta murheesta. Vainajan perhe ei juhlinut. “Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.

Onko suomalaisella potilaalla mitään ihmisoikeuksia? Puunhalaajat ja muut maailmanparantajat yleensä keskittyvät homoseksuaalisten kulkukoirien asemaan Mogadishun slummialueilla ja muihin raastaviin globaaleihin eli palloistuneisiin ongelmiin. Tuuppaa siinä suomalainen potilas jäädä eläinoikeuksien varjoon. Koiranpentu on julisteessa niin ihkun näköinen. Tosi lutunen. Suomalaisesta potilaasta kuuluu sanoa: “Mä en tiiä mittään”.

Onko kukaan teistä kuullut farmaseutista nimeltä Pauli Puirava? Puirava toteutti Veikkolan vanhainkodissa 18 asukkaan kokeilun, jossa hän vähän vähenteli lahjuslääkäreiden määräämien pillereiden määrää. Potilaat piristyivät oikein silmissä. Näinkin pieneltä porukalta saatiin vähennettyä 27 000 pilleriä vuodessa. Rahaa paloi lääkehankintoihin kymppitonni vähemmän vuodessa.

Pauli Puirava kertoi tavanneensa miehen, jolle vuodessa määrättiin 57 eri lääkettä reseptillä ja siihen vielä itsehoitotropit päälle! On siinä pilleriä poikineen! Tässä syy siihen miksi 11 suurinta lääkefirmaa teki vuonna 2012 kivat 85 miljardia dollaria voittoa. Kymmenen vuoden yhteenlaskettu voitto oli 711 miljardia dollaria. “Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.

Moni tuttavani kuvitteli, että lääkekulutus romahtaisi kun Tuomo Björksten julkaisi vuonna 2006 Suomen Kuvalehdessä jutun otsikolla “Väärät lääkkeet”. Annin (83-v) järkyttävä kuolema pyelonefriittin oli todella riipaisevaa luettavaa, jos vähääkään tajuaa lääketieteestä. KVG. Lääkärien mielestä tapauksessa ei ollut mitään outoa. ”Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.

Onko potilaalla ihmisoikeuksia? Miten on mahdollista, että kaikesta huolimatta lääkkeiden kulutus kasvaa vuosi vuodelta? Eikö toisen ihmisen myrkyttäminen kuoliaaksi ole rikos Suomessa? Onko ihmisoikeuksia kunnioitettu sillä suljetulla osastolla, jossa potilaat on tainnutettu puolikuolleiksi psykofarmakalla? Kuinka usein kuolintodistuksessa lukee ICD-10 koodin kohdalla x85? KVG. ”Mä en tiiä mittään”, kuuluu sanoa.

Valevirastorahastajat (Valvira) on organisaatio tämän kobra-efektin laella. Todellinen pukki kaalimaan vartijana. Kobra-efekti kuvaa sellaista tilannetta, jossa ongelman ratkaisuyritys vain pahentaa itse ongelmaa. Termi tulee siirtomaa-ajoilta kun Intiassa Delhin matelevaa käärmeongelmaa yritettiin poistaa maksamalla korvaus kuolleista käärmeistä. Aivan oikein arvattu, hyvä lukijani, seurauksena oli massiivinen käärmeiden kasvatusbisnes palkkioiden toivossa. Käärmeiden määrä suorastaan räjähti käsiin.

Samalla lailla ajatus siitä, että lääkärien määrän lisääminen poistaa sairauksia, on tietenkin osoitus lausujansa psykoosista: todellisuudentajun vakavasta häiriintymisestä. Lääkeala kasvattaa omaa valtaansa tehtailemalla uusia tautimäärityksiä ja niihin sitten lääkkeitä, jotka lieventävät uuden taudin oireita aiheuttamalla samalla muita oireita. Hyvä lukijani, KVG Julkisen valinnan teoria (Public Choice)! Keynesiläinen ajatus, että hyväntahtoinen julkisen sektorin kukkahattutäti poistaa maailmasta kaikki konepajapatruunoiden ja myllärimestarien luomat ongelmat, on enemmän fantasiakirjallisuuden maailmaa kuin tieteiselokuvien uusklassikko “Minority Report” konsanaan. KVG niin luulet vähemmän.

Medikalisaation käyttövoimana on vaarallisen kiero noidankehä, jossa eläkeyhtiöt omistavat lääkeyhtiöitä ja sosiaaliala kokonaisuutena on mahtava työllistäjä. Kaikkien näissä liemissä viihtyvien etujen mukaista on siis maksimaalisen sairas kansa! Suomessa on nyt enemmän lääkäreitä ja apteekkeja kuin koskaan historiassa, mutta kansa on sairaampaa kuin nälkävuosina. ”Mä en tiiä mittään”, kaikuu yhtiöiden ja virastojen käytävillä.

Tämä ei edes ole mikään salaliitto. Tutkimusten mukaan johtotehtäviin päätyy keskimääräistä enemmän narsistisia ja laskelmoivia ihmisiä, joilta puuttuu kaikenlainen empatia. Yritysfuusioiden myötä yhä pienempi piiri ihmisiä tekee laajakantoisia päätöksiä maailmassa. Tarvitaan vain muutama narsisti oikeiden organisaatioiden johdossa ja maailma on kovaa vauhtia matkalla kohti tuhoansa. Muistatko miten Yhdysvalloissa yritys nimeltään Enron manipuloi sähkön hintaa ylöspäin järjestämällä huoltotöitä ja sähkökatkoja aina kun sähkön tarve olisi ollut suurin? Kyllä narsistit osaavat! Samalla lailla toimivat lääkeyhtiöt: Ne eivät vielä toistaiseksi ole katkaisseet sähköjä, mutta ne pirulaiset keksivät diagnooseja, joilla uusia lääkkeitä saa myytyä. Oletko alakuloinen? Älä huolehdi. Siihen on tietenkin pilleri. Millähän pillerillä minut aikanaan hiljennetään?

Vain terveen järjen halveksunta voi aiheuttaa tällaista havainnoimaani joukkotyhmyyttä. Kaikki jotka ovat Pekka Puskan kanssa eri mieltä lentävät pois televisiosta ennen kuin ehtivät lausua “Antti Heikkilä”. Kilpirauhas-potilaat ja diabetes-potilaat ovat ehkä eniten tehneet tuttavuutta tähän Hölmölän lasiseinään, mutta kolesteroli-potilaat, verenpaine-potilaat ja masennus-potilaat eivät vain vielä ole saaneet rivejään kuntoon.

Organisaatiot ajavat organisaatioiden etuja, se on luonnonlaki, mutta kuka ajaa potilaiden etuja? Kuka on kuolleiden puolustaja? Kuka haluaisi terveen kansan? Kuka kaipaa Aidon Hoidon -suosituksia?

 

Share

Diabeteslääkäri kusee hunajaa

0
0

Tämä on kertomus siitä miten lääkeyhtiön johtajilta meni rokkapäivä pilalle kun vetivät herneet nenään ja kuinka hyvältä kuulostavatkaan sokeritaudin Aito Hoito -suositukset.

 

Vesa-Matti Loiri kertoi kesällä 2011 käyttävänsä sokeritautiinsa tanskalaisen Novo Nordisk lääkeyhtiön kehittelemää Victoza liraglutidi lääkettä. Silloin lirahti itku amerikkalaisen Eli Lilly lääkeyhtiön suomalaisilta repsikoilta ja meni rokkapäivä pilalle kun pomot vetivät herneet nenään.

Tämä amerikkalainen Byetta eksenatidi on hyvä myrkky sekin tähän diabetekseen, eikä joku risaisia verkkopaitoja käyttävä kansankaatuilija saa vaarantaa amerikkalaisen lääkeyhtiön ylivaltaa. Siispä heti vastahyökkäykseen: kansan parasta ajattelevat suomalaiset virkamiehet rapsaisivat sakot tanskalaisille. Novo Nordisk Farma köyhtyi 45 000 euroa ja varmuuden vuoksi Victoza menetti KELA-korvattavuutensa 1.2.2013 alkaen.

Lääkkeiden hintalautakunta, eli siis varatuomari Lauri Pelkonen, oli taas kerran pelastanut kansan hyvinvoinnin. Saman tanskalaisfirman Levemir detemirinsuliini menetti sekin ensin korvattavuutensa, mutta sitten se annettiin takaisin kovan väännön jälkeen. Tuomarit ovat tietenkin täysin loogisia lääketieteen ja potilaiden hyvinvoinnin suhteen. Hyvän tahdon ele on tosin voimassa vain 31.12.2013 saakka. Niitä amerikkalaisia ja Orionin lääkkeitä pitäisi myydä enemmän.

Varmuuden vuoksi pieni kertaus sokeritaudin syvimmästä olemuksesta. Diabetes Mellitus on taas tätä lääkärilatinaa, puoliksi kreikkaa ja puoliksi latinaa. Suomeksi ilmaisu kuuluu jotakuinkin “läpikustua hunajaa”. Sokeritautinen siis kusee paljon ja kusee makeaa kusta.

Entisajan lääkäreille ei Jaffa maistunut kun diabetes testattiin maistelemalla potilaan virtsaa. Isot pojat ovat minulle kertoneet, että nykyään tehdään elokuviakin missä näitä vedenheittoelimiä eli mahdollisia hunajalinkoja pistetään suuhun ja muuta outoa. Lääkärileikit selvästi kiinnostavat kansaa ja diabeteksen kotitestejä suositaan.

Hunajainen kusi oli siis oire, mutta pitäähän sille oireelle olla myös jokin syy. Ainakin ennen vanhaan vaivoille yritettiin keksiä biologinen selitys. Nykyään tuolla seikalla ei taida olla mitään väliä kun lääkeyhtiöt tuuppaavat keksimään ensin lääkkeet ja sitten keksivät lääkkeeseen sopivan sairauden.

Oikea sokeritauti, eli 1-tyypin diabetes on siis sellainen vaiva, jossa haima ja sen Langerhansin saarekkeet eivät pysty tuottamaan insuliini -nimistä hormonia. Mormonit eivät liity asiaan. Sitten on myös tämä 2-tyypin diabetes, joka ei liity haimaan eikä mormoneihin millään lailla. Ennen räjähdysmäistä yleistymistään tätä 2-tyypin diabetesta esiintyi pääosin aikuisilla ihmisillä, josta syystä käytettiin nimitystä aikuistyypin diabetes. Aikuisten diabetes on tila, jossa väärällä lääkityksellä, huonolla ravinnolla ja/tai liian vähällä liikunnalla on aiheutettu solujen insuliiniresistenssi, eli kyvyttömyys hyödyntää insuliinia. Näitä kyvyttömiä on nykyään sitten siunaantunut aika lailla. Niin se elämä kusettaa pientä kulkijaa ja Diabetesliitto jaksaa harhauttaa maan polosia.

Diabetesliitossa on tutkijoita, jotka viitsivät väittää, että tyypin-2 diabetes on vakava perinnöllinen sairaus. Niinpä esimerkiksi Veskun näyttelijätoveri Helge Herala koki vanhoilla päivillään sen, että perintötekijät muuttuivat. Tuli diabetes ja jalat piti amputoida. Rauha hänen sielulleen.

Nykypäivän peruslääke tähän insuliiniresistenssiin on biguanidi nimeltä metformiini. Merck tekee sitä merckillisenä Glucophage -nimisenä tuotteena ja Orion nimellä Metforem. Suuri vika näissä lääkkeissä on halpa hinta. Vuonna 2012 keskikulut hunajaa linkoavaa potilasta kohti oli alle 88 euroa. Onneksi käyttäjien määrät lasketaan sentään sadoissa tuhansissa.

Halpaa hintaakin suurempi ongelma näissä lääkkeissä on se seikka, ettei se sovi lainkaan yhteen lääkespriin eikä laimeampienkaan alkoholijuomien kanssa. Ei-islamilaisissa maissa tämän luulisi olevan ihan sairaalareissuja aiheuttava haitta ja niinhän se tietenkin onkin.

Lontoon murteella ongelman nimi on “lactic acidosis”. Tästäkin aiheesta olen lukenut mukavia Duodecim-artikkeleita kuten esimerkiksi “Käypä hoito ei käy kaikille – metformiini ja maitohappoasidoosi” vuodelta 2008. Asialla oli kvintetti Marjut Varpula, Anna-Maija Korhonen, Markus Skrifvars, Seija Peltonen ja Anne Kuitunen. Lääkkeeseen voi siis kuolla ja kuolleella ei enää verensokeri kohoa. Lääke on siis todistetusti tehokas. Metformiinin sisarmolekyyli fenformiini poistettiinkin aikoinaan markkinoilta juuri maitohappoasidoosin takia.

Mutta sallittakoon vielä kerran: metformiini on liian halpaa. Täytyi keksiä kalliimpi tapa hoitaa hunajankuseskelut pois päiväjärjestyksestä. Eli Lilly tarvitsi tuotepaletin, jolla on synergiaetuja. Ensin Zyprexa olantsapiinilla aiheutetaan 2-tyypin diabetes potilaassa ja sitten hintava diabeteslääke siihen päälle. Näin toimii osakkeitaan omistavia kunnioittava moderni lääkeyhtiö.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu harmaapartainen ystäväni Birdie. Pelästyttävästä ulkonäöstään huolimatta suosin häntä kävelevänä historiankirjana ja knoppitiedon monipuolisena taitajana. Koska normaalihkon ihmisen käyttöliittymä on jopa helpompi kuin Nokian uutuuspuhelimen, niin yleensä kuulen kaipaamani tiedot Birdieltä jo ennen kuin ehdin lauseen loppuun ajatella. Tällä kertaa Birdie yllätti tiedoillaan inkretiini mimeeteistä. Näistä rakentuu hintavat diabeteslääkkeet.

Lukijoitteni hermoja säästääkseni jätän Birdien inkretiini tarinoista pois sen miten Yhdysvaltain ja Meksikon rajariidat, koirat, kärpäset, rotan munuaisleikkeet ja suomalaiset yliopistot liittyvät aiheeseen. Hyppään suoraan siihen kohtaan missä gilaliskon syljestä erotetaan aine, jota Eli Lilly myy kalliilla hinnalla ja nimellä Byetta eksenatidi. Eksyitkö? Tuskin. Nämä vanhanajan saduissa mainitut sammakon suutelemiset ovat siis nykypäivän huippulääketiedettä. Tämä liskon kuola piikitetään maksukykyiseen hunajankuseskelijaan ja on tyypiltään GLP-1-analogi, eli toisin sanoen suolistohormonia matkiva aine, joka laskee verensokeria ja vähentää ruokahalua. Ei nouse vesi kielelle kun on liskon sylkeä suonet täynnä. Huippulääketiedettä!

Tarkemmin sanottuna GLP-1-analogit hidastavat ruoansulatusta ja lisäävät haiman insuliinituotantoa. Tässä vaiheessa fiksut lukijani varmaan jo hoksaavat, että tämä Eli Lillyn idea ei oikein järkevältä kuulosta kun hoidetaan insuliiniresistenssiä. Ennemminkin tätä voitaisiin suositella 1-tyypin diabeteksen alkuvaiheen hoitoon. Mutta hunajaisin sanoin lääkettä kehutaan sopivaksi 2-tyypin-diabeetikoille. Onhan niitä 2-tyypin diabeetikkoja rutkasti enemmän kuin 1-tyypin. Olisikohan tästä kyse?

Sekä Eli Lilly ja Byetta eksenatidi ovat yhtenään raastuvassa aiheutettuaan kaikenlaisia tulehduksia ja syöpiä käyttäjiinsä. Samaa voi sanoa Novo Nordisk ja Victoza liraglutidista. On se hankalaa tämä endokriminologia. Onneksi Victozan käyttö maksaa noin 1500 euroa hengissä pysyneille potilaille vuodessa. Ja kelpaa siis 2-tyypin-diabeetikolle.

Mainitsen vielä yleisemmän diabetes-kusetuksen rahasammon, eli DPP-4-estäjät (gliptiinit). Näistä tunnetuin on Januvia sitagliptiini, jota valmistaa kaikkien tuntema Merck. Sitä käytti vuonna 2012 jo peräti 52 857 suomalaista potilasta. DPP-4 on itsessään entsyymi, joka pilkkoo GLP-1-peptidin palasiksi, joten ideana tämä kuulostakin fiksummalta 2-tyypin diabeteksen hoitoon. Tosin haimatulehduksia ja haimasyöpiä on sattunut tälläkin aineella. Voi voi kun on hankalaa olla lääkeyhtiö nykyään!

Näin loppuu yhteinen hetkemme diabeteslääkkeiden ihmeellisessä maailmassa. Tähän loppuun vielä ehdotukseni 2-tyypin diabeteksen Aidoksi Hoidoksi vastaiskuna älyttömille diabeteksen Käypä Hoito -suosituksille. Viimemainittuja eivät ole olleet laatimassa joukko vajaaälyisiä lääkäreitä ja tutkijoita. Reppanat ovat vain harhaanjohdettuja. Tässä aitoja ohjeita, joilla reppanatkin löytävät takaisin elämän todellisen merkityksen, jos vain niin haluavat:

 

2-tyypin diabeteksen Aito Hoito -suositukset

Poista ne syyt, jotka johtavat insuliiniresistenssin puhkeamiseen. Statiinit, beetasalpaajat, tiatsidi-diureetit, glukokortikoidit ja psykoosilääkkeet heitetään mäkeen ja terveellisempää ruokaa naamariin! Liiat sokerit pois lautaselta ja voissa paistettu pihvi tilalle. Juomalasista pois Coca-Cola ja tilalle täysrasvainen maito. Välipalojen napostelu pois parin tunnin välein ja tilalle muutama kunnon lämmin ateria päivässä. Ruokaan makua ja vihannekset runsain määrin kurkusta alas vaikkapa juotuna (vihersmoothie) jos suu ei jaksa vihanneksia, marjoja ja hedelmiä jauhaa. Iltaruokailu kunniaan ja koko perhe parantamaan maailmaa pitkän illalliskaavan mukaisesti. Ja sitten hopi hopi ylös ulos ja lenkille aamulla.

 

Veteraaniurheilija muistaa, että vielä 1980-luvulla raikkain ajatuksin liikkeellä ollut Mikael Fogelholm kirjoitti kirjoja, joissa kehotti syömään lihaa vähintään yhden kerran päivässä. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja ihan toisin ajatuksin liikkeellä olevan Mikaelin kanssa saamme elää kärvistellä. Vesku pelasi ennen jääkiekkoa ja seura oli Töölön Vesa. Sitten siitä tuli Jokerit ja se myytiin pois. Sen pituinen se.

 

Share

Lahjusskandaali, astma ja elinsiirrot

0
0

Kun valkotakkinen kandi valittaa, että lääketehtaat tuovat hänelle liikaa huolia, on syytä tarkistaa kuinka paha ärrävika puhujalla oikein on.

 

 

K18!

 

Englantilainen lääkeyhtiö GlaxoSmithKline (GSK) jäi hiljattain kiinni housut kintuissa siitä, että tarjolla olikin huoria. Lääkeyhtiön markkinointiosasto oli selvästikin katsonut liikaa Jope Ruonansuun sketsejä. Niinpä toimitusten varmistamiseksi seisokki olikin lääkärien housuissa eikä reseptien kirjoittelussa. Satojen miljoonien puntien arvoinen lahjusskandaali oli kytenyt jo vuosia, mutta Kiinan operaatioiden johtaja Mark Reilly ehti paeta maasta. Pidätettyjen listalle jäi esimerkiksi business development manager Huang Hong. Kiinan poliisin mielestä kyseessä oli rikos potilaita kohtaan.

Lääkärien mielestä kyseessä oli rikoksen sijaan pelkkä elinsiirto. Mieslääkärien elin yritettiin siirtää mahdollisimman vähillä hylkimisreaktioilla naisseuralaisiin. Koska puhumme Kiinasta, itse elimet eivät olleet kovin isoja, mutta voitelua silti tarvittiin. Vastineeksi voitelusta kiinalaiset saivat valtavat määrät lääkkeitä kuten esimerkiksi Advair/Seretide salmeteroli/flutikasoni -lääkettä. Tässä yhdistettiin kahden lääkkeen haittavaikutukset samaan purkkiin. Beeta-agonistin ja glukokortikoidin yhteiselo inhalaattorissa kasvatti sieniä suuhun, muulloinkin kuin syksyllä. Candida on kyllä kaunis nimi.

Lahjusskandaalien ryvettämä GSK on tietenkin vastuullisesti köyhän potilaan asialla. Elinsiirtojen lisäksi ilmoitetaan GSK:n tiedotteessa, että Kiinassa on varmaan tapahtunut kieliongelmista johtunut väärinymmärrys. Yhteiskuntavastuun paineet selässään tunteva GSK ilmoittaa kotisivuillaan jalot periaatteensa:

Oikeudenmukaisuus: Ihmisillä on oikeus terveyteen ja sen hoitamiseen – riippumatta asuinpaikasta, varallisuudesta ja muista tekijöistä.

Kestävyys: Globaalilla tasolla terveysongelmia ei ratkaista vuodessa eikä kahdessa, siksi sitoudumme vain pitkäjänteisiin hankkeisiin.

Yhteistyö: Emme voi parantaa maailmaa yksin, siksi teemme laajasti yhteistyötä terveys- ja lääkealan eri toimijoiden kanssa.

Taktisena erikoisuutena GSK on myöntänyt jo nyt Kiinassa tapahtuneet asiat virheiksi. Yhtiön kansainvälisten toimintojen johtaja Abbas Hussain myönsi eilen julkisesti, että yhtiön Kiinan johtajat ovat rikkoneet Kiinan lakeja lahjomalla lääkäreitä ja viranomaisia. Liikaa huolia? Hussain on pyytänyt julkisesti anteeksi GSK:n puolesta ja sanoo lisäksi, että yhtiö aikoo alentaa lääkkeittensä hintoja Kiinassa hyvityksenä harjoittamastaan lahjonnnasta ja veronkierrosta.

Kiinailmiö sai jatkoa heti GSK:n tapauksen tultua ilmi. Huolia on ilmeisesti myös AstraZenecalla. Kiinan poliisi on kuulustellut yhtä AstraZenecan Kiinan johtajaa. Eläkeläispäiviään viettävä lääkäri Matti Tolonen muistuttaa, että kaikki tämä paljastuu sen jälkeen, kun lääketeollisuus on pyhästi luvannut alkaa toimia eettisesti ja moraalisesti oikein.

GSK tunnetaan markkinoilla astmakuninkaana. Yrityksen maineen loi kuusilapsisen perheen nuorin vesa, joka onnistui kehittelemään firmalle valtavan määrän erilaisia keuhkomössöjä. Periaatteena oli tietenkin: Siinä missä unilääkkeet lisäävät unta, niin astmalääkkeet tietenkin lisäävät astmaa ja muita sairauksia. Tästä syystä esimerkiksi Stanfordin yliopiston professori Shelley Salpeter (ei keksinyt salpietaria, sen keksivät muinaiset arabit 1200 -luvulla) sanoo, että Advair/Seretide pitäisi kieltää.

Ennen vanhaan tohtori Henry Hyde Salter keksi, että illalla juotu kahvi vähentää astmaoireita. Tämä oli 1800-luvulla. Hänen vahingokseen samaan aikaan tuotiin markkinoille kofeiiniton pikakahvi Kraft- ja Nestle-yhtiöiden toimesta. Astmaoireita lievittänyt kofeiinipitoinen kahvi muuttuikin myrkyksi, jota kakkien niiden piti välttää, jotka halusivat pysyä hengissä. Kofeiiniton pikakahvi oli terveellistä. Metyyliksantiineista teofylliini muuttui lääkkeeksi ja kofeiini julistettin paholaiseksi. Näin lääketeollisuus toimii.

Olympiauimari Peter Vanderkaay oli aikoinaan merckillinen mies. Hän komeili Merck -lääkeyhtiön astmalääkemainoksessa (Merck-Singulair). Tällä leukotrieenisalpaajalla oli käyttöä uintimitalien hankinnassa ja merckillisen moni urheilija (uimari, hiihtäjä, juoksija) sairastui yht’äkkiä rasitusastmaan. Rasittuneet röörit piti saada auki ja happea keuhkoihin hieman paremmin kuin kilpailijalla.

Nyt kun oikeutta jaetaan GSK:lle ja AstraZenecalle Kiinassa, on hyvä muistuttaa mieleen perinteinen suomalainen oikeustiede. Perinteinen oikeustiede lähtee siitä, että Isontalon Antti ja Rannanjärvi jutteli terävin seurauksin ja rehti laamanni tuohtui siitä, että teko on loukkaus valtion auktoriteettia varten. “Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni ja minä nain sen komian lesken!”, vai miten se nyt meni se jutteluhetki. Mutta kun pohjoismaisen pahoinvointivaltion valta kasvaa yhteiskunnassa, rikoksen tekijä toimiikin nykyään usein julkisella sektorilla. Syntyy hallinnollista korruptiota ja sortovaltaa. Tulli, poliisi ja terveydenhuolto voi tehdä ihmispoloiselle mitä tahansa, koska he itse edustavat kukkahattutätien korjaavaa mekanismia, joka säätää markkinavoimien virheitä.

Otetaan yksi esimerkki. Kun Duudsonien Jarno Laasala pysähtyi hummerin kanssa liikennevaloihin tammikuussa, niin poliisisetä luki tapauksesta lehdestä ja lähetti sakot perässä. Siinä yleinen lainkuuliaisuus romutetaan kun ihminen pysähtyy risteykseen.

Sitran 1.9.2008-31.8.2009 rahoittamassa OLKA-hankkeessa LHKA-farmaseutit Kaisa Pitkänen ja Maija-Liisa Heikura huomasivat, että lääkärit ovat käytännössä myrkyttäneet potilaitaan. Farmaseutit poistivat ison osan pillerivuoresta. Oletko kuullut, että poliisisedät olisivat lähettäneet lääkäreille syytteitä murhayrityksestä? Jos tämä myrkyttämisoperaatio olisi tehty Afrikassa, niin kyse olisi ollut kansanmurhasta eli joukkotuhonnasta ja kaikki suomalaiset vihreät olisivat jo lentokoneessa matkalla oikomaan asioita. Francois Bazaramba tuomittiin Suomessa Ruandan kansanmurhasta, mutta Suomessa on tärkeintä, että valkotakkinen ei vain ole valelääkäri. Kunhan paperit ovat kunnossa niin potilaista ei ole niin väliä. Lääkekulutus kasvaa vuosi vuodelta ja kansa sairastaa. RO3-ryhmän eli hengityselinten sairauksien lääkkeitä huoli viime vuonna 970 595 suomalaista ja rahaa paloi 136 945 468 euroa.

Sir John Braithwaite julkaisi vuonna 1984 kirjan “Corporate Crime in the Pharmaceutical Industry”. Siinä hän totesi yksiselitteisesti, että lääkeala on kaikkein alttein lahjonnalle. Hän käsitteli kriminologian alaa nimeltä restoratiivinen oikeus. Tästä tulee mieleen talojen restaurointi. Aivan oikein. Ideana onkin palauttaa takaisin vanha oikeana pidetty tilanne. Sen sijaan, että pistetään Isontalon Antti linnaan, pistetäänkin koko terveydenhuolto kuntoon ja oikeudenmukaiseksi. Siinä onkin restauroimista! Miten päästään takaisin 1980-luvulle?

Nokian järjestettyä Lumia-puhelimien myyntikilpailun, jossa joku yli-innokas myyntitykki pamautti itsensä palkintomatkan arvoisesti Lontoon Olympialaisiin seuraamaan suomalaisten huimaa menestystä, niin kansanterveys ei siinä hirveästi horjunut vaikka kyllähän kännyköistä jotain säteilyä lähtee. Eihän niistä muuten mitään kuuluisi. Mutta asia on toinen kun huolia tarjonnut lääkefirma lahjoo lääkärit määräilemään reseptilääkkeitä täysin terveille ihmisille, niin siinä on terveysvaikutukset eli kolotukset hieman eri potenssissa. Potilaalta lähtee potenssi ja lääkäri vallantunteessaan saa potenssin. Valvonta on Suomessa ihan munatonta.

Pätemisen tarve on yksi ihmisen perusvieteistä. Lääkäri pääsee pätemään reseptitehtailullaan ja lääkeyhtiö heittää luun eli bonuksen perään. Näin refleksi vahvistuu. Tohtorisedästä tuleekin Pavlovin koira, eikä mikään ylipoppamies.

Olemme siis törmänneet demokratian ja shakin yhteiseen perusongelmaan: Ratkeaako homma vaaleilla (vai voittavatko mustat)?

 

Share

Pyörällä päästään: paikoillenne, EPO, doping!

0
0

Moskovassa viikonloppuna alkavat yleisurheilun MM-kisat ja varsinkin karkeloiden doping-testaus, kerää taas urheiluhullun kansan katseet.

 

Kannattaa muistaa, että Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) Lausannen testilaboratorion osoite on Ristin tie 22 eli Chemin Des Croisettes 22. Ristin tietä kulkiessa tässä tulee mieleen Joseph Heller ja Catch-22.

Onko tämä doping-talonmies Alpo Nyrönen kenties käynyt Ranskassa? Näitä viinimaassa pyörällä sotkeneita alkaa kärytä kuin leppälastut savustuspöntössä. Kata(ja)inen kansa saa ihmeissään lehdistä lukea, että esimerkiksi australialainen olympia-mitalisti Stuart O’Grady oli kertonut EPO-seikkailuistaan ensin äidilleen ja isälleen sekä sen jälkeen soittanut lehdistölle.

On se omatunto sitten omituinen asia: joittenkin ihmisten toimintaa ohjaa välitön tietoisuus oikeasta ja väärästä, toiset ryhtyvät lääkäreiksi, juristeiksi ja poliitikoiksi. Niinpä näistä lepänlastuja imitoineista ja sponsoriensa maineen tuhonneista käännykkäistä muodostuu jo aika pitkä nimilista. Tunnetuimmasta päästä löytyy Lance Armstrong ja Tyler Hamilton (Trek U.S. Postal -tallista), Jan Ullrich ja Bjarne Riis (Pinarello Telekom), Marco Pantani (RIP; Bianchi Mercatore Uno) ja Richard Virenque (Peugeot Festina).

Asia jäi vaivaamaan mieltäni. Miksi Tour de France ja erytropoietiini näyttävät muodostavan erottamattoman yhteyden? Päätin kilauttaa kaverille. Ostin kaksi vokaalia ja arvasin yhden konsonantin sekä kysyin ranskalaisittain lausuen: “EPO”?

Harmaapartainen frendini Birdie vastasi Nokia-puhelimeensa ja ulotti selityksensä peräti 1800-luvulle. Tätä pölyistä historiaosuutta lyhennän hieman ja siirrän lukijani kohtaan missä Birdie kysyi minulta, tiedänkö keitä olivat “Monsieur Chrono” ja “Mr 60%”? Minulla ei ollut asiasta aavistustakaan, joten vastasin, että tottakai minä nyt nuo tunnen! Kaikki tuntevat.

Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 myöskin ajanut Jacques Anquetil (RIP) sai aikanaan lempinimen “Monsieur Chrono” ajotyylinsä takia, mutta tämän tarinan kannalta on oleellista, että hän treenasi korkealla vuoristossa. Omalla epätieteellisellä tavallaan kyseessä olisi siis yksi korkean paikan leirityksen pioneereista.

Koska korkealla vuoristossa on vähemmän happea kuin merenpinnan tasolla, elimistö sopeutuu tilanteeseen niin, että happea kuljettavien veren punasolujen määrä lisääntyy. Tätä punasolujen suhteellista määrää veressä ilmaisemme termillä hematokriitti.

Tavallisen kaduntallaajan veressä on punasoluja likimain kuin viskissä voltteja ja hyväkuntoinen voi päästä peräti Tanqueray No. Ten ginin arvoihin. Danske cyklist Bjarne Riis sai kuitenkin lempinimen “Mr 60%” siitä, että hänen verensä oli täpäkkää kuin Stroh 60%, jota saa täältä monopoli-kaupasta. Tällaiset hematokriitti-arvot saavat jo sinisilmäisen pohjoismaalaisenkin epäilemään pientä avustavaa kemiallista toimintaa.

Viisas lukija, ja niitä minulla riittää, on tässä vaiheessa jo huomannut, että oma kroppa toimii siis päinvastoin kuin suomalainen yritysjohtaja. Kun firman asiakkaiden määrä laskee kuin lehmän häntä, niin Aleksanterinkadulla Yrjö Antero Kopra laatii äkkiä johdon optio-ohjelman, jolla loputkin asiakkaat karkoitetaan, asiakaspalvelu ajetaan alas säästösyihin vedoten ja ay-pomot saavat lisää liksaa.

Kroppa sen sijaan ei toimi Kopran lailla, vaan asiakasystävällisesti alkaa kilpailla niistä vähistä happimolekyyleistä ja toimittaa lisää taksikuskeja eli punasoluja. Osa kuskeista on kuitenkin aina väärässä paikassa ja hapen saaminen perille on systeemin päätehtävä, eikä siis kuskien stressissä pitäminen. Palvelu pelaa ja homma hoituu. Kroppa on viisaampi kuin Kopra, M.O.T.

Juuri EPO-hormoni on se viestinviejä, joka kertoo punasolutaksitehtaalle, että kyytipelejä tarvitaan äkkiä lisää, muuten menee kalpeaksi koko touhu. Mormonit eivät taaskaan liity asiaan mitenkään vaikka juuri ovikelloa soittavatkin.

EPO-hormonit singahtavat heti punasolutehtaalle kun munuaiset jäävät vaille happea. Siitä se veri sakenee ja happi kulkee. Vaarana on tietenkin, että se punainen liemi menee ihan puuroksi ja röörit tukkoon. Tällaistakin on toki pyöräilypiireissä sattunut. Vuosina 1987-1990 peräti 18 pyöräilijää kuoli mystisellä tavalla. Tim Noakesin mukaan eloon jääneiltä pyöräilijöiltä mitattiin hematokriittejä Korpikuusen kyyneleiden verran, eli jopa 73 prosenttia. Siinä on rööreissä kulkenut jo aika jäykkää kamaa.

AMGEN on amerikkalainen lääkeyhtiö, joka valmistaa laboratoriossaan tätä ihme-EPOa kaikille anemiasta kärsiville. Ainetta kaipaavia ovat siis potilaat, joiden munuaiset on väärällä lääkityksellä korvennettu sekä tietenkin kaikki menestystä hakevat huippu-urheilijat. Kuka sitä nyt viitsisi harrastaa veritankkausta tai mennä korkean paikan leirille Espanjaan jonkun baskin seuraksi? Lentokoneet ovat niin pahoja ilmastollekin.

EPO on vihreä vaihtoehto ympäristötietoiselle urheilijalle. Maailma pelastuu ja maailmanennätykset rikkoutuvat. Eiköhän aleta ajamaan lääketieteen Nobel-palkintoa Francesco Conconille ja Michele Ferrarille ansioistaan dopingin edistämiseksi? Jarmo Punkkinen on varmaan samaa mieltä.

“Live High – Train Low” oli vuoristoleirityksen perusidea, jolla punasolujen tuotanto piti saada samalle tasolle kuin Neuvostoliitossa konsanaan. Oikeasti tämä tarkoitti, että asuttiin korkealla, mutta treenit tehtiin alempaa niin, että saatiin kunnon rääkit aikaiseksi. Näin elimistö vedettiin kunnolla jojoksi ja punasolut lisääntyivät kuin Australian kanit.

Suomalaisten huonon kieli- ja viinapään ansiosta tämä Hi-Lo kääntyi härmässä muotoon “Elä Hienosti – Harjoittele Huonosti”. Niinpä nykypäivän suomalaisella urheilijalla on pankkilainat ja urheiluautot, kun taas arvokisamitalit ovat aivan muilla mailla norjilla.

Kirjoitukseni viimeisen neljänneksen lävähtäessä näkösälle liikemieslukijani ovat varmaan jo pyörtyneet oppiessaan ihmisruumiin epärationaalista toimintaa tajuamaan, mutta lisää järkytyksiä on vielä luvassa. Eihän EPOa edes tarvittaisi! Jos kroppa parantaisi rakettibensiini-hiilihydraattien käyttöään saataisiin energiaa vähemmällä hapella kuin dieseli-rasvalla. Tehostettu hiilihydraattitankkaus eli pastanjauhanta in excelsior pelastaa Pekka Puskan mielestä kokonaisia kansakuntia.

Ja eikös joku ökyrikas pörssipeluri David Ricardo kirjassaan “On the Principles of Political Economy and Taxation” keksinyt tämän härmäläisen termin “suhteellinen kilpailuetu”, eli lontooksi “Comparative Advantage”? Keskittyminen ydinasioihin näkyy esimerkiksi siinä, että Suomessa keskitytään Jyrki Kataisen opein tuottamaan kusipäisiä virkamiehiä kun taas teollinen tuotanto siirretään kiinalaisille.

Ei, ei, ei ja vielä kerran eu. Kroppa toimii toisin. Kestävyysharjoittelun perusidea on kehittää sitä missä ollaan tehottomia ja huonoja, eli siis rasvan käytössä energiaksi. Ruohonjuuritason perustuotanto on se kaiken alfa ja omeletti. Ne sokerinkäytön supermolekyylit kyllä sitten hoitavat loppukirin kun sen aika tulee. Niclas Sandells kyllä tietää tämän. Jopa Tim Noakes on alkanut diabetes-ongelmiensa takia karpata ja danske videnskabsmand Arne Astrup on syönyt sanansa ja alkanut kehua voita.

Huiput on huippuja eikä niitä tule lisää hallinnollisin päätöksin, mutta perusjengi pitää saada skulaamaan yhteen maaliin. Kaikki pelaa – se on se idea EPOn takana. Talouselämän hematokriitti pitää saada yhtä korkealle kuin Viagra-myyjien ansiot Pfizer-yhtiössä. Tämä on taas todistettu – Aamen.

En suoranaisesti kaipaa kommentteja omasta hiusmuodistani. Keskitytään olennaiseen epoiluun. Näin etukäteen ennen virallistamistaan onnittelut ystävälleni ja kananmunanpopsija Olli-Pekka Karjalaiselle Euroopan mestaruudesta. Eihän siinä mennyt kuin 7 vuotta ennen kuin mitali tuli oikealle miehelle! Nytkin kotikatsomoissa saadaan Moskovan MM-mitalijakoa jännittää muutamia vuosia. Puhtaat urheilijat saavat kiltisti odottaa ehkä 2020-luvulle asti röyhkeiden huijaajien vietyä ensin päähuomion ja mitalinkin.

Lopuksi ajattelin pubivisan hengissä esittää kaksi yleisökysymystä:

1) Miten jänikset liittyvät veritankkauksen historiaan?

2) Ketkä kaksi suomalaista naista liittyvät oleellisesti erytropoietiinin historiaan?

Anonyymit tietäjät saavat nuolla näppejään kun nimensä ilmoittavat saattavat päästä kirjapalkinnon omistajiksi.

 

Share

Uudet tuulet puhaltamaan urheiluvalmennuksessa

0
0

Arvokisamenestystä tulee maamme huippu-urheilijoille harvakseltaan. Päätin kirjoittaa puhtaaksi monien vuosien aikana kasaantuneita ajatuksiani urheiluvalmennuksesta.

 
Vaikka tämä kirjoitus käsittelee pääosin huippu-urheilua uskoisin, että ajatukseni saavat kaikupohjaa myös muissa liikuntakärpäsen puremissa. Puhtaaksikirjoittamisen jälkeen arvostaisin kommenttejanne tässä vaiheessa tosi paljon. Mitä mieltä olet urheiluvalmennuksen tilasta?

Elämme mielestäni sellaista aikaa nykyaikaisessa urheiluvalmennuksessa, että yhä useampi uskaltaa epäillä vakiintuneita harjoitusmenetelmiä. “Näin on aina treenattu!” -huomautusta ei enää niellä sellaisenaan, vaan pohditaan voiko urheilijana kehittyä muutenkin kuin oksennustreenejä suorittamalla. Lukuisat tekniset apuvälineet, vankka tieteellinen osaaminen ja ihmisen kokonaisvaltaisen terveyden laajempi ymmärrys on raivannut tien uusille tavoille harjoittaa rakasta urheilulajiaan. Kuulkaas, nyt on maailman kirjat sekaisin kun huipulle johtaakin älykkään treenaamisen yksilöllinen polku.

 

Voittajan resepti: kokonaisvaltainen treeni

Olette kuulleet sanonnan juoksijaksi tullaan juoksemalla. Tällä tarkoitetaan juoksijapiireissä sitä, että kovaan menestykseen juoksijana johtaa vain sellainen tie, jonka pölyistä, sohjoista tai liukasta pintaa tahkoo mahdollisimman vimmatusti juoksijan monotoninen askellus.

Sama pätee kaikkiin muihinkin urheilulajeihin. Sitä päälajiaan pitää suorittaa enemmän kuin mieli antaisi joka hetki myöten. Kyllästymiseen asti pitää sitä moukaria lennättää. Toistoja pitää sillä seipäällä saada, muuten ei opi rimaa hilaamaan yhä korkeammalle. Suksilla suihkitaan menemään kaikki vapaa-ajan hetket. Kun treenataan, niin treenataan kunnolla.

Tähän on mielipideilmaston purkautuessa laajamittaiseksi ilmiöksi, tulossa tervetullut muutos kun annamme uusien tuulien tosissaan puhaltaa. Moderni urheiluvalmennus puhuu valmennuksesta kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon urheilijan koko elämä. Edelleenkin tietenkin urheillaan ahkerasti siinä päälajissa tai mahdollisesti useissa urheilulajeissa, mutta huippusuoritus löytyykin terveemmin ja ehkä jopa helpommin ottamalla huomioon kaikki ne tekijät, jotka johtavat urheilumenestykseen. Tiukkapipoisuudesta rentouteen, sattumanvaraisesta sapuskoinnista räätälöityyn lajikohtaiseen täsmäravitsemukseen ja kauheasta treenivimmasta kroppaa tarkasti kuuntelevaan yksilölliseen valmennukseen.

 

Kokonaisvaltaista treeniä urheilijalle


Urheilijan kokonaisvaltaista kehitystä voi selventää oheisella kuvalla:

Moderni, uuden suunnan urheilija, ymmärtää arvostaa hyviä ystäviä, ihmisten välisiä suhteita, ihan yhtä paljon kuin sitä, että hänen lautaseltaan löytyy juuri oikeanlaista energiatasoja sopivasti nostavaa ruokaa. Hän osaa ottaa löhöilyhetkestä kaiken irti, eikä enää ole synti ottaa lyhyet nokoset keskellä päivää, jos siltä tuntuu, että nyt on väsymys iskenyt. Hän ymmärtää aktiivisen levon mahdollisuudet elämässään, esimerkiksi niin, että juoksijana hänen aktiivinen lepohetkensä käsittää rennon ja virkistävän uintireissun ja siihen päälle saunomisen. Passiivista lepoa nautitaan laadukkaan REM-unen tahdissa. Jos elämän kokonaisrasitus on jatkuvasti liian rankkaa (työhuolia, riitoja, sairastelua) silloin voi olla hyvä vähentää treeniohjelman rasittavuutta, sillä lahjakas urheilija ymmärtää, että elämän kokonaisrasitus vaikuttaa kielteisesti fysiologiseen tilaamme.

 

Uusia raikkaita tuulahduksia


Mietitäänpä yhdessä miten toteutuu uusi valmennusfilosofia käytännössä? Se voi näkyä esimerkiksi näin:

 

  • Levon pitää virkistää sinua sillä muuten mahdollinen uupumus ei hellitä. Huippu-urheilija osaa ottaa löhöilystäkin kaiken irti. Hän ei pode huonoa omatuntoa siitä, että hän vetää lonkkaa keskellä päivää. Jos hänellä on ongelmia unensaannissaan, hän ratkaisee nämä ongelmat parhaalla mahdollisella tavalla
  • Ruoka joko kehittää sinua tai sitten ei. Voittaja syö vain sellaisia ruokia ja mahdollisesti myös ravintolisiä, jotka kehittävät häntä. Jos jokin yleisesti nautittu ruoka-aine aiheuttaa hänessä ongelmia, hän luopuu sen ruoka-aineen käytöstä. Ei pidä tehdä yksinkertaisesta asiasta vaikeaa. Jos sinulle ei leipä sovi, älä silloin syö leipää, vaikka kaikki muut ihmiset ympärilläsi ahtaisivat limppua naamariin!
  • Treeni joka ei kehitä sinua, ei todellakaan kehitä sinua. Voittaja haluaa kehittyä treenin kautta mestariksi! Erittäin lahjakas, nerokas urheilija ei orjallisesti seuraa tiettyä valmentajan tekemää ohjelmaa vaan arvioi mikä osa valmentajan ohjeistuksesta aidosti kehittää häntä lajinsa huipulle asti
  • Optimaalinen harjoittelu ja huipputulos lajissasi syntyy mahdollisesti vasta sitten kun olet itse niin sisällä siinä lajissasi, että voit sanoa valmentajalle tai lajin asiantuntijalle: “Hei, nyt sä olet ihan pihalla, mä teen sen näin!” Hyvä valmentaja ymmärtää silloin olla hiljaa
  • Huipulle vie monta tietä – löydä oma tiesi. Jos jokin asia tuntuu hyvältä, jos jokin asia motivoi sinua, se on usein se oikea tapa edetä. Ei kuitenkaan aina – ole aina nöyrä, kuuntele viisaampia ja arvioi tilannettasi!
  • Urheilija kuuntelee omaa kroppaansa. Helppous ja rentous löytyy tällä tavalla ja urheilija nauttii täysillä urheilusta
  • Huippu-urheilijan tavoite ei voi olla sietää eläimellisen kovaa oksennustreeniä, puuduttavan yksitoikkoista kuntosalitreeniä, rämpimistä suolla – vaan tavoitteena pitää olla omaa lahjakkuuttasi ja kykyjäsi vastaava tulos kauden tärkeimmässä kisassa
  • Tehotreenejä, kehittäviä treenejä ei saa tehdä liian väsyneessä tilassa. Pitää riittävästi panostaa ravitsemukseen ja lepoon ennen tosikovia treenejä. Jos ei ole saanut nauttia riittävän tasokasta unta yöllä tai unohtanut huippu-urheilijan nokoset iltapäivällä, voi olla, että kroppaa neuvoo siirtämään tehotreenin seuraavalle päivälle. Huippu-urheilija uskaltaa levätä silloin kun väsyttää tai elämä tympäisee. Esimerkiksi kerrotaan, että uimari Eetu Karvonen saavutti Suomen ennätyksen 50 m rintauinnissa lopetettuaan urheilun keskellä kilpailukautta eräänä kesänä. Hän ei saavuttanut arvokisoihin vaadittavaa tulosrajaa. Oltuaan treenaamatta yhden kuukauden ajan hän huvin vuoksi kävi kilpailemassa. Uinti kulki yllättävän hyvin. Hän sai kuulla saavuttaneensa uinnissa ajan, joka edelleen taitaa olla voimassa oleva Suomen ennätys!
  • Kehittävässä treenissä pitää kulkea, pitää olla tekemisen meininkiä. Toisaalta velttoillen tehty kehittävä treeni on menetetty treenipäivä, toisaalta ylirasituksen ja loukkaantumisen vaara on suuri silloin jos tehdään tosi kovia treenejä väsyneenä. Paradoksi: huipulle vie vain tosi kova treeni, josta saat optimaalisen paljon irti! Osaatko?

 

Aika entinen ei koskaan enää palaa


Urheilija on elänyt viimeiset 30-50 vuotta suurten muutosten keskellä. Nuoruusvuosina ei eletty uutistarjonnassa reaaliajassa. Sai odottaa tunteja, päiviä, ehkä viikkojakin uutisvirran tarjontaa. Nyt on tilanne toinen. Kun juna suistuu kiskoilta Espanjassa, me sydän kurkussa pelkäämme oliko suomalaisia turmassa mukana täällä kaukana Pohjolassa, samaan aikaan kun baskit saavat tästä onnettomuudesta tiedon. Joka onnettomuuksista, lamauutisista ja toivottomista ihmiskohtaloista ahdistuu, elää synkkiä aikoja.

Ajat ovat todella muuttuneet. Nyt saadaan koko Suomi sekaisin yhdestä savuavasta jätekontista räjähdetehtaan pihalla. Omassa nuoruudessani olisi työmies Töppönen kaatanut roskasäiliöön pari ämpärillistä vettä ja asia olisi ollut siinä. Säilytä nyt tuollaisen mediamyllytyksen edessä suhteellisuuden tajusi!

Olemme usein törmänneet siihen tosiseikkaan, että me suomalaiset menestymme kansainvälisesti katsoen useissa lajeissa hirmu hyvin juniori-ikäisinä, mutta sitten kun siirrytään aikuisten sarjaan, menestys loppuu. Tähän on mielestäni laajemman harrastuspohjan ja vaativuuden lisäksi syynä se, että treenaamisen olosuhteet ovat muuttunet. Optimaaliset olosuhteet lukioiässä (erinomaiset urheilulukiot esimerkkinä) vievät huipputuloksiin lahjakkaimpia junioriurheilijoitamme! Tilanne muuttuu kun juniori siirtyy aikuisikään. Esimerkiksi nuoren muuttaessa pois kotoa tai siirtyessään vaatimattomasti tuetun aikuisurheilujärjestelmän piiriin, muuttuu niin moni seikka huonompaan suuntaan, että se vaikuttaa menestymismahdollisuuksiin.

Urheileminen huipulla on kallista, vaatii kärsivällisyyttä ja on riskialtista. Nykyään yksilöurheilijan on tosi vaikea esimerkiksi saada riittävästi rahaa sponsoreilta. Vaadittaisiin runsaskätisempää rahanjakoa maamme harvoille huippu-urheilijoille, jotta menestyminen aikuisena saisi jatkua. Kun urheilijalle on jaossa enemmän raha, hänen ympärilleen voidaan koota paras mahdollinen taustaorganisaatio, joka sitten parhaimmillaan mahdollistaa maailmanluokan menestymisen aikuisurheilijana.

Puhelinsoittoa, työhuolia, onnen ja surun tunnetta pääsi nuoruudessa pakoon vetämällä puhelimen johdon seinästä. Nyt jatkuva tavoitettavuus kännykän kautta ajaa meidät ihan uusien mieltä hajottavien asioiden eteen. Uusavuttomat stressin uuvuttamat nykyihmiset saavat hyvinvointiohjaajiltaan ohjeen pistää kännykkä kiinni työpäivän aikana tai sen jälkeen edes kymmeneksi minuutiksi. Tilalle otetaan lyhyet nokkaunet. Tutkimusten mukaan se parantaa työtehoa. Tottakai se myös luo edellytykset pärjätä paremmin urheilussa. En usko, että Välimeren porukka on ollut ihan väärässä pitäessään keskellä päivää siestaa.

Ruokamaisema on muuttunut. Ennen vanhaan syötiin tiettyinä ruoka-aikoina. Sen jälkeen siivottiin ruokapöytä ja pistettiin ruoat syrjään odottamaan seuraavaa ruokailuhetkeä. Nykyään ruokaa on yllin kyllin tarjolla kaikkialla ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Nykyurheilija saa kehittää maagiset itsehillinnän keinot selvitäkseen voittajana ruokatarjonnan keskellä. Ruoan ylitarjontaan kiinni jääneet synkistävät lihavuus-, diabetes ja sydänsairaustilastojamme.

Islannista löytyy lihapiirakoita, joissa ei ole murustakaan lihaa. Suomeen tuodaan kekseliäällä tavalla väärennettyä ruokaa tonnikaupalla. Reiluus on kaukainen muisto vain. Ruokaskandaalien keskellä moni kaipaa takaisin aikoja entisiä.

Markkinoiden luoman kauneusihanteen keskellä on vaikea tajuta, että omana itsenäsi olet täydellinen. Terveyttä etsiessään moni ihminen on mennyt totaalisesti metsään. On hyvä muistaa, että terveys on kuin vesi kaivossa. Sen tärkeyden huomaa vasta kun kaivo tyhjenee.

 

Teknisten apuvälineiden vallankumous


Nykypäivän teknologia on niin kehittynyttä, että valmentaja ja urheilija voivat itse hankkia sellaiset terveysseurannan instrumentit, jotka olivat ennen vanhaan pelkästään yliopistosairaaloiden erikoisosaamisen varassa. Nämä instrumentit ovat täydellä ryminällä saavuttamassa suuren suosion ja auttavat urheilijaa pysymään sillä kaidalla tiellä, joka johtaa parhaaseen mahdolliseen kuntoon ja terveyteen.

Mittareita löytyy sydämenlyöntien analysointiin, hengityskaasujen mittaamiseen, lihasvoiman tarkkaan arviointiin, veriarvojen seurantaan, liikeratojen tarkkailuun, puhumattakaan tavanomaisesta videokuvaamisesta. Älypuhelimeen saa ohjelmia, jotka erityisen pilvipalvelun avulla muodostavat terveysseurannan kokonaisuuden, jota on helppo käyttää. Nykyään on niin hyviä testilaitteistoja olemassa, että urheilijan olisi mahdollista treenata vain silloin kun hän on täysin palautunut. Ongelmana tässä on se, että hyvin harva uskaltaa treenata tällä tavoin. Se saattaisi nimittäin tarkoittaa, että harjoitusohjelman tekeminen ja soveltaminen muuttuu täysin. Tietotekniikan avulla valmentajalla on reaaliaikainen mahdollisuus olla urheilijan tukena ja tämä mahdollistaa mm. sen, että treenimotivaatio pysyy korkeana. Moni urheilija on parantanut tuloksiaan huimasti näillä välineillä ja vieläpä laillisesti.

Valmennusprosessi tunnetaan nykyään niin hyvin, että on valmentajan ammatitaidottomuutta ja urheilijan velttoutta, jos ei ymmärretä miten urheilija voi kehittyä omalla tasollaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valmentaja vahvistaa urheilijan käsityksiä ja tarjoaa hänen käyttöönsä ammattiosaamistaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi räätälöityä ja yksityiskohtaista tietoa ravinnosta ja liikesarjojen analysointia sillä tavalla, että ne kehittävät häntä tehokkaasti. Valmentajan tehtäväksi ymmärretään nykyään myös kaikessa laajuudessaan miten vältetään ylisuorittamista, eli valmentaja joutuu joskus liiallista innostumista hillitsevän jarruttajan tehtäviin.

Arvostaisin kommenttejanne, joita voitte rustata suoraan minulle. Blogi on parhaimmillaan silloin kun sitä kommentoidaan reippaasti. Jään odottamaan rakentavia ajatuksianne.

 

 

Share

Päänsärky aspartaamista ja makeisverosta

0
0

Koko viisimiljoonainen Suomen kansa on jo pitkään seurannut hartiat jännittyneinä kuinka kiihkeässä kamppailussa katajainen hallitus vastaan sirkeä sokeriverotyöryhmä oikein lopulta käy.

 

Vielä ei ole loppukirin paikka. Täällä terveys-studiossa on nyt sokeriverotyöryhmän alku- ja välierien koostelähetystä juontamassa turpaduunari Christer Sundqvist ja omituinen erikois-asiantuntija Birdie. Kommentteja saa lähetellä studioon mainoskatkojen aikana. Onko virvoitusjuomavero ainoa tapa parantaa Suomen urheilumenestystä kansantalouden ja kansanterveyden alalla?

Kooste alkaa välierien lähtölaukauksesta. Ruuti on kuivaa kun Valtiovarainministeriön ihana erityis-asiantuntija Tanja Nurmi antaa pyssynsä paukkua. Nurmi on pukeutunut huomioliiviin, jossa lukee kookkain kirjaimin “Nainen ilman omaatuntoa”. Billy Wilder olisi ollut ohjauksesta otettu.

Erikois-asiantuntijamme Birdie huomautti, että erityis-asiantuntija Nurmi ampui kesän alussa luulot alas, eli pyssy puhui karua kieltään perjantaina 28.6.2013 Leon päivänä. Tuolloin Nurmi ilmeisesti päätti, että sokeriverotyöryhmän pohjalta laaditun hallituksen esityksen jako lukijoille olisi paras toteuttaa. Lukijoiden terveys oli silloin optimaalinen ja he olivat täynnä D-vitamiinia. Viimeinen lausunnon palautuspäivä oli anteliaasti vasta 15.8.2013, joten kovapalkkaisille pomoille jäi lähes 7 viikkoa tehokasta työaikaa lukea hallituksen jorinoita. Fantastista, tekisi mieleni huutaa täältä selostuskopin uumenista. Kuka jäi telineisiin? Kuka myöhästyi kisasta? Sekin selviää tässä koosteessa. Ei muuta kuin lukemaan siitä!

Mutta mitä tapahtuu? Tätä ei voi uskoa todeksi! Vetreä melkein eläkeläinen Pekka Puska tekee ennenaikaisen syöksyn ja heittäytyy sähköpostiin samaan aikaan kuin lausuntopyyntö putkahtaa kaikille näkyviin. Pekka on rähmällään tekstin kimpussa ja tajuaa oitis kupletin juonen: Nyt ollaan lääketeollisuuden asialla. THL ei petä suurta rahaa koskaan! Eeetteriin paukahtaa Pekka Puskan ja erityis-asiantuntija Heli Reinivuon lausunto 28.6.2013:

 

“Esityksessä ehdotetaan myös sokeripitoisten lääkkeiden ja ravintolisien rajaamista valmisteverojen ulkopuolelle. Tämä on järkevää, koska lääkkeiden ja ravintolisien käyttötarkoitus ja annokset eivät ole verrannollisia limonadien ja mehujen käyttömääriin.”

 

Pekka Puska oli siis muutamassa minuutissa tajunnut “Pelin säännöt” Renoir-maisessa hengessä eli sen, että kemiallisten aineiden vaarallisuutta ei määrittele kemikaalin molekyylirakenne vaan sen tuottajan yhteys lääketeollisuuteen. Upeaa, kerrassaan upeaa! “Valtakunta” kiittää – kauhueepos etenee.

Vieressäni omituinen erikois-asiantuntija Birdie muistuttaa, että makeutusaine aspartaami oli alkujaan kehitelty lääkeyhtiö Searlen laboratoriossa. Sen markkinointia hoiti yhteen aikaan Monsanto. Siis tämä sama erityis-firma, joka on suoltanut maailmalle myrkkyjä kuten Agent Orange, RoundUp, dioksiini ja PCB.

Turpaduunarille selvisi miksi Valtiovarainministeriö alun perin nimitti nimenomaan sokeriverotyöryhmän: Tarkoitus oli alusta asti vain parantaa keinotekoisia makeutusaineita valmistavien yritysten liikevoittoa. Tässä 128-sivuisessa raportissa mainitaan aspartaami yhden ainoan kerran (sivulla 40). Japanilainen Ajinomoto on siis saamapuolella.

Mutta takaisin välieriin! Seuraavana kalkkiviivoille kiri armoton ravintolisä-guru ja erityis-ystäväni Anssi Manninen. Erityis-ystävä Anssi hävisi Pekka Puskalle peräti kaksi viikkoa. Hopea ei ole häpeä. Todennäköisesti Anssi oli lukenut paperin. Lausunnon Anssille hyvin epätyypilliset diplomaattiset sanavalinnat ainakin viittaavat siihen. Näin kauniisti erityis-ystäväni Manninen kirjoitti 10.7.2013:

 

“Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi voimassaolevaa makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annettua lakia. Voimassaolevan lain tiedetään olevan täysin idioottimainen, joten muutosehdotus jo sinällään on tervetullut asia. Valitettavasti asiaa valmistelevat virkamiehet eivät tunne riittävän tarkasti alaan liittyviä tuotteita ja terminologiaa.”

 

Maa- ja metsätalousministeriö sai aikaiseksi peräti kolmisivuisen raportin häviten kirikamppailussa yllämainitulle erityis-ystävälleni vain yhdellä päivällä. Maat ja metsät tunteva pulju olikin löytänyt metsään menneitä juttuja raportissa. Kansliapäällikön erityis-sijainen osastopäällikkö Heimo Hanhilahti ja erityis-en kaunista sukupuolta edustava elintarvikeylitarkastaja Anna Lemström jättivät tällaisen puumerkin näkyville 11.7.2013:

 

“Sokeroimattomissa juomissa käytetään makeutusaineita, joiden saanti voi suuria määriä juotaessa kasvaa merkitykselliseksi varsinkin nuorilla.”

 

Pekka Puska on saatu maaliin ja Anssin, Heimon sekä Annan ero muihin kilpailijoihin venyi niin pitkäksi, että omituinen erikois-asiantuntija Birdie jatkoi tarinoitaan aspartaamista.

Birdien päätä särkee jo pelkän aspartaami-sanan kuulemisesta. Muille ihmisille tulee yleensä päänsärky vasta kun light-juomia kaadetaan suuhun ja lihotaan silti. Asialla on yksinkertainen selitys. Aspartaami koostuu kolmesta eri molekyylistä: asparagiinihappo, fenyylialaniini ja metanoli. Jälkimmäinen on tuttu venäläisistä pimeistä pulloista joista lähtee näkö. Samaa myrkkyä aspartaamissa. что ты говоришь? Elimistössä metanoli hajoaa formaldehydiksi ja aiheuttaa siis päänsärkyä, muistiongelmia ja dementiaa.

Ihmeellinen on elämä, ei siihen Caprakaan voisi muuta sanoa. Muita ikävähköjä aspartaamin vaikutuksia ovet myös erilaiset syövät. Kuuluisa alan tutkija on erityis-mainehikas Jyrki Liesivuori, mutta mies on ollut töissä ihan väärässä paikassa, joten hänen tutkimuksiaan ei kukaan lue.

Tässä vaiheessa studioon soittaa erityis-kärsivä Armi Pohjansaro. Hän sanoo kärsivänsä isosyanaattien haitoista. Näistä kaksikomponenttisten maalien hajuista on niistäkin hyviä suomalaistutkimuksia. Isosyanaattien historia  kiertyy hieman keskitysleirien ja talidomidin suuntaan. Sallittakoon tämä pieni lääketieteellinen harharetki.

Muita kilpailijoita odotellessa mietimme vielä miten on mahdollista, että tällainen haittavaikutusten salailu voi jatkua näin pitkään ja näin helposti? Mieleen juolahtaa syöpähoitoja tutkinut erityis-epäonninen Renee Royak-Schaler, joka itse menehtyi vuonna 2011. Salaisuus alkoi paljastua kun kovan kädenväännön jälkeen hanen aviomiehensä sai järjestettyä oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen. Renee oli saanut väärää hoitoa ja alkuperäinen kuolinsyy oli merkitty väärin papereihin. Hänellä oli monipesäkkeinen syöpä mm. keuhkoissa ja munuaisissa. Edes isokenkäisten kohdalla ei voi siis diagnooseihin ja kuolinsyihin luottaa. Mitä virkaa on tilastoilla, joilla todistellaan vaikkapa alkoholin haittoja ja näin saadaan työpaikat ulkoistettua muihin maihin. Asian kiteyttää erityis-maininnan arvoisesti oikeuslääketieteen professori Antti Sajantila: “Oikeuslääketiede on ihmisoikeusasia.”

Kappas vain! Yht’äkkiä maaliviivoilla on taas vipinää! Fimea tulee – oletko valmis? Tilanpuutteen takia julkaisemme Fimean raportin kokonaisuudessaan, eli kahden lauseen verran. Erityis-niukkasanainen ylijohtajan sijainen Eija Pelkonen ja lakimies Tuula Nousu kirjoittivat näin 5.8.2013:

 

“Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto asiassa. Fimealla ei ole huomautettavaa luonnoksen johdosta siltä osin kuin se koskee lääkevalmisteita.”

 

Niin sitä pitää! Ytimekästä ilmaisua. Ja sitten tuleekin loppukiri kun torstai 15.8.2013 koittaa. Valtava joukko virastoja kiittää niin erityis-imelästi Valtiovarainministeriötä, että homma menee maalikameran ratkaisuksi. Valitsemme mielivaltaisesti esittelyyn Mehu- ja säilyketeollisuusyhdistyksen koska he olivat saaneet aikaiseksi peräti 9-sivuisen lausunnon. Naapuriselostamossakin taputetaan tälle uroteolle. Lisäksi erityis-tarkkaavainen toimialapäällikkö Elisa Piesala oli 15.8.2013 keksinyt hallituksen paperista kovan luokan harhautuksen:

 

“Suunnitellun veronkorotuksen järjettömyys tiivistyy juuri laimennettavissa mehuissa, joissa tuotteita verotetaan myös niihin lisätyn hanaveden osalta.”

 

Sitten vielä se diskattu myöhästelijä, joka jäi telineisiin! Erityis-hekotusnaurun kera kerrottakoon Suomen kärsivälle kansalle, että neuvotteleva virkamies Heli Kuusipalo apulaisosastopäällikkö Olli Kerolan avustuksella myöhästyivät yhdellä päivällä lausunnon laatimisessa. Kuusipalo oli itse laatimassa sokeriverotyöryhmän kolmea eri veromallia! Sosiaali- ja Terveysministeriö ei siis vastannut ajoissa Valtiovarainministeriölle mitä virvoitusjuomille pitäisi tehdä. Tämä on sitä läpinäkyvyyttä. Huono lainvalmistelu paistaa kauas.

 

Näkemiin täältä terveys-studiosta. Palaamme myöhemmin asiaan kun finaalit starttaavat. Terveisiä kotiin! Ota nyt se Angry Birds-virvoitusjuomatölkki ja mennään. Onks toi lähetin päällä? Olihan se nousu siis 11:sta sentistä litralta 22:een senttiin litralta jos sokeria on yli 0,5 prosenttia? Kaamea moka tolta Kuusipalolta! Ja voi Pekka raukkaa, osaakohan se lukea, menis nyt eläkkeelle siitä jo… Gulp, mikki olikin vielä päällä…

 

Share


Kuppilat kuntoon vaikka muisti pätkii

0
0

Jyrki Sukula onnistui aikoinaan tuomaan rypsiporsaan Suomeen. HKScan lankesi vipuun kun lupsakka Jyrki lumosi kuulijansa. Terveystietoiset eivät koske rypsiporsaaseen pitkällä tikullakaan.

 

Sukkuloinnin ihmeellisten asioitten parissa aloitan Mutlilla. Mut sitten mulkaisen pian Valviran touhuja. Ihmettelen tunnistaako media Leino Utriaisen. Tutustun Birdien epätoivoiseen taisteluun valtakunnansyyttäjävirastoa vastaan. Paljastan konsulttiyhtiö McKinseyn lonkerot Monsantossa, Pfizerissä, Eli Lillyssä ja Suomen hallituksessa! Annan opettajan loikkia junan eteen Lontoossa ja käväisen Tähtitornin mäellä. En rääkkää apinoita. Tunnustaudun Sauli Niinistön ihailijaksi. Ehkä Sauli saa jotain rotia Käypä Hoito -työryhmään? Jaksathan taas lentää terveyssatiirini siivillä sinne missä Limousin-nauta laiduntaa?

Kauheita paljastuksia luvassa!

Kuka muistaa Tarmo Mutli -nimisen miehen? Ask Bing KVG Google Gigablast Startpage DuckDuckGo ixquick Exalead Lycos Yebol (RIP) DeepDyve Yahoo! Keskiverto rypsipossun ja einesmoskan pureskelija vain ihmettelee siinä kun veroasiantuntijat ihailevat Tarmon tarmoa. Vaatimaton kansallissankari Mutli selätti verottajan housut kintuissa. Se, että jossakin maassa julkisella sektorilla on lakipykälä ja siihen yhdistetty sokeasti seurattu käytäntö, ei vielä tee asiasta laillista. Onhan sentään olemassa Perustuslaki, EU-direktiivit ja Ihmisoikeus-sopimukset.

Muisti voi siis pätkiä sekä lukijoilla että lakipykälien sorvaajilla. Onko iskenyt hepaattinen enkefalopatia? Sehän tarkoittaa sitä, että maksa tuhotaan vaikkapa väärillä lääkkeillä (esimerkiksi statiineilla tai parasetamolilla) ja muisti alkaa pätkiä. Demokratian korvaa dementia. Samanalkuiset sanat kun on niin helppo sekoittaa.

Mikä siis on lääketieteellinen uutinen Suomessa? Onko se sitä, että nuori urheilija Jonna Moilanen sairastuu ortoreksiaan? Unohtuiko tässäkin uutisessa kokonaisuus? Onko valtamedia ponnekkaasti tutkinut mikä on terveellistä ruokaa ja mikä ei? Onko valtamedia käsitellyt ponnekkaasti tänä vuonna vellonutta oppiriitaa kilpirauhashoitojen ympärillä, johon Valvira onnistui sotkeutumaan? Saako muualla kuin sosiaalisessa mediassa seurata pitkäjänteisesti Leino Utriaisen taistelua statiini-lääkkeitä vastaan? Ovatko kaikki muut hiljaa kuin kusi sukassa? Onko media asettanut käsitteen “ennalta ehkäisevä lääkehoito” suurennuslasin alle? Onko valtamedia penteleellisellä tarmolla penkonut kuolinsyytilastojen oikeellisuutta?

Vastaan satunnaisotannan avulla tuohon kuolinsyytilastojen penkomiseen. Ystäväni Birdie on yrittänyt saada julkisuutta tapaukselleen lehdissä, televisiossa ja uutistoimistoissa. Ei ole kelvannut. Edes Tutkivan Journalismin Yhdistyksen edustaja ei ole suostunut häntä tapaamaan. Syytä olisi. Turpaduunari kertoo nyt Birdien tapauksesta.

Näin Suomessa tutkitaan lääkealaa. Birdien isä kuoli jo yli vuosi sitten Peijaksen sairaalassa hyvin hämärissä olosuhteissa, eikä hänelle suostuttu tekemään mitään elvytysyrityksiä. Sitten astuikin kuvaan mukaan asioiden peittely. Isän tilanteen tiedustelusta lähetetyt lomakkeet tulivat bumerangina takaisin. Poliisi kieltäytyi teettämästä oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta ja vaadittuja toksikologisia testejä ei haluttu tehdä. Viimeisenä niittinä Valtakunnansyyttäjävirasto väärensi (!) todisteita. Sen mukaan ruumiinavausta ei oltu pyydetty ennen kuin yli kuukauden päästä. Ministeriöt ja muut paikat ovat täynnä Birdien valituksia. Tämä ei kuitenkaan ole mikään uutinen Suomessa. Taitaa tarkoittaa sitä, että tämä on niin yleistä Suomessa, ettei se enää ylitä uutiskynnystä?

Rikoksesta ei saa hyötyä on ollut oikeustieteen pääperiaatteena jo tuhansia vuosia. Tämän pitäisi koskea myös valtiota ja julkista sektoria. Tästähän näissä väärin perityissä maksuissa tullin ja tuontiautojen kohdallakin on kysymys. Väärin perustein saadut rahat kuuluu palauttaa.

Miten tämä liittyy kuolinsyiden määrittelyyn? Birdien logiikan mukaan valtio hyötyy väärin tehdyistä kuolinsyytilastoista perintöveron ja alkoholiveron avulla! Perintövero tuottaa valtiolle noin 400 miljoonaa euroa vuodessa ja alkoholivero noin miljardi euroa. Aivan senteistä ei siis ole kysymys. Birdie on samanlainen verotaistelija kuin Tarmo Mutli.

Oikeuslääketieteen tutkimusten mukaan kuolinsyy yleensä muuttuu ruumiinavauksen jälkeen! Toisin sanoen kuolinsyy yleensä määritellään väärin. Jostain syystä hoitava lääkäri ei määritellyt tässä tapauksessa lääkemyrkytystä kuolinsyyksi.

Turpaduunari nieleskelee tyhjää välillä… (jatkan hetken kuluttua…)

Ei kelpaa lääkemyrkytys siis kuolinsyyksi. Ei liioin liiallinen rypsiöljyn käyttö. Alkoholin aiheuttama maksakirroosi toki kelpaa – se on yliedustettu. NASH aliedustettu. Vääristely hyödyttää valtiota. Panimo- ja ravintola-ala kärsii, samoin kuin tuhannet omaiset, jotka eivät saa oikeutta iatrogeenisesta kuolemasta.

Työpaikat katoavat Suomesta kiihtyvään tahtiin, mutta Monsanto, Pfizer ja Eli Lilly kiittävät. Hallitus voisi selittää miksi konsulttiyhtiö McKinsey on Suomen terveydenhuoltojärjestelmän ja kilpailupolitiikan uudistamisessa mukana. Muistatteko tämän uutisen: Hallitus maksoi amerikkalaiselle konsulttiyritykselle 15 000 euroa ideoiden saannista seuraavan hallituksen ohjelmaan. Tieto käy ilmi valtioneuvoston kanslian ja amerikkalaisen McKinsey & Company –yhtiön välisestä sopimuksesta.

Otan tässä puolivälissä kirjoitusta pienen sivuloikan Englantiin. Sinä voit käydä jääkaapilla. Sillä tarvitset energiaa jaksaaksesi kirjoitukseni lukea loppuun asti. Englannissa oli kerran opettaja nimeltä Allan Woolley, joka päätti heittäytyä junan eteen. Henkihän siinä meni. Kuolinsyytutkija Andrew Walker tutki pahoin ruhjoutuneen ruumiin. Hän löysi ruumiista myrkkyjä, jotka johtivat sylttytehtaalle. Merck-lääkeyhtiön Zocor simvastatiinin haittavaikutukset saivat opettajaparan niin epätoivoiseksi, että törmäys junaan tuntui hyvältä idealta. Kyseessä ei siis ollut itsemurha – sehän on vapaaehtoinen teko.

Minä olin eilen Kotkassa luennoimassa reumapotilaille. Luennoin taas siihen tuttuun keskustelevaiseen tyyliini ja yleisö innostui kertomaan reumalääkkeistään ihan auliisti. Paljastui se mitä olin pitkään pelännyt: Suomalaiset lääkärit eivät varoita reumalääkkeitten haittavaikutuksista, jotka saattavat olla hyvinkin vakavia. Onhan reumapotilailla käytössä samat myrkyt kuin syöpäpotilailla, eli solunsalpaajia. Mikä meidän lääkärikuntaamme on mennyt? Ummistetaanko totaalisesti silmät arkitodellisuudelta ja annetaan lääkeyhtiöitten määritellä mitä potilaalle saa lääkkeestä kertoa?

Suuhun tungetuilla vierailla kemikaaleilla on vaikutuksia ihmisen elimistöön. Tämä on tieteen näkökulma. Lääkärien mielestä lääkkeet vaikuttavat tilastoihin ja omaan palkkapussiin (?) eikä elimistöön. Ihmiset kuulemma elävät pitempään kun ennalta ehkäisevästi myrkyttävät itsensä. Tosin ihmiset, jotka eivät koskaan käy lääkärissä elävät pitempään, mutta he ovatkin kuulemma terveitä. Tosi loogista.

Vaikka omasta mielestäni Komisario Palmu -elokuvista tutun Tähtitorninmäen kupeessa koulua käynyt tiedemies Ragnar Granit oli myös suomalainen Nobelpalkinnon voittaja, niin virallisen historian mukaan vain Artturi Ilmari Virtanen on suomalainen tiede-Nobelisti. A. I. Virtanen oli itseäni huomattavasti tunnetumpi ja varsinkin etevämpi ravitsemusbiologi. Hän tutki sekä lehmien että ihmisten ravintoa. Minä tutkin vain minkin ja asiakkaiden ravintoa. Virtasen urotekoihin kuului jodin lisääminen suolaan. Minun urotekoihin kuuluu mahdollisesti ensimmäisten joukossa nostaa suolaiset terveysaiheiset keskustelut sosiaalisen median kautta suomalaisten tietoon. A. I. Virtanen on myös hoksannut ristikukkaisten kasvien syömisen aiheuttaneen struumaa kilpirauhaspotilaille. Minä olen hoksannut, että kilpirauhaspotilaita saa sahata linssiin niin paljon kuin kerkiää.

Tässä vaiheessa lukijan on siis syytä huomata, että öljykasvi rypsi on ristikukkainen kasvi. Seuraavaksi lainaan Hanna Kivimäen vuonna 2013 julkaistusta Pro gradu -tutkielmasta muutaman rivin:

 

Kuitenkin myös sekasyöjillä on todettu alhaisia virtsan jodipitoisuuksia, vaikka jodin saanti onkin suomalaisilla keskimäärin riittävää (Alfthan ja Välimäki 2010). Koska jodia lisätään ruokasuolaan ja eläinten rehuun, ovat maito ja ruokasuola tärkeitä jodin lähteitä suomalaisten ravinnossa. Elintarviketeollisuus ei kuitenkaan pääsääntöisesti käytä jodioitua suolaa tuotteissaan ja kanojen rehuissa jodin käyttö on lopetettu.

 

Jodin suhteen tämäkin kuulostaa jo pahalta, mutta lisään vettä myllyyn näyttämällä mitä Georg Alftan ja Matti J. Välimäki kirjoittivat suuresti rakastamassani Duodecim -lehdessä. Kas näin velikullat kirjoittivat iki-ihanassa teemanumerossa Kilpirauhanen:

 

Koko väestön kattavien suolan joditusohjelmien puuttumisen seurauksena struuman esiintyvyys on – ehkä yllättäen – Euroopassa suurempi kuin muualla maailmassa: 10–15 %:lla eurooppalaisista on struuma (Delange 2002). Kouluikäisistä eurooppalaisista lapsista puolella jodin eritys virtsaan on riittämätöntä (alle 100 μg/l). Yhdysvalloissa näiden lasten osuus on 10% (Andersson ym. 2010).

 

Mutta eläimiä ei onneksi saa rääkätä. Elokuun alussa tuli voimaan koe-eläinlaki, jossa otetaan huomioon eläinten oikeudet. Jos vaikkapa söpölle reesusmakaki-apinalle lempinimeltään X85 pistetään kylkeen insuliinia laboratoriossa, niin viranomaisten on PAKKO tehdä jälkikäteen seurantatutkimus projektista.

Tuli myös kesällä rikoslain muutos, jonka presidentti Sauli Niinistö allekirjoitti 14.6.2013, että vakavien henkirikosten suunnittelusta joutuu neljäksi vuodeksi vankilaan. Tulipa mieleeni, että tämä koskee todennäköisesti myös Käypä hoito -työryhmää. Jos kirjalliset hoito-ohjeet todetaan vaarallisiksi, niin kakkua tulee istuttavaksi neljä vuotta näillekin lääkeyritysten suosimille veijareille. Ohjeistavat mokovat veijarit CYP3A4 sytokromi P450 -entsyymiryhmään kuuluvaa entsyymiä hitaiden metabolisoijien ryhmälle tai jotain muuta vastaavaa. Lupaava kakunhankintareissu alkaa statiinimyrkytyksellä vaikkapa hitaasti puoliintuvalla Pfizer-lääkeyhtiön Lipitor atorvastatiinilla yhdessä Eli Lilly -lääkeyhtiön kehittelemää ja Orionin hallitsemaa Ermysin erytromysiini -antibioottia, joka kuuluu makrolidiryhmään. Eikö ihmisten kuolemia pitäisi seurata yhtä tarkkaan kuin reesusmakaki-apinoiden kuolemia?

Lopuksi ihmettelemme vielä miten Jyrki Sukula onnistui aikoinaan tuomaan rypsiporsaan Suomeen. Vipuun lankesi HKScan. Ammattilainen Sukula osasi hommansa. Jyrki lumosi kuulijansa aivan kuten hänen äitinsäkin, joka tunnettiin roolistaan Kassi-Almana. Kuppilat Kuntoon. Goitrogeenit lautaselle ja masennuslääkettä naamaan. Itse taidan ostaa vapaasti laiduntanutta Limousin-nautaa. Aegrescit medendo.

 

Share

Elohopea myrkyttää salakavalasti

0
0

Hammasteknikot, lääkeyritykset, koululääketieteen lumoissa elävät ja huonosti informoidut ihmiset pitävät elohopeaa turvallisena hampaissa ja rokotteissa. Minua pyydettiin tutustumaan ilmiöön. Tässä minun käsitykseni: Elohopea myrkyttää salakavalasti.

 

Professori Jukka Pekka Matinlinna on amalgaamin lumoissa kirjoittanut tämän hampaiden paikkausaineen ylistystarinoita mm. hammasteknikoiden julkaisuissa.  Matinlinnan mukaan amalgaami kovettu hampaissamme lopulliseen muotoonsa noin vuorokauden kuluessa ja muodostaa sitten kestävän ja samalla elastisen paikan hammaspeikon jyrsimän reiän tilalle.

Elohopea (englanniksi Mercury tai Quicksilver, ruotsiksi Kvicksilver, latinaksi Hydrargyrum ja kreikaksi Hydrargyros, vesihopea) on metalli, jonka atomimassa on 200,59 g/mol. Sen kiehumispiste on 359,5°C.

Termi hydrargyrismi tarkoittaa elohopean tai sen yhdisteiden (mm. metyylielohopean) aiheuttamaa äkillistä tai pitkäaikaista myrkytystä. Tällä hakutermillä löytyy 5290 artikkelia suuresta lääketieteellisestä tietokannasta (PubMed.gov). Muutamia otsikoita:

  • Acute renal failure secondary to ingestion of ayurvedic medicine containing mercury (Äkillinen munuaisvaiva elohopeaa sisältäneen ajurveedisen lääkkeen nauttimisen jälkeen).
  • Mercury poisoning from home gold amalgam extraction (Kotioloissa käytetyn kulta-amalgaami-uuton aiheuttama elohopeamyrkytys.)
  • Full Recovery from a Potentially Lethal Dose of Mercuric Chloride. (Täydellinen toipuminen mahdollisesti kuolettavan metyylielohopeamäärän nauttimisen jälkeen.)
  • Lead, mercury, and arsenic poisoning due to topical use of traditional Chinese medicines. (Ulkoisesti käytetyt perinteiset kiinalaisen lääkkeet aiheuttivat lyijy-, elohopea ja arseniikkimyrkytyksen.)
  • Methylmercury exposure and health effects. (Metyylielohopea-altistuksen terveysvaikutukset.)

 

Myös amalgam hakusanalla löytyy lukuisia tutkimuksia (lähes 10 000):

  • Managing the phase-down of amalgam: part I. Educational and training issues. (Amalgaamin käytön alasajo ja sen hallinta: osa I. Valistus ja valmennus.)
  • Managing the phase-down of amalgam: part II. Implications for practising arrangements and lessons from Norway. (Amalgaamin käytön alasajo ja sen hallinta: osa II. Käytännön toteutuksen merkitys ja oppitunti Norjasta.)
  • Mercury from dental amalgam: exposure and risk assessment. (Elohopeaa hampaiden amalgaamista: Altistus ja riskiarviointi.)

 

Minä kiehun kiukusta kun Matinlinna ei puhu mitään amalgaamin vaaroista. Kiehumispisteeni lähestyy arvaamattomasti myös kun saan kuulla, että lääkeyhtiöt käyttävät elohopeaa rokotteissa.  Tiomersaali on rokotteissa käytetty elohopeaa sisältävä lisäaine. Suomessa tiomersaalia säilöntäaineena sisältävät rokotteet jäivät lähes kokonaan pois käytöstä vuosien 2004-2005 vaihteessa. Tämä tilanne korjaantui kun EU:ssa hyväksyttiin tiomersaalia sisältävä Pandemrix-rokote vuoden 2009 sikainfluenssapandemiaan. Näin saatiin tätä myrkkyä ujutettua ihan ihon alle. Vaikka rokotteista elohopea on suureksi osaksi kadonnut, virallinen puoli selittää asian näin: “Yhdestä kalasta saa saman verran kuin rokotteesta.”

En halua pelotella suomalaisia tällä kirjoituksellani, mutta haluan herättää pohtimaan johtuisiko joidenkin potilaiden oireet ihan aidosti elohopeamyrkytyksestä?

 

“Elohopeajätettä ei saa sijoittaa Suomeen, se pitää viedä ulkomaille, mutta jokaisen suuhun sitä saa laittaa.”

 

Käsittämättömältä kuulostaa Terveyskirjaston esittämä virallinen kanta amalgaamisairauteen. Näin kehtaa kirjoittaa lääkäri Matti Hannuksela:

Amalgaamisairaudesta puhuttiin paljon 1980-luvulla ja vielä 1990-luvullakin, mutta sen jälkeen siitä ei ole juuri keskusteltu. Amalgaamisairaus kuuluu hiivasyndrooman ja kroonisen väsymysoireyhtymän sekä muutaman muun epämääräisen oireyhtymän ohella oireisiin, joita lääketieteessä ei pidetä sairautena… Koska amalgaamisairaus ei lääketieteellisessä mielessä ole sairaus, sen oireita voidaan ehkäistä vain asiallisella valistuksella.

 

“Maailman Terveysjärjestön WHO:n mukaan noin 2/3 ihmisen elohopeakertymästä tulee amalgaamipaikoista.”

 

Elohopeamyrkytys on elohopean tai sen yhdisteiden aiheuttama myrkytys. Epäorgaanisen elohopean aiheuttaman myrkytyksen oireita ovat metallin maku suussa, voimakkaat oksennukset ja vatsakivut sekä pitkäaikaisissa myrkytyksissä ientulehdus ja verinen ripuli. Orgaaniset elohopeayhdisteet ja etenkin niistä luonnossa muodostuva metyylielohopea kasautuvat elimistöön ja voivat aiheuttaa aivosolujen tuhoutumista, vapinaa, halvauksia, silmien näkökentän supistumista, kuuroutta ja sikiövaurioita. Tuhoisimmat metyylielohopean aiheuttamat myrkytykset ovat olleet Japanissa ns. Minamata-sairaus 1960-luvulla. Minamata-lahdella 1953-1960 tapahtunut merenlahden saastuminen siihen laskevan joen varrella johtui kloorialkalitehtaassa tapahtuneen vuodon vuoksi. Käytännöllisesti katsoen koko lahden kalastajaväestö sai kroonisen elohopeamyrkytyksen ja 46 kuoli. Myös metyylielohopealla peitatun viljan käyttämisestä ruoaksi on aiheutunut useita myrkytysepidemioita, joista suurin tapahtui Irakissa 1971-72. Siellä sairastuneita oli 6 000 ja kuolemantapauksia 500.

Suomessa myyntiin tarkoitetun tuoreen kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 1 mg/kg. Myös dimetyylielohopea on hengenvaarallista, koska se läpäisee useimmat suojakäsineet ja ihon hetkessä ja aiheuttaa tappavan myrkytyksen. Ironista kyllä elohopeaa on istutettu tavattoman monen suomalaisen suuhun ja rokotettu ihon alle. Tässä muhii melkoinen terveysskandaali.

Viranomaisemme ovat ottaneet selkeän kannan amalgaamiin: Se on turvallinen hampaiden paikkausaine. Amalgaamin oireista valittavia pidetään lähinnä luulosairaina ja hankalina potilaina. Tässä tyypillistä viranomaistekstiä (Terve.fi -sivustolta):

Hampaiden paikkauksessa käytettävästä amalgaamista ei ole todettu olevan haittaa terveydelle. Tutkimuksessa, jossa oli mukana 5000 osallistujaa todettiin, että osallistujilla esiintyi tyypillisiä oireita kuten päänsärkyä, väsymystä ja hermostuneisuutta, mutta oireiden yhteyttä amalgaamiin ei kuitenkaan todettu. Amalgaamista irtoavien elohopeamäärien todettiin olevan niin pieniä, ettei niillä todettu olevan terveysriskiä ihmisille.

 

Energiansäästölamput tuovat elohopeaa luontoon. Kuka aina jaksaa viedä lampun jonnekin kierrätykseen? Taitaa mennä sekajätteeseen aika paljon. Nyt taisi tulle uusi laki, että saisi palauttaa kauppoihin, mutta aika moni laittaa varmastikin tavalliseen roskikseen.

Ravinnon sisältämä metyylielohopea on peräisin etenkin puunjalostusteollisuudesta, vähäisempinä määrinä hyvin monenlaisista vempaimista, kuten mittareista, paristoista, energiansäästölampuista ja elektronisista laitteista. Elohopean käyttöä on rajoitettu voimakkaasti, koska se on myrkyllistä ympäristölle, ja sen päästöt Suomessa ovatkin onneksi vähentyneet murto-osaan aikaisemmasta. Elohopeaa on näistä toimenpiteistä huolimatta melko runsaasti maaperässä. Sitä vapautuu suuria määriä ilmaan fossiilisia polttoaineita poltettaessa, ja ilmavirtojen mukana se leviää laajoille alueille.

 

“Monilla ihmisillä on elohopeaa suussaan niin paljon, että sillä myrkyttäisi kokonaisen järven vuosikymmeniksi!”

 

Mercury autism antaa 49 000 osumaa Youtubessa, joten näillä saattaa olla jotain yhteyttä. Calgaryn yliopiston tutkimuksista on tehty video , joka osoittaa kuinka elohopea tappaa aivosoluja. Voi liittyä moniin neurologisiin sairauksiin.

Koska tilanne on tällainen, että viranomaistaho pitää amalgaamia mitättömän pienenä ongelmana, ei oteta asiaa vakavasti ja ymmärtääkseni amalgaamipaikkojen käyttö Suomessa on edelleen sallittua. Amalgaamin käyttöä vastustavat näkevät amalgaamin käytön olevan todellinen terveysriski. Amalgaamista irtoaa elohopeaa. Tässä julkaisen nyt yhden tositarinan elohopeamyrkytyksestä, eli Susannan tarinan, ja muutaman minulle kerrotun tositarinan anonyymisti. Lisäksi muutaman viikon kuluttua valmistuva ravintovalmentaja (Lapin urheiluopisto) on kertonut erään toisen potilaan tositarinan. Pohtikaa! Huolestukaa! Toimikaa! Reagoikaa! Kommentoikaa!

Susannan tarina

(Lyhennelmä Hymy-lehdessä julkaistusta tarinasta (toimittajaystäväni Reijo Ikävalkon tekstiä) + Susannan lisäykset tekstiin muutama päivä sitten + Studio55-ohjelman käsikirjoitus)

Susanna Nurmisen terveys romahti, kun hänen amalgaamipaikkansa korjattiin hammaslääkärillä. Susannalta oli lohjennut amalgaamipaikka toukokuussa 2006. Tämän piti olla tuiki tavallinen rutiinitoimenpide, mutta operaatio meni pieleen. Elohopeaa sisältävää amalgaamia pääsi suuhun ja sitä kautta verenkiertoon. Susanna ei tuolloin tiennyt amalgaamista ja sen vaaroista yhtään mitään, ei edes sitä, että amalgaami sisältää elohopeaa. Hammaslääkäri kyllä pyyteli kovasti sähellystään anteeksi, mutta Susanna ei silloin ymmärtänyt, että hänen pitäisi huolestua.

Hyvin pian operaation jälkeen Susanna alkoi saada outoja oireita. Sydäntä tykytti, henkeä ahdisti, hikoilutti ja väsytti, oli outoja nivelsärkyjä ja suolisto-oireita. Pahinta oli väsymyksen ohella hengenahdistus, sillä hän ei tuntenut saavansa tarpeeksi happea.

Seurasi laaja lääkärikierros. Aluksi epäiltiin hiivasyndroomaa ja Susanna pudotti ruokavaliostaan sokerin, hiilihydraatit ja hiivan. Eräs lääkäri antoi Susannalle epävirallisen diagnoosin hiivasyndroomasta. Epävirallisen siksi, että virallinen koululääketiede ei hiivasyndroomaa tunne. Hiivaa yritettiin häätää lääkkeillä ja luontaistuotteilla, ja alku näytti hyvältä, mutta kesällä 2007 terveys romahti.

Susanna teki niin kuin meidän kaikkien tulisi tehdä: Hän alkoi aktiivisesti hakea itse apua ongelmiinsa ja löysi amalgaamimyrkytyksen oireet. Kun hän oivalsi amalgaamin sisältävän elohopeaa, Susanna poistatti suustaan kaikki amalgaamipaikat syksyn 2007 ja kevättalven 2008 aikana. Operaation teki tavallinen hammaslääkäri eikä amalgaamipaikkojen poistoon erikoistunut biohammaslääkäri. Susannan elimistöön vapautui mahdollisesti lisää elohopeaa.

Susannan oireet eivät kadonneet amalgaamisaneerauksen jälkeen ja lääkärikierros itse asiassa laajeni. Vähitellen vastaanottojen sävy muuttui, ja Susannalta alettiin kysellä, ahdistaako jokin ja onko stressiä ja masennusta ollut kauankin. Toisin sanoen valkotakit epäilivät, että Susannalla viiraa päässä.

“Jokainen voi kokeilla, masentaako se, kun ei voinut syödä ainotakaan hedelmää pariin vuoteen ja marjoistakin kävi ainoastaan puolukka, jonka mausta en edes pidä. Jos sorruin syömään ‘vääriä’ ruokia, sain ihan hirveitä turvotusoireita: turposin valtavasti kasvoista, reisistä ja vatsasta. Väsytti koko ajan, näkö heikkeni, ja oli vielä entistäkin pahempi olo”, Susanna kertoi.

Susanna kertoi oireistaan Iisalmessa ihotautilääkärille, joka uskoi häntä. Lääkäri passitti verikokeeseen, joka paljasti, että Susannalla oli elohopeaa veressä 130 nanomoolia litraa kohti, kun altistumattomien yläraja on 25. Elohopeaa oli siis veressä yli viisinkertainen määrä turvalliseksi katsottuun ylärajaan verrattuna! Toimenpiderajaksi ilmoitettiin 90, joka tarkoittaa siis sitä, että jotakin tarttis tehdä.

Susannaa tutkittiin edelleen, vaikka elohopeamyrkytys oli jo todettu tosiasia. Lääkärit vaihtuivat koko ajan eikä Susannalla ollut koko aikana varsinaista hoitavaa lääkäriä. Susanna ei ole pysynyt laskuissa, kuinka monen lääkärin potilaana hän on ollut.

Susanna oli niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt kävelemään. Silti hänet vietiin sairaalaan käytävälle sänkyinensä. Kun hän yritti pistää vastaan ja selitti tarvitsevansa hoitoa, häntä alettiin uhkailla vartijoilla ja putkalla. Susanna soitti hätäkeskukseen ja yritti tilata ambulanssia, sillä hän oli shokissa ja luuli kuolevansa siihen paikkaan. Hätäkeskuksesta todettiin vain, että koska hän jo on sairaalassa, niin kyllä ne tietäisivät siellä mitä hänelle pitää tehdä.

Lääkärit vähättelivät edelleen tilannetta, eräs heistä arveli korkeiden elohopea-arvojen johtuvan liiallisesta kalan syönnistä, mutta Susanna oli syönyt lähinnä vain seitä, jonka ei pitäisi olla Suomen sisävesikala eikä sisältää elohopeaa.

“Minulle tarjottiin jossakin vaiheessa hoidoksi myös mielisairaalaa. Tämä samainen lääkäri lopulta hermostui minuun vuodeosastolla ollessani täysin ja huusi ovella lähtiessään, että tällaisia sairauksia hoidetaan varmaan jossakin Albaniassa. Olisin toki lähtenyt vaikka Albaniaan saakka hakemaan apua, jos olisin saanut sitä sieltä”, Susanna kertoi.

Lopulta erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola ja Helsingin Antioksidanttiklinikka löytyivät monen mutkan takaa. Susannan tuttavan naapuri oli saanut omiin vaivoihinsa apua Jaakkolalta.

Susannalta otettiin verikoe ja kun tulokset tulivat, aloitettiin täsmälääkitys. Erityisesti D-vitamiiniarvot olivat hyvin alhaiset. Susanna on nyt syönyt nelisenkymmentä vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotablettia päivittäin. Olo on parantunut koko ajan, Susanna pysyy nyt hereillä päivät ja myös kivut ja säryt ovat alkaneet lieventyä. Hän on myös pystynyt laajentamaan ruokavaliotaan. Eteenpäin mennään koko ajan, ja elohopeamäärät ovat laskeneet. Tammikuun alussa lukema oli enää 43 nanomoolia litrassa.

Susanna on joutunut olemaan työttömien kirjoissa lähes koko sairastelunsa ajan, koska hänellä ei ole ollut diagnoosia, jolla sairaspäivärahaa olisi voinut hakea. Vihdoin tammikuussa 2010 hän sai lääkärintodistuksen itselleen – diagnoosina elohopeamyrkytys.

Susanna pahoittelee sitä, ettei KELA korvaa mitään hänen hoidoistaan. Hän itse onkin joutunut sosiaaliviraston asiakkaaksi, jonka hän kokee hyvin nöyryyttäväksi. Susanna on koulutukseltaan myyntimerkantti ja somistaja, ja hänellä on ollut myös hevosalan yritys.

“En ole pystynyt olemaan työelämässä pariin vuoteen. Harrastuksekseni runoilen, säveltelen ja maalailen tauluja. Runot, laulut ja maalaukset ovatkin olleet tärkeänä henkisenä tukipilarina tällä vaikealla taipaleella”, Susanna kertoi.

Olen ystäväni Reijo Ikävalkon erinomaista tekstiä muokannut ja ajankohtaistanut.

 

“Suomessa väheksytään elohopean terveyshaittoja.” Näin sanoi Kuopion yliopiston epidemiologian professori Jukka T. Salonen.

 

Sitten tähän heti perään anonyymin henkilön huolestuttava tarina, josta poimin tähän lyhennelmän:

NN:llä oli muutamia vuosia sitten pahoja elohopeamyrkytyksen oireita. Homeopaatin ja funktionaaalisen lääkärin avulla hän pääsi antioksidanttikuurin kautta amalgaamisaneeraukseen. Amalgaamit saaneerattiin pois ja vointi parani pikku hiljaa. Paraneminen pahoista oireista vei pari vuotta. Hyväksi hoidoksi osoittautui chlorella. NN otti maksimimäärän chlorellatabletteja kerralla ja tämä aiheutti huimaus- ja oksennuskohtauksen, jonka seurauksena hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Oksennus oli rajua eikä NN pystynyt olemaan jalkeilla. Olo kuitenkin parani nopeasti tämän jälkeen. Energiataso parani tämän jälkeen! NN uskoo itse, että kyseessä oli maksan puhdistus.

 

Anonyymin tositarina:

Hei, minulta on ennen MS-diagnoosia poistettu amalgaamit. Poiston teki asiaan perehtymäton hammaslääkäri. Sain hammaslääkärin tuolissa poiston aikana pakkoliikkeitä oikeaan jalkaan. Hammaslääkäri on muuten joutunut lopettanut lopettamaan praktiikkansa, koska sairastui syöpään.

 

Tällainen tositarina löytyy:

Amalgaamipaikkojen poistaminen aiheutti OO:lle elohopeamyrkytyksen. Hän joutui matkustamaan Saksaan asti saadakseen hoitoa. “Suomessa potilas jätetään heitteille”, OO sanoo. Kun hän poistatti hampaistaan amalgaamipaikat koulutuksen saaneella hammaslääkärillä, ei hän osannut aavistaa, millaisia seurauksia toimenpiteellä olisi. Parin viikon kuluttua paikkojen poistamisesta OO alkoi saada outoja oireita. Sääriin ilmestyi valtavia paiseita, ja erilaiset tulehdukset alkoivat riivata miestä. Väsymyskin vaivasi. OO hakeutui ensin omaan terveyskeskukseen, sitten yksityisille vastaanotoille, mutta turhaan.

“Minulle tehtiin lukuisia tutkimuksia, mutta syytä ei löytynyt. Kaikki vannoivat vuoronperään selvittävänsä syyn oireisiin, mutta loppujen lopuksi sain aina puhelun, jossa kerrottiin, ettei kukaan tiennyt, mikä minua vaivasi. Kaikki nostivat kätensä pystyyn. Kyllä siinä tuli toivoton olo”, OO kertoi.

Lopulta OO matkusti Ruotsiin. Hän oli saanut vinkin lääkäristä, joka tutki verenkuvasta, mikä potilaan oireet aiheutti. Kuvassa oli näkynyt kuin veressä olisi ollut vihreitä ruohonpätkiä. Lääkäri totesi OO:lla pahan elohopeamyrkytyksen.

OO palasi Suomeen kuvitellen vihdoin saavansa hoitoa. Toisin kävi. “Suomessa ei ole osaamista elohopeamyrkytyksen hoitoon. Täällä koko ongelma halutaan kieltää. Minusta on huolestuttavaa, etteivät lääkärit lähde edes etsimään potilaalle muista Euroopan maista apua, etenkin silloin, kun sitä Suomessa ei ole saatavilla”, OO selosti.

Eräältä suomalaiselta lääkäriltä OO kuuli saksalaisesta yksityispraktiikasta, jossa hoidettiin raskasmetallimyrkytyksiä. OO matkusti Saksaan erikoislääkärin vastaanotolle ja sai vihdoin hoitoa. “Hampurilaisen yksityispraktiikan käyttämät menetelmät ovat tehokkaita, mutta valitettavasti kiellettyjä Pohjoismaissa. Hoidossa elohopeaa varastoinut solu pakotetaan hengittämään, jolloin elohopea pakotetaan pois solun sisältä. Hoidon saa tehdä vain asiantunteva lääkäri, sillä solusta vapautunut elohopea voi vaurioittaa muita sisäelimiä. Paranemista edesautetaan antamalla vitamiineja suonensisäisesti”, OO paljastaa.

OO:n onneksi elohopea saatiin kokonaan pois elimistöstä. Aikaa ja rahaa se kuitenkin vaati.

“Usein tuntuu, että Suomessa lääkärit osaavat vain katsoa kirjasta, mikä lääke ongelmaan sopii. Kun kirjasta ei löydykään ratkaisua, lääkärit eivät osaa tehdä mitään, ja potilas jätetään helposti heitteille”, OO ihmettelee.

Saksassa lääkärit kysyvät apua toisiltaan ja palvelevat potilaita yksilöllisesti. OO toivoo suomalaisten lääkärien ottavan heistä oppia. “Suomessa on osaamista tuttujen sairauksien hoitoon, mutta jos sairaus on vähänkin tavallisesta poikkeava, potilas jätetään heitteille. Potilaalta Suomessa vaaditaan sinnikkyyttä etsiä apua. Itse kehotan etsimään apua aktiivisesti, jopa ulkomaita myöten”, OO valistaa.

 

Lopuksi vielä poimintoja Eeva Pätsin kertomasta potilastarinasta:

MM:n hampaat paikattiin 1970-luvulla amalgaamilla. Terveydentilassa tapahtui muutoksia teini-iässä. Näkökyky alkoi heiketä ja hän alkoi saada migreenikohtauksia. Tuli jatkuvia kurkkukipuja ja angiinojen vuoksi MM joutui syömään usein lääkekuureja. Tilanne meni niin pahaksi, että nielurisat leikattiin. Poskiontelotulehduksien vuoksi tehtiin useita poskionteloiden punkteerauksia. MM joutui syömään poskiontelotulehduskierteiden vuoksi paljon lääkekuureja vuosien varrella. Jatkuvien vatsakipujen vuoksi nuoreksi naiseksi kasvaneelle MM:lle määrättiin mahalaukun tähystys ja hänellä todettiin vatsakatarri. Usein toistuvien päänsärkyjen vuoksi MM:lle tehtiin kallokuvaukset. Näissä ei huomattu mitään poikkeavaa, joten hänet määrättiin niska-hartiaseudun jäykkyyden vuoksi hierontaan ja myöhemmin myös samojen oireiden vuoksi fysioterapiaan. Lihasjäykkyyksien vuoksi hän kävi hieronnassa useita kertoja vuodessa. Useat lääkekuurit lisäsivät vatsan ja suoliston ongelmia. MM kärsi usein hiivasienitulehduksista. Virtsatietulehduksiin hän joutui syömään antibiootteja useasti vuosien varrella. Talvisin MM kärsi käsien ja jalkojen kylmyydestä. Sormenpäät saattoivat helposti mennä valkoisiksi.

Synnytettyään kolme lasta MM, huomasi keski-ikäisenä olevansa jo niin uupunut ja väsynyt, että hän joutui jäämään pitkälle sairaslomalle työstänsä. Hän tunsi olonsa täysin burn-outiksi. Tuolloin hän jättäytyi pois vakituisesta työstään ja siirtyi työhön, jota hän teki kotoa käsin ja jossa hän sai itse määrätä työajan. Seurasi monta leikkausta (poistettiin mm. kasvaimen takia toinen munasarja). Hormonihoito ei ollut ongelmaton.

Ystävänsä innoittamana MM meni kiinalaisen lääketieteen edustajalle, joka totesi hänessä häiriötekijöitä mm. hermojärjestelmässä. Tehtiin lisätestejä ja todettiin, että amalgaami- ja elohopeakuormitus olivat paljon yli normaalin. Lisäksi ongelma-alueita löytyi suolistosta ja rasvakudoksesta. MM oli hämmästynyt tiedoista, koska aikaisemmin terveyskeskuksen hammaslääkäriltä kysyessään amalgaamin vaaroista hänelle oli sanottu, että amalgaami on täysin turvallista, joten ei ole syytä vaihtaa paikkoja.

MM päätti kuitenkin poistattaa amalgaamipaikat. Hän ei ymmärtänyt amalgaamisaneeraukseen liittyviä vaaratekijöitä, eikä näin ollen ymmärtänyt valita asiaan erityisesti perehtynyttä hammaslääkäriä, vaan meni pienen paikkakuntansa yksityiselle hammaslääkärille. Paikkojen vaihdot tehtiin kolmella eri kerralla noin viikon välein.

MM oli tyytyväinen, kun ainainen metallinmaku suusta alkoi hävitä. Hän odotti muitakin terveysvaikutuksia, mutta niitä ei tullut vaan pikemminkin päinvastoin. MM:n silmät aiheuttivat edelleenkin harmia. Hänen kaukolasit olivat vahvuudeltaan -6.75. Nyt myös lähinäkö alkoi heiketä. Kukaan silmäasiantuntija ei onnistunut saamaan hänelle sellaisia laseja, joissa molempien silmien lähinäön tarkkuus olisi ollut samassa pisteessä. Silmänpaineet olivat huolestuttavan korkealla. MM koki hengenahdistusta ja kävikin astmahoitajalla keuhkojen puhallusmittauksissa, mutta astmaa ei todettu. Hänen sormiensa nivelet olivat turvonneet ja kipeät. Lääkäri arveli kyseessä olevan todennäköisesti nivelrikon.

Uupuneena, kipeänä ja masentuneena MM alkoi yhä enenevässä määrin kärsiä erilaisista pelkotiloista. Sydän tuntui välillä laukkaavan aivan mahdottomaan tahtiin, mutta kun MM kiirehti asian vuoksi terveyskeskukseen, ei mitään ongelmia sydämen toiminnasta löydetty. Myöhemmin sanottiin, että MM kärsi paniikkihäiriökohtauksista.

MM tunsi ongelmien alkavan kasaantua niin suureksi, että hän hakeutui psykoterapiaan. Keskustelu ammatti-ihmisen kanssa tietenkin auttoi henkistä puolta, mutta fyysinen paha olo kehossa jatkui. Migreenikohtaukset alkoivat hallita elämää. Kohtauksia oli niin huolestuttavan paljon, että MM määrättiin pään alueen magneettikuvauksiin. Tuloksista ei löytynyt mitään, mikä olisi selittänyt migreenit.

MM hakeutui yksityiselle lääkäriasemalle neurologin hoitoon. Siitä alkoi kolmen vuoden putki erilaisten lääkkeiden kokeilussa. Mitkään kokeillut lääkkeet tänä aikana eivät tuottaneet tulosta vaan pikemminkin lisäsivät ongelmia. Ainoa toimiva lääke oli kohtaushetkellä otettava lääke, mutta sitä MM joutui käyttämään aivan liian paljon. Kohtauksia oli pahimmillaan lähes 20 kuukaudessa. Eli MM ei kerinnyt edellisestä kohtauksesta juuri toipua, kun uusi kohtaus oli jo päällä.

Neurologi ei löytänyt asiaan ratkaisua, joten hän antoi lähetteen neuropsykologille, jolta tuli lausunto, että MM oli niin ahdistunut, että hänet pitäisi laittaa psykiatriselle osastolle. MM oli niin järkyttynyt lausunnosta, että palasi välittömästi takaisin omalle neurologilleen ja sanoi: “Näinkö te lääkärit todellakin toimitte? Kun ette löydä ratkaisua ongelmaan, niin hankitte lausunnon, jolla saadaan potilas psykiatriselle osastolle, jossa hänelle voidaan laittaa sellainen lääkitys päälle, että potilas varmasti pysyy hiljaisena. Valitettavasti minun kohdallani se ei toimi niin, sillä minä jaksan vielä uskoa siihen, että jonakin päivänä joku vielä löytää alkuperäisen syyn kehoni ongelmiin, mutta näköjään se et ole sinä.” Se oli MM:n viimeinen käynti neurologilla. Ei hän myöskään psykiatriselle osastolle mennyt.

MM alkoi jälleen kärsiä erilaisista tulehduksista: virtsatietulehdus, silmätulehdus, hiivasienitulehdus jne. Hänen immuunijärjestelmänsä ei tuntunut toimivaan enää mitenkään.  MM oli niin uupunut, väsynyt, syvästi masentunut ja jatkuvista  migreenikivuista  sekaisin, että hän menetti elämänhallinnan täydellisesti. Hän ei enää halunnut mennä kotoansa mihinkään. Hänen elämänsä oli käpertynyt kotiseinien sisälle.

MM:n puoliso vei hänet vaihtoehtoista hoitoa tarjoaviin tutkimuksiin (kiinalainen lääketiede). Tutkimustulos oli dramaattinen. Tutkimuksen tekijä sanoi, että hän ei ole koskaan ennen työssään nähnyt näin huonoa kehon tilannetta. Rasva-aineenvaihdunta, mineraalit ja vitamiinit näyttivät hyvin heikkoa tilannetta. Näytti siltä kuin ravintoaineet eivät enää juurikaan imeytyisi MM:n kehossa. Munuaiset, aivolisäke, ja kurkun alueen lymfajärjestelmä olivat stressitilassa. Haima, maksa, suolisto, sydän, vatsalaukku, perna, sappi, keuhkot, lisämunuainen ja hormonitoiminta osoittivat heikentynyttä tilaa.  Lisäksi MM:lle ja puolisolle hyvin yllättävänä tietona tuli että MM:n elimistö oli yliherkistynyt todella monille ruoka-aineille. MM ei ollut koskaan elämässään ollut allerginen millekään ruoka-aineelle.

Ravintovalmentaja astui tässä vaiheessa kuvaan mukaan. MM:n verikokeissa ei ollut todettu keliakiaa, mutta ravintovalmentaja pyysi jättämään pois vehnän, rukiin ja ohran, koska MM:n elimistö ei tuntunut kestävän viljojen gluteiinia. Valittiin kauran lisäksi gluteenittomat tuotteet. Riisin ja maissin lisäksi uutena tuttavuutena ruokavalioon tuli tattari. Myös maito jätettiin pois. Hedelmien ja marjojen ryhmästä pois jäivät omena, banaani, rypäleet, kiivi ja mansikka. Vihannesten ryhmästä pois jäivät tomaatti ja herne. Myös sienistä luovuttiin. Cashewpähkinä ja manteli jouduttiin jättämään. Juomien osalta tipautettiin pois kaikki limsat, viinit, oluet ja musta tee. MM:n oli tästä lähtien tarkistettava, että hänen käyttämissään tuotteissa ei ollut käytetty makeutusaineena aspartaamia. Sokerin käyttö minimoitiin.

MM ryhtyi noudattamaan ruokavaliota ja tehdäkseeni pitkästä tervehtymistarinasta lyhyen, voin sanoa, että MM toipui huomattavan hyvin vuosien kuluessa.

 

Vielä maastamme löytyy terveysalan ammattilaisia, jotka vähättelevät amalgaamin ja elohopean aiheuttamia sairaustiloja. Tätä minä en käsitä. Älä sinäkään käsitä tätä järkyttävää tilannetta, vaan reagoi tilanteeseen. Lisää tietoa löytyy netistä. Toivottavasti kirjoituksestani on jotain hyötyä, jotta yhä useampi hakeutuisi ajoissa amalgaamisaneeraukseen ja hoitaisi mahdollisimman hyvin elohopean poiston elimistöstään.

Sanottu elohopeasta ja amalgaamista:

 

“Elohopea on rasvaliukoinen ja veren mukana sitä kulkeutuu esteettä eri kudoksiin, myös aivoihin, minne osa siitä kertyy aivoissa tapahtuvan hapettumisen seurauksena. Elohopea erittyy elimistöstä hitaasti pääasiassa virtsaan ja ulosteisiin. Munuaisissa ja koko kehossa suurin osa elohopeasta puoliintuu noin 60 päivässä ja aivoissa 20–25 päivässä. Pienellä osalla elohopeasta puoliintumisaika eri elimissä on hyvin pitkä, useita vuosia. Metallisen elohopean haittavaikutukset aiheutuvat sen kertymisestä”. Näin sanoi Erkki Hakala, kemisti

 

“Elohopean erityksessä on voimakas vuorokausivaihtelu; tästä syystä näyte on otettava aamulla. Sairausvakuutus ei korvaa virtsan elohopeamääritystä, joka on tehty hampaiden amalgaamitäytteiden aiheuttaman mahdollisen elohopea- altistumisen arvioimiseksi.” Näin kertoi Erkki Hakala, kemisti

 

“Metallisen elohopean haittavaikutukset aiheutuvat sen kertymisestä elimistöön, erityisesti aivoihin ja munuaisiin. Pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa maksa-, munuais-, keuhko- ja hermostovaurioita. Altistumisen pitoisuudelle yli 80 µg/m³ (vastaa virtsan elohopeapitoisuutta noin 500 nmol/l ja veren epäorgaanisen elohopean pitoisuutta noin 180 nmol/l) on arvioitu voivan aiheuttaa elohopean tyypillisiä oireita, kuten vapina, muistihäiriöt, unettomuus ja valkuaisvirtsaisuus. Altistuttaessa pitoisuudelle 25–80 µg/m³ (150–500 nmol/l virtsassa ja 55–180 nmol/l veressä) lisääntyy erityisesti herkillä yksilöillä tiettyjen vähemmän vakavien oireiden esiintyminen: psykomotoriset oireet, objektiivisesti havaittava vapina, hermojen johtumisnopeuden pieneneminen ja subjektiiviset oireet, kuten väsymys, ärtyvyys”. Tämän tietää kertoa Erkki Hakala, kemisti

 

“Elohopean vaikutusta sydän-ja verenkiertoelimistön sairauksiin on tutkittu Suomessa ja havaittu korrelaatio korkean hiusten elohopeapitoisuuden ja sydäninfarktin sekä verisuonten vaurioitumisen välillä ( Salonen ym. 2000 ). Färsaarilla todettiin sikiöaikaisen elohopeaaltistuksen aiheuttavan verenpaineen nousun jo 7-vuotiaissa lapsissa (Sörensen ym. 1999).” Tämän löytää kirjasta Ihmisen terveys (Leena Soininen, Lapin lääninhallitus, Helena Mussalo-Rauhamaa, Etelä-Suomen lääninhallitus ja Sari Hyvönen, Lapin lääninhallitus)

 

Share

Reuma, Puska ja tuska

0
0

Reumalääkkeet ovat kuuminta hottia. Lääketehtaat tahkovat niillä rahaa niin, että seinät uhkaavat sortua. Lue totuus reumalääkkeistä ja luulet taas vähemmän!

 

Markkina-analyytikkojen mukaan reumalääkkeiden diilaaminen skulaa ihan jees! Kivut ja kolotukset lisääntyvät ympäri maapalloa vaikka Pekka Puska käskee käyttämään rypsiöljyä joka paikassa. Minä käytän sitä lastenrattaiden laakereissa.

Tuumorinekroositekijä alfan estäjät tuovat lääketehtaille rahaa niin, että harva uskoisi moista mammonan määrää. Humira, Remicade ja Enbrel valloittavat maailmaa.

Reumalääkkeiden kasvavia markkinoita edesauttaa olennaisesti modernin diagnostiikan tarkkuus. Siteeraan tässä Duodecimin “Lääketieteen termit” -kirjasta kuinka tiede on edennyt:

Reuma = useiden nivel- ja lihassairauksien ja -oireiden yleisnimitys.

 

Kukapa sitä nyt näin Lumia-aikakaudella Microsoft-maassa kaipaisikaan tämän tarkempaa tietoa. Lääkärin muistiinpanoista löytyy lyhenne KPK. Se tarkoittaa ensi alkuun, että “kaikkia paikkoja kolottaa” ja potilaan poistuessa takavasemmalle, että “kaikki pillerit kelpaavat”. Annostelu on PPP, eli “paljon pillereitä poskeen”. Loppuelämän pitkä piina muistuu mieleen lyhenteestä ELOP, eli “enemmän lääkettä onnelliseen päivään”.

Koska Puska-landian ulkopuolella on useita vuosia riidelty kihdin ja eri reuma-muotojen syvimmästä olemuksesta, kertaan tässä kolotuksen perussanastoa.

Monet varmaan osaavat kaivaa esille muistilokeroistaan miten Alfred B. Garrod vuonna 1859 erotti kihdin ja reuman määritelmät toisistaan. Aloitan siis tuskan purkamisen kihdistä (korvausnumero 212).

Tarkasti ottaen kihti tarkoittaa sitä, että virtsahappoa kertyy elimistöön eikä viemäristöön. Siinä missä poliitikoilla ja muilla turhilla BB-julkkiksilla kusi nousee päähän, niin tavallisella duunarilla kusi jää yleensä isovarpaaseen ja muihin niveliin kolottamaan. Munuaisten huono toiminta on siis kihdin perussyy. Usein tämä johtuu potilaan lääkityksestä, kuten vaikkapa loop-diureeteista. C03CA01 furosemidi on tässä kova tekijä, sillä käyttäjiä on 161 884 Suomessa. Orion on vahvoilla. Nesteenpoistolääke onkin usein kusetusta sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti.

Duodecim Terveyskirjasto ilmaisee tämän saman asian hieman virallisemmin sanakääntein:

Yleisimmin kihtiä aiheuttavia lääkkeitä ovat diureetit, siklosporiini ja pieni annos aspiriinia. Pari vuosikymmentä sitten diureettien arvioitiin aiheuttavan jopa kaksi kolmasosaa kaikista kihtitapauksista Suomessa, mutta nykyisin diureettien käyttö on vähentynyt, ja myös kihdin ilmaantuvuus on lievästi pienentynyt.

 

Nivelreuma eli artriitti taas on pääsääntöisesti streptokokki-peräinen bakteeri-ongelma. Vaikka moni seuraa näitä Michelin-kokkeja tai koti-kokkeja, niin strepto-kokki on siis vielä yleisempi. Ruusukin johtuu streptokokista, siis tämä ihoruusu.

Kolotus nivelissä tuntuu kihdiltä, mutta syy ei siis ole kusetuksessa. Elimistön puolustusvoimat ovat pöpön kintereillä, mutta “ystävällinen tulitus”, eli “friendly fire”, osuukin omiin. Punaiset jää pahasti alakynteen ja happi ei liiku. Tohtori puhuu nyt autoimmuniteetin ongelmista. Elimistössä on yleensä jonkin sortin anemia, vaikkapa aplastinen, megaloplastinen tai jotain muuta, yleensä ei Elastinen. Vitamiineja puuttuu paletista. Tämäkin tila on yleensä saatu aikaan lääkkeillä. Naisilla ehkäisypillerit ehkäisevät raskauksia, mutta lisäävät kolotuksia. Verenpainelääkitys voi aiheuttaa kolotusta sekä miehillä että naisilla.

Fibromyalgia taas on monesti statiinien käytöstä johtuva puutos steroidien toiminnassa. Samoin jodin puute kotiruokaa välttelevissä sohvaperunoissa aiheuttaa kilpirauhasten kautta lihaskolotusta ja väsyneisyyttä vaikka telkkarista tulisikin kuntoilu- ja ruokaohjelmia. Edes Gordon Ramsay tai Anthony Bourdain eivät tässä auta ruudun läpi nautittuna.

Reumakuume eli sydänreuma nostaa hien pintaan jo pelkästä vaivojen ajattelusta. Strepto-kokki tekee siellä keitoksiaan sydämen tienoilla ja rintaa ahistaa kuin mustasukkaisella teinillä. Carol Reedin ohjaamasta legendaarisesta elokuvasta “Kolmas mies” tuttu penisilliini eli beetalaktaamiryhmään kuuluva antibiootti auttaa tähänkin vaivaan. Harry Lime ei ole unohtunut.

Mutta nyt on aika siirtyä sujuvasti tapaus-selostukseen elävästä elämästä. Tunnustan, että harmaapartainen ystäväni Birdie antoi minulle historialuennon Jones-kriteereistä, Lancefield-luokittelusta ja metotreksaatin kehittelyhistoriasta, mutta tällä kertaa ymmärsin niin vähän noista yliopisto-höpinöistä, että erehtymisen vaara jää liian suureksi. Päätin keskittyä suomalaiseen kauhu-todellisuuteen.

Tapahtumien tunnistamisen vaikeuttamiseksi nimet on tällä kertaa muutettu, mutta tarina on valitettavasti tosi. Näin reuma-kipuja hoidetaan modernissa hyvinvointivaltiossa, jossa asuu pahoinvoiva kansa.

Aikoinaan Aimo Reuma-Kihti, tuttavien kesken Arttis, meni arvauskeskukseen kovien nivelkipujen vuoksi. Virkalääkäri Severi Spatula oli juuri katkaisuhoidossa, joten ulkomailta rahdattu virkaheittolääkäri Dimitri Hype Dokdoriev oli taas kärppänä paikalla. Katseltuaan pari minuuttia Arttiksen käsiä ja jalkoja, diagnoosi kuului seuraavasti: “Tama rauma, metotreksaatti autta, kakki huvin”. Kivut vähenivät, mutta muuten olo kävi vetämättömäksi ja mies laihtui omaksi varjokuvakseen. Muutaman vuoden päästä otilla olikin taas uusi naama, kun Lasse Lekuri ilmoitti kohteliaasti: “Teillä on näköjään mahasyöpä kuten tiedätte, aikaa ei ole paljon, tuossa iässä, viisikymppinen, ei tässä oikein hoidot auta.”

Niinpä niin, rakas lukijani, Orionin valmistaman Trexan metotreksaatin ikävimpiä haittavaikutuksia ovat suolisto- ja luuydinsyöpä. Probleema johtuu suoraan siitä, että metotreksaatti on foolihapon estäjä (folic acid antagonist) ja vaikutukset tuntuvat eniten siellä missä solujen elinikä on kaikkein lyhin. Epiteelisolut ja verisolut ovat siis tulilinjalla. Kuitenkin peräti 40178 suomalaista käyttää lääkettä joko injektiona tai pillerinä.

Virallisesti metotreksaatti on immunosupressantti eli solunsalpaaja eli solumyrkky eli syöpälääke lasten leukemiaan ja jo 1940-luvulla ihmeteltiin miksi foolihapon estäminen näytti muutamassa yksittäistapauksessa toimivan, vaikka foolihappo itsessään on ihmiselle elintärkeä vitamiini.

Kun tavalliselle pulliaiselle Mikael Fogelholm sanoo, että syö poika pinaattia niin pysyt terveenä, niin kolotuksesta kärsivälle tohtori sanoo, että tässä on kuule aine joka estää foolihapon eli B9-vitamiinin toiminnan. Kivut lähtee samalla kuin henki. Valviran tiedossa on ainakin kolme varmaa tapausta, että potilas on tapettu sairaalassa metotreksaatilla (katso kuva).

Ulkomaiset tuttavani aina muistuttavat, että ihmisoikeus- ja henkirikoksilla ei ole vanhenemisaikoja. Eipä auta muu kuin odotella koska Yhdysvallat hyökkää Suomeen, maahan jossa julkinen sektori tappaa omia kansalaisiaan. Tämän takia Suomi ei edes uskaltanut hakea paikkaa YK:n Ihmisoikeusneuvostoon vuodelle 2014. Onneksi Romania kuuluu Ihmisoikeusneuvostoon. Kipu on kova asia.

 

Share

Kännykkä kasvattaa aivokasvaimia ja firmoja

0
0

Kännykän aiheuttama aivokasvain pistää vielä monen kännykkäfirman mietteliääksi. Tässä tietokirjailija Erja Tammisen ja minun ajatuksia käynnistyvistä aivokasvainoikeudenkäynneistä.

 
Oikeustieteellisen arvonimen, varatuomari eli vicehäradshövding, ansainnut Kauko Juhantalo oli kansanedustajana vuosina 1979-1993, 1995-1999, 2003-2007. Jylhästä olemuksestaan huolimatta, hän on kova vitsinvääntäjä. Huhutaan hänen kertoneen julkisesti seuraavan juristivitsin: “Mitä siitä saa, kun ampuu 150 metrin päästä mustalaista selkään? No, siitä saa oman polkupyöränsä takaisin!” Huhutaan myös, että Juhantaloa ei viety tiilenpäitä lukemaan tästä syystä, vaan valtakunnanoikeudessa hänet tuomittiin tavanomaisesta ministerin toiminnasta, eli hän otti vastaan lahjuksia. Sitä minä vielä jäin ihmettelemään, että soittaako Juhantalo kännykällään usein kaukopuheluja?

Juhantalon virkaveljiä on töissä New Yorkissa toimivassa lakiasiantoimisto Bernstein Liebhard LLP:ssä. Sikäläiset juristit ovat jo vuosia hakeneet tuomioistuimissa korvauksia asiakkailleen jotka olettavat, että aivokasvain tai muu vamma on aiheutunut matkapuhelimen käytöstä.

Ehkä on ihan hyvä kun suomalaiset pääsevät eroon kännykkäteollisuudesta? Sillä voi olla se tervehdyttävä vaikutus terveysviranomaisiin, että Nokian johtajia ei enää tarvitse ottaa huomioon kaikissa päätöksissä ja ruskeaksi nuoltu kieli saa luonnollisemmat värisävyt.

Lakiasiantoimiston web-sivuilla ei jaella Juhantalonkaan juristivitsejä vaan kysytään vakavalla tavalla: “Kuinka kauan olet käyttänyt matkapuhelinta? Entä lapsesi, käyttävätkö he kännykkää? Vaikka moni vähätteleekin aivokasvainriskiä, se on mahdollinen niiden kohdalla, jotka käyttävät kännykkää ilman handsfree-laitetta. Tämä altistaa tutkimusten mukaan kohonneelle riskille saada joko sylkirauhasen kasvain, gliooma, meningeooma tai kuulohermokasvain.”

Bernstein Liebhardin juristit luokittelevat potentiaalisiksi asiakkaiksi ne henkilöt, jotka ovat suurkuluttajia eli puhuneet kännykkään ainakin kahdesti päivässä kymmenen vuoden ajan ja kasvaimet ovat sillä puolella päätä, jolla kännykkää on käytetty.

Juristit hakevat kompensaatiota pääasiassa syöpähoitoihin. Bernstein Liebhard odottaa kännykkäfirmoilta korvauksia muun muassa siitä, etteivät ne ole riittävästi onnistuneet valistamaan kuluttajia kännykkäsäteilyn riskeistä ja turvallisista käyttötavoista.

Liebhardin toimistosta kerrotaan, että oikeuskanteet ovat lisääntyneet Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitoksen (IARC; International Agency for Research on Cancer) vuonna 2011 tekemän päätöksen myötä. Monet avoimet tapaukset odottavat ratkaisua.

IARC on monografiassaan vuonna 2011 luokitellut radiotaajuiset verkot, joihin matkapuhelinsäteilykin luetaan, mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle. Samassa kategoriassa ovat pakokaasu, hitsauspöly, monet haitalliset kemikaalit, DDT ja kahvi. Kahvi on mukana listalla siitä syystä, että se joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa virtsarakon syöpää, kun taas toisten mukaan ehkäisee paksusuolen syöpää. Minulla kahvi pienentää kahvihampaan kolotusta. Kännykkäteollisuus korostaa mielellään, että kahvi on samassa kategoriassa kuin kännykkä ikään kuin “laimentaakseen” kännyköiden riskejä.

USA:n tuomioistuinten kanta on tiukka ja päätöksen on perustuttava tieteelliseen yhteisymmärrykseen. IARC:n kannanotto pohjautuu rajoitettuun näyttöön, mutta korostaa kännykän pitkäaikaiskäytössä tieteellisesti todettuja riskejä. Toisaalta Kanadassa viranomaiset ovat tunnustaneet biologiset riskit, joten tuomioistuimissa tasapainoillaan.

Bernstein Liebhard LLP seuraa oikeustoimia muissa maissa. Italian korkein oikeus teki tärkeän ennakkopäätöksen lokakuussa 2012 ruotsalaisprofessori Lennart Hardellin todistuksen pohjalta. Tapaus koski myyntitehtävissä toiminutta miestä, joka oli työssään altistanut itseään kännykälle useita tunteja päivittäin. Kyllä te tiedätte myyntitykkien puhelut. Hyvin rasvattu puhekoneisto suoltaa katkeamatonta tajunnanvirtaa ja kauppojen syntyessä hän soittaa pitkän puhelun kotiin vaimolleen, että nyt saadaan voileivän päälle muutakin kuin ylähuulta.

Ennakkopäätös sai laajaa julkisuutta. Myyntitykki Marcolinin kasvohermoissa ollut kasvain oli seurausta runsaasta matkapuhelimen käytöstä. Marcolinin tiedettiin pamauttaneen kännykkään kaikkiaan ainakin 15 000 tuntia myyntimiehen tykitystä.

Myös Israelissa operaattori joutui korvaamaan 80 000 euroa asiakkaalleen korvan vieressä sijainneen nopeasti edenneen lymfooman takia. Sairastumiseen vaikutti se, että mies oli käyttänyt kännykkää huonossa kentässä, jolloin puhelin automaattisesti lähtee nostamaan tehojaan.

Israelilainen raportti Tel Avivin yliopistosta on yksi uusi lenkki Bernstein Liebhardin todisteiden ketjussa. Korva-, nenä- ja kurkkuspesialisti Yaniv Hamzany vertasi 20 matkapuhelimen suurkuluttajan syljen koostumusta 20 mykän sylkeen. Mykät käyttävät kännyköitä tekstiviestien lähettelyyn. Mykkä ei katsos paljon puhu ja tutkijoiden riemuksi  sylkevät siinä kuin kaikki me muutkin. Tekstiviestin kirjoittelu ei altista säteilylle yhtä paljon kuin puhelu. Kännykän suurkuluttajilla, jollaisiksi luokiteltiin keskimäärin 30 tuntia kuukaudessa puhuvat, todettiin syljessä hapetusstressin merkkiaineita. Kysymys on molekyylitason epätasapainosta antioksidanttien ja vapaiden radikaalien määrissä (tarvittaessa tohtori Tolonen selostaa mistä tässä on kyse). Vapaat radikaalit ovat ikäviä aineenvaihdunnan sivutuotteita ja kun niitä on antioksidantteja enemmän, syntyy soluvaurio.

Tutkimuksen tehnyt professori Hamzany onkin tullut siihen tulokseen, että matkapuhelinsäteily aiheuttaa oksidatiivista stressiä, joka todellakin vahingoittaa ihmissoluja ja saa aikaan DNA-vaurioita ja on osana karsinogeenista kokonaisvaikutusta. Hamzany korostaa, että näyttö tukee aiempien tutkimusten löydöksiä, joissa on havaittu korrelaatio, vaikkakaan ei kausaatiota (syy-seuraussuhde) matkapuhelimen ja syöpäriskin välillä. Ehkä pitkällä aikavälillä on olemassa kerryttävä vaikutus, mikä voisi aiheuttaa kasvaimia.

Toinen tuore lenkki todisteiden ketjussa on Hardellin raportti International Journal of Oncology-tiedelehdessä. Hardell osoittaa kännyköiden ja langattomien DECT-puhelinten käytön yli kaksinkertaistavan kuulohermokasvainriskiä. Et ehkä ole kuullut tätä, mutta riski näytti kasvavan lisääntyneen käytön myötä ja muodostui yli kaksinkertaiseksi henkilöillä, jotka olivat käyttäneet kännykkää yli 512 tuntia. Määrä vastaa 10 minuutin puhelua päivässä kymmenen vuoden aikana. Haloo, eikö moni suomalainen puhu useita 10 minuutin puheluita päivässä ilman handsfree-laitetta?

Bernsteinin nettisivuilla mainitaan aikanaan paljon julkisuutta saanut oikeudenkäynti vuodelta 2002, kun baltimorelainen lääkäri Christopher Newman syytti kännykkäfirmoja sairastumisestaan aivokasvaimeen. Newmanin tapauksessa käsiteltiin pääasiassa analogisen NMT-puhelimen kasvainriskiä. Oikeudessa oli todistajana taas se joka paikkaan ehtivä ruotsalaisprofessori Lennart Hardell, jonka tutkimus osoitti aivokasvainriskin yli kaksinkertaistuvan kännykän pitkäaikaiskäytössä.

Motorola kyseenalaisti voimakkaasti Hardellin näytön, mutta kritiikki kääntyi sitä itseään vastaan, kun Hardell antoi tutkimusmateriaalinsa vapaasti kännykkäjätin analysoitavaksi. Motorolan loppupäätelmät olivat täsmälleen samat kuin Hardellin. Newman hävisi silti jutun ja menehtyi pian oikeudenkäynnin jälkeen. Todisteet kymmenen vuotta sitten olivat vaatimattomampia kuin tänään.

Tuomioistuimet ottavat todennäköisesti Suomessakin kantaa terveysvaikutuksiin ennen kuin säteilyviranomaiset taipuvat asiassa. Nyt riskejä vähätellään. Suomalaisten kännyköiden käyttöajat ovat huomattavasti pidempiä kuin edellä tutkimuksissa mainitut “suurkuluttajien” puheluiden kestot. Odottaako oikeuslaitostamme kanteiden sarja? Miten terveydenhuoltojärjestelmämme selviää? Miten pärjää riskeistä epätietoinen suomalainen kuluttaja?

 

 

Share

Ruokasäännöt ranskalaisittain

0
0

Meidän pitäisi tutustua ranskalaisten ruokasääntöihin, sillä paljon siellä maassa tehdään oikein. Nyt se on helppoa. Voit lukea selostukseni ja innostua asiasta!

 

 

Kanadalainen professori Karen Le Billon on tutustunut ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Äsken Atena kustansi hänen uusimman kirjansa käännöksen Suomen kielelle. Kirja on poikkeuksellisen kiinnostava. Suosittelen.

Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? professori Le Billon kysyy ja biljoona kertaa törmättyäni ranskalaiseen paradoksiin minunkin mielenkiintoni herää.

Kirjassa kootaan hyvin yhteen ranskalaisten ruokailuun liittyvät säännöt ja käytännönläheiset vinkit. Puskalandia ei ole näitä sääntöjä juurikaan noudattanut, onhan rasvakammo edelleen vallitseva piirre maassamme. Voiko sellainen kirja olla minkään arvoinen, jossa lapsi saa kehotuksen syödä täysrasvaisia juustoja? Eikö sen pitäisi olla rypsiöljyllä terästettyä kevytjuustoa? Voiko lapsesta asti käyttää ihanaa voita ruoanlaitossa, eikö Puska vaihtanut voit margariineiksi?

Tervetuloa toisenlaisen valistuksen maailmaan! Ranskalaisessa ruokakulttuurissa on sisäänrakennettua tervettä järkeä, jota ei kukaan virallinen ravitsemusterapeutti Itä-Suomen Aliopistosta, ole ampunut tohjoksi. Esimerkiksi Ranskassa vanhemmat ovat vastuussa lastensa ruokailukasvatuksesta. Lapset, joiden vanhemmilla on selkeä auktoriteetti, syövät muita enemmän kasviksia, terveellistä ruokaa luonnollisia rasvoja kaihtamatta ja tämän seurauksena he ovat useimmiten normaalipainoisia.

Ranskalainen on ystävällinen, mutta luja lapsilleen. Määrätietoisesti hän vie lastaan/lapsiaan terveiden ruokailutottumusten äärelle: terveellinen ruoka on hyvää, lapselle opetetaan mikä on oikea annoskoko, oivalletaan yhdessä mikä on nälän tunne ja miten se nälkä tyydytetään ruoalla. Toisin sanoen, lapsille opetetaan syömisen taito. Terveellinen ruokailu ei ole vain sitä mitä syödään, vaan myös sitä miten, milloin ja miksi syödään.

Vanhemmat luovat yhdessä lasten kanssa ruokailun säännöt: onko lupa napostella vapaasti (EI)? ; sanotaanko lapselle, että tulisiko hän jo vähitellen syömään (EI) ; olisiko parempi vain todeta, että nyt on ruoka-aika, nyt syödään (KYLLÄ)! ; houkuteltaisiinko lapsi parhaiten syömään ruokaa toiveikkaalla lausunnolla, että nyt on äiti laittanut tosi herkullista ruokaa (KYLLÄ)! ; Ranskassa ei toimi supisuomalainen suostuttelukutsu lapselle, että maistaisit nyt edes vähän tätä ruokaa (EI).

Le Billon väittää oivallisesti, että ruoka ei ole lohduke, ei ajanvietettä, ei lelu, ei lahjus, ei palkinto, ei edes kurinpidon korvike. Sulosoinnut jatkuvat: opeta lapsesi odottamaan hyvää ruokaa pikemminkin kuin välttelemään huonoa ruokaa (huomaatko pienen, mutta tärkeän eron?) ; älä anna lapselle karkkia palkinnoksi äläkä lohdutukseksi ; rohkaise lastasi ammentamaan aisti-iloa ruoasta (supisuomalaisen sanoessa lapselleen, että einesmössö on pahaa, ranskalainen kysyy lapseltaan miltä einesmössö tuntuu kielellä, massussa ja tuleeko siitä hyvä olo ; vastaus on EI).

Ranskalaisten itsehillintä on ihailtavaa. Siellä syödään useimmiten kolme ateriaa päivässä ja hätävarana yksi laadukas väli- tai iltapala. No, eikö lapsilla ole kiljuva nälkä? Saattaa olla, jos ovat syöneet huolimattomasti esimerkiksi lounaan. Lohduttaako silloin ranskalaisäiti ja -isä nälkäistä lastaan rasvattomilla napostelutuotteilla niinkuin Suomessa valitettavan usein on tapana? Ei taatusti lohduta. Antaa lapsen odottaa seuraavaan ateriahetkeen, sillä kokemus on ranskalaisille osoittanut, että nälkäinen lapsi syö kiltisti. Suomessa nälkäiselle lapselle on liian usein tarjolla elintarviketeollisuuden uusimpia kotkotuksia. Herää Suomi!

Kun lapsi saa osallistua pöydän kattaukseen, ruoan valmistamiseen, ruoan aikataulutukseen yms., silloin säännöllisten ruokailurutiinien syntyminen on mahdollista. Pöydässä pitää olla terveyttä tarjolla, vaikka elämässä olisi kuinka kiirettä.

Älä pakota lapsia syömään lautasta tyhjäksi. Anna lapselle pieniä annoksia ruokaa ja suo hänelle mahdollisuus ottaa tai pyytää lisää. Tästä professori Le Billonin selkeästä ohjeesta seuraa tällainen ihanuus: Lapsi hallitsee omaa syömistään jo pienestä pitäen ja kasvaa aikuiseksi, jolla on terveelliset ruokatavat.

Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, eli parhaimmillaan perheenjäseniä yhdistävä rituaali. Lapset kuulevat vanhemmiltaan tarinoita maailmanmenosta, opitaan yhdessä tärkeitä sosiaalisia taitoja kuten esim. väittelemisen taidon loukkaamatta ketään. Siinä ruokapöydän ääressä porkkanapalan jauhautuessa takahampaiden varassa kystään hyviä kysymyksiä ja odotetaan omaa puheenvuoroa. Le Billon pyytää luomaan perheen sisällä omia ruokapöytärituaaleja. Yksi näistä voisi olla se, että jokainen kertoo päivällisen aikana mitä jännää päivän aikana on tapahtunut.

Hidas ruoka on onnen ruoka! Lapset syövät luonnostaan hitaasti. Mitä jos me aikuiset sovittaisimme tahtimme lasten mukaiseksi? Kiitä niitä jotka syövät ruokansa hyvin, älä rankaise huonommin syöviä. Vältä ylipäänsä kielteistä tunnelatausta ruokapöydässä. Tee ruokapöydästä juhlava paikka!

Minua on pyydetty kirjoittamaan lyhyempiä kirjoituksia. Tämä oli nyt tässä. Jos haluat lukea pidemmän version omasta jaarittelustani ja lisää analyysiä Karen Le Billonin kirjasta, lähetä silloin sähköpostia (christer.sundqvist@ravintokirja.fi) ja minä lähetän sinulle lisää luettavaa!

Share

Viewing all 129 articles
Browse latest View live