Hammasteknikot, lääkeyritykset, koululääketieteen lumoissa elävät ja huonosti informoidut ihmiset pitävät elohopeaa turvallisena hampaissa ja rokotteissa. Minua pyydettiin tutustumaan ilmiöön. Tässä minun käsitykseni: Elohopea myrkyttää salakavalasti.
Professori Jukka Pekka Matinlinna on amalgaamin lumoissa kirjoittanut tämän hampaiden paikkausaineen ylistystarinoita mm. hammasteknikoiden julkaisuissa. Matinlinnan mukaan amalgaami kovettu hampaissamme lopulliseen muotoonsa noin vuorokauden kuluessa ja muodostaa sitten kestävän ja samalla elastisen paikan hammaspeikon jyrsimän reiän tilalle.
Elohopea (englanniksi Mercury tai Quicksilver, ruotsiksi Kvicksilver, latinaksi Hydrargyrum ja kreikaksi Hydrargyros, vesihopea) on metalli, jonka atomimassa on 200,59 g/mol. Sen kiehumispiste on 359,5°C.
Termi hydrargyrismi tarkoittaa elohopean tai sen yhdisteiden (mm. metyylielohopean) aiheuttamaa äkillistä tai pitkäaikaista myrkytystä. Tällä hakutermillä löytyy 5290 artikkelia suuresta lääketieteellisestä tietokannasta (PubMed.gov). Muutamia otsikoita:
- Acute renal failure secondary to ingestion of ayurvedic medicine containing mercury (Äkillinen munuaisvaiva elohopeaa sisältäneen ajurveedisen lääkkeen nauttimisen jälkeen).
- Mercury poisoning from home gold amalgam extraction (Kotioloissa käytetyn kulta-amalgaami-uuton aiheuttama elohopeamyrkytys.)
- Full Recovery from a Potentially Lethal Dose of Mercuric Chloride. (Täydellinen toipuminen mahdollisesti kuolettavan metyylielohopeamäärän nauttimisen jälkeen.)
- Lead, mercury, and arsenic poisoning due to topical use of traditional Chinese medicines. (Ulkoisesti käytetyt perinteiset kiinalaisen lääkkeet aiheuttivat lyijy-, elohopea ja arseniikkimyrkytyksen.)
- Methylmercury exposure and health effects. (Metyylielohopea-altistuksen terveysvaikutukset.)
Myös amalgam hakusanalla löytyy lukuisia tutkimuksia (lähes 10 000):
- Managing the phase-down of amalgam: part I. Educational and training issues. (Amalgaamin käytön alasajo ja sen hallinta: osa I. Valistus ja valmennus.)
- Managing the phase-down of amalgam: part II. Implications for practising arrangements and lessons from Norway. (Amalgaamin käytön alasajo ja sen hallinta: osa II. Käytännön toteutuksen merkitys ja oppitunti Norjasta.)
- Mercury from dental amalgam: exposure and risk assessment. (Elohopeaa hampaiden amalgaamista: Altistus ja riskiarviointi.)
Minä kiehun kiukusta kun Matinlinna ei puhu mitään amalgaamin vaaroista. Kiehumispisteeni lähestyy arvaamattomasti myös kun saan kuulla, että lääkeyhtiöt käyttävät elohopeaa rokotteissa. Tiomersaali on rokotteissa käytetty elohopeaa sisältävä lisäaine. Suomessa tiomersaalia säilöntäaineena sisältävät rokotteet jäivät lähes kokonaan pois käytöstä vuosien 2004-2005 vaihteessa. Tämä tilanne korjaantui kun EU:ssa hyväksyttiin tiomersaalia sisältävä Pandemrix-rokote vuoden 2009 sikainfluenssapandemiaan. Näin saatiin tätä myrkkyä ujutettua ihan ihon alle. Vaikka rokotteista elohopea on suureksi osaksi kadonnut, virallinen puoli selittää asian näin: “Yhdestä kalasta saa saman verran kuin rokotteesta.”
En halua pelotella suomalaisia tällä kirjoituksellani, mutta haluan herättää pohtimaan johtuisiko joidenkin potilaiden oireet ihan aidosti elohopeamyrkytyksestä?
“Elohopeajätettä ei saa sijoittaa Suomeen, se pitää viedä ulkomaille, mutta jokaisen suuhun sitä saa laittaa.”
Käsittämättömältä kuulostaa Terveyskirjaston esittämä virallinen kanta amalgaamisairauteen. Näin kehtaa kirjoittaa lääkäri Matti Hannuksela:
Amalgaamisairaudesta puhuttiin paljon 1980-luvulla ja vielä 1990-luvullakin, mutta sen jälkeen siitä ei ole juuri keskusteltu. Amalgaamisairaus kuuluu hiivasyndrooman ja kroonisen väsymysoireyhtymän sekä muutaman muun epämääräisen oireyhtymän ohella oireisiin, joita lääketieteessä ei pidetä sairautena… Koska amalgaamisairaus ei lääketieteellisessä mielessä ole sairaus, sen oireita voidaan ehkäistä vain asiallisella valistuksella.
“Maailman Terveysjärjestön WHO:n mukaan noin 2/3 ihmisen elohopeakertymästä tulee amalgaamipaikoista.”
Elohopeamyrkytys on elohopean tai sen yhdisteiden aiheuttama myrkytys. Epäorgaanisen elohopean aiheuttaman myrkytyksen oireita ovat metallin maku suussa, voimakkaat oksennukset ja vatsakivut sekä pitkäaikaisissa myrkytyksissä ientulehdus ja verinen ripuli. Orgaaniset elohopeayhdisteet ja etenkin niistä luonnossa muodostuva metyylielohopea kasautuvat elimistöön ja voivat aiheuttaa aivosolujen tuhoutumista, vapinaa, halvauksia, silmien näkökentän supistumista, kuuroutta ja sikiövaurioita. Tuhoisimmat metyylielohopean aiheuttamat myrkytykset ovat olleet Japanissa ns. Minamata-sairaus 1960-luvulla. Minamata-lahdella 1953-1960 tapahtunut merenlahden saastuminen siihen laskevan joen varrella johtui kloorialkalitehtaassa tapahtuneen vuodon vuoksi. Käytännöllisesti katsoen koko lahden kalastajaväestö sai kroonisen elohopeamyrkytyksen ja 46 kuoli. Myös metyylielohopealla peitatun viljan käyttämisestä ruoaksi on aiheutunut useita myrkytysepidemioita, joista suurin tapahtui Irakissa 1971-72. Siellä sairastuneita oli 6 000 ja kuolemantapauksia 500.
Suomessa myyntiin tarkoitetun tuoreen kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 1 mg/kg. Myös dimetyylielohopea on hengenvaarallista, koska se läpäisee useimmat suojakäsineet ja ihon hetkessä ja aiheuttaa tappavan myrkytyksen. Ironista kyllä elohopeaa on istutettu tavattoman monen suomalaisen suuhun ja rokotettu ihon alle. Tässä muhii melkoinen terveysskandaali.
Viranomaisemme ovat ottaneet selkeän kannan amalgaamiin: Se on turvallinen hampaiden paikkausaine. Amalgaamin oireista valittavia pidetään lähinnä luulosairaina ja hankalina potilaina. Tässä tyypillistä viranomaistekstiä (Terve.fi -sivustolta):
Hampaiden paikkauksessa käytettävästä amalgaamista ei ole todettu olevan haittaa terveydelle. Tutkimuksessa, jossa oli mukana 5000 osallistujaa todettiin, että osallistujilla esiintyi tyypillisiä oireita kuten päänsärkyä, väsymystä ja hermostuneisuutta, mutta oireiden yhteyttä amalgaamiin ei kuitenkaan todettu. Amalgaamista irtoavien elohopeamäärien todettiin olevan niin pieniä, ettei niillä todettu olevan terveysriskiä ihmisille.
Energiansäästölamput tuovat elohopeaa luontoon. Kuka aina jaksaa viedä lampun jonnekin kierrätykseen? Taitaa mennä sekajätteeseen aika paljon. Nyt taisi tulle uusi laki, että saisi palauttaa kauppoihin, mutta aika moni laittaa varmastikin tavalliseen roskikseen.
Ravinnon sisältämä metyylielohopea on peräisin etenkin puunjalostusteollisuudesta, vähäisempinä määrinä hyvin monenlaisista vempaimista, kuten mittareista, paristoista, energiansäästölampuista ja elektronisista laitteista. Elohopean käyttöä on rajoitettu voimakkaasti, koska se on myrkyllistä ympäristölle, ja sen päästöt Suomessa ovatkin onneksi vähentyneet murto-osaan aikaisemmasta. Elohopeaa on näistä toimenpiteistä huolimatta melko runsaasti maaperässä. Sitä vapautuu suuria määriä ilmaan fossiilisia polttoaineita poltettaessa, ja ilmavirtojen mukana se leviää laajoille alueille.
“Monilla ihmisillä on elohopeaa suussaan niin paljon, että sillä myrkyttäisi kokonaisen järven vuosikymmeniksi!”
Mercury autism antaa 49 000 osumaa Youtubessa, joten näillä saattaa olla jotain yhteyttä. Calgaryn yliopiston tutkimuksista on tehty video , joka osoittaa kuinka elohopea tappaa aivosoluja. Voi liittyä moniin neurologisiin sairauksiin.
Koska tilanne on tällainen, että viranomaistaho pitää amalgaamia mitättömän pienenä ongelmana, ei oteta asiaa vakavasti ja ymmärtääkseni amalgaamipaikkojen käyttö Suomessa on edelleen sallittua. Amalgaamin käyttöä vastustavat näkevät amalgaamin käytön olevan todellinen terveysriski. Amalgaamista irtoaa elohopeaa. Tässä julkaisen nyt yhden tositarinan elohopeamyrkytyksestä, eli Susannan tarinan, ja muutaman minulle kerrotun tositarinan anonyymisti. Lisäksi muutaman viikon kuluttua valmistuva ravintovalmentaja (Lapin urheiluopisto) on kertonut erään toisen potilaan tositarinan. Pohtikaa! Huolestukaa! Toimikaa! Reagoikaa! Kommentoikaa!
Susannan tarina
(Lyhennelmä Hymy-lehdessä julkaistusta tarinasta (toimittajaystäväni Reijo Ikävalkon tekstiä) + Susannan lisäykset tekstiin muutama päivä sitten + Studio55-ohjelman käsikirjoitus)
Susanna Nurmisen terveys romahti, kun hänen amalgaamipaikkansa korjattiin hammaslääkärillä. Susannalta oli lohjennut amalgaamipaikka toukokuussa 2006. Tämän piti olla tuiki tavallinen rutiinitoimenpide, mutta operaatio meni pieleen. Elohopeaa sisältävää amalgaamia pääsi suuhun ja sitä kautta verenkiertoon. Susanna ei tuolloin tiennyt amalgaamista ja sen vaaroista yhtään mitään, ei edes sitä, että amalgaami sisältää elohopeaa. Hammaslääkäri kyllä pyyteli kovasti sähellystään anteeksi, mutta Susanna ei silloin ymmärtänyt, että hänen pitäisi huolestua.
Hyvin pian operaation jälkeen Susanna alkoi saada outoja oireita. Sydäntä tykytti, henkeä ahdisti, hikoilutti ja väsytti, oli outoja nivelsärkyjä ja suolisto-oireita. Pahinta oli väsymyksen ohella hengenahdistus, sillä hän ei tuntenut saavansa tarpeeksi happea.
Seurasi laaja lääkärikierros. Aluksi epäiltiin hiivasyndroomaa ja Susanna pudotti ruokavaliostaan sokerin, hiilihydraatit ja hiivan. Eräs lääkäri antoi Susannalle epävirallisen diagnoosin hiivasyndroomasta. Epävirallisen siksi, että virallinen koululääketiede ei hiivasyndroomaa tunne. Hiivaa yritettiin häätää lääkkeillä ja luontaistuotteilla, ja alku näytti hyvältä, mutta kesällä 2007 terveys romahti.
Susanna teki niin kuin meidän kaikkien tulisi tehdä: Hän alkoi aktiivisesti hakea itse apua ongelmiinsa ja löysi amalgaamimyrkytyksen oireet. Kun hän oivalsi amalgaamin sisältävän elohopeaa, Susanna poistatti suustaan kaikki amalgaamipaikat syksyn 2007 ja kevättalven 2008 aikana. Operaation teki tavallinen hammaslääkäri eikä amalgaamipaikkojen poistoon erikoistunut biohammaslääkäri. Susannan elimistöön vapautui mahdollisesti lisää elohopeaa.
Susannan oireet eivät kadonneet amalgaamisaneerauksen jälkeen ja lääkärikierros itse asiassa laajeni. Vähitellen vastaanottojen sävy muuttui, ja Susannalta alettiin kysellä, ahdistaako jokin ja onko stressiä ja masennusta ollut kauankin. Toisin sanoen valkotakit epäilivät, että Susannalla viiraa päässä.
“Jokainen voi kokeilla, masentaako se, kun ei voinut syödä ainotakaan hedelmää pariin vuoteen ja marjoistakin kävi ainoastaan puolukka, jonka mausta en edes pidä. Jos sorruin syömään ‘vääriä’ ruokia, sain ihan hirveitä turvotusoireita: turposin valtavasti kasvoista, reisistä ja vatsasta. Väsytti koko ajan, näkö heikkeni, ja oli vielä entistäkin pahempi olo”, Susanna kertoi.
Susanna kertoi oireistaan Iisalmessa ihotautilääkärille, joka uskoi häntä. Lääkäri passitti verikokeeseen, joka paljasti, että Susannalla oli elohopeaa veressä 130 nanomoolia litraa kohti, kun altistumattomien yläraja on 25. Elohopeaa oli siis veressä yli viisinkertainen määrä turvalliseksi katsottuun ylärajaan verrattuna! Toimenpiderajaksi ilmoitettiin 90, joka tarkoittaa siis sitä, että jotakin tarttis tehdä.
Susannaa tutkittiin edelleen, vaikka elohopeamyrkytys oli jo todettu tosiasia. Lääkärit vaihtuivat koko ajan eikä Susannalla ollut koko aikana varsinaista hoitavaa lääkäriä. Susanna ei ole pysynyt laskuissa, kuinka monen lääkärin potilaana hän on ollut.
Susanna oli niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt kävelemään. Silti hänet vietiin sairaalaan käytävälle sänkyinensä. Kun hän yritti pistää vastaan ja selitti tarvitsevansa hoitoa, häntä alettiin uhkailla vartijoilla ja putkalla. Susanna soitti hätäkeskukseen ja yritti tilata ambulanssia, sillä hän oli shokissa ja luuli kuolevansa siihen paikkaan. Hätäkeskuksesta todettiin vain, että koska hän jo on sairaalassa, niin kyllä ne tietäisivät siellä mitä hänelle pitää tehdä.
Lääkärit vähättelivät edelleen tilannetta, eräs heistä arveli korkeiden elohopea-arvojen johtuvan liiallisesta kalan syönnistä, mutta Susanna oli syönyt lähinnä vain seitä, jonka ei pitäisi olla Suomen sisävesikala eikä sisältää elohopeaa.
“Minulle tarjottiin jossakin vaiheessa hoidoksi myös mielisairaalaa. Tämä samainen lääkäri lopulta hermostui minuun vuodeosastolla ollessani täysin ja huusi ovella lähtiessään, että tällaisia sairauksia hoidetaan varmaan jossakin Albaniassa. Olisin toki lähtenyt vaikka Albaniaan saakka hakemaan apua, jos olisin saanut sitä sieltä”, Susanna kertoi.
Lopulta erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola ja Helsingin Antioksidanttiklinikka löytyivät monen mutkan takaa. Susannan tuttavan naapuri oli saanut omiin vaivoihinsa apua Jaakkolalta.
Susannalta otettiin verikoe ja kun tulokset tulivat, aloitettiin täsmälääkitys. Erityisesti D-vitamiiniarvot olivat hyvin alhaiset. Susanna on nyt syönyt nelisenkymmentä vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotablettia päivittäin. Olo on parantunut koko ajan, Susanna pysyy nyt hereillä päivät ja myös kivut ja säryt ovat alkaneet lieventyä. Hän on myös pystynyt laajentamaan ruokavaliotaan. Eteenpäin mennään koko ajan, ja elohopeamäärät ovat laskeneet. Tammikuun alussa lukema oli enää 43 nanomoolia litrassa.
Susanna on joutunut olemaan työttömien kirjoissa lähes koko sairastelunsa ajan, koska hänellä ei ole ollut diagnoosia, jolla sairaspäivärahaa olisi voinut hakea. Vihdoin tammikuussa 2010 hän sai lääkärintodistuksen itselleen – diagnoosina elohopeamyrkytys.
Susanna pahoittelee sitä, ettei KELA korvaa mitään hänen hoidoistaan. Hän itse onkin joutunut sosiaaliviraston asiakkaaksi, jonka hän kokee hyvin nöyryyttäväksi. Susanna on koulutukseltaan myyntimerkantti ja somistaja, ja hänellä on ollut myös hevosalan yritys.
“En ole pystynyt olemaan työelämässä pariin vuoteen. Harrastuksekseni runoilen, säveltelen ja maalailen tauluja. Runot, laulut ja maalaukset ovatkin olleet tärkeänä henkisenä tukipilarina tällä vaikealla taipaleella”, Susanna kertoi.
Olen ystäväni Reijo Ikävalkon erinomaista tekstiä muokannut ja ajankohtaistanut.
“Suomessa väheksytään elohopean terveyshaittoja.” Näin sanoi Kuopion yliopiston epidemiologian professori Jukka T. Salonen.
Sitten tähän heti perään anonyymin henkilön huolestuttava tarina, josta poimin tähän lyhennelmän:
NN:llä oli muutamia vuosia sitten pahoja elohopeamyrkytyksen oireita. Homeopaatin ja funktionaaalisen lääkärin avulla hän pääsi antioksidanttikuurin kautta amalgaamisaneeraukseen. Amalgaamit saaneerattiin pois ja vointi parani pikku hiljaa. Paraneminen pahoista oireista vei pari vuotta. Hyväksi hoidoksi osoittautui chlorella. NN otti maksimimäärän chlorellatabletteja kerralla ja tämä aiheutti huimaus- ja oksennuskohtauksen, jonka seurauksena hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Oksennus oli rajua eikä NN pystynyt olemaan jalkeilla. Olo kuitenkin parani nopeasti tämän jälkeen. Energiataso parani tämän jälkeen! NN uskoo itse, että kyseessä oli maksan puhdistus.
Anonyymin tositarina:
Hei, minulta on ennen MS-diagnoosia poistettu amalgaamit. Poiston teki asiaan perehtymäton hammaslääkäri. Sain hammaslääkärin tuolissa poiston aikana pakkoliikkeitä oikeaan jalkaan. Hammaslääkäri on muuten joutunut lopettanut lopettamaan praktiikkansa, koska sairastui syöpään.
Tällainen tositarina löytyy:
Amalgaamipaikkojen poistaminen aiheutti OO:lle elohopeamyrkytyksen. Hän joutui matkustamaan Saksaan asti saadakseen hoitoa. “Suomessa potilas jätetään heitteille”, OO sanoo. Kun hän poistatti hampaistaan amalgaamipaikat koulutuksen saaneella hammaslääkärillä, ei hän osannut aavistaa, millaisia seurauksia toimenpiteellä olisi. Parin viikon kuluttua paikkojen poistamisesta OO alkoi saada outoja oireita. Sääriin ilmestyi valtavia paiseita, ja erilaiset tulehdukset alkoivat riivata miestä. Väsymyskin vaivasi. OO hakeutui ensin omaan terveyskeskukseen, sitten yksityisille vastaanotoille, mutta turhaan.
“Minulle tehtiin lukuisia tutkimuksia, mutta syytä ei löytynyt. Kaikki vannoivat vuoronperään selvittävänsä syyn oireisiin, mutta loppujen lopuksi sain aina puhelun, jossa kerrottiin, ettei kukaan tiennyt, mikä minua vaivasi. Kaikki nostivat kätensä pystyyn. Kyllä siinä tuli toivoton olo”, OO kertoi.
Lopulta OO matkusti Ruotsiin. Hän oli saanut vinkin lääkäristä, joka tutki verenkuvasta, mikä potilaan oireet aiheutti. Kuvassa oli näkynyt kuin veressä olisi ollut vihreitä ruohonpätkiä. Lääkäri totesi OO:lla pahan elohopeamyrkytyksen.
OO palasi Suomeen kuvitellen vihdoin saavansa hoitoa. Toisin kävi. “Suomessa ei ole osaamista elohopeamyrkytyksen hoitoon. Täällä koko ongelma halutaan kieltää. Minusta on huolestuttavaa, etteivät lääkärit lähde edes etsimään potilaalle muista Euroopan maista apua, etenkin silloin, kun sitä Suomessa ei ole saatavilla”, OO selosti.
Eräältä suomalaiselta lääkäriltä OO kuuli saksalaisesta yksityispraktiikasta, jossa hoidettiin raskasmetallimyrkytyksiä. OO matkusti Saksaan erikoislääkärin vastaanotolle ja sai vihdoin hoitoa. “Hampurilaisen yksityispraktiikan käyttämät menetelmät ovat tehokkaita, mutta valitettavasti kiellettyjä Pohjoismaissa. Hoidossa elohopeaa varastoinut solu pakotetaan hengittämään, jolloin elohopea pakotetaan pois solun sisältä. Hoidon saa tehdä vain asiantunteva lääkäri, sillä solusta vapautunut elohopea voi vaurioittaa muita sisäelimiä. Paranemista edesautetaan antamalla vitamiineja suonensisäisesti”, OO paljastaa.
OO:n onneksi elohopea saatiin kokonaan pois elimistöstä. Aikaa ja rahaa se kuitenkin vaati.
“Usein tuntuu, että Suomessa lääkärit osaavat vain katsoa kirjasta, mikä lääke ongelmaan sopii. Kun kirjasta ei löydykään ratkaisua, lääkärit eivät osaa tehdä mitään, ja potilas jätetään helposti heitteille”, OO ihmettelee.
Saksassa lääkärit kysyvät apua toisiltaan ja palvelevat potilaita yksilöllisesti. OO toivoo suomalaisten lääkärien ottavan heistä oppia. “Suomessa on osaamista tuttujen sairauksien hoitoon, mutta jos sairaus on vähänkin tavallisesta poikkeava, potilas jätetään heitteille. Potilaalta Suomessa vaaditaan sinnikkyyttä etsiä apua. Itse kehotan etsimään apua aktiivisesti, jopa ulkomaita myöten”, OO valistaa.
Lopuksi vielä poimintoja Eeva Pätsin kertomasta potilastarinasta:
MM:n hampaat paikattiin 1970-luvulla amalgaamilla. Terveydentilassa tapahtui muutoksia teini-iässä. Näkökyky alkoi heiketä ja hän alkoi saada migreenikohtauksia. Tuli jatkuvia kurkkukipuja ja angiinojen vuoksi MM joutui syömään usein lääkekuureja. Tilanne meni niin pahaksi, että nielurisat leikattiin. Poskiontelotulehduksien vuoksi tehtiin useita poskionteloiden punkteerauksia. MM joutui syömään poskiontelotulehduskierteiden vuoksi paljon lääkekuureja vuosien varrella. Jatkuvien vatsakipujen vuoksi nuoreksi naiseksi kasvaneelle MM:lle määrättiin mahalaukun tähystys ja hänellä todettiin vatsakatarri. Usein toistuvien päänsärkyjen vuoksi MM:lle tehtiin kallokuvaukset. Näissä ei huomattu mitään poikkeavaa, joten hänet määrättiin niska-hartiaseudun jäykkyyden vuoksi hierontaan ja myöhemmin myös samojen oireiden vuoksi fysioterapiaan. Lihasjäykkyyksien vuoksi hän kävi hieronnassa useita kertoja vuodessa. Useat lääkekuurit lisäsivät vatsan ja suoliston ongelmia. MM kärsi usein hiivasienitulehduksista. Virtsatietulehduksiin hän joutui syömään antibiootteja useasti vuosien varrella. Talvisin MM kärsi käsien ja jalkojen kylmyydestä. Sormenpäät saattoivat helposti mennä valkoisiksi.
Synnytettyään kolme lasta MM, huomasi keski-ikäisenä olevansa jo niin uupunut ja väsynyt, että hän joutui jäämään pitkälle sairaslomalle työstänsä. Hän tunsi olonsa täysin burn-outiksi. Tuolloin hän jättäytyi pois vakituisesta työstään ja siirtyi työhön, jota hän teki kotoa käsin ja jossa hän sai itse määrätä työajan. Seurasi monta leikkausta (poistettiin mm. kasvaimen takia toinen munasarja). Hormonihoito ei ollut ongelmaton.
Ystävänsä innoittamana MM meni kiinalaisen lääketieteen edustajalle, joka totesi hänessä häiriötekijöitä mm. hermojärjestelmässä. Tehtiin lisätestejä ja todettiin, että amalgaami- ja elohopeakuormitus olivat paljon yli normaalin. Lisäksi ongelma-alueita löytyi suolistosta ja rasvakudoksesta. MM oli hämmästynyt tiedoista, koska aikaisemmin terveyskeskuksen hammaslääkäriltä kysyessään amalgaamin vaaroista hänelle oli sanottu, että amalgaami on täysin turvallista, joten ei ole syytä vaihtaa paikkoja.
MM päätti kuitenkin poistattaa amalgaamipaikat. Hän ei ymmärtänyt amalgaamisaneeraukseen liittyviä vaaratekijöitä, eikä näin ollen ymmärtänyt valita asiaan erityisesti perehtynyttä hammaslääkäriä, vaan meni pienen paikkakuntansa yksityiselle hammaslääkärille. Paikkojen vaihdot tehtiin kolmella eri kerralla noin viikon välein.
MM oli tyytyväinen, kun ainainen metallinmaku suusta alkoi hävitä. Hän odotti muitakin terveysvaikutuksia, mutta niitä ei tullut vaan pikemminkin päinvastoin. MM:n silmät aiheuttivat edelleenkin harmia. Hänen kaukolasit olivat vahvuudeltaan -6.75. Nyt myös lähinäkö alkoi heiketä. Kukaan silmäasiantuntija ei onnistunut saamaan hänelle sellaisia laseja, joissa molempien silmien lähinäön tarkkuus olisi ollut samassa pisteessä. Silmänpaineet olivat huolestuttavan korkealla. MM koki hengenahdistusta ja kävikin astmahoitajalla keuhkojen puhallusmittauksissa, mutta astmaa ei todettu. Hänen sormiensa nivelet olivat turvonneet ja kipeät. Lääkäri arveli kyseessä olevan todennäköisesti nivelrikon.
Uupuneena, kipeänä ja masentuneena MM alkoi yhä enenevässä määrin kärsiä erilaisista pelkotiloista. Sydän tuntui välillä laukkaavan aivan mahdottomaan tahtiin, mutta kun MM kiirehti asian vuoksi terveyskeskukseen, ei mitään ongelmia sydämen toiminnasta löydetty. Myöhemmin sanottiin, että MM kärsi paniikkihäiriökohtauksista.
MM tunsi ongelmien alkavan kasaantua niin suureksi, että hän hakeutui psykoterapiaan. Keskustelu ammatti-ihmisen kanssa tietenkin auttoi henkistä puolta, mutta fyysinen paha olo kehossa jatkui. Migreenikohtaukset alkoivat hallita elämää. Kohtauksia oli niin huolestuttavan paljon, että MM määrättiin pään alueen magneettikuvauksiin. Tuloksista ei löytynyt mitään, mikä olisi selittänyt migreenit.
MM hakeutui yksityiselle lääkäriasemalle neurologin hoitoon. Siitä alkoi kolmen vuoden putki erilaisten lääkkeiden kokeilussa. Mitkään kokeillut lääkkeet tänä aikana eivät tuottaneet tulosta vaan pikemminkin lisäsivät ongelmia. Ainoa toimiva lääke oli kohtaushetkellä otettava lääke, mutta sitä MM joutui käyttämään aivan liian paljon. Kohtauksia oli pahimmillaan lähes 20 kuukaudessa. Eli MM ei kerinnyt edellisestä kohtauksesta juuri toipua, kun uusi kohtaus oli jo päällä.
Neurologi ei löytänyt asiaan ratkaisua, joten hän antoi lähetteen neuropsykologille, jolta tuli lausunto, että MM oli niin ahdistunut, että hänet pitäisi laittaa psykiatriselle osastolle. MM oli niin järkyttynyt lausunnosta, että palasi välittömästi takaisin omalle neurologilleen ja sanoi: “Näinkö te lääkärit todellakin toimitte? Kun ette löydä ratkaisua ongelmaan, niin hankitte lausunnon, jolla saadaan potilas psykiatriselle osastolle, jossa hänelle voidaan laittaa sellainen lääkitys päälle, että potilas varmasti pysyy hiljaisena. Valitettavasti minun kohdallani se ei toimi niin, sillä minä jaksan vielä uskoa siihen, että jonakin päivänä joku vielä löytää alkuperäisen syyn kehoni ongelmiin, mutta näköjään se et ole sinä.” Se oli MM:n viimeinen käynti neurologilla. Ei hän myöskään psykiatriselle osastolle mennyt.
MM alkoi jälleen kärsiä erilaisista tulehduksista: virtsatietulehdus, silmätulehdus, hiivasienitulehdus jne. Hänen immuunijärjestelmänsä ei tuntunut toimivaan enää mitenkään. MM oli niin uupunut, väsynyt, syvästi masentunut ja jatkuvista migreenikivuista sekaisin, että hän menetti elämänhallinnan täydellisesti. Hän ei enää halunnut mennä kotoansa mihinkään. Hänen elämänsä oli käpertynyt kotiseinien sisälle.
MM:n puoliso vei hänet vaihtoehtoista hoitoa tarjoaviin tutkimuksiin (kiinalainen lääketiede). Tutkimustulos oli dramaattinen. Tutkimuksen tekijä sanoi, että hän ei ole koskaan ennen työssään nähnyt näin huonoa kehon tilannetta. Rasva-aineenvaihdunta, mineraalit ja vitamiinit näyttivät hyvin heikkoa tilannetta. Näytti siltä kuin ravintoaineet eivät enää juurikaan imeytyisi MM:n kehossa. Munuaiset, aivolisäke, ja kurkun alueen lymfajärjestelmä olivat stressitilassa. Haima, maksa, suolisto, sydän, vatsalaukku, perna, sappi, keuhkot, lisämunuainen ja hormonitoiminta osoittivat heikentynyttä tilaa. Lisäksi MM:lle ja puolisolle hyvin yllättävänä tietona tuli että MM:n elimistö oli yliherkistynyt todella monille ruoka-aineille. MM ei ollut koskaan elämässään ollut allerginen millekään ruoka-aineelle.
Ravintovalmentaja astui tässä vaiheessa kuvaan mukaan. MM:n verikokeissa ei ollut todettu keliakiaa, mutta ravintovalmentaja pyysi jättämään pois vehnän, rukiin ja ohran, koska MM:n elimistö ei tuntunut kestävän viljojen gluteiinia. Valittiin kauran lisäksi gluteenittomat tuotteet. Riisin ja maissin lisäksi uutena tuttavuutena ruokavalioon tuli tattari. Myös maito jätettiin pois. Hedelmien ja marjojen ryhmästä pois jäivät omena, banaani, rypäleet, kiivi ja mansikka. Vihannesten ryhmästä pois jäivät tomaatti ja herne. Myös sienistä luovuttiin. Cashewpähkinä ja manteli jouduttiin jättämään. Juomien osalta tipautettiin pois kaikki limsat, viinit, oluet ja musta tee. MM:n oli tästä lähtien tarkistettava, että hänen käyttämissään tuotteissa ei ollut käytetty makeutusaineena aspartaamia. Sokerin käyttö minimoitiin.
MM ryhtyi noudattamaan ruokavaliota ja tehdäkseeni pitkästä tervehtymistarinasta lyhyen, voin sanoa, että MM toipui huomattavan hyvin vuosien kuluessa.
Vielä maastamme löytyy terveysalan ammattilaisia, jotka vähättelevät amalgaamin ja elohopean aiheuttamia sairaustiloja. Tätä minä en käsitä. Älä sinäkään käsitä tätä järkyttävää tilannetta, vaan reagoi tilanteeseen. Lisää tietoa löytyy netistä. Toivottavasti kirjoituksestani on jotain hyötyä, jotta yhä useampi hakeutuisi ajoissa amalgaamisaneeraukseen ja hoitaisi mahdollisimman hyvin elohopean poiston elimistöstään.
Sanottu elohopeasta ja amalgaamista:
“Elohopea on rasvaliukoinen ja veren mukana sitä kulkeutuu esteettä eri kudoksiin, myös aivoihin, minne osa siitä kertyy aivoissa tapahtuvan hapettumisen seurauksena. Elohopea erittyy elimistöstä hitaasti pääasiassa virtsaan ja ulosteisiin. Munuaisissa ja koko kehossa suurin osa elohopeasta puoliintuu noin 60 päivässä ja aivoissa 20–25 päivässä. Pienellä osalla elohopeasta puoliintumisaika eri elimissä on hyvin pitkä, useita vuosia. Metallisen elohopean haittavaikutukset aiheutuvat sen kertymisestä”. Näin sanoi Erkki Hakala, kemisti
“Elohopean erityksessä on voimakas vuorokausivaihtelu; tästä syystä näyte on otettava aamulla. Sairausvakuutus ei korvaa virtsan elohopeamääritystä, joka on tehty hampaiden amalgaamitäytteiden aiheuttaman mahdollisen elohopea- altistumisen arvioimiseksi.” Näin kertoi Erkki Hakala, kemisti
“Metallisen elohopean haittavaikutukset aiheutuvat sen kertymisestä elimistöön, erityisesti aivoihin ja munuaisiin. Pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa maksa-, munuais-, keuhko- ja hermostovaurioita. Altistumisen pitoisuudelle yli 80 µg/m³ (vastaa virtsan elohopeapitoisuutta noin 500 nmol/l ja veren epäorgaanisen elohopean pitoisuutta noin 180 nmol/l) on arvioitu voivan aiheuttaa elohopean tyypillisiä oireita, kuten vapina, muistihäiriöt, unettomuus ja valkuaisvirtsaisuus. Altistuttaessa pitoisuudelle 25–80 µg/m³ (150–500 nmol/l virtsassa ja 55–180 nmol/l veressä) lisääntyy erityisesti herkillä yksilöillä tiettyjen vähemmän vakavien oireiden esiintyminen: psykomotoriset oireet, objektiivisesti havaittava vapina, hermojen johtumisnopeuden pieneneminen ja subjektiiviset oireet, kuten väsymys, ärtyvyys”. Tämän tietää kertoa Erkki Hakala, kemisti
“Elohopean vaikutusta sydän-ja verenkiertoelimistön sairauksiin on tutkittu Suomessa ja havaittu korrelaatio korkean hiusten elohopeapitoisuuden ja sydäninfarktin sekä verisuonten vaurioitumisen välillä ( Salonen ym. 2000 ). Färsaarilla todettiin sikiöaikaisen elohopeaaltistuksen aiheuttavan verenpaineen nousun jo 7-vuotiaissa lapsissa (Sörensen ym. 1999).” Tämän löytää kirjasta Ihmisen terveys (Leena Soininen, Lapin lääninhallitus, Helena Mussalo-Rauhamaa, Etelä-Suomen lääninhallitus ja Sari Hyvönen, Lapin lääninhallitus)