Se kiristää, kutiaa, suojaa, puhdistaa, uudistuu, tuntee, venyy ja ärsyyntyy. Se on ihmeiden ihme: oma rakas ihosi!

Ihomme on täynnä ihmeitä. 

Iho on todella kiehtova kehomme elin. Suurin mutta ei aina kaunein. Aikuisella on ihoa 1,5-2 neliömetriä. Se on aika ohutta: 1-4 mm. Iho painaa noin 3-6 kg.

Iho muodostaa veden- ja ilmanpitävän, ohuen ja taipuisan torjuntapanssarin. Se suojaa meitä jatkuvasti, on kyse sitten auringonvalosta, tuulesta, kosteudesta, kuivuudesta, kuumuudesta, talven kylmyydestä. Se ottaa vastaan iskut, säteilyt, haitalliset bakteerit, kemikaalit jne.

Iho pysyy varsin hyvässä kunnossa vaikka sitä usein laiminlyödään. Se uudistuu lakkaamatta. Ei kulu loppuun, sillä uutta solukkoa tulee koko ajan sisältäpäin ja kattotiilien tapainen uloin kerros kuluu pois ja korvaantuu uusilla tiilillä. Eläkeikään mennessä näitä kattotiiliä on tippunut iholtamme arviolta 18-20 kiloa. Ja niin kuin tässä ei vielä olisi riittävästi ihmeteltävää: kodin huonepölystä noin 70% on peräisin iholtasi! Kuolleita ihosoluja nurkat täynnä!

Ihon erityistehtäviä riittää: lämmönsäätely, kipuaisti ja D-vitamiinin tuotto. Kuumassa ilmanalassa pintaverisuonet laajenevat → ihon lähelle virtaa paljon verta ja lämpö pääsee haihtumaan. Kylmässä pintaverisuonet supistuvat → lämpö ei pääse haihtumaan. Ihonalainen rasvakerros toimii eristeenä ja heikentää lämpötilan vaihteluja vakauttaen näin kehon lämpötilaa.

Iho tuntee kipua, lämmintä, kylmää, painetta jne. D-vitamiinin esiastetta syntyy ihonalaisessa kudoksessa, nerokasta! Iho on nerokas ”puhdistuslaitos”, erittäen talia, hiilidioksidia ja hikeä. Näin kuona-aineet poistuvat.

Ihon alla on kätevä rasvavarasto. Iho on osa sanatonta viestintäämme: me punastumme ja kalpenemme. Iho osaa reagoida muutoksiin todella nerokkaasti, joskus ärsyttävästi.

Iho venyy, paksuuntuu, ruskistuu ja ärsyyntyy. Iho voi venyä menemättä kovasti rikki esim. lihomisen tai raskauden takia. Mikäli iho on kulumiselle altis (esim. jalanpohjat) se osaa paksuuntua. Känsiä voi muodostua jos on jatkuvaa hankautumista pitkään.

Ihon melanosyytit (tummasolut) tuottavat melaniinia, eli väriainetta, joka imee UV-säteilyä ja suojaa ihon soluja vaurioitumiselta sekä ehkäisee näin ihosyövän syntymistä. Tummasolut vähentävät ihon D-vitamiinin tuotantoa, sillä D-vitamiinin tuotto vaatii UV-B-säteilyn energiaa.

Ihon ärsyyntyminen on sitten… hmm… ärsyttävää. Ihme on se, että iho pysyy niinkin hyvässä kunnossa kuin se yleensä pysyy!

Muutamia omia käsityksiäni miten saa terveen ihon:

• Älä stressaa ja nuku hyvin. Stressi ja huono yöuni näkyvät usein ihon oireiluna. Ihmisillä on hyvin erilainen stressin sietokyky, jotkut sietävät stressiä oikein hyvin, joillakin iho kukkii heti kun pikkuisenkin pännii.
• Sinulla on hormonit sekaisin. E-pillerit ovat p%&#een keksintö nujertaa naiset!
• Peset ihoasi liian usein. Iho ei saa olla liian puhdas. Ihon hyvät bakteerit ei saa pestä pois liian voimakkailla pesuaineilla, eikä liian usein miedollakaan saippualla
• Kauneudenhoito on sallittua. Kauneudenhoito kuorimalla, hieromalla ja kääreitä käyttämällä ei ole turhamaisuutta. Päinvastoin, näin autamme ihoa uudistumaan ja pääsemään eroon kuona-aineista (nämä aiheuttavat mm. ihottumaa).
• Sisäinen kauneus kunniaan. Ihomme uudistuu sisältäpäin, eli monet iholle levitettävät kosmeettiset aineet eivät pidä sitä lupausta mikä purkin kyljessä saattaa olla.
• Piristä ihoasi. Ihon aineenvaihdunta saattaa kaivata piristystä. Juo vettä, nauti vihanneksia, syö marjoja, sivele iholle kookosöljyä, käy saunassa usein, ulkoile, kuivaharjaa ihoa!
• Muista vitamiinit. Tarkista A-vitamiinin tarpeesi! Myös C- ja E-vitamiinit ovat tärkeitä limakalvoille ja B-vitamiini tärkeä ihon uudistumiselle. K-vitamiinista on äskettäin tullut uutta näyttöä ihon kuntoon liittyen.
• Muista mineraalit. Sinkki on tärkein ihomineraali. Suuret annokset voivat aiheuttaa vatsavaivoja ja oksentelua.
• Ne tärkeät rasvat! Omega-3-rasvahappoja neuvotaan nautittavaksi runsaasti (kala-, krilli- ja pellavansiemenöljyt).
• Sano ei viljatuotteille. Jos ihosi aiheuttaa ongelmia voi olla kokeilemisen arvoista luopua viljatuotteista. Gluteenittomalla ruokavaliolla moni on saanut sileän hipiän. Kokeile vähähiilihydraattista elämäntapaa ja unohda rasvakammo. Pidä suolisto hyvässä kunnossa.
• Hunajaista eloa. Nauti hunajamaitoa sekä ulkoisesti että sisäisesti.
• Vältä kemikaalikuorman lisäämistä. Jätä ruoan lisäaineet minimiin ja hyväksy puhdas luomuruoka.
• Suola voi olla ongelmana. Jätä ruokasuola pois ja ota tilalle kohtuullisesti käytettynä puhdistamatonta merisuolaa tai kristallisuolaa.
• Kovasti kutiava iho saattaa rauhoittua perusvoiteella, johon sekoitat vähän ruokasoodaa.
• Proteiinit hyvistä lähteistä. Huolehdi siitä, että saat joka aterialla vähintään 20-30 g hyvälaatuista proteiinia. Olen tavannut useita vegaaneja, joilla on iho-ongelmia. Mietipä sitä!
• Hanki hyvät geenit. Helppo sanoa näin, mutta vaikeampi toteuttaa. Totuus on, että ongelmaiho kulkee suvussa.
• Syö terveellisesti! Terveellinen ravinto on kauniin ihon salaisuus. Onko sinulla jotain ruokavinkkejä?
• Olemme yksilöitä, eli se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi kaikille.
• Roskaruoka nakertaa ihon terveyttä salakavalasti. Huonosta ruoasta ei riitä suojaravintoaineita ja energiaa joka paikkaan elimistössä. Väitetään, että iho reagoi ensimmäisten joukossa huonoon elimistön ravintotilanteeseen. Onko näin?
• Tupakoijan iho on harmaankalpea. Viisautta on olla tupakoimatta. Kohta tupakointi onkin niin vaikeaa, että se loppuu siihen useimmilta!
• Entä se happamuus? Kiistoja aiheuttaa happo- ja emästasapainosta juttelu! Löytyy tiedemiehiä, jotka viittaavat kintaalla happamuusteorioille ja sitten on tiedemiehiä, jotka pitävät tätä erityisessä arvossa. Esimerkkejä happamuusteorian kannattajien päättelystä: Elimistön liiallinen happamuus tuhoaa entsyymitoiminnan ja solut eivät uudistu normaalisti. Näin iho ei pysy terveenä. Ratkaisu on happamien ja happamuutta aiheuttavien ruokien välttäminen. Terveyden kannalta pitäisi nauttia mahdollisimman emäksistä ravintoa (tai emäksisyyttä tuottavaa). Tämä tarkoittaa enemmän kypsentämättömiä kasviksia ja vihanneksia, vähemmän lihaa, kalaa, leipää, munia, sokeria, kahvia, kuivattuja hedelmiä ja maitoa. Minä olen epävarma teorian eduista, mutta en pidä teorian etuja epäuskottavina. Yksilölliset erot ovat suuria.
• Vesi vanhin voitehista?
• Ihon ikääntyminen pitää hyväksyä. Hyväksytkö? Couperosa (erityisesti poskilla esiintyy laajentuneita verisuonia, jotka punoittavat tavallista enemmän) on monen ikääntyvän kiusallinen vaiva. Onko tuttua?
• Ihon ennenaikainen vanheneminen on asia mikä pitää ottaa vakavasti. UV-säteily on pahin vihollinen, seuraavaksi tupakka ja päihteet, sitten se stressi tietenkin. Jojo-laihduttajan riesana on usein ihon liian nopea ihon rapistuminen.

Näin vierailin ihollasi hetkisen. Pidä ihostasi hyvää huolta!

Inspiraatiolähteenä toimi suosittu luentoni “Iho tykkää hyvästä ruoasta”. Joko olet sen kuullut?

Puoskarilakia on yritetty Suomessa jo kahdesti. Nyt sitä yritetään kolmannen kerran. Sanooko kolmas kerta toden? Sitä on syytä toivoa.

“Puoskarilaki” tarkoittaisi sitä, että täydentäviä hoitoja (lue: elinehtoisia hoitoja) valvottaisiin lain voimalla. On nimittäin tullut ilmi, että “valepuoskareita” on siinä missä valelääkäreitäkin. Tarvitaan sekasortoa estämään laki, joka tunnustaa vankan aseman saaneiden täydentävien hoitojen (CAM, Complementary and alternative medicine) turvallisuus ja ennen kaikkea arvostus.

Aiempina kertoina on Suomessa ollut kaikenlaisia vellihousuja liikkeellä valmistelemassa “puoskarilakia”. Sellaisia vellihousuja, jotka laskivat alleen heti jos joku Lääkäriliiton edustaja sanoi jonkun poikkitelaisen sanan. Nyt on tarkoitus yrittää kolmannen kerran saada laki aikaiseksi.

Suomen Terveysjärjestö STJ ry (ihan vakavasti otettava terveysjärjestö!) on nyt pistänyt töpinäksi, jotta Suomessa vihdoinkin saataisiin “puoskarit” ruotuun. Tämä voi tuntuu tosi pahalta sanoa, mutta jotkut “puoskarit” ovat todellakin pilanneet markkinat. Kun täydentäviä CAM-hoitomuotoja ei millään tavalla säädellä, niin alalle hakeutuu kaikenlaisia sählääjiä, jotka pahimmillaan raiskaavat asiakkaitaan!

Mainittu terveysjärjestö kerää 50 000 nimeä kansalaisaloitteeseen, jotta Suomeen saadaan täydentäville hoitomuodoille sekä niitä antaville henkilöille oma lainsäädäntö. Arvaa kuinka monta nimeä on jo koossa? 100 000, 52 000, 30 000… Aloite on saanut kannatusilmoituksia 1 941  kappaletta. Surkeaa!

Tälle asialle pitää tehdä jotain. Ei kai niitä vellihousuja ole täydentäviä hoitoja kannattavien joukoissa? Seiskää nyt selät suorina mahdollisuutenne edessä! Pelko pois ja nimi listaan!

Kansalaisaloitteessa vaaditaan, että Suomeen säädettäisiin ihan uusi, täydentäviä hoitomuotoja sääntelevä laki. Nykyisin Suomessa vallitsee tilanne, jossa näitä hoitomuotoja ei säädellä lainkaan.

Maailman Terveysjärjestö WHO ja Euroopan Unioni suosittelevat, että jäsenmaat kehittävät lainsäädännön, joka tukee täydentävien hoitomuotojen järkevää yhtenäistämistä yhteiskunnan tarjoaman virallisen terveydenhuollon järjestelmiin. Eli, Suomeksi sanottuna, jos joku haluaa esimerkiksi hoitaa kipuaan jollakin muulla kuin kipulääkkeellä, hän voi saada lähetteen kiinalaisen lääketieteen edustajan vastaanotolle ja sitten hän on pian täynnä piikkejä kuin siili, mutta mitä parhainta, häneltä saattavat kivut häipyä sen sileän tien.

Suomessa on pysyttävä tämän kansainvälisen kehityksen mukana. Potilaan on voitava laillisesti valita haluamansa hoitomuoto.

Kansalaisaloite on saanut arvovaltaisia tukijoita: lääkäri Antti Heikkilä, lääkäri Taija Somppi, lääkäri Matti Tolonen, professori Raimo Hiltunen, professori Olavi Pelkonen, professori, Sinikka Piippo, europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari, europarlamentaarikko Nils Torvalds, kansanedustaja Ari Jalonen, kansanedustaja Jari Myllykoski, luontaisalan vaikuttaja Virpi Raipala-Cormier, ja ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja, julkisudesta tuttu Aira Samulin ja näyttelijä Kari Heiskanen.

Kolmas kerta toden sanoo, mutta on tosi vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, että tämä lakialoite suojaa heitä nimen omaan puoskareilta. Nämä täydentävät CAM-hoidot ovat kaikkialla muualla pohjoismaissa jo osana terveydenhuoltolakia, puhumattakaan Keski-Euroopasta. Vain Suomi haraa vastaan!

Vuonna 2012 tehdyn selvityksen mukaan Euroopassa on yhteensä 17 maata, joissa on täydentäviä ja vaihtoehtohoitoja säänteleviä ns. CAM-säännöksiä. Suomessa ei ole omaa CAM-lainsäädäntöä. Pohjoismaista Norja, Tanska ja Islanti ovat säätäneet täydentäviä ja vaihtoehtohoitoja koskevan erillislain ja perustaneet tai tulevat perustamaan virallisen rekisterin kyseisiä hoitoja antavista henkilöistä.

Suomessa ei vielä säädellä täydentäviä hoitomuotoja eikä näitä hoitoja antavia henkilöitä. Täydentäville hoitomuodoille on jo useaan otteeseen pyritty saamaan oma lainsäädäntönsä. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2008 työryhmän selvittämään lainsäädännön tarpeita. Työryhmässä täydentävien hoitojen edustajat olivat vähemmistönä (2/10).

Työryhmän selvitys ei johtanut täydentäviä hoitomuotoja koskevaan sääntelyyn. Työryhmä ehdotti ainoastaan rajoituksia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, joilla olisi kielletty tai rajoitettu täydentävien hoitojen käyttö eräiden sairauksien ja potilasryhmien osalta. Työryhmän ehdotuksen mukaan vasta myöhemmin ryhdyttäisiin laatimaan täydentäviä hoitoja koskevaa erillistä lainsäädäntöä ns. kakkosvaiheessa.

Työryhmän raportista on kulunut jo neljä vuotta eikä lainvalmistelu ole edennyt. Helmikuussa 2013 Eduskunnassa tehtiin asiasta kirjallinen kysymys. Vastauksessaan silloinen ministeri Guzenina-Richardson totesi, että muutokset voitaisiin tehdä terveydenhuollon ammattihenkilölakiin.

Allekirjoita kansalaisaloite – TÄNÄÄN! Linkki: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/573 

(Herkkähipiäisille on ehkä ilmoitettava, että puoskari-nimikettä olen tarkoituksella käyttänyt provokatiivisesti, jotta saadaan asialle julkisuutta. Kyllä tämä ehdotettu laki täydentäville hoidoille on ihan aidosti hyvä asia. Puoskarilaki on HUONO asia. Se on vain tässä jutussani provosoivana sanana, jotta ihmiset lukisivat jutun ja pohtisivat asiaa.) 

Tässä jutussa selviää miten voit vahvistaa itsetuntoasi. Selviää myös miten vahva itsetunto tuntuu jopa kropassa.

Suomalaisilla on heikko itsetunto, sanotaan. Olen osittain eri mieltä, sillä monesti pistetään ihan turhaan samalle viivalle itsetunto ja itsevarma esiintyminen. Nämä eivät nimittäin ole samoja asioita. Heikko itsetunto on kansallinen ongelma, julistaa ruotsinkielinen psykiatrian emeritiusprofessori Kalle Achte, ja luettelee perisuomalaisina ominaisuuksina vähemmän mairittelevasti: sosiaaliset pelot, vieraantuminen, kateus, syyllisyyden tunne, häpeän tunne, estymät, alkoholismi, lasten kurittaminen, lukihäiriöt, heikko itsetunto, kyräily, murjottaminen, elämäntahdon heikkous, itsetuho, ahdistus, umpikuja, ristiriidat, etääntyminen, haavoittuu helposti, aggressiivisuus, itsensä torjutut puolet, depressio, sosiaalisen maaperän happamuus, tulevaisuuden uskon puute, pahoinvointi…

Itsetunto on suosikkiaiheeni, olen lukenut aiheesta ihan VALTAVASTI ja toivon voivani joitakin raikkaita, uudistavia näkemyksiä tuoda tästä itsetunnosta kaikille lukijoilleni. Sinun ei tarvitse kärsiä heikosta itsetunnosta lukeaksesi tämän juttuni. Voit ihan vain nauttia tiedosta. Nautithan?

Olen jutellut asiasta useaan kertaan psykiatri Ilkka Härkösen kanssa (kiitos!) ja huomannut, että meillä on samansuuntaisia ideoita myös tästä itsetunnosta. Olisi muuten aivan mahtava luento tarjolla aiheesta! Jos sinua himottaa kuulla itsetunnosta niin, että munaskuissa asti tuntuu, niin tilaat tietenkin Härkönen & Sundqvist -terveysshown paikalle. Silloin pärähtää käyntiin sellaiset luento-orgiat itsetunnosta, että moista ei ole ennen Suomessa koettu. Kiinnostuit? Ota silloin yhteyttä.

Olen lukenut itsetuntoa käsittelevää kirjallisuutta. Tässä muutamia kirjailijoita, joiden tuotantoon olen tutustunut (suosittelen sinullekin!): Kalle Achte, Linda Adams, Sirkku Aho, Heidi Ahonen, Maarit Aro-Heinilä, Anja Auvinen, Roy Baumeister, Bob Bertolino, Lisa Bevere, Salme Blomster, Michele Borba, Edmund Bourne, Clair Bradshaw, Patti Breitman, Marianne Brodin, Brene Brown, Cynthia Bulik, Sara Burlin Pellbäck, Rhonda Byrne, Raisa Cacciatore, Anne Campbell, Jack Canfield, Quassim Cassam, Leila Cherrygraden, Stanley Coopersmith, Elke Dannecker, Tony Dunderfelt, Carol Dweck, Wayne Dyer, Gunnar Elstad, Ritva Enäkoski, Maria Farm, David Fontana, Kenneth Fox, Ben Furman, William Glasser, Daniel Goleman, Jari Hakanen, Hannele Harjunen, Cherry Hartman, Jorma Heikkilä, Pirkko Heiske, Kari Helin, Tommy Hellsten, Tommi Hoikkala, Sandy Hotchkiss, David Hunt, Mari Huusko, Torbjörn Hägglund, Pekka Hämäläinen, Aini Jaari, Susan Jeffers, Liisa Jeromaa, Thomas Johansson, Maarit Johnson, Brita Jokinen, Seppo Jokinen, David Jopling, Birgitta Juntumaa, Mervi Juusola, Mirja Kalliopuska, Kate Keenan, Liisa Keltikangas-Järvinen, Jane Kenway, Michael Kernis, Richard Keshen, Paavo Kettunen, Saara Kinnunen, Hannu Kippo, Josef Kirschner, Reijo Korhonen, Ulla Korhonen, Eira Korpinen, Irene Kristeri, Virpi Kujala, Milan Kundera, Päivi Kupias, Katariina Kyrölä, Anna Kåver, Pirkko Lahti, Timo Lampikoski, Mark Leary, Martti Lindqvist, Magnus Lindwall, Jeanette Ljungars, Ben Malinen, Lars-Erik Malmberg, Katri Manninen, Frank Martela, Liisa Martikainen, Kati-Pupita Mattila, Josh McDowell, Joyce Meyer, Alice Miller, Salme Moksunen, Beth Moore, Marita Moring, Christopher Mruk, Jorma Myllärniemi, Ulric Neisser, Päivi Niemi, Anna-Stina Nykänen, Markku Ojanen, Joel Osteen, Ulla-Maija Paavilainen, Sirpa Palokari, Arto Pietikäinen, Harrison Pope, Mirjam Pressler, Tiina Pystynen, Lea Pyyhtiä, Outi Raehalme, Raimo Raitasalo, Ilkka Rantanen, Terhi Rinkinen, David Robertson, Philippe Rochat, Dale Ryan, Mikael Saarinen, Anita Salakari, Kristina Salonen, Sirkka Santapukki, Eeva-Liisa Sarlin, Virginia Satir, Lars-Johan Schalin, Patrik Scheinin, Richard Sennett, Seppo Seppänen, Helinä Siikala, Martti Siirala, Pertti Simula, Jari Sinkkonen, Mirja Sinkkonen, Jose Stevens, Pentti Sydänmaanlakka, Jani Tikkanen, Colin Tipping, Sari Toivakka, Veli-Matti Toivonen, Ella Turunen, Mia Törnblom, Kari Uusikylä, Tuula Vainikainen, Kai Vakkuri, Reetta Vehkalahti, Janne Viljamaa, Pertti ”Veltto” Velho Virtanen, David Viscott, Risto Vuorinen, Johanna Välimäki, Petri Välimäki, Katherine Weare, Edward Wells.

Heikko itsetunto voi tuntua fyysisinä oireina elimistössä: päänsärky, vatsassa vääntää, masennusoireita jne. Pertti ”Veltto” Velho Virtasen käsitys ihmismielestä perustuu liikutuksen puhdistavaan voimaan. Teoksesssan ”Itsetuntoon – syyhyn, puskun ja jumien kautta” (1993) hän tuo esille itsetunnon keskeisenä asiana tunteiden ääri-ilmaisut.

Heikko itsetunto on pilannut monen ihmisen elämän. Moni ihminen on tullut kyyniseksi, nukkuu huonosti ja koettuaan taas arjessa heikon itsetunnon mukanaan tuoman romahduksen, se usein näkyy esimerkiksi uupumisena huonosti nukutun yön jälkeen. Väsymyksen ja hermostumisen kierre on näin valmis.

Jos tunnet, että sinulla on heikko itsetunto, ja haluat sitä vahvistaa, ota tästä kirjoituksesta uusi ote elämääsi. Vahvista itsetuntoasi selkeillä ohjeillani.

Itsetunnon kohottaminen

Luettuani yllämainittujen kirjailijoiden teoksia, ja pohdittuani itsetuntoa asiakkaitteni ja ystävieni kanssa, olen nyt laatinut selkeät ohjeet juuri sinulle miten voit ratkaista heikosta itsetunnosta johtuvat ongelmasi.

• Toista usein (vähintään 10 kertaa päivässä ja aina ennen tilaisuutta missä heikkoa itsetuntoasi koetellaan): Minä olen ainutlaatuinen – minä osaan!
• Missään koko universumissa ei ole ketään muuta, joka olisi tarkalleen sinun kaltaisesi. Vahvuuksineni ja heikkouksineni olet kerrassaan uniikki, ainutlaatuinen ihminen. Sinua muis­tuttavia ihmisiä toki on olemassa, mutta kukaan ei ole tarkalleen samanlainen kuin sinä. Sen tähden kaikki mikä tulee sinusta on alkuperäistä sinua. Sinä yksin valitset mitä sinä olet ja millä tavalla toimit.
• Itseesi liittyvät kielteiset mielikuvat sinun pitää aktiivisesti unohtaa ja korvata ne rakentavilla ajatusmalleilla (katso alla!). Toivottomuuden ja arvottomuuden tunteet, syyllisyys ja itsetuhoiset ajatukset työnnät kerta kaikkiaan pois! Itsetunto on nimittäin paljolti sisäinen tila ja jossain määrin pysyvä ominaisuus. Itsetunnon vahvuutta ei voi selittää yksittäisillä tapahtumilla (esim. loistokas puhe) tai ominaisuuksilla (esim. itsevarmuus), joita muut ihmiset näkevät meissä. Vahva itsetunto ei ole osa ulkoista menestymistä, pärjäämistä tai selviämistä. Sen sijaan itsetunto on kyky luottaa itseensä, pitää itsestään ja arvostaa itseään vaikka löytää itsestään tuhkatiheään heikkouksia.
• Ihmisellä, jolla on hyvä itsetunto, on realistinen kuva itsestään: hyvien ominaisuuksien lisäksi hän kykenee havaitsemaan itsessään myös heikkouksia ja pystyy kestämään pettymyksiä ja epäonnistumisia ilman, että ne vaurioittavat itsetuntoa, sanoo Kristina Salonen.
• Unohda viimeinkin, mitä muut sinusta ajattelevat (tietäisitpä miten vähän ne sinua ajattelevat, sillä itsestään muut ovat kiinnostuneita), kirjoittaa mm. Ulla-Maija Paavilainen (Hanki elämä! WSOY 2011). Ole terveellä tavalla matkalla itsekkyyteen. Ajattele itseäsi. Kaiken itsetuntemuksen perusviesti on sama: saat olla juuri tällainen ja juuri tällaisena ihmisenä saat ohjata ja suunnata omaa elämääsi (Tony Dunderfelt).
• Tunnusta omaksesi kaikki sinussa:
  • oman kehosi sisältäen kaiken mitä se tekee,
  • mielesi sisältäen kaikki sen ajatukset ja ideat,
  • silmäsi sisältäen kaikki asiat mitä ne näkevät,
  • tunteesi sisältäen mitä tahansa ne tunteet sitten ovatkaan (vihaa, iloa, turhautumista, rakkautta, pettymystä, kiihtymistä),
  • oman suusi sisältäen kaikki ne sanat, jotka tulevat siitä (kohteliaat, imelät, katkerat, viettelevät, oikeaan ja väärään osu­neet),
  • oman tutun äänesi sisältäen sen lujuuden tai pehmeyden,
  • kaikki toimintosi sisältäen sinuun suunnatut ja muihin suunnatut.
• Tunnusta omaksesi mielikuvituksesi, unesi, toiveesi ja pelkosi. Tunnusta omakseni kaikki menestyksesi, kaikki epäonnistumisesi ja kaikki tekemäsi virheet. Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo tämän asian niin hyvin: ”Kun ihmiseltä puuttuu minuuden tunne, hän ei enää tunne itseään ja ajatuksiaan omikseen vaan kokee oman persoonansa vieraaksi ja ajatuksensa toisen ihmisen ajatuksiksi.”
• Joissakin asioissa olet menestynyt vain koska sinulla on hyviä ominaisuuksia ja olet taitava. Nuo omi­nai­suudet ja taidot ovat sinussa edelleen olemassa ja voit milloin tahansa käyttää niitä. Tästä lähtien aiotkin käyttää taitojasi ja hyviä ominaisuuksiasi mahdollisimman usein! Aseta itsesi ilolla altiiksi erilaisille testeille vaikkapa ihmissuhteissasi. Jos epäonnistut, älä tee siitä suurta numeroa, jos onnistut, iloitse siitä!
• Mitä tästä seuraa? Joo, nyt kun tunnustat omaksi kaiken itsessäsi olevan, voit ensinnäkin tulla hyvin läheisesti tutuksi itsesi kanssa. Toiseksi, voit rakastaa itseäsi ja olla ystävällisessä suhteessa minuutesi kaikkien osien kanssa. Näin tulee mahdolliseksi, että toimit täysin omaksi parhaaksesi. Ihan kuten kaikki muutkin ihmiset ja varsinkin ne ihmiset joilla on vahva itsetunto. Tajusitko?
• Hyväksy ja tiedosta, että sinussa on puolia, jotka hämmentävät sinua. Kaikilla ihmisillä on sellaisia puolia persoonassaan. Tiedosta se, että sinussa on puolia, joista et mitään tiedä, mutta muut aistivat ja näkevät nämä puolesi. Ajattelemattomuuttaan ihmiset pommittavat sinua näillä puolillasi ja tullessasi tietoiseksi näistä puolistasi usein niin negatiivisessa valossa, ahdistut ja menetät uskon itseesi ja ainutlaatuisuutesi. Tästä lähtien, aina kun koet tällaista, ole itsellesi ystävällinen ja rakasta itseäsi. Voit siten rohkeasti ja toiveikkaasti etsiä rat­kai­suja tiedostamiisi pulmiin. Lisäksi sinulla on nyt tapoja millä saat enemmän tietoa itsestäsi: aktiivinen tiedostaminen.
• Miltä tahansa näytätkin tai kuulostat, mitä tahansa sanot ja teet ja mitä tahansa ajattelet ja tunnet tiettynä hetkenä tässä ajassa, se on aina osa sinua, ainutlaatuisuuttasi. Se on alkuperäistä ja edustaa sitä mitä sinä olet tuona ohi kiitävänä ajan hetkenä. Itsetunnon tavoitteena on kyky toimia rakentavasti, vaikka tilanne olisi kuinka vakava tahansa. Tiedosta ainutlaatuisuutesi!
• Kun katsot elämääsi taaksepäin, miltä sinä näytit ja kuulostit, mitä sinä sanoit tai jätit sanomatta, kuinka sinä ajat­telit ja tunsit, jotkut elämän tilanteet saattavat osoittautua epäsopiviksi. Voit hylätä sen, mikä on epäsopivaa ja pitää sen, mikä osoittautuu sopivaksi ja etsiä jotakin uutta sen tilalle, mitä olet hy­län­nyt epäsopivana. Hyvää itsetuntoa et saa toisia miellyttämällä ja jämähtämällä epäsopiviin elämäntilanteisiin. Hyvän itsetunnon voit saavuttaa vain olemalla oma, aito itsesi.
• Sinä voit nähdä, kuulla, tuntea, ajatella, sanoa ja tehdä. Sinulla on välineet ja työkalut elossa py­sy­miseen ja toisten lähellä olemiseen. Osaat olla tuottelias ja järkevä. Selviydyt ihan hyvin tässä ihmisten ja asioiden maailmassa, mikä on oman itsesi ulkopuolella. Kun olet selvillä omista tunteistasi, on helpompi kertoa myös toiveistasi ja tarpeistasi ja tarvittaessa pyytää apua itsellesi ja auttaa toisia.
• Ala aktiivisesti itse johtamaan itseäsi. Ole oman elämäsi herra! Sinä olet sinä ja kylläpä sinä olet upea, ainutlaatuinen ja ihan tavattoman kunnollinen olet ihmisenä!
• Tiedosta, hyväksy ja ymmärrä, että sinulla on myös oikeuksia:
  • oikeus unelmoida, riippumatta siitä kuinka typerältä, aiheettomalta tai vähäpätöiseltä se näyttää toisten silmissä. Älä välitä siitä. Joillakin ikävillä ihmisillä on kova tarve mitätöidä unelmasi. Jatka sinä vaan unelmoimista.
  • Sinulla on oikeus torjua seurastasi jokainen, joka loukkaa sinua, joka ei toivo sinun parastasi tai puhuu sinusta pahaa. Älä välitä näistä asioista. Jatka vaan tällaisten ihmisten torjumista ja lyöttäydy sellaisten ihmisten seuraan, jotka tunnistavat ainutlaatuisuutesi. Joidenkin ihmisten vaikutuspiirissä toimiminen on kerta kaikkiaan itsetunnolle vahingollista, kuten Janne Viljamaa sen ilmaisee (Pidä puolesi, WSOY 2010).
  • Sinun ei tarvitse sietää kenenkään läsnäoloa, joka haluaa riidellä kanssasi tai haluaa pilkata sinua. Sinä et enää välitä tällaisesta. Jos joku haluaa pilata elämänsä riitelemiseen ja pilkkaan, jätä nämä ihmiset riitelemään ja pilkkaamaan. Sinä et enää riitele ja jos saat kokea pilkkaa, kestät senkin.
  • Sinulla on täysi oikeus elää omaa elämääsi, luoda itsellesi sellainen elämäntapa, jota pidät mukavana ja ra­ken­taa sellainen elämä, joka on elämisen arvoista. Sinulla on oikeus tehdä maailmastasi niin hyvä paikka elää, kuin vain suinkin osaat ku­vitella. Sinä olet sinä ja haluat elää omaa elämääsi.
  • Sinulla on oikeus omaan arvomaailmaasi ja haluat pitää arvokkaana juuri sitä mitä pidät itse tärkeänä itsessäsi ja muissa arvostamissasi ihmisissä. Olet arvokas ja ainutlaatuinen ihminen ja tiedostat kaikilla soluillasi mikä elämässä on tärkeää.
  • Sinulla on oikeus olla ainutlaatuinen, persoonallinen ja tulla kohdelluksi sellaisena. Sinulla on oikeus kieltäytyä eli sanoa ei, koska si­nulla on oikeus suojella itseäsi, koskemattomuuttasi, tunteitasi, omaisuuttasi ja aja­tuksiasi.  Jokainen meistä on omien ajatustensa guru ja oman elämänsä sankari
  • Sinun ei tarvitse antaa periksi kenellekään vastoin omaa tahtoasi. Et ole täällä täyttääksesi lähimmäistesi, työkaverisi, ystäväsi, terapeuttisi tai vaikkapa naapurisi odo­tukset. Sinä et ole täällä täyttääksesi kenenkään muun odotuksia kuin omat tiedostamasi odotukset elämältäsi.
• Jos kaksi ihmistä ovat samaa mieltä, toinen on tarpeeton! Erimielisyys on hedelmällistä, sillä se luo uusia mahdollisuuksia.
• Kun itsetuntosi on maanraossa ja kun ajattelet toistuvasti: Minulla on sisäinen tunne ja aavistus siitä, että jos en olisi ollut kaikissa niissä kurjissa tilanteissa, joihin ilman omaa syytäni olen vastoin tahtoani joutunut, olisin ihan kunnossa…, kaiva juuri silloin esille tämä kirjoitus ja kertaa kaikki se mitä siinä sanotaan hyvistä ominaisuuksistasi, ar­vo­kkuudestasi, ainutlaatuisuudestasi ja todista taas itsellesi miten kunnollinen ihminen sinä olet! Milan Kundera sanoo sen näin: ”Heikon on oltava vahva, juuri heikon on osattava väistyä silloin, kun vahva on liian heikko kyetäkseen loukkaamaan heikkoa.”
• Itsetunto on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme. Se kehittyy läheisissä ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaan, meistä huolehditaan ja meidät hyväksytään jo aivan pienestä pitäen, itsetunto kehittyy ja antaa suuntaa tulevalle.
• Sinulla on lupa aidosti rakastaa itseäsi. Siten voit rakastaa myös muita. Itsetunto liittyy siihen, millaisia ominaisuuksia ja kykyjä meillä on omasta mielestämme ja millaisiksi me arvotamme nämä kyvyt. Se ei välttämättä tarkoita sosiaalisia taitoja, ulospäin suuntautuneisuutta tai esiintymiskykyä. Ryhmän hiljaisimmalla ja ujoimmallakin voi olla hyvä itsetunto. Keskeistä on kyky tunnistaa vahvuuksien lisäksi omat heikkoudet ja pyrkimys päästä eroon huonoista piirteistä, valistaa Kristina Salonen.
• Pidä aina mielessäsi, että kaikkien ihmisten myönteiset ja kielteiset arviot ja mielipiteet si­nusta, ovat heidän omaa mielikuvitustaan. Ehkä heillä on paha olla? Et ota tätä enää vakavasti. Asetut niiden yläpuolelle. Et ota vakavasti mitään sinuun kohdistuvaa arviota tai mielipidettä. Sinä olet sinä ja sinä määräät itsestäsi.
• Kun saat lisää voimaa ja tiedostat yhä selvemmin ainutlaatuisuutesi, olet jopa kiitollinen vihamiehillesi, kaikille niille jotka mahdollistavat henkisen kasvusi ihmisenä. Heidän avul­laan näet vielä sellaisiakin asioita, joita et muutoin ole älynnyt katsoa.
• Vahva itsetunto synnyttää rohkeutta olla oma itsensä. Hyväksyt itsesi kaikkine vahvuuksinesi ja heikkouksinesi. Koet elämäsi arvokkaaksi ja luotat omiin kykyihisi.
• Tervetuloa matkalle vahvaan itsetuntoon!

Pitäisikö Suomen palkata TV-tohtori House käsikirjoittajatiimeineen laatimaan Suomen sote-uudistusta ja kohentamaan Käypä hoitosuosituksiamme? Homma hoituisi näin ehkä paremmin kuin nykyporukoilla.

Nyt kaikki lukijani: silmät selkoselälleen ja korvat hörölle! Tämä on käsky! Tämä on tosijuttu siitä miten yliopiston sydänspesialisti viittaa kintaalla kaikille perinteisille selityksille sydänsiirron tarpeellisuudesta ja pelastaa potilaan ottamalla ennakkoluulottomasti oppia juristin kirjoittamasta suositusta TV-sarjasta ”House M.D.” Tämän sarjan lääketieteellinen asiantuntija on sanomalehden kolmnisti – ei mikään lääketehtaan palkkaama haamukirjoittaja.

Lääkäri- ja lääketehdasmafian laatimat ohjeistukset sydänspesialisti ohittaa ja ajattelee omilla aivoillaan. Pitäisikö tällaiselta sydänspesialistilta viedä lääkärinluvat ja kiiruusti?

Onneksi tämä ei tapahtunut Suomessa. Olisi silloin Valvirassa puhelin soinut alta aikayksikön ja lääkärikollegat käräyttäneet tällaisen ruodusta lipevän virkaveljen. Viitata nyt kintaalla pyhille Käypä hoitosuosituksille! Mikä se sellainen toiminta on?

Pyhäinhäväistyspaikkana ei siis ollut Meilahti vaan Marburgin yliopistosairaala Saksassa. Ruodusta livennyt sydänspesialisti on professori Jürgen Schaeffer. Niin innostunut tämä proffa on tohtori Housesta, että hän käyttää sarjan jaksoja opetusmateriaalina huippusuosituilla luennoillaan. Taisi olla Oscar Wilde, joka sanoi, että todellisuus jäljittelee taidetta.

Näin omituisten tositapahtumien edessä turpaduunari näkee parhaaksi kilauttaa kaverille, eli Birdien selityksiä kaivataan. Hän saa luvan kertoa tärkeimmät nippelitiedot tapauksesta ja siihen liittyvästä tiedehistoriasta. Terveysjuomaa kului molemmissa päissä taas paljon.

House M.D. on siis tämä legendaarinen TV-tohtori-sarja. Sen pääosaa näyttelee englantilainen Hugh Laurie. Aivan oikein, sama mies näytteli brittikomediasarjassa ”Jeeves & Wooster” eli savoksi ”Kyllä Jeeves hoitaa”.

Hugh Laurien isä oli lääkäri William ”Ran” Laurie, olympiamitalisti Lontoon kisoista vuodelta 1948. Kovin paljon enemmän suhteita ei sitten viriteltykään koululääketieteen suuntaan.

House-sarjan pääaivot, eli showrunner, ja vetojuhta oli David Shore. Hän oli koulutukseltaan juristi. Yhdessä Paul Attanasion kanssa he saivat idean tähän sarjaan niistä sanomalehtijutuista, joita vuonna 1994 edesmennyt toimittaja Berton Roueche oli aikansa kuluksi kirjoitellut ”The New Yorker” -lehteen.

Roueche keksi nerokkaan idean: erotusdiagnoosi on kuin salapoliisitarina. Dekkari ihmettelee mikä pöpö on tehnyt mitäkin, onko steptokokilla alibi, mitä raskasmetallit puuhailevat elimistössä ja onko syyllinen sittenkin itse lääkäri. Hui hai, niin se käy.

TV-hahmo Gregory House lähtee liikkeelle aina kahdesta oletuksesta: Ihmiset valehtelevat ja kaikki muut ovat aina väärässä. Housen mukaan potilaalle tehty diagnoosi ei tietenkään vielä tarkoita, että potilaalla olisi diagnoosin edellyttämä sairaus. Ainoastaan parantuminen vahvistaa diagnoosin (”The proof is in the patient, not in the pudding”).

Olisikohan yllämainittu havainto syy siihen miksi niin monet lääkärit reaalimaailmassa eivät näytä pitävän sarjasta. Erotusdiagnoosin tekeminen ja virheiden myöntäminen ei kuulu siihen pirtaan, että ensin tehdään hallinnollinen päätös siitä mitä lääkettä halutaan käyttää ja sitten vedetään hatusta jokin syy miksi moiseen hoitoon on kulloinkin ryhdytty. Esimerkiksi aiemmin olen tässä terveyssatiirien sarjassani kertonut miten Markku Laakso ja Leif Groop kehuvat Duodecim-lehdessä, että diabetes-diagnoosi on aina hallinnollinen päätös eikä siihen välttämättä liity mitään patofysiologista perustetta. Hui hai, niin se käy.

Tavallinen kansa on aina rakastanut House-sarjaa. Niinkin suuri menestys tämä sarja oli, että sitä saatiin tehdä monen monta kautta. Yleisen käsityksen mukaan sarjan olisi voinut lopettaa neljännen tai viidennen tuotantokauden jälkeen, mutta tämän kirjoitukseni aiheena olevan 55-vuotiaan saksalaismiehen pelasti lopulta seitsemäs kausi ja jakso nimeltä ”Family Practice”. Jakso suomennettin jostain syystä näin: ”Luulosairautta ja alkoholismia”. Jakson käsikirjoitti Harvard-juristi Peter Blake.

Hugh Laurie sai palkkaa viidennen tuotantokauden aikana jo 400 000 dollaria per jakso. Ihan samaan ei yltänyt sarjan naispääosaa näytellyt Jasmin Hamid. Näyttelijäntaidoista en aio puhua mitään, sillä koska Jasmin on viherpiipertäjä riittänee kuin mainitaan hänen yhteydessään mahtavat melonit.

Mutta siirrytäänpä taiteen parista nyt siihen tiedeosioon. Vedän lonkalta pari uutista. Saksalainen professori ja kardiologi Jürgen Schaeffer oli Lancet-lehdessä kehunut omaa House-tietämystään kobolttimyrkytyksen tunnistamisen helpottajana. Larry A. Allen voivotteli The New England Journal of Medicine -lehdessä, että vasta tehtyään sydänsiirron, hän tajusi potilaan mineraaliarvoissa olleen jotain häikkää. Sekä Schaefferin että Allenin tapauksessa oli syyllisenä useita satoja kertoja korkeampiin mineraaliarvoihin rikkoutunut lonkkaproteesi, jonka metalli oli imeytynyt elimistöön. Hui hai, niin se käy.

Mietitäänpä hetki mitä siellä kansakoulussa turpaduunarille aikoinaan opetettiin metalleista. Siirtymämetallit muodostavat sekalaisen seurakunnan. Erilaiset värilliset ionit tuotetaan näillä. Tämän jutun yhteydessä merkityksellinen koboltti sisältää uloimmalla elektronikuorella kaksi elektronia aivan kuten on laita myös raudalla ja nikkelillä. Kuten nimestä voi päätellä, niin syanokobalamiini eli B12-vitamiini sisältää myös kobolttia. Metallijauheen muodossa elimistö ei kuitenkaan oikein diggaa sitä.

Juuri tässä kohtaa päättelyketjua Allen törmäsi seinään kuin maratoonari 35 km kohdalla. Kun koululääketiede on niin tottunut kuskaamaan elimistöön kaikenlaisia molekyylejä, jotka syrjäyttävät toiminnallisen biologian (esimerkiksi statiinit), niin on vaikea keksiä, että ongelmana tässä voisi olla miten vierasaineita saadaan kropasta ulos. On siis kyseessä kusetus, koska ratkaisuna on kusetus. Potilas pitää saada kusemaan koboltti ulos ja ratkaisu on kelaatio (ei siis fellaatio). Hui hai, niin se käy.

Sivistyssanojen käytössä menee usein senat sakaisin ja kelaatio ja fellaatio eivät muodosta poikkeusta. Kieltämättä eräänlaisia imutuksia molemmat. Kohteen ympärille muodostetaan tötterö, jonka avulla kohteen toimintaa voidaan hallita. Kelaatiossa esimerkiksi dimerkaptopropanyylisulfaatti kuljettaa koboltin ja kromin vessaan tai puskaan. Aine on muuten keksitty Kiovan yliopistossa. Rauhoittakaa rähinöitsijät vaikkapa ahkeralla fellaatiolla! Suomi voisi lähettää sinne avustustehtäviin pari sataa kettutyttöä.

EDTA eli etyleenidiamiinitetraetikkahappo on tuttu kelaatioaine Yhdysvaltain laivaston tutkimusten ansiosta. Norman E. Clarke keksi Detroitissa, että sillä paranee myös muisti, näkö ja kuulo. Siksi sitä ei käytetä Suomessa. Hui hai, niin se käy.

Heti täytyy sanoa, että onneksi Suomessa on turvallisia lonkkaproteeseja, joissa koboltit ja kromit eivät vaadi kelatoitumista. Esimerkiksi DePuy-skandaali (KVG.fi!) ei tietenkään koske Suomea. Virallisten tilastojen mukaan vuonna 2011 vain 0,8% lonkkaproteesien uusimisista johtui siitä syystä, että proteesi olisi murtunut. Tämä kuulostaa ensin kovin hyvältä, mutta tässä ei ole koko totuus.

Birdie laski samoista tilastoista hieman toisenlaisia tunnuslukuja: 47,3% proteeseista uusittiin syystä joka oli merkattu tiedolla ”puuttuva tieto” ja kohtaan ”muu syy” mahtui 11,4% uusimisia. Toisin sanoen yli puolella potilaista (58,7%) ei ollut harmainta aavistusta miksi juuri heidän proteesinsa vaihdettiin.

Mitä ihmeen hyötyä on tällaisilla tilastoilla, jotka ovat yhtä paljon hatusta vedettyjä kuin suomalaiset kuolinsyytilastot? Eikö lauantai-illan lottoarvonnassa voisi arpoa nämä asiat yhtä hyvin ja yhtä luotettavasti?

Vuonna 2011 lonkkaproteesin uusintaleikkauksia oli Suomessa 1559 kpl. Luku ei kuulosta hirveän isolta, mutta asetetaan tämä luku oikeisiin suhteisiin: primaarileikkauksia tehtiin vain 7923, uusintaleikkausten syistä ei ole luotettavaa tietoa ja pelkät uusintaleikkaukset aiheuttivat 10 miljoonan euron kustannukset.

Homma ei mene ihan putkeen, tai sitten se menee hukkaputkeen. Protelos soikoon kun ne metallit eivät pysy kasassa sen paremmin kuin strontiumilla vahvistetut luutkaan.

Uutta terveyssatiiria pukkaa, sitten kun runosuoni taas sopivasti sykkii. Nauttikaa terveistä päivistä, käyttäkää maalaisjärkeä, tutustukaa elinehtoisiin hoitomuotoihin ja pistäkää tarvittaessa terveysviranomaiset tiukille. Suomi ei ole valmis – vielä.

Kuvalähteet: Wikimedia Commons

Totuus verianalyysi -tutkimuksesta on luettavissa tästä turpaduunarin blogikirjoituksesta. Taas on nimittäin THL onnistunut hämäämään mediaa siitä mitä uusi suomalais-virolainen kohututkimus oikein tarkoittaa.

Olet todennäköisesti lukenut nämä uutiset ja saanut lukea yllättävän vähän muita käsityksiä samasta uutisesta: ”Veri paljastaa riskin kuolla seuraavan viiden vuoden aikana” ja ”Uusi verianalyysi herättää kysymyksen: Kuka haluaa kuulla kuolevansa pian?” (HS, 26.2.2014). On aika paikata tämä aukko sivistyksessä ja pahoitella THL:n roolia suomalaisessa terveystiedottamisessa. Lue ja kommentoi!

Uutinen on niin kuin se uutisoidaan ja tosiasioista viis. Terveyden Hävityksen Laitos (THL) ja tutkija Markus Perola onnistuivat taas hämäysyrityksessään vähän liiankin hyvin. Vaiettiin kuoliaaksi tämä merkittävä tutkimus. Kirjoituksestani selviää mikä on syynä siihen, että tämä epämukava tutkimus haluttiin uutisoida niin tökerösti ja asenteellisesti kuin THL:lle on jäänyt tavaksi koko olemassaolonsa ajan.

Julkisuuteen putkahti uutinen, että neljää verestä mitattavaa biomarkkeria voidaan käyttää lähenevän kuoleman ennustajana. Luulisi THL:n ja varsinaisten tiedelaitosten intoutuvan keskusteluun siitä miten näitä biomarkkereita voidaan ymmärtää ja tulkita. Hälinän luulisi pyörivän merkkiaineissa, eli tämän varsin yksinkertaisesti mitattavan ilmiön ympärillä. Näinhän ei tietenkään käynyt, vaan parhaaseen katseluaikaan televisiossakin taivastellaan onko moraalisesti oikein tehdä tällaisia testejä.

Käsi ylös, rakkaat lukijani, kuinka moni teistä muistaa mitkä nämä tärkeät biomarkkerit olivat?

Ennen kuin kerron tutkimuksen oikeat tulokset, pyydän teitä ensin yhdessä minun kanssani arvaamaan mitä virolaisten verestä oikein löytyi. Hämäyksen laajuudesta päätellen tutkimuksen tulokset olivat arvatenkin vallitsevan virallisterveellisen puskauskonnon vastaisia. Tämä on arvaus numero uno.

Arvaus numero kaksi on se, että kuolemaa ennustavat biomarkkerit liittyivät jotenkin kilpirauhashormonien sitoutumiseen veressä, lääkkeiden sitoutumiseen veressä ja tietenkin myös rasvojen sitoutumiseen veressä.

Sallitaanko vielä kolmaskin arvaus? Oletan, että biomarkkerit olivat proteiineja tyyliin AAG, TBG, TTR, HDL, VLDL ja albumiini.

Nyt kun on riittävästi tehty arvauksia, on jo aika lukea itse tutkimusta. Tutkimuksen pääasiallisen vastuun kantoivat Krista Fischer, Johannes Kettunen ja Peter Würtz. Tutkimus on julkaistu Lontoon murteella ja sen nimi on ”Biomarker Profiling by Nuclear Magnetic Resonance Spectroscopy for the Prediction of All-Cause Mortality: An Observational Study of 17,345 Persons”. Artikkeli näki päivänvalon 25. helmikuuta 2014 PLOS -tiedelehdessä. Rahaa tutkimuksen tekemiseen oli saatu mm. Euroopan Unionista.

Verta on otettu talteen pääosin virolaisilta verenluovuttajilta ja koe toistettiin myöhemmin ottamalla myös suomalaisilta verta. Verenluovuttajia oli 9842, joista verenpainelääkitystä käytti 25% eli 2489 henkilöä. Statiinin käyttäjiäkin oli vahingossa päästetty otokseen.

Tässä tulokset. Oikea lottorivi on 1) puskauskonnon vastainen tulos, 2) lääkkeiden kuljetus häiriintynyt, 3) AAG, 4) albumiini, 5) VLDL ja 6) sitraatti. Nämä asiat ja biomarkkerit ennustavat parhaiten kuolemanvaaraa. Sitraatti oli melkoinen yllätys ja veikkaankin, että lottopotti menee jakoon aika harvalle oikein veikanneelle. Mutta nyt tulee suomalaisen terveyspolitikoinnin huippusaavutus: THL ei ole omilla nettisivuillaan ilmoittanut ovatko riskiryhmät korkeiden tai matalien arvojen ihmisiä. Biomarkkerihan voi olla joko liian matalalla tai liian korkealla. Se on tässä aika olennaista ja itse asiassa hämäyksen paikka. Olennaisen tiedon salaus kertoo jo paljon THL:n terveystiedottamisen linjauksista. Epämieluisaa tietoa ei haluttu liikaa tuoda esille!

Tutkimuksen tulos oli virallisen linjan mukaan väärä, siksi siitä ei kerrottu! Lue lisää tätä juttuani, niin selviää kyllä mikä tässä mättää.

Kertaus on opintojen äiti. On virallisen kolesterolisanaston kertaus. HDL on ”hyvä” kolesteroli ja LDL se ”paha” poika. Lisäksi VLDL on v*tun paha kolesteroli. Näin Puskaradio, -TV ja muu media on meille väittänyt vuosikymmenien ajan.

Tähän sopii suora sitaatti kohututkimuksesta:

Notably, elevated VLDL particle size was associated with decreased risk of death (Figure 3), despite the fact that the measure is strongly positively correlated with alpha-1-acid glycoprotein (r = 0.53) and triglyceride levels (r = 0.82). (Fischer et al., PLOS, 25.2.2014)

(Turun murteella: Erityisesti kohonnut Vlrl:n hiukkaskoko ei mar oli yhteyres vähentyneesse kualemanriskiin, vaikka tää mittaustulos totanoi o vahvasti positiivisesti yhteyres alfa-1-glykoproteiinihappoon ja triklyseririarvoihin)

V*tun paha kolesteroli, jonka hiukkaskokoa teidän virallista oppirakennelma seuraavien on pakko alentaa nauttimalla rypsiöljyä hillittömiä määriä joka päivä, onkin itse asiassa se juju, joka pitää karppaajat ja voinsyöjät terveinä ja pirteinä!

Tätä älyttömän väärää THL-oppia vahvistaa kaiken lisäksi tutkijoiden havainto albumiinista. Löytyy siis kaksi syytä syödä voita rypsiöljyn sijaan. Albumiinin alhaiset tasot todetaan vaarallisiksi. Hävettää paljastaa, mutta albumiini on se proteiini, joka alenee viherpiipertäjillä ja vähän eläinrasvaa nauttivilla (kasvissyöjät a la Fogelholm). Itä-Suomen yliopiston (Schwab, Pihlajamäki) terveelliseksi julistama suomalaissapuska tappaa meidät yhtä tehokkaasti kuin Raid puutarhan ötököitä. Ei ihme, että Mikael Fogelholmkin vetää hys hys -linjaa tiedotuksessa.

Alhainen albumiini altistaa lääkemyrkytyksille. Syynä tähän on se, että lääkemyrkkyjä jää kiertämään vereen enemmän kun albumiini ehtii niitä pois siivota. Kaiken lisäksi verisuonet kalkkeutuvat hanakammin alhaisen albumiinin vallitessa.

Tämän asian THL:n olisi pitänyt kertoa, mutta nyt se jää minun vastuulleni. Joko uskot siihen tai sitten et, mutta tässä on totuus: Oikein luettuna ilman mitään Suomilisää Krista Fischerin tutkimus antaa hyvin käytännönläheisen kuvan siitä mitkä ovat merkittävimmät riskitekijät ruokavaliossamme ja lääketarjonnassamme. Ne ovat tyydyttyneiden rasvahappojen välttely, liian vähäinen lihansyönti, verenpainelääkkeet ja statiinit.

Terveystietoisen suomalaisen ohjeistus kuuluukin seuraavasti: Mene juosten ruokakauppaan. Kauppakassiin poimi voita, lihaa, kananmunia, tuoreita vihanneksia. Vähennä verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käyttöä juteltuasi ensin lääkärisi kanssa. Vältä THL:n uutisointia, sillä se aiheuttaa liikaa stressiä ja johtaa meitä harhaan.

Wikimeria Commonsist löysin ei sunkka aiheesse sopivan kuvan.

Suomalaisesta tiedeuutisesta puuttuu yleensä sekä tiede että uutinen. Jäljelle jää helposti vain propaganda. Doping ja piristeet lapsille kuuluvat tietenkin tähän propagandaosastoon.

Äkkiseltään luulisi, että esimerkiksi urheilussa doping liittyisi jotenkin lääketieteeseen, mutta ei se ainakaan Yleisradion tietoiskuista käy ilmi. Sotshin olympialaisissa kuusi urheilijaa kärähti. Kuinka moni lukijoistani muistaa, että puolet käryistä tuli samasta aineesta: DMAA.

DMAA eli dimetyyliheksamiini kuuluu lääkeryhmään sympatomimeetit. Tästä on sympaattisuus kaukana, sillä tähän samaan ryhmään kuuluu myös lasten ADHD-lääkitys.

Kela korvaa vanhemmille vuosittain 4 miljoonaa euroa näistä pillereistä. Samaan aikaan Suomen antidopingtoimikunta (ADT) käyttää 2,8 miljoonaa euroa siihen etteivät urheilijat menestyisi. Jalo ajatus voisi olla, etteivät urheilijat menehtyisi, sillä Timo Seppälän (ADT:n lääketieteellinen johtaja) mielestä DMAA on ehkä vaarallisin dopingaine urheilijalle. Istutko tukevasti? Päätelmä lääketieteessä kuuluu, että amfetamiinijohdannaiset kuuluvat ainoastaan alaikäisten kehittyville aivoille.

Miksi ihmeessä aikuiset joutuvat popsimaan statiineja ja muita lamauttavia lääkkeitä, mutta yhä useamman lapsen kohtalona on amfetamiinijohdoksien käyttö?

Vielä Talvisodan aikana homma oli niin päin, että aikuiset sotilaat popsivat Pervitin-pillereitä rintamalla ja piltit vetivät kotona puuroa ja kalanmaksaöljyä naamariin. Lasten rasvansaannin turvaaminen sodan aikana oli lääkärien mielestä polttava ongelma.

Nykysuomessa lapset ahmivat rasvatonta sokerijogurttia, riisimuroja ja Coca-colaa sekä nappaavat Ritalin-pillerin päivähoitoon lähtiessään. Kalanmaksaöljy ja D-vitamiini unohtuivat sinne 1930- ja 1940-luvulle. Sokerihumala siitä tulee kun ei syö mitään oikeaa ruokaa.

Tietenkin se on valtava ongelma, jos punavihreät vegetaristivanhemmat eivät saa pilttiään ruotuun. Mutta kuka neropatti keksi, että siihen tarvitaan amfetamiinia ja muita vastaavia yhdisteitä? Oliko se Leon Eisenberg vai Maurice W. Laufer? KVG (Kato V*ttu Googlesta).

Englannissa Irene Colquhoun ja Sally Bunday kehittelivät vuonna 1981 teorian, jonka mukaan ADHD johtuu rasvahappojen puutteesta. Asiassa oli kuitenkin kaksi pahaa ongelmaa. Ensinnäkään Irene ja Sally eivät olleet lääkäreitä ja toisekseen liian hyvät ravintotottumukset vähentävät lääkemyyntiä. Miksi ihmeessä edistää pilttien ruokailua? Sokeria naamaan ja pilleri perään ja Eli Lilly & Co. kiittää!

Urheilijat eivät saa olla pirteitä. Kofeiini, eli kahvin vaikuttava aine, oli aikoinaan kiellettyjen doping-menetelmien listalla, mutta nyt se toki on jo vapautettu pannasta. Paha DMAA keksittiin aikoinaan lääketehtaitten hämärissä tutkijankammioissa samana vuonna kuin lasten yleisin ADHD-lääke metyylifenidaatti. Elettiin siis 1940-lukua. Sittemmin DMAA:n käyttö lääkkeenä loppui, mutta yleistyi ns. treenilatureissa, joita urheilijat oppivat käyttämään. Kuuluisin merkki taisi olla Jack3D.

Yksi sotilas kuoli Yhdysvalloissa ehkä kaksi minuuttia yli kolmen, eikä hän juonut Koffin nelosta, eikä kävellyt Viidettä linjaa kuusiaidan kohdalta kääntyen, vaan käytti treenilaturia ja DMAA joutui vastatuuleen. Ampumahiihtäjä Evi Sachenbacher-Stehle ei tainnut muistaa sitä kun kuunteli mitä hänen henkimaailmasta vastaava gurunsa Stefan Saxinger hänelle suositteli. Seitsemännessä taivaassa oli kohta Evi kun kahdeksan pilleriä naamaan heitti, olihan yhdeksän päivää siitä kun viimeksi napakymppiin osui. Voi yhdentoista kerran sentään, käry kävi kun Evi treenilaturia käytti! Tusinapäiviä tuli ehkä aivan liikaa, epäonnen päivä koitti ja käry kävi: Ei pidä ladata akkuja liikaa.

Mutta lasten amfetamiininkäyttö on nouseva trendi. Concerta, Elvanse, Medikinet, Ritalin ja Strattera myyvät hyvin. Unohdetaan se ruoanlaitto ja kurinpito sekä popsitaan itse statiineja?

Kuvalähteet: Wikimedia Commons

Tänään julkaistiin uusi kiinnostava kirja. Suomessa korjataan kestävyysvajetta, ehkä myös ymmärrysvajetta. Onneksi maailmalla kiertää suomalainen sairaanhoitaja Päivi. Hän paikkaa ansiokkaasti sitä ammottavaa toivon vajetta, joka näkyy kriisien ja konfliktien keskellä.

Päivi Hieta (ent. Muma)

Toivon antaminen on kriisityön ydin. Ilman toivoa on vaara, että luovutamme liian helposti. Elämänhalu tulee toivosta, siitä, että on tulossa jotain parempaa kuin tämä nykyhetki.

Näin sanoo Päivi Hieta (ent. Muma) tänään julkistetussa kirjassaan Sairaanhoitaja Muma: Päivityksiä Kellokoski – Liberia. Päivi on sairaanhoitaja, psykoterapeutti, terveystieteiden maisteri, Florence Nightingale -mitalisti, kolmen lapsen äiti, hän valmensi Nicaraguan yleisurheilujoukkuetta Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 ja hänellä on musta vyö taekwondossa sekä harrastaa zumbaa.

Päivi on kiertänyt maailman kriisikohteita Nicaraguasta Gazaan, Sri Lankasta Liberiaan. Tehnyt aamuöisiä kotikäyntejä, vastannut itsetuhoisiin puheluihin, vetänyt terapiaistuntoja ihmiskaupan uhreille ja tukenut tsunamin kokeneita. Parhaillaan hän on Pelastakaa Lapset ry:n työkomennuksella Libanonisssa koordinoimassa terveyspalveluja Syyrian pakolaisille.

Kädessäni oleva kirja on ainutlaatuinen retki sairaanhoitajan arkeen. Haluan lukijoitteni kanssa jakaa kirjan antia siinä toivossa, että sinäkin innostut ahmimaan kirjaa.

Koen valtavaa rikkautta ja nöyryyttä saadessani aloittaa kerta toisensa jälkeen työt uuden edessä.

Päivi Hieta on kävelevä esimerkki elinikäisestä oppimisesta. Se pitää hänen omien sanojensa mukaan dementian loitolla. Hän sanoo viiden vuoden ajan riittävän homman saamiseksi haltuun, antamaan siihen oman panoksensa ja osaamisensa. Sitten Päivi menee eteenpäin. Eläkevirat ja mitalit vuosikausien palvelusta unohdetaan, jotta saadaan uusia kokemuksia. Koko ajan on paljon opittavaa, monia mielenkiintoisia työpaikkoja, tehtäviä ja koulutuksia.

Viisikymppisenä Päivi huomasi, että ei enää ehdi tehdä kaikkea, mikä kiinnostaisi, vaan olisi valittava, mikä on kaikkein mielenkiintoisinta.

Olen oppinut tekemään valintoja ja nopeita päätöksiä. Perheenjäsenten kanssa on kyllä keskusteltu paljon ja hartaasti työstä, joka vie äidin, välillä miehen ja lapsetkin, maailman eri kolkkiin.

Kirjassa on kohta, joka pysäyttää miettimään elämän raadollisuutta. Päivi on Pohjois-Gazan Jabaliassa. Joka päivä siellä pommitetaan. Maassa savuaa fosforipommi ja Päivin seurue melkein astuu sen päälle. Kaikki on pommitettu maan tasalle. Koulut, asuintalot, klinikatkin. Päivi rämpii klinikan raunioissa ottamassa kuvia, sairaskertomusten palaset lentelevät jaloissa. Mitään ei ole jäljellä – paitsi toivo paremmasta.

Päivi kuulee suunnitelmasta perustaa seuraavan kadunkulman varteen uusi klinikka. Katsotaan tiloja yhdessä. Saako olla rauhassa pommeilta?

Poistuessaan Pohjois-Gazasta Päivi ei vie mitään mukanaan, ei kameraa, tietokone on tyhjä, tullissa ei ole mitään tarkistettavaa. Kuitenkin Päivi vie mennessään sairaanhoitajan arvokkaimman lastin: Kukaan ei voi ottaa häneltä pois hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Ne ovat hänessä, kuten tämäkin kokemus rajanylityspaikalla:

Astun sisään huoneeseen ja kauhistun, huoneessa ei ole lattiaa lainkaan, vain verkkoa ja iso kuoppa alla. Täällä en ole ennen ollutkaan. Kävelen verkon päällä lasi-ikkunan eteen. Tuntuu hirveältä ajatella allani olevaa kuoppaa. Lasin takana on tyttösotilas joka huutaa mikrofoniin käskyn nostaa paitani ylös. Nostelen paitaa ja näytän housuni. Tyttö neuvottelee mikin välityksellä yläkerran lasi-ikkunaan ja sieltä annetaan hänelle ohjeita, en kuule mitä he puhuvat. Katselen huonetta ja säikähdän uudelleen, siellä on vauvan sänky ja siinä patja ja tyyny. Tänne siis tulevat äidit ja vauvat riisuttavaksi, olen kuullut siitä naisilta. Pelottelua ja nöyryytystä. Minuakin pelottaa, mutta en anna sen näkyä, olen taas kuin elokuvassa.

Kirja kertoo sairaanhoitajana työskentelevän 55-vuotiaan Päivi Hiedan tähänastisesta urasta koskettavasti ja aidosti. Päivi ei ota kantaa politiikkaan, sotaan, yhteiskuntajärjestelmiin, uskontoihin eikä hallitusmuotoihin. Ihmisten tarpeet ja hyvinvointi ovat niitä asioita, joihin hän fokusoi työssään, ja siihen hän käyttää aikansa.

Uran huipulla urheilullisesti Päivi oli Liberiassa. Koko Liberiassa olonsa ajan hän harrasti taekwondoa paikallisessa seurassa Samuel Kayon kansainvälisellä jalkapallokentällä. Hän treenasi säännöllisesti kahden vuoden ajan. Paikallisen seuran mustan vyön opettaja oli kansainvälistä huipputasoa. Kun Päivi ahkeran treenaamisen jälkeen saa mustan vyön, hän kumartaa opettajansa edessä maahan asti ja on oikein kiitollinen. Käsi on kärsinyt kolhuja, koska lautaa rikkoessaan vyökokeessa, se vähän kolahti, mutta laudat menivät oikeaoppisesti rikki niin potkuissa kuin lyönneissäkin.

Nicaraguassa Päivi yllättäen huomaa olevansa yleisurheiluvalmentaja! Espanjalainen järjestö oli lahjoittanut nicaragualaisille vammaisurheilijoille 20 kisamatkaa Barcelonan paralympialaisiin. Sattumoisin Nicaraguassa ei tuohon aikaan kukaan muu harrastanut yleisurheilua kuin Päivin valmentama ryhmä ja niin heidät valittiin edustamaan maata olympialaisissa. Kakkosvalmentajaksi muuten pestattiin Itä-Saksassa aikoinaan opiskellut voimistelunopettaja.

Matka Barcelonaan oli ikimuistoinen. Lapset olivat ensimmäistä kertaa lentokoneessa, poissa kotoa ja ulkomailla. Menestys kisoissa oli odotettua parempi. Mauricio yltää keihäänheitossa finaaliin asti! Lapset ihmettelivät tapaamiansa suomalaisia olympiaurheilijoita. Ihmettelivät isoja, vaaleita suomalaisia. Takaisinpaluu tapahtui Nicaraguan urheiluministeriössä ja joukkueesta tehtiin lehtijuttuja. Nuoret olivat niissä hyvin esillä ja heidän kykyjään suitsutettiin. Vammaiset lapset ymmärsivät ensimmäistä kertaa, että he voivat osata kaikkea sitä, mitä muutkin ihmiset. Harjoittelu teki mestarin.

Lopuksi:

Kiertelen Phnom Penhissä ja menen katsomaan myös katua, jonka varrella tytöt myyvät itseään. Sitä ei voi uskoa todeksi ennen kuin näkee. Siellä näen lukuisia samanlaisia naisia kuin keskusteluryhmässämme. Olosuhteet lautahökkeleissä joen varrella moskiittojen syötävänä ovat ala-arvoiset. Toivoisin jokaisen heistä pakenevan. Monet heistä ovat jo sairaita ja kaikki luultavasti perheidensä hylkäämiä, eivätkä he enää kadulla työskentelyn jälkeen pääse naimisiin. Buddhalaisina he voivat toivoa uutta elämää jossain toisessa olomuodossa.

Sairaanhoitajapäivät on Suomen suurin hoitotyön koulutustapahtuma ja merkittävä foorumi tiedon vaihtoon. Kävi ilmi, että Suomi ei ole valmis. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on paljon hyvää jaossa, mutta vielä on paljon kehitettävää.

Paneelikeskustelusta (Pidä huolta potilaasta – Parempaa hoitoa uusilla tehtävillä!), luennoilta ja keskusteluista jäi mieleen seuraavat lentävät lauseet. Pohditaan näitä sairaanhoitajien oivalluksia yhdessä.

Kokeneet sairaanhoitajat ottavat enemmän vastuuta potilaastaan. Jos tehtävät määritellään uudelleen ja jos sairaanhoitajille lisätään vastuuta, niin näkyykö tämä konkreettisesti palkassa? Oman työn kehittäminen ei maksa laskuja tai asuntolainaa. Jos tehtäviä lisätään niin se on nähtävä myös palkassa. Jos emme itse arvosta työtämme ei sitä kukaan muukaan tee.

Palkka (heh heh)! Keskitytäänkö nyt ensin miettimään, miten toimintaa voidaan kehittää. Palkkakeskustelu tappaa yleensä kehittämisen alkuunsa. Jos vastuuta lisätään lääkäreiden töiden siirrolla sairaanhoitajille, pitäisi palkkaa nostaa! Ei pidä unohtaa palkitsemista!

Hyvä hoitaja hoitaa tunteella ja tiedolla. Ammattitaito syvenee kokemuksen myötä. Työyhteisön kaikkien jäsenten työtä arvostamalla pääsee pitkälle.

Minun mielestäni sairaanhoitaja saa liian vähän palkkaa raskaasta työstään. (piste) Palkka on korvaus sairaanhoitajan työpanoksesta. Siitä hän saa toimeentulon ja sillä tavalla hänen arvostustaan mitataan. Rohkeasti sanoisin, että huono palkka aina luo paineita siihen suuntaan, että työpanostusta ei arvosteta ja silloin ei auta vaikka juhlapuheissa toistuisi vaikka kuinka monta kertaa, että sairaanhoitajan työtä arvostetaan. Terveydenhoitojärjestelmän näkökulmasta sairaanhoitajalle maksettava palkka on yksi harvoja tapoja näkyvästi palkita henkilökuntaansa. Tulee vielä se hetki, jolloin osaavista sairaanhoitajista kilpaillaan hyvin rajusti täällä Suomessa ja joudutaan väkipakolla hilaamaan tämän ammattikunnan palkkatasoa ylös, sillä palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmien on laajasti todettu vaikuttavan ammattitaitoisen henkilöstön saamiseen, työpaikassa pysymiseen ja työssään kokemaan innostukseen. Ei sairaanhoitaja voi olla poikkeus. Tai sitten on ikävänä vaihtoehtona, että sairaanhoitaja on pelkkää edullista, monikansallista tuontitavaraa.

Eihän kyse voi olla pelkästään työnjaosta, vaan myös järkevistä ja vaikuttavista toimintaprosesseista ja hoitokäytännöistä. Toki kaikkien asiantuntijuutta tulee arvostaa ja käyttää, mutta kyse ei ole vain tehtäväsiirroista. Miten saadaan eri professiot samaan pöytään ja kehittämään työjakoa?

Professioiden on aika kaivautua poteroistaan… Asiakas keskiöön! Siinä se!

Sairaanhoitajien laajeneva työnkuva tarkoittaa paljon muutakin kuin lääkkeen määräystä.

Vahvasta kutsumustyöstä on siirrytty elämyksellisyyttä korostavaan sairaanhoitoon. Ehkä liian nopeasti. Kaavoihin kangistuneet byrokraatit eivät pysy perässä? Ainoa ohjeeni on: Kuunnelkaa kentän ääntä…

Parempaa hoitoa uusilla tehtävillä – entä nykyisten tehtävien vaikuttavuuden ja laadun tarkistaminen? Eli nykyisten tehtävien syventäminen?

Lisäkoulutus perusterveydenhuollossa/vanhustenhuollossa ei tuo sairaanhoitajalle mitään muutosta vaan koulutus mielletään lähinnä ”harrastukseksi”.

Tuovatko kliiniset urapolut lisää vetovoimaa alalle?

Sairaanhoitajan urakehitysmahdollisuudet Suomessa ovat vähintäänkin surkeat.

Yksi asia on varma: Koko terveydenhuoltomme elää suurta muutosten aikaa.

Olisiko pakko hyväksyä se seikka, että kaikki eivät halua olla mukana jatkuvassa muutoksessa? Ehkä aika moni sairaanhoitaja näkee turvan vanhoissa käytännöissä. Tutussa on turvallisuus. Eikö hänelle voitaisi sallia tällainen konservatiivinen asenne työhön? Ei kaikista ehkä ole moniammatilliseen ryhmätyöskentelyyn. Sekin pitää ottaa huomioon.

Työmotivaation ylläpito edellyttää työtehtävien muutoksia ajoittain – motivoitunut hoitaja on myös potilaan etu. Suurin este järkevän työnjaon kehittämiselle on työnantajan haluttomuus maksaa palkkaa tehtävien siirrosta ja tehtäväkuvien laajentamiselta.

Työtovereiden kateus (palkka, resurssien ja huomion saanti) valitettavasti vaikeuttavat toisinaan työn kehittämistä.

”Oman työn kehittämisen kannalta”. Missä kulkee raja? Kun teet yhden jutun, olettaa työnantaja että teet toisen ja viidennenkin asian ihan vain oman itsesi hyväksi. Potilaita siellä hoidetaan ja siitä työnantajan pitää maksaa.

Lisääntyykö työ, jos se kehittyy? Työ voi myös helpottua kun sitä kehittää?

Uupunut sairaanhoitaja ei voi auttaa ketään. Peräänkuulutan tervettä itsekkyyttä myös sairaanhoitajilta ja realismia pomoilta.

Voidaanko omaishoitajat saada terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyökumppaneiksi?

Hyvin monella omaisella on tiukka paikka edessä kun äiti, isä, puoliso, oma tytär tai poika sairastuu. Kykenenkö hoitamaan sairasta läheistäni kotona, jos niin haluan? Sairaanhoitajapäivillä oli puhetta siitä, että hoidon ammattilaiset eivät riittävästi arvosta omaishoitajia. Omaishoitajia ei haluta mukaan hoitoyhteisöön. Tärkeää pohdintaa kuultiin tästä!

Itsensä kehittäminen sairaanhoitajana on meidän kaikkien mahdollisuus, oikeus ja velvollisuus. Olisi hullua olla tarttumatta siihen. Hands on-työnkuva lisäkouluttautumisen jälkeen kuulostaa ajatuksena mielenkiintoiselta.

Arjen työssä uupuvat hoitajat eivät ehkä jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan muutaman kerran torjutuksi tultuaan. Vanhusten hoidossa ei työnkuvia ehdi miettiä. Täysi työ, että saa kaikille edes jotain tehtyä. Esimiehen viesti: hoitakaa vähemmän. Yön tunteina ajatus: mistä löytäisin uuden työn…

Jatkuvan kehittämisen esteenä hoitajien liian suuri työmäärä. Kaikki energia menee työpäivästä selviytymiseen. Kehittäminen vaatii tilaa vapaaseen ajatteluun. Esimerkiksi yhdessä työyksikössä kuusi hoitajaa 24:stä opiskelee työn ohessa uutta alaa!

On myös työnantajia/esimiehiä, jotka haluavat yhdessä työntekijöiden kanssa kehittää ja luoda uusia toimintamalleja, mutta työntekijät haluavat pitäytyä vanhassa ja eivät halua katsoa prosessejaan uusin silmin.

Niinkin yksinkertainen asia kuin työparityöskentely oli joillakin osastoilla ihan uutuutena kokeilussa. Työparien työskennellessä aina yhdessä kannettiin myös yhdessä vastuuta potilaasta. Osaaminen ja työn kuormittavuus jakautuivat tasaisemmin kuin jos toimittiin pääosin yksin osastoilla. Havainto oli, että työparityöskentely paransi työhyvinvointia osastoilla.

Byrokratian kasvattaminen tappaa kaiken luovuuden – ”sääntökirjaa” pitäisi ohentaa eikä aina vain laajentaa- yritysmaailman opit käyttöön!

Se on tosi että täyden työpäivän jälkeen ei jaksa innovoida. Se on eri asia kuinka töitä voisi uudelleen organisoida että työpäivä menisi järkevämmin. T: tarjoilija-sihteeri-sairaanhoitaja yht’aikaa

Ikävää, että esimiehet ja johtajat syyllistetään työyhteisöjen työn kehittämättömyydestä. Kehittäminen vaatii sitoutumista ja vastuunkantoa ja siksi siitä työntekijätaho usein itse vetäytyy. Pienetkin jutut arjessa ovat kehittämistä ja se hoituu työn tekemisen ohessa. Lisäksi on edelleen ’meillä on aina tehty näin’ ilmapiiri varsin yleinen.

Oli vaikuttavaa kuunnella puhetta unen tarpeesta kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitajan elämässä. Vuorotyöhön sopeutumisessa näyttäisi olevan hyvin vahvasti esillä perinnöllinen tausta. Toiset vaan ovat syntymästään paremmin varustautuneet olemaan vuorotyön sankareita!

Ei ole ihme, että muistisairautta sairastavat ihmiset täyttävät sairaalat, koska kuntoutus ei koske heitä? Jos kuntoutetaan niin säästöjä kyllä syntyy ja heidän elämänlaatu nousee ja väärien palvelujen käyttö laskee.

Alzheimerin tautia sairastava äitini asuu palvelukodissa, jossa on 20 vanhusta. Heitä hoitaa kerrallaan kaksi hoitajaa ja täysinäiseksi hoitajaksi luokitellaan filippiiniläinen hoitaja, joka osaa suomea tasan kolme sanaa.

Joku sanoi oivallisesti: Eihän ikääntyminen ja kehon rappeutuminen ole sairaus! Miettikääpä sitä!

Osa sairaanhoitajista vartioi omaa tehtäväkenttäänsä mustasukkaisesti. Toisaalta esimiehet eivät välttämättä osaa hyödyntää lähihoitajien osaamista.

Ehdoton EI sille, että palaamme vuosia taaksepäin ja siirrymme takaisin tehtäväkeskeiseen työtapaan!!!! Potilaan turhaa pomputtelua ammattilaiselta toiselle tulee välttää. Kannatan laaja-alaisia työnkuvia lain sallimissa rajoissa.

Ennaltaehkäisy ja potilaan vastuuttaminen omaan hoitoonsa ovat varmasti myös tulevaisuutta. Asiantuntijasairaanhoitajia tarvitaan. Todella tärkeää, että potilas tulee kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi ja potilaan omat tavoitteet huomioidaan!

Hiljaisen tiedon siirtäminen pysähtyy lähijohtamiseen. Eläköityvä sairaanhoitaja painaa 100% loppuun asti eikä työtaakkaa kevennetä, jotta hän voisi toimia nuorelle ammattilaiselle mentorina.

Antakaa minun tehdä työni ja kehittää sitä omassa yksikössäni. Horisontaalista urakehitystä siis. Ei kierrätykselle!

Esimiestyö on erittäin vaativaa työtä. Ei meistä kaikista ole siihen ja hyvä esimies on näköjään suuri harvinaisuus. Harva esimies osaa seilata vähenevien resurssien keskellä monenlaisten arvojen, tavoitteiden ja tarpeiden ristiaallokossa. Oli hälyyttävää kuulla, että hieman yli 37% sairaanhoitajista oli kertonut todistaneensa säännöllistä ja jatkuvaa kollegaan kohdistuvaa kiusaamista ja muuta häiriökäyttäytymistä työpaikalla.

Aivopesutoiminnan valtalehti Helsingin Sanomat on Alzheimer-kusetuksessa mukana. Lääketeollisuutta ja hiilihydraattimafiaa kuuluu Suomessa suojella kuin liito-oravia.

.

.

.

Maassa jossa Olli-Pekka Kallasvuo luennoi johtamisesta, pidetään sellaisia ihmisiä salaliittoteoreetikkoina, jotka uskaltavat vihjata, että lääketehtaat yrittävät lisätä liikevaihtoaan. Nokia, Finnair, Kesko, Itella ja monet muut yrityksethän ovat Suomessa todistaneet, että yritystoiminnan ydintehtävä on antaa potkuja ja kiertää veroja.

Niinpä ei ollut yllätys, että Helsingin Sanomissa jatketaan aivopesua vakavan terveysaiheen johdosta. Birdie (se harmaapartainen ystäväni) oli vähällä tukehtua aamuiseen Bulletproof kahviinsa päätyessään tiistaina 11.3.2014 Hesarin Kotimaa-osaston sivulle A13. Toimittaja Päivi Repo oli kirjoittanut Kotimaa-sivuille jenkkitutkimuksesta. Alzheimerin tautia ennustettiin verianalyysin avulla.

Suurimman järkytyksen aiheutti seuraava hämäävän kiero lause:

Tutkijat löysivät kaikkiaan kymmenen eri rasvaa, joita alkaa ilmaantua vereen, kun aivoissa on alkanut syntyä muistisairauteen johtavia muutoksia.

Ei ihme, että Birdiellä oli voikahvi mennä väärään kurkkuun, kun tällaista potaskaa tekstin muodossa joutui nielemään. Ei olisi pekkapuskakaan moiseen ihmetulkintaan pystynyt ja juhanieskola ei olisi tällaisella bullshitillä meitä rokottanut. No niin, hypervinttilaatikkokohtaus meni ohi ja turpaduunari jatkaa:

Kaikki jenkkitutkimuksesta kiinnostuneet tiesivät jo 9.3.2014 mistä tässä asiassa oli kyse, olihan se tutkimus silloin ilmestynyt Nature Medicine -lehdessä. Hesarin uutisointi meni täysin metsään kuin Ponsse-harvesteri.

Lukijoiden kannattaa muistaa, että tämä samainen Päivi Repo oli Kotimaa-osaston sivulla A15 perjantaina 21.3.2014 referoinut yliopistoprofessoria seuraavasti:

Diabeteksesta on tulossa niin yleinen, että se voi joskus kuulua ihmisen normaaleihin ominaisuuksiin. Näin arvioi Lundin yliopiston professori Leif Groop, …

Sama Groop, joka Markku Laakso kavereineen onnistui vuonna 2007 kuoppaamaan järjen hivenistään loputkin kuolemattomaan lausahdukseensa Duodecim-lehdessä vuonna 2007:

Glukoosipitoisuus on kuitenkin jatkuva muuttuja, joten diabetesdiagnoosi on aina hallinnollinen päätös, jolla ei ole välttämättä patofysiologisia perusteluja.

Helsingin Sanomat jatkoi innokkaana Alzheimer-linjalla ja lauantaina 22.3.2014 löytyi Lauantai-osion sivulta 4 seuraava lause:

Vuoden 2012 Työ ja terveys -tutkimuksen mukaan 17 prosenttia työikäisistä – eli noin 400 000 suomalaista – koki pitkäaikaisia tai toistuvia muistin tai keskittymisen ongelmia.

Artikkelissa tietenkin todettiin myös perisuomalaiseen tapaan, että korkea kolesteroli altistaa muistisairauksille. Voi yhdentoista kerran sentään, tätä potaskan määrää on turpaduunarin vaikea käsittää. Jos kolesterolilla tässä on jokin rooli, niin kyllä se on löydettävissä kolesterolin vähentymisenä aivokudoksessa. Annetaan diplomi-insinööri Leino Utriainen -nimiselle statiinitaustojen selvittäjälle vuoro:

Omat kokemukseni statiinista ja sen haittavaikutuksista olivat täysin päinvastaisia kuin mainosten maailma antoi ymmärtää. Kohtuullisen toipumisen jälkeen totesin statiinin käytön lopettamisen aiheuttaneen ihmeellisiä asioita. Ulkomuistini, erityisesti nimimuisti, on parantunut todella paljon. Olen kirjoitellut jo kolme kirjaa monilta osin ulkomuistista. Lähde: Statiinin uhrit, Atar, 2013

Kolesterolia alentava lääkitys sai Leinon haiman huutamaan hoosiannaa ja muistin pätkimään. Muisti palasi vähitellen ennalleen kun statiineista luovuttiin. Leino jatkaa valistustyötä:

FDA varoitti vuonna 2012 statiinin haittavaikutuksista ihmisten kognitiivisiin toimintoihin. Lääkkeen todettiin aiheuttavan muun muassa muistin menetystä ja sekavuutta.

Ja lisää tulee:

Ennen statiinilääkityksen määräämistä pitää tiedostaa, että statiini aiheuttaa myös harmaakaihia. Silmäterän kalvot tarvitsevat korkean kolesterolipitoisuuden, jotta eivät sameutuisi. Kun statiini alentaa kolesterolitasoa, silmäterän kalvon läpinäkyvyys alkaa heiketä ja harmaakaihi kehittyä. Matalan kolesterolitason vaikutus harmaakaihin normaalia nopeampaan syntymiseen on todettu sekä eläinkokeissa että ihmistutkimuksissa.

Statiinia käyttävillä diabeetikoilla on tuplariski saada harmaakaihi: diabetes ja statiini.

Varoitustaan varten FDA kävi läpi AERS-haittavaikutusrekisterinsä tiedot arvioidakseen statiinin vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin. Muistihäiriöiden alkamisaika vaihteli huomattavasti. Ne saattoivat alkaa jo yhden päivän päästä statiinihoidon aloittamisesta tai vasta vuosien kuluttua. Tapaukset eivät näyttäneet olevan yhteydessä dementiaan. Tohtori Paul Thompson kiinnostui statiinin vaikutuksista aivoihin, koska hän huomasi, että monilla potilailla ilmeni muistiongelmia. Hän aloitti tutkimuksen aiheesta ja sai rahoituksen Yhdysvaltojen kansalliselta terveysinstituutilta (NIH). Tutkimus tehdään mittaamalla aivojen magneettista resonanssia sekä ilman statiinia että statiinin käytön aikana. Näin voidaan mitata aivojen metabolista aktiivisuutta tosiajassa. Tutkimus ei ole vielä valmis, mutta alustavien tietojen mukaan statiinin käyttö heikentää aivojen muistitoimintaa ja aivojen pinta-alasta tarvitaan isompi osa muistamiseen. Statiini aiheuttaa aivoihin ”aivosumua”. Thompson on todennut: Lihaskipujen lisäksi kolesterolilääkitys vaikuttaa aivotoimintaan – Aivojen magneettikuvaus paljasti merkittävän eron aivotoiminnassa ennen statiinien käyttöä ja käytön aikana.

Arizonan yliopistossa tutkitaan mahdollisia syitä statiinin aiheuttamiin muistinmenetyksiin eli miten statiini saa aikaan sekavuutta ja muistinmenetyksiä. Tutkijoiden käsitys on, että lääke aiheuttaa epätavallista turvotusta aivoissa. He kutsuvat sitä helminauhailmiöksi, mutta eivät tiedä ilmiön varsinaista mekanismia. Tanskalaistutkimus kertoo statiinin aiheuttamista hermostosairauksista. Sen mukaan statiinia korkeintaan kaksi vuotta käyttäneillä oli 14-kertainen riski saada ääreishermostosairaus verrattuna niihin, jotka eivät käytä statiinia. Kun statiinin käyttö oli jatkunut yli kaksi vuotta, riski nousi 26-kertaiseksi. Lähde: Statiinin uhrit, Atar, 2013

Tutkivan turpaduunarin tieteelliselle pohdinnalle on nyt käyttöä. Yhdessä Birdien kanssa alammekin odottaa Tutkivan Journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkintoa, vaikka hangista ei ole enää tietoakaan.

Koska emme kumpikaan aivan sanantarkasti muistaneet mitä alkuperäisessä artikkelissa (Mark Mapstone et al. Plasma phospholipids identify antecedent memory impairment in older adults.) sanottiin, niin lähdimme liikkeelle takaisinmallinnus-tekniikalla, eli Lontoon murteella Reverse Engineering. Se on muuten kaikkein helpoin tapa selvittää onko esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittaja lukenut itse artikkelin vai tyytynyt lehdistötiedotteen apinointiin.

Aluksi pohdimme mitä artikkelista jäi pääasiallisesti mieleen ja mitä tekniset löydökset kaupunkilaisjärjellä tulkiten luultavasti olivat. Sitten poimimme täikamman avulla kaikki seikat, jotka paperissa ilmoitettiin. Lopuksi takaisinmallinsimme tulokset ravitsemussuosituksista. Rasvakammoisia suomalaistutkijoita kiinnostanee tietää jo nyt suosittelemmeko rasvaista ruokavaliota Alzheimerin hoitoon Mapstone et al. paperin perusteella. Vastaus on: kyllä. Rasvaista tekstiä on jaossa.

Muistutamme ensinnäkin, että tutkimuksen mukaan legendaarinen apolipoproteiini E (APOE4) -alleli ei vaikuttanut tuloksiin mitenkään. Alzheimer ei siis näyttäisi olevan mikään geneettinen sairaus, vaan pikemminkin stressin, väärien lääkkeiden ja huonojen ruokavalintojen avulla hankittu puutostila aivoissa. Tämä on tärkeä pointti muistisairauksien ennaltaehkäisysssä.

Toisekseen muistutamme, että Georgetownin yliopiston miehet olivat löytäneet rasvatutkimuksessaan myös alentuneita aminohappojen määriä. Tämä viittaa ruoansulatuksen tärkeään rooliin.

Kolmanneksi tulee esille Helsingin Sanomien uutisankan päävirhe. Tutkimuksessa oli löydetty kymmenen rasvaa joiden ALENTUNUT määrä kertoo Alzheimer-riskistä. Ei siis niin kuin Päivi Repo kirjoittaa, että aivoista liukenee jotain ylimääräistä rasvaa vereen. Niinkin voi tietenkin tapahtua, mutta ei tässä Mapstonen tutkimuksessa.

Virhe on ymmärrettävä, mutta anteeksiantamaton. Ainahan meitä suomalaisia on valistettu, että rasva sairastuttaa meidät, ja nytkin Repo menee tähän rasvadogmiin mukaan. Todennäköisesti sen takia koska ei ole alkuperäistä paperia lukenut.

Jatketaan pian Mapstonen tutkimuksen ruotimista täikammalla, mutta otetaan tähän väliin hiuksia nostattava faktatieto. Alzheimerin oireyhtymästä on tapana puhua myös nimellä tyypin-3-diabetes. Mikäli valtamediaa seuraavalle lukijalle termi ei tunnu tutulta, muistutetaan, että Tekniikka ja Talous -lehti on uutisoinut moisesta asiasta. Termi tyypin-3-diabetes lanseerattiin Yhdysvalloissa vuonna 2005. Alzheimer ja ruokapöytä ovat aivan toistensa vieressä.

Työterveyslaitoksen tutkimus Työ ja Terveys 2012 todellakin kertoi, että 17% 20-68 -vuotiaista työikäisistä suomalaisista kokee muistamisongelmia ja muistaakseni naiset nuorempina kuin miehet. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan työikäisiksi lasketaan kaikki 15-74 -vuotiaat, joten oikeasti muistiongelmaisia on vähintään 690 000 suomalaista, mukaan lukien Helsingin Sanomien toimittajat.

Täikampa esillä ryhdymme nyt raapimaan esille täsmälliset rasvalöydökset Mapstonen paperista. Tutkimuksessa mitattiin noin 150 erilaista rasvaa, mutta ei sentään ihan kaikkia tarvitse noteerata. Kyllähän elimistön toiminnassa sentään kemian lait ovat voimassa. Eli nyt mietitään mistä on puutetta kun yläkerrassa pätkii.

Minun mielestäni kaksi fosfatidyylikoliinia olivat yhtä todennäköisiä ja ne olivat tietenkin metabolomiikan alkeet tuntien:

- phosphatidylcholine diacyl C38:6 (PC aa C38:6)
- phosphatidylcholine diacyl C40:6 (PC aa C40:6)

Fosfatidyylikoliini on yleisin fosfolipidi lipoproteiini LDL-partikkelin pinnalla. Erona triglyseridiin glyserolissa on kiinni vain kaksi rasvahappoketjua ja kolmantena on paikalla fosfaatti ja koliini peräkkäin. Ja tämä Posse on siis todella, todella, todella yleinen.

Birdie hieman ärsyyntyi yksityiskohtaisesta vastauksestani, joten hän takaisinmallinsi oman vastaukseni tarjoten luennon vesiapinahypoteesista antropologiassa (KVG!), erilaisten rasvahappojen jakaumista fosfatidyylikoliinin sn-1 ja sn-2 paikoissa, sekä tietenkin kehuja siitä, että osasin arvostaa EPA- ja DHA-rasvahappojen merkitystä aivoille. Tipuin tietenkin kärryiltä tässä vaiheessa, mutta ei siinä mitään, nyt siitä on sentään muistiinpano olemassa ihan tässä blogissani. Voin palata sitä ihmettelemään sitten kun metabolomiikka, terveystoimittajien retoriikka jne. tympäisevät.

PC aa C38:6 saadaan aikaiseksi esimerkiksi niin, että sn-1 paikalla on ihana oleiinihappo C18:1 ja sn-2 paikalla vielä ihanampi eikosapentaeenihappo (EPA) C20:5. Vastaavasti PC aa C40:6 voisi muodostua steariinihaposta C18:0 ja dokosaheksaeenihaposta (DHA) C22:6. Lohta, kananmunaa ja täysrasvaisia maitotuotteita kannattaa siis nauttia riittävästi.

Birdien mielestä ravinto-antropologian Cunnane-Crawford teoria (KVG!) merenelävien vaikutuksesta aivoille selittää miksi Itä-Suomen yliopiston (Kuopio) höpinöiltä ei voikaan vaatia samaa tasoa kuin rannikkokaupunkien viisailta Bostonissa, New Yorkissa, Helsingissä, Turussa ja Oulussa.

Birdien kanssa päädyimme siis tukemaan niitä kahta fosfatidyylikoliinia ja tunnustamaan niiden terveysarvot. Näitä ennen lesitiineiksi nimettyjä rasvoja saa siis luvan vetää jos haluaa pitää Alzheimerin loitolla. Näin arvelemme.

Birdie innostui silminnähden karnitiinien maailmasta. Karnitiini laskettiin joskus ennen muinoin vitamiiniksi aivan kuten koliini ja inositoli, mutta luokittelut ovat aina vaikeita, ristiriitoja herättäviä ja muutoksille alttiita.

Lopulta puuduttavan tylsän (sorry Birdie!) historialuennon jälkeen Birdie sanoi, että koska karnitiinit liittyvät lähinnä palmitiinihapon aineenvaihduntaan, jokin C16-asyylikarnitiini oli aika todennäköinen. Toisaalta C3-propionyylikarnitiinia pidetään B12-vitamiinin puutoksen indikaattorina.

Kevennyksenä muutama sitaatti turpaduunarin rasvakirjasta (PaRas ruokavalio – luonnolliset rasvat kunniaan!, Atar, 2011)

Jos luonto on halunnut varmistaa joidenkin rasvahappojen saatavuuden, niin tuntuu luonnolliselta, että niitä myös enemmän nautitaan ja käytetään hyödyksi. Tässä yleisimmät rasvat: Öljyhappo, linolihappo, palmitiinihappo, alfalinoleenihappo ja steariinihappo.

Varoitus tyydyttyneistä rasvoista on turha, sillä uusimman tutkimustiedon mukaan tyydyttyneet rasvahapot eivät todellakaan kohota veren kolesterolia eivätkä myöskään aiheuta sydän- ja verisuonitauteja.

Arvaustemme yhteenvetona voimme siis sanoa, että eläinrasvojen puute on pätkivän muistin pahin aiheuttaja. Tämä aiheuttaa sokerin hyödyntämiseen liittyviä insuliini-ongelmia, jotka lopulta heijastuvat rikin rooliin elimistössä. Aiheesta on jaettu Nobel-palkintoja, joten ei tämä arvovaltainen päättelyketju niin monimutkainen lopulta ole. Eli nyt kananmunia syömään!

Tutkija Mark Mapstonen tutkimus ei aiheuta pettymystä ja arvauksemme menevät kutakuinkin oikein. Kun voilla hyväkuntoisina pidetyillä silmillämme siristelemme tutkimuksen taulukoita ja listauksia, niin löytyyhän sieltä kymmenen rasvan joukosta PC aa C38:6, PC aa C40:6, AC C3 sekä AC C16:1-OH. Lopuista kuudesta rasvasta eniten ihmetystä herättää PC aa C40:1 ja PC aa C40:2. Muut neljä ovat ihan järkevän tuntuisia löydöksiä. Esimerkiksi Anna Floegel on yhdistänyt lysoPC a C18:2 rasvan tyypin-2-diabetekseen. Yhteys tyypin-3-diabetekseen ei siis olisi mikään jymy-yllätys.

Ja vielä kertauksena: Näiden yllämainittujen rasvojen vähäisyys viestittää siis ennakoivasti päälle iskevästä Alzheimer-mörköstä. Helsingin Sanomat sekoilee.

Huomionarvoista on myös huomata veren alentuneet pitoisuudet serotoniinia, fenyylialaniinia, proliinia, lysiinia ja tauriinia. Serotoniini eli 5-HTP muodostuu tryptofaanista B6-vitamiinin säestyksellä, joten kapellimestari turpaduunari antaa taas lisäsyitä pihvin purentaan ja eläinrasvojen käyttöön eikä suinkaan rypsiä ja soijaa suosivaan vegeilyyn.

Jäljellä on enää lihaisa lopetus. Sen tarjoaa meille ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Hän kirjoitti näin vuonna 1987 ilmestyneessä kirjassa ”Ravitsemusvalmennus” (sivulla 136):

Lihaa, kalaa tai kanaa tulee syödä pääruokalajina ainakin yhdellä aterialla päivässä. Normaali annos valmistettuna on 100-150 g. Lisäksi on suositeltavaa syödä voileipien päällä lihaleikkeleitä paitsi lihan ravintosisällön, myös raudan imeytymistä edistävän vaikutuksen takia.

Alzheimerin lyhennetty oppimäärä harhaanjohdetuille suomalaisille. Jutun ydin on tämä: kehitteillä on muistia parantava rasvainen liemi, johon on lisätty kalaöljyä. Se ehkäisee muistisairauksia. Jos Kuopio muistaa kertoa.

.

.

.

Kun Kuopion kasvisruokakeskus, eli nykyiseltä nimeltään Itä-Suomen Ylilyöntiopisto, laukoo ajatuksiaan Helsingin Sanomissa huipputoimittaja Päivi Revon avittamana, voisi satunnainen median seuraaja luulla, että touhussa on jotain tolkkua.

Omassa jutussani ”Helsingin Sanomat mukana Alzheimer-huijauksessa” toivon torstailta 3.4.2014 kerroin amerikkalaisesta Alzheimer-tutkimuksesta, joka oli hesarissa uutisoitu Kotimaa -osiossa. Olin silloin jättänyt pois rohvessoori Hilkka Soinisen osuuden. Otetaan se nyt tähän. Näin kirjoitti Päivi Repo timangina tiistaina 11.3.2014:

Muistisairaudet yleistyvät Suomessa nopeasti. 36 suomalaista saa muistisairausdiagnoosin joka päivä, ja määrän odotetaan kasvavan nopeasti. ”Tulokset ovat todella mielenkiintoisia”, sanoo neurologian professori Hilkka Soininen Itä-Suomen yliopistosta. ”Olisi hyvä saada jokin riskistä kertova testi. Olemme itsekin tutkineet sellaista.” Tutkijaryhmän tulokset pitää varmistaa vielä toisessa tutkimuksessa. Jos kehitetty testi osoittautuu paikkansa pitäväksi, verikoe voisi olla myynnissä muutamien vuosien kuluessa, tutkijat arvioivat.

Muistin virkistykseksi on syytä kerrata miten Päivi Repo ja Helsingin Sanomat päästivät lauantai-illan huuman irti 11.1.2014 Kotimaa-osiossa (onkohan köyhässä Sanoma-konsernissa lainkaan muita toimittajia kuin Päivi Repo, Marko Junkkari ja Saska Saarikoski?):

Pullollinen olennaisia ravintoaineita ja kehittymässä oleva varhainen muistisairaus hidastuu. Ensimmäisten tutkimusten mukaan tällainen voisi olla mahdollista. Tarkempia tietoja saadaan, kun Kuopion yliopiston professorin Hilkka Soinisen johtama ja EU:n rahoittama hanke valmistuu. Tuloksia voi tulla jo ensi vuonna. Kun Alzheimerin taudin kaltainen etenevä muistisairaus kehittyy, kehossa on pulaa tietyistä ravintoaineista.

Olen nyt tarjonnut teille nämä olennaiset dementia-lausunnot. Onkin syytä tarkastella mitä tässä ihan aikuisen oikeasti on tekeillä.

Euroopan Unionin rahoituksella on ollut käynnissä monikeskustutkimus nimeltä LIPIDIDIET (projektinumero FP7-KBBE-211696), jossa on ollut mukana myös Israel ja Suomen Kuopio. Halleluja ja shalom sekä oekeet immeiset sentään! Kaikkien virallisten dokumenttien mukaan projektia johti professori Tobias Hartmann Saarlandin yliopistosta (Saksassa). Tarkoitus oli kehittää ranskalaiselle Danone-elintarvikekonsernille maitopohjainen energiajuoma, joka ehkäisee muistisairauksia. Turpaduunarin tutkimusten mukaan aine on jo myynnissä apteekeissa nimellä Souvenaid.

Nutricia Medical on Danonen omistama tytäryhtiö ja tämän tuotteen markkinoija. Souvenaidin markkinointimateriaalin kahlasin läpi ja mitä sieltä löytyikään? Koliini, fosfatidyylikoliini, fosfolipidi, EPA ja DHA! Kuulostaa jotenkin tutulta ainakin sinulle, joka jaksoit lukea edellisen artikkelini läpi! Siinä kerroin miten jenkkitutkija Mark Mapstone kumppaneineen oli tehnyt todellisen Alzheimer-löydön, ja jonka siis Repo oli ymmärtänyt, hesarin ravitsemuspoliittiset liturgiat huomioiden, ihan väärin. Kyse oli siis siitä, että kun noita tärkeitä ainesosia oli tutkittavalla henkilöllä vähäisiä määriä, oli suurempi riski saada Alzheimerin tauti.

Varmuuden vuoksi kerrataan vielä päähavainto: Itä-Suomen Ylilyöntiopisto ja rohvessoori Hilkka Soininen ovat ranskalaiselle Danone elintarvikeyhtiölle kehitelleet muistia parantavaa rasvaista lientä, johon on lisätty kalaöljyä.

Miten tämä käy yksiin Suomen ruokamafian virallisen linjauksen kanssa? ”Ihminen ei kaipaa eläinkunnan tuotteita”-linjauksella voidaan siis veronmaksajien rahoilla auttaa ranskalaista meijeriä! Suomalaisten pitää syödä itse niukkarasvaista kaninruokaa? Mitä Valio tuumaa tästä? Onko Arla tietoinen kusetuksesta?

Mielenkiintoista asiassa on toki se, että professori Hilkka Soininen ei itse tajunnut, että Mark Mapstone oli tullut samaan tulokseen kuin hän itse. Hilkka ei ehkä asiaa muistanut tai sitten se ei sovi ajan henkeen riehaantua eläinkunnan tuotteista. Sitä se meri-ilman, jodin ja lohiruokien puute teettää Kuopiossa. Ei aivosolut pysy käynnissä pelkällä makaronilaatikolla ja yhdeksällä palalla ruisleipää margariineineen.

Mutta hei, ei tässä mitään erikoista tapahtunut! Veronmaksajien rahoilla ei tarvitse muistaa mitä itse on tehnyt ja Helsingin Sanomat kyllä kiltisti uutisoi. Harhaanjohtaen!

Stressin terveysvaikutukset selvitetään turpaduunarin termein. Poliitikoiden käyttämä konsulttimongerrus pysyy tästä tiedepläjäyksestä kaukana. Hauskaa Wappua!

.

.

.

Turpaduunarin tekstistä selviää myös miten lihavuus liittyy stressiin. Kiivaisiin kilpirauhaskiistoihin saadaan vaihteeksi kaiken kattava selitys. Niin kuin tässä ei olisi vielä riittävästi, nämä asiat vieläpä liittyvät toisiinsa, usko pois!

Unohda Marco Bjurström ja hali-hali-kurssit, sillä stressi on fysiologinen ilmiö, joka vaikuttaa ihmisen hormonitoimintaan, aivan siinä missä syömäsi ruoka ja pillerit, joita popsit ennaltaehkäisevästi, ettei tulisi niitä terveysriskejä.

Vuoden 2013 suurin lääketieteellinen kohu Suomessa oli suuri kilpirauhassota, josta sait lukea turpaduunarin blogikirjoituksia. Valvira vei luvat niiltä lääkäreiltä, jotka olivat halvoilla hormoni-pillereillä parantaneet potilaita. Niitä potilaita oli väärin, mutta kalliisti lääkitty vuosikymmeniä. Eihän sellainen sovi, että potilas parantuu väärällä tavalla.

Vastavetona Fimea antoi kyseiselle pillerille määräaikaisen erityisluvan aikavälille 4.3.2013-31.8.2013. Peräti puoli vuotta potilaita sai siis parantaa laillisesti ja KELA suostui maksamaan korvauksia.

Lääkekorvaustilastoissa näkyykin merkillinen kehitys kohdassa trijodityroniini eli T3. Tämä T3 ei sattumoisin ole Arskan tähdittämä tieteismäiskintä T3 – koneiden kapina (Terminator 3 – Rise of the Machines) vuodelta 2003, vaan muistutus suomalaisten hankalien potilaiden sinnikkäästä taistelusta byrokraatteja vastaan.

Mutta tässä siis se lukusarja: 0 – 0 – 0 – 1 – 788. Siinä on ytimekkäästi ilmaisten näkyvissä vuosina 2009-2013 ATC-koodilla H03AA02 (liotyroniininatrium) myönnettyjen KELA-korvausten saajien lukumäärä. Pitää vain muistaa, että markkinatalouden säätelemässä maailmassa, täytyy taas jokaiselle T3-pillerille hakea byrokraateilta se erityislupa, niin kuin ennenkin. Kesä 2013 oli pelkkä kokeilu.

Tässä vaiheessa onkin aika siirtyä pohtimaan sitä miten kilpirauhanen liittyy stressiin ja lihavuuteen. Vanhan kaavan mukaan, harmaapartainen ystäväni Birdie, saa selostettavakseen pölyiset historian opetukset.

Birdie vie meidät ajassa taaksepäin ihan 1930-luvulle asti. Silloinkin oli paha lama-aika kun pörssiäijät olivat vuonna 1929 sotkeneet koko maailmantalouden. Lokakuun musta torstai vei fyrkat ja työpaikat ja jengi oli syystäkin alamaissa. Noihin aikoihin Broda Barnes, Harvey Cushing ja Hans Selye käynnistelivät kukin omilla tahoillaan stressin ja sisäelintoimintojen tutkimuksiaan.

Nyt seuraa mielikuvaharjoitus. Palautetaan mieleen miltä jojo-laihduttajat Jope Ruonansuu ja Arttu Wiskari näyttävät aina ennen karppauskuurejaan. Mielikuvaharjoituksen aiheena on sisäistää omena-lihavuuden käsite. Kyseessä on siis tila missä naamataulu pyöristyy ja vatsa pömpöttää, mutta jalat ovat kuin anorektisella teinitytöllä.

Omena-lihavuuden vastakohta on päärynä-lihavuus, jossa perälauta leviää ja reidet näyttävät joulukinkuilta. Siinä on vähän erilaiset hormonit asialla.

Omena-lihavuus on ennen kaikkea stressi-lihavuutta. Hans Selye tutki asiaa niin innokkaasti, että tuli ehdolle Nobel-palkinnon saajaksi peräti kymmenen kertaa. No niin, eihän sitä voi julkisesti myöntää, että stressi on pahasta, ja niinpä Hans ei tietenkään saanut sitä palkintoa. Yksi hänen oppilaistaan sai kyllä sen sitten myöhemmin.

Asioiden monimutkaista vaikutusverkostoa tähdentääkseen Birdie näyttää taas lehtileikkeen missä Helsingin Sanomat ja palkittu huipputoimittaja Päivi Repo olivat taas asialla. Kotimaa-osion sivulta A13 saivat taas tiistaina 15.4.2014 hämmästyneet lukijat eteensä tekstin, jossa kerrottiin mitä yhdysvaltalaiset ja hollantilaiset tutkijat olivat saaneet aikaiseksi.

Helsingin Sanomille ei siis riittänyt, että lehti junttasi Suomen EU:n jäseneksi vuoden 1994 aivopesukampanjalla, vaan nyt koti-Suomi on jo osa Yhdysvaltoja.

Pariskunnille annettiin mittari, jolla piti mitata verensokeri heti herättyä aamulla ja illalla ennen nukkumaan menoa. Lisäksi puolisoille annettiin voodoo-nuket ja neuloja. Jos illalla oli kiukkuinen olo, nukkeen sai pistellä neuloja sen verran kuin kiukutti. Tutkijat arvelivat etukäteen, että neuloja pisteltäisiin enemmän silloin, kun verensokeri oli alhaalla. Sen tiedetään olevan illalla alempana kuin aamulla.

Unohdetaan nyt se häiritsevä tosiseikka, että voodoo-nuken pistely lasketaan nykyään huipputieteeksi. Keskitytään vain sitaatin viimeiseen lauseeseen, jonka mukaan verensokerin tiedetään olevan illalla alempana kuin aamulla.

Aamunkoittoilmiö eli Lontoon murteella Dawn Phenomenon on toki diabeetikkojen tuntema ilmiö, mutta kyseessä on epänormaali tilanne, jota yritetään välttää. Stressiin asiaa liittyy mielenkiintoisella tavalla!

Insuliini on hormoni, joka laskee verensokeria, mutta verensokeria nostavia hormoneja on useitakin. Stressiin liittyvä kortisoli on yksi näistä verensokeria nostavista veitikoista.

Cushingin syndrooma saa ihmiset Arttu Wiskarin ja Jope Ruonansuun näköisiksi ja saa aikaan myös insuliiniresistenssin. Kortisoli pukkaa veriarvoja korkeuksiin ja pyykkilautavatsan tilalle ilmestyykin rantapallovatsa. Miehille kasvaa rinnat, mutta alakerran keppiosasto ei taas vastaavasti toimi. Ja se armoton stressi siis nostaa näitä kortisoleja. Aina kun yt-kierroksista ilmoitetaan, niin henkilökunta alkaa voida pahoin ja lihoo.

Kortisoli myös vähentää T4-hormonin muuntumista aktiiviseen T3-muotoon ja nyt löytyi muuten villakoiran ydin. Käänteis-T3 eli rT3 lisääntyy samalla kun T3 vähenee, vaikka T4 pysyy samana. Stressitutkija Hans Selye oli itse endokrinologi ja hänen ideoimansa jatkotyö on vuosien saatossa antanut melkoisen selkeän kuvan ihmisen HPA-akselin toiminnasta.

Synteettinen trijodityroniini T3 kehiteltiin jo 1950-luvulla, mutta vielä tänäkin päivänä T4-hormonia eli levotyroksiininatriumia popsii peräti 284 863 suomalaista, joista liian harva saa aineesta mitään apua.

Birdie keksi selkeän vertauskuvan: Jos omasta jääkaapista on sunnuntai-aamuna maito loppu, ei se tarkoita, että maailmassa olisi liian vähän lehmiä. Samalla lailla alhainen T3 ei tarkoita että T4:stä olisi pulaa, vaan sitä, että välitysporras eli entsyymiosasto on siellä kaupassa/kudoksessa taas erehtynyt. Väärä dejodinaasi on ollut asialla ja kenties seleenikin on lopussa.

Yksi pahimmista lääkkeistä tämän muunnos-sössimisen takana on, yllätys-yllätys, statiinit. Vaikka Iltalehden lööppien perusteella voisi luulla, että kaikki jo tietävät statiinien vaaroista, niin tilastojen perusteella kulutus on kuitenkin vuosi vuodelta lisääntynyt. Lääkärit eivät selvästikään ehdi lukea lehtiä siellä golf-kentillä, sanoo Birdie eikä Bogey.

Vuonna 2013 statiineilla eli HMG-CoA-reduktaasin estäjillä oli käyttäjiä Suomessa 666 552 KELA-korvauksen saajaa, kun vuoden 2012 lukema oli 663 195 huijattua. Lisäystä oli 3 357 ihmistä kaikesta kohusta huolimatta. Todella rasvainen huijaus.

Näin järkyttävää tarinaa ei voi päättää muuten kuin huumorilla, joten lopuksi YLE:n Prisma Studion äänestyksen voittanut vitsi. Kansa on puhunut, tämä on siis virallisesti Suomen hauskin huumoripläjäys:

Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää vuosittain soutukilpailun 8-miehisin joukkuein. Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa. Kun kilpailupäivä tuli, molemmat joukkueet olivat mielestään huippukunnossa, mutta japanilaiset voittivat ylivoimaisesti kilometrillä.

Tappion jälkeen suomalaisten joukossa vallitsi tappiomieliala. Yrityksen korkein johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän olisi pakko voittaa seuraavan vuoden kisa. He asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi, että japanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä.

Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa toimintakykyä. Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän
soutajia. Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi muutoksia joukkueeseen. Nyt joukkueessa oli neljä perämiestä, kaksi yliperämiestä, joukkueenjohtaja ja soutaja. Lisäksi soutajan motivoimiseksi kehitettiin bonuspistejärjestelmä.
”Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta.”

Seuraavana vuonna japanilaiset voittivat kahdella kilometrillä. Suomalainen joukkue erotti soutajan huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin bonuksen johdolle sen osoittamista ponnisteluista.

Ensi vuotta varten suomalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.

Suomalainen ei usko ennenkuin näkee. Näkökyky on yksi kiehtovimpia asioita ihmiselimistössämme. Näkemisen biokemia ei ehkä ole ihan sitä mitä olit kuvitellut. Kuvittele vähemmän ja nauti turpaduunarin näennäisesti mukavista selityksistä.

.

.

.

Me näemme informaatiota fotonien muodossa, ei niinkään kuvia (tms.) sellaisenaan. Näkeminen alkaa sillä, että erityiset fotonit osuvat silmän verkkokalvolle tietyllä energialla.

Fotonin eli valokvantin löysi aikoinaan professori Albert Einstein. Hän huomasi atomin energiatilan muutoksissa, että elektronit saattoivat napata itseensä energiaa muista kemiallisista yhdisteistä. Huipulla kuitenkin tuulee aina, eli noustessaan korkeammalle energiatasolle, elektronin energia tipahti äkkiä alemmalle tasolle ja silloin saattoi vapautuva energia emittoitua fotonina.

Suurimmasta osasta esineitä, kuvista ja ylipäätänsä kaikesta katselemisen arvoisesta ympärillämme irtoaa fotoneja, joita silmämme valoreseptorit ottavat talteen ja muodostavat siitä kuvan aivoissamme. Valon energia voidaan silmässä näppärästi kääntää aaltopituuksiksi, joita aivomme kykenevät koodaamaan väreiksi.

Värejä ei oikeastaan ole olemassakaan! Ne ovat aivotyöskentelyn tulosta. Valon joka liikkuu aaltopituudella 700 nanometriä useimmat ihmisistä (paitsi värisokeat) osaavat tulkita punaiseksi ja sinistä valoa nähdään aaltopituudella 500 nanometriä.

Tiedemiesten suunnittelemat ja toteuttamat kokeet ovat joskus aivan fantastisen kiehtovia. Vuonna 1979 neurobiologian emeritusprofessori Denis Baylor Stanfordin yliopistosta kehitti King-Wai Yau ja Trevor Lamb -nimisten kollegoiden kanssa koesarjan, jossa noukittiin esille yksi (1) yksittäinen fotoreseptori (tässä tapauksessa ns. sauvasolu). Tälle sauvasolulle annettiin erittäin heikko valoimpulssi. Ehkä niinkin heikko impulssi, että vain yksi fotoni kerrallaan lähestyi fotoreseptoria. Tästä huolimatta, se riitti fotoreseptorille, sillä sauvat ovat erittäin herkkiä. Tosin ne eivät kykene näkemään värejä. Ne näkevät vain valoa. Silloin kun valoa on niinkin vähän liikkeellä kuin Baylorin kokeessa ei silmä voikaan nähdä muuta kuin valoa korkeintaan harmaan eri värisävyissä. Kaikki on harmaata heikossa valossa. Se tuli todistettua.

Osana ihmisen selviytymistarinaa kaikkien vaarojen keskellä on juuri tämä ilmiömäinen kyky nähdä heikossakin valossa jotakin. Jotain liikahti viidakon pimeydessä! Se oli signaali esi-isällemme, että hänen on syytä olla varuillaan, vaara vaanii puskassa.

Baylor työryhminen osoitti, että valon näkeminen on lapsellisen yksinkertaista biokemiaa: 11-cis-retinaali -niminen mutkalle mennyt molekyyli yhdistetään proteiiniin nimeltään opsiini. Tälle annetaan usein nimeksi rodopsiini. Kun tämä retinaali ottaa vastaan fotonin, se oikenee oitis ja muuttuu all-trans-retinaaliksi. Samalla tila käy ahtaaksi opsiinimolekyylin sisällä ja se paukahtaakin rikki singauttaen samalla hermosignaalin aivojen visuaalisen osa-alueen suuntaan. Näkeminen suoranaisesti siis kuluttaa ja rikkoo retinaalia ja opsiinia. Retinaalia saadaan A-vitamiinista (oikeastaan beeta-karoteenista).

Tässä löytyy siis aika luonnollinen selitys sille miksi meidän kannattaa popsia porkkanoita, muita vihanneksia ja nauttia voita. Sillä jos ei voita, silloin häviää kyky nähdä hyvin pimeässä. On olemassa joitakin yöeläimiä, joilla on erityisen ovelasti kehittynyt verkkokalvo. Kalvolla on heijastava pinta, jonka ansiosta silmään tullut olemattoman heikko valo heijastuu uudelleen sauvasoluihin tehostaen näin valon määrää. Yöeläin pystyy näin näkemään paremmin hämärässä. Tämä kalvo heijastaa sopivassa kulmassa nähtynä valoa takaisin niin, että tällaiset silmät näyttävät loistavan esimerkiksi taskulampun valossa. Tästä tulee nimitys ”kissansilmä”, jota joskus käytetään polkupyörän takaheijastimesta.

Kun valo osuu riittävän moneen sauvasoluun, aivoille on aika helppo työ muodostaa siitä selkeä kuva. Vielä toistaiseksi kuva on mustavalkoinen. Väritelkkaria aivot katsovat vasta jos fotonit osuvat toisentyyppisiin valoreseptoreihin nimeltään tappisolut. Sauvoista poiketen, tapit eivät ole kovinkaan herkkiä aistimaan valolähteitä. Tarvitaan siis runsaasti valoa jos aiomme nähdä värejä.

Silmissämme on noin 120 000 000 sauvasolua, mutta vain 6 000 000 tappisolua. Meillä on kolmenlaisia tappeja ottamaan vastaan spektrin eri värisävyjä mahdollisimman tehokkaasti. On tappeja jotka reagoivat punaiseen väriin ja sitten tappeja joilla tapitetaan vihreää ja sinistä valoa.

Myös tapeissa on retinaalia, mutta opsiini-proteiineja on kolmenlaisia. Tarvitaan useista tapeista koostuvaa informaatiota tätä tehtävää varten erikoistuneille hermosoluille, jotka kykenevät erottelemaan tappien tuottaman informaation ja lähettämään tästä tiedon aivoille.

Verkkokalvon solujen kautta valoinformaatio kulkee hermosolujen kautta erityistä näkörataa pitkin aivoihin. Aluksi signaalit kulkevat näköhermoa pitkin optiseen kiasmaan, josta jatkaa ns. näköjuoste kohti ulompaa polvitumaketta. Optisessa kiasmassa näköinformaatio menee ristikkäin siten, että vasemmasta silmästä peräisin oleva informaatio kulkeutuu oikeaan aivonpuoliskoon, ja päinvastoin. Myös oikean silmän vasen näkökenttä (nenälinjasta vasempaan) kulkeutuu oikeaan aivopuoliskoon ja vasemman silmän oikea näkökenttä (nenälinjasta oikeaan) kulkeutuu vasempaan aivopuoliskoon.

Tunnet ehkä jonkun, jolla on värisokeus. Tämä ihminen on muutoin todennäköisesti ihan tolkullisessa kunnossa, mutta hänellä on heikentynyt kyky erotella vihreän ja punaisen värisävyjä. Värisokea näkee toki värejä, mutta jos hän on puna-vihreä-sokea, nämä mainitut värit liukuvat toisiinsa. Tutkimusten mukaan useimmat värisokeat kuitenkin pystyvät erottelemaan punaisen ja sinisen värin toisistaan ja sanomaan esimerkiksi, että tuo punainen väri näyttää lämpimämmältä kuin tuo sininen. Vain täysin värisokeat ihmiset, eli ne ihmiset, joilla tappien toiminta on kokonaan jäänyt (synnynnäisesti) kehittymättä, ovat aidosti värisokeita.

Ihminen on erityisasemassa (yhdessä apinoiden kanssa) sen suhteen, että me voimme nähdä kaikkia eri vihreän, punaisen ja sinisen värisävyjä. Tämä on kehitysbiologian kannalta selitys sille miten ihminen kykenee näkemään pieniä punaisia marjoja keskellä vihreää lehtikasvua.

Alkoholia ja tupakkaa kannattaa varoa, sillä tutkimusten mukaan nämä yhdistetään heikentyneeseen näkökykyyn. Alkoholi on hermomyrkky, joten suuret annokset voivat vahingoittaa silmänpohjaa. Tupakointi on tunnetusti haitallista silmien terveydelle ja on riskitekijä monissa näkökykyä haittaavissa silmäsairauksissa, kuten esimerkiksi kaihissa, silmänpohjan rappeumassa ja kuivasilmäisyydessä.

Aikakone on siirtänyt meidät Aholaan (entinen UKK-kansallispuisto), jossa legendaarisen tamperelaisen tutkijan Mikko Ahosen pojanpojanpojanpoika Micco Aksonen kertoo siitä mitä ammoisina aikoina tapahtui sellaiselle museolaitteelle kuin kännykkä.

.

.

.

Vuonna 2118 olemme Aholan itsenäisen valtion jylhän kauniissa päärakennuksessa. Edessämme avautuu metsäinen näkymä pieneen asutuskeskukseen. Ihmisiä kävelee hiljakseen pitkin kylänraittia. Tunnelma on hyvin seesteinen, ihmiset hymyilevät ja aurinkokin näyttäytyy tunturien takaa. Miten tähän on tultu? kysyy hullunhauskan turpaduunarin tyttärentyttärentyttärentytär.

Micco kertoo: Sen jälkeen kun Suomessa kiellettiin kännykän käyttö kokonaan vuonna 2090 tänne Aholaan perustettiin Suomen ensimmäinen täysin kännykkävapaa alue. Aivokasvainleikkauksista toipuvat ja kännykkäriippuvuudesta eroon pyrkivät asettuivat tänne pitkiksi ajoiksi asumaan. Jotkut jäivät tänne pysyvästi koska sähkömagneettisesta säteilystä vapaa alue koettiin niin tervehdyttäväksi. Alueen merkitys on vain vahvistunut sen jälkeen kun Suomen eduskunta vuonna 2110 myönsi Aholan alueelle suvereenin, itsenäisen valtion oikeudet. Kännykkäähän ei käsittääkseni Suomen valtakunnassa kukaan enää käytä, se on liian vaarallinen laite puhumiseen.

Sefariina (turpaduunarin tyttärentyttärentyttärentytär): Olen ymmärtänyt, että kauan sitten elänyt AhosMikko käynnisti aikoinaan tämän Ahola-hankkeen. Kerro vähän siitä!

Micco: Mielelläni kerron AhosMikon aikaansaannoksista. Puhuttuaan kauan kännykän käytön vaaroista hyvin uskottavasti ja kerättyään kännyköiden käytön vaaroista hyvin vakuuttavaa näyttöä, hänen sallittiin tehdä hyvin merkittävä koesarja ihan eläkepäiviensä kynnyksellä. Turpaduunariksi kutsuttu veijari oli nimittäin saanut aikaiseksi hankkeen, jossa eduskuntaan valitut 200 kansanedustajaa velvoitettiin osallistumaan tarkoin valvottuihin ihmistesteihin. Olihan heillä erittäin korkea palkkio tästä luvassa ja maan paras työterveydenhuolto. Kansanedustajilla testattiin satunnaisilla kaksoissokkotesteillä uusia rokotteita, lääkkeitä, kosmetiikkaa ja sitten meidän iloksi myös kännykänkäytön riskejä testattiin AhosMikon johdolla. AhosMikon ja Lennox Härdellin testit 200:lla suomalaisella kansanedustajalla osoittivat, että kännykät aiheuttivat monenlaisia sairauksia pään alueelle ja niiden käyttö olisi syytä kieltää kokonaan. Nature -lehdessä julkaistu tutkimus herätti erittäin suurta huomiota maailmalla ja siinä menivät operaattoreilla ja laitevalmistajilla jauhot suihin. Kännykkäteollisuus ei koskaan toipunut iskusta ja operaattorit sekä vakuutusyhtiöt kärsivät suunnattoman suuria tappioita ihmisten noustessa puolustamaan oikeuksiaan joukkokanteissa ympäri maailmaa.

Sefariina: Mitä tapahtui STUKille, eli Suomen säteilyturvakeskukselle? Siitä on monta tarinaa levityksessä. Mikä on totuus?

Micco: STUKin tarina on erityisen kiehtova! Korruptio oli jo pitkään rehoittanut tuossa valtionlaitoksessa, mutta se mikä käynnisti laitoksen lopullisen tuhon oli laboratorionjohtaja Tommi Toivosen esiintyminen sosiaalidemokraatti Eeva-Johanna Elorannan järjestämässä keskustelutilaisuudessa 6.5.2014. Tämä toivoton Toivonen vakuutti siellä, että kännykät ovat turvallisia ja vähätteli matkapuhelinten säteilystä aiheutuvaa haittaa. Hän hyvin lapselliseen tyyliin viittasi kintaalla kaikille niille tutkimuksille, jotka osoittivat päinvastaista. Tästä tapahtumasta suivaantuneet suomalaiset ottivat yhteyttä laitoksen terävään päähän, eli johtajiin, ja vaatimalla vaativat tarkkoja tutkimuksia kännyköiden mahdollisista vaaroista. Toivonen puolusti jääräpäisesti omaa kantaansa, mutta STUKin maine kärsi tästä niin kovia kolauksia, että kaikki STUKin lausunnot leimattiin hölynpölyksi. Mitä virkaa sellaisella laitoksella on, josta ei ole mitään hyötyä laitoksen alkuperäistä tarkoitusta toteuttamaan, eli asiantuntijalaitos, joka tutkii säteilyä ja sen vaikutuksia, arvioi säteilyriskejä sekä valvoo yhteisen elinympäristömme säteilyturvallisuutta? Niinhän siinä aika yllättäen kävi, että STUK lakkautettiin ja tilalle tuli AhosMikon johtama puolueeton säteilyturvainstituutti, IIRS eli International Institute of Radiation Safety, joka paljon paremmin valvoi näitä säteilyturvaan liittyviä asioita. Kansanedustaja Eloranta myötävaikutti hyvin paljon siihen, että AhosMikon suunnittelemat ihmistestit kansanedustajilla saatiin käyntiin ripeään tahtiin. Koko kansanedustajalaitos koki melkoisen mullistuksen! Siirryttäessä 2020 -luvulle kansanedustajien työn halveksunta oli sitä luokkaa, että oli vaikea saada kokoon vaadittavaa edustajamäärää. Kansanedustajien suosio nousi kuitenkin huippulukemiin sen jälkeen kun Perussuomalaiset määrättiin osallistumaan kaksoissokkotutkimukseen missä testattiin aiheuttaako aspartaami ylivilkkautta. Big Brother Timo Soinin puhetulva ei ollut tyrehtyä hänen suostuttuaan lisäainecocktailtutkimukseen, jossa tutkittiin 100 elintarviketeollisuuden käyttämää lisäainetta ja niiden yhteisvaikutusta. Perussuomalaisten kannatus lähti aivan huimaan nousuun.

Sefariina: Todella mielenkiintoista! Millaisena näet Aholan tulevaisuuden?

Micco: Ahola elää tällä hetkellä historiansa hienointa aikaa. Kännykkäteollisuudelta ja operaattoreilta ohjautuvat pakolliset haittamaksut mahdollistavat Aholan suvereenin valtion kukoistuksen. Meille muuttaa sankoin joukoin ihmisiä lyhyiksi ja pitkiksi ajoiksi turvaan sähkömagneettiselta säteilyltä. On upeaa nähdä miten lyhyessä ajassa ihmiset tervehtyvät! Uskoisin, että hyvin monelle ei loppujen lopuksi tullut yllätyksenä se miten korruptoitunut STUK oli aikoinaan ja miten harhaan kännykkäteollisuus ja operaattorit meitä veivät näissä säteilyyn liittyvissä asioissa. Olihan tuoreessa muistissa miten oli aikoinaan käynyt asbestin ja tupakan vaaroista informoitaessa. Noissakin tapauksissa viitattiin kintaalla kaikille varoittaville äänille, mutta lopulta oli kasassa niin vakuuttava näyttö terveyshaitoista, että teollisuuden puolustustaistelu päättyi noloon häviöön. Onneksi näin kävi myös kännyköille.

Sefariina: Onhan se ihanaa kun vanhat kunnon lankapuhelimet ovat taas vilkkaassa käytössä! Ja ihanaa miten ihmiset saadaan vieroitettua kännykän käytöstä.

Micco: Näin on! On säälittävää, että kännykänvalmistajille suotiin mahdollisuus tuoda markkinoille vuonna 2057 ns. light-kännykkä, jonka väitettiin teollisuuden tekemien koesarjojen mukaan vähentävän riskiä saada aivokasvain. Olihan ne varustettu erityisillä filttereillä, joissa säteilyannosta keinotekoisesti vähennettiin ja kehuttiin light-puhelimen turvallisuutta näiltä osin. Onneksi otettiin kaikella vakavuudella vastaan raskas tieto kevytkännyköiden vahingollisuudesta ja saatin nuo terveydenvahingoittajat pois markkinoilta. Microsoftin kekseliäs yritys tuoda markkinoille erityinen terveyskännykkä, joka väitteiden mukaan paransi aivokasvaimia samalla kun anopin kanssa jutteli, päättyi myös nolosti kun aina valpas tutkija Dariusz Leszczynski paljasti tuon laitteen ympärillä rehottavan korruption ja suoranaisen valehtelun.

Sefariina: Minä kiitän sinua antoisasta jutteluhetkestä ja toivotan onnea ja menestystä Aholalle!

Disklaimeri, eli vastuuvapauslauseke: Jutussa mainitut nimet ja laitokset eivät oikeasti liity tähän kuviteltuun tarinaan. Jos minua syytetään kunnianloukkauksesta, niin haluan sanoa, että kyllä on joillakin ihmiksillä pipo tosi tiukalla! Ottakaa hvät ihmiset iisimmin, mutta jo nyt kannattaa kännykän, mokkulan, läppärin ja muiden elektronisten laitteiden terveysriskeihin suhtautua vakavasti. Aholan valtakuntaa odotellessa, ottakaa tavaksi viettää kännykkävapaita päiviä!

Tyhmästä äänestystuloksesta on ikävä jäädä kiinni. Yhtä pahaa on joutua myöntämään (mitä poliitikko ei tietenkään koskaan tee!), ettei tajunnut äänestyksen kieroa kysymyksenasettelua. Stupidia hommaa kerta kaikkiaan!

.

.

.

Kun poliitikko ei halua jäädä kiinni rysän päältä geenimanipuloidun tuotannon suosimisesta, on otettava käyttöön kypsennysmenetelmistä savustus. Savuvuverhosta tehdään riittävän tiheä, jotta ei kukaan lopulta muista mitä kokoomuksen puoluetoimistolla suhmuroitiin.

Saatat hämmästyä useaan kertaan lukiessasi tätä juttuani, mutta takaan sen, että valtava hämmästyksen aihe ainakin itselläni on meppilauman äänestyskäyttäytyminen. Vaikka valtaosa kansalaisista ja Suomen poliitikoista vastustaa geenimanipulointia ruokatuotannossa, niin silti helmikuussa 2014 Euroopan ministerineuvosto onnistui saamaan luvan Euroopan komissiolle (Olli Rehnin komissaari-kerholle) viedä GMO-maissin uraa eteenpäin!

Kokoomuksen Alexander Stubb kuului siihen seteliselkärankaisten lahkoon, joka runnoi DuPont-konsernin Herkulex-1507 GMO-maissin kaiken kansan ruokapöytään, vaikka aatesisko Sirpa Pietikäinen oli yksi kovimpia idean vastustajia. Sirpa kirjoitti osuvan blogikirjoituksen 12.2.2014 Iltalehdessä otsikolla ”Miksi Suomi tukee GMO-maissia?”. Suosittelen vanhan kertausta.

Suomi tuli nyt tukeneeksi myös jo aiemmin lainvastaiseksi todettua, epädemokraattista tapaa päättää GMO-asioista. Nyt Suomi on GMO-politiikassaan ajautunut seuraan, jossa sitä en mielelläni näkisi. Sirpa Pietikäinen

Perussuomalaiset rypistelivät myös aikoinaan eduskunnan suuressa valiokunnassa vastaan, mutta hallitus junttasi linjansa läpi. Ei Suomi saa pettää amerikkalaista suurteollisuutta.

Nyt tulee turpaduunarin äänestysraportti siitä, mitä Euroopan unioni tarkoittaa sanalla demokratia. GMO-maissi runnottiin läpi yhden viidesosan äänillä! Oli varmaan ihanaa julkisesti tuomita helmikuinen Sveitsin kansanäänestys, jossa maan enemmistö äänesti kokoomuksen mielestä väärin. Ei EU-demokratia tarkoita sitä, että kansaa pitäisi kuunnella.

Juttuni lopussa kerron miten äänestyksissä tarkkaan ottaen kävi, mutta aluksi kuitenkin tietoja savuverho-tekniikoista. Ihan ensimmäiseksi käydään läpi Alexander Stubbin kuuluisa hipsteri-harhautus.

Hipsteri edustaa sellaista tyylisuuntaa missä tärkeintä on erottautua muista. Kun kansa vastustaa GMO-tuotantoa, niin ministerille varmin keino erottautua harmaasta massasta on tietenkin kannattaa GMO-tuotantoa.

Yleensä kansainvälisiin konferensseihin poliittisella tasolla valmistaudutaan avustajakaartin kanssa useita päiviä. Hipsteri Stubb toimi toisin. Hän esiintyi hipsterinä Putous-nimisessä TV-ohjelmassa, jotta lehdet kirjoittaisivat Jäbä Leisson -vitsejä koko seuraavan viikon. Sumutus upposi täysin!

Kun ministerineuvoston kokous GMO-asioista oli tiistaina 11.2.2014, niin lauantaina 8.2.2014 oli ministerille sopiva ulostulo-ajankohta hipsterinä olemisesta ja Iina Kuustosen ihailusta. Ketä kiinnostaisi EU jos vaihtoehtona on Iina Kuustonen?

EU-tasolla taas savuverhona oli Sveitsi. Sveitsin kansanäänestys maahanmuuton rajoittamisesta oli sunnuntaina 9.2.2014, eli ministerineuvoston GMO-kokous oli siis kaksi päivää myöhemmin. Politiikan toimitusten viikko menikin haukkuessa sveitsiläisiä rasisteiksi ja fasisteiksi. Miten ne kehtaavat pitää tuollaisia epädemokraattisia kansanäänestyksiä EU-alueen ulkopuolella? Enemmistön kanta pantiin toimeen!

EU-äänestysten asialistoilla voi myös hämätä. Samassa kokouksessa helmikuussa kästeltiin varmuuden vuoksi niin Herkulex kuin Herkules. Perskules vieköön, nehän eivät tietenkään liity toisiinsa, ainakaan virallisesti. Herkules on nimittäin projekti jolla huijauksia yritetään ehkäistä.

Ja sitten se lobbaus. Virallisten arvioiden mukaan Brysselin EU-lobbareilla palaa rahaa 3 miljardia euroa vuodessa. Tämä on sama kuin uuden Chiquita-Fyffes banaani-konsernin vuotuinen liikevaihto tai Pfizer lääkeyhtiön kahden kuukauden voitto. Saman summan voittoa tahkoavat yhteensä kaikki suomalaiset suuryritykset noin viidessä kuukaudessa.

Usean tyhmän päätöksen takana on vaarallinen nainen, ja Brysselissä Susan Danger on yksi tunnetuimmista lobbareista. Yhdysvaltain kauppakamari Euroopan unionissa eli AmCham EU on voimakas taustapiru siinä missä myös varsinaiset lobbausfirmat kuten APCO, Burson-Marsteller sekä Hill & Knowles. EU onkin pitkälti amerikkalaisen teollisuus-konsultoinnin luomus, joka ajaa amerikkalaisen suurteollisuuden etuja. On helpompi lahjoa yksi keskusorganisaatio kuin valtava määrä pieniä valtioita ja kuntia.

En aio tällä kertaa pitää luentoa geenimuuntelun lääketieteellisistä vaaroista, vaan keskityn tähän kauppapoliittiseen kähmintään.

Kun lajikkeet jalostetaan tarpeeksi monimutkaisen tekniikan avulla, lajikkeista tulee tekijänoikeus-korvausten alaista patentti-tavaraa ja elintarvikealan omavaraisuus lentää roskakoriin. Puhutaan hienosti IP-oikeuksista. Maapallon ruokavarat ovatkin yht’äkkiä yhdysvaltalaisten lakimiesten hallussa!

Polvistumisilmiö on ottanut EU-poliitikot valtaansa. Rahaan päin kumarretaan niin, että tukielinsairaudet lisääntyvät ja Buranaa kuluu, vaikka kansa haluaa oikeasti puhdasta ja rasvaista GMO-vapaata lähiruokaa. Snellman valtaa markkinaosuuksia ja onhan J. V. Snellmannin päivä 12.5.2014 myös suomalaisuuden päivä.

Etteivät poliitikkojen polvivaivat paljastuisi, osana suurta kusetusta Eduskunnan kirjasto ja arkisto ovat olleet kiinni jo aprillipäivästä (1.4.2014) lähtien, jottei asioita pääsisi turhaan penkomaan. Myös YLE julkistaa lobbaus-päiväkirjat vasta eurovaalien jälkeen ja muutama poliittinen ohjelma on keväältä hyllytetty. Näin edistyy avoin Eurooppa.

Turpaduunari kysyy: Muistatko miten alkuvuoden GMO-äänestyksessä äänestettiin?

Aika moni on unohtanut. Istutko tukevasti? Nyt selviävät kansanvallan todelliset koukerot.

Ensin tammikuussa torstaina 16.1.2014 äänesti meppilauma eli Euroopan parlamentti. Siellä on 766 kovapalkkaista poliitikkoa, joista 114 ei viitsinyt raahautua työpaikalleen. Paikalla oli siis 652 meppiä, joista 36 ei viitsinyt äänestää mitään. 616 meppiä äänesti jotain, joista 30 hajamielisesti äänesti tyhjää. Vain 586 oli jotain mieltä, ja heistä 201 kannatti GMO-maissia, mukaan lukien keskustan Hannu Takkula. Tämä ”hurja” 26,2 prosentin kannatus siivitti GMO-maissin lupahakemuksen eteenpäin kohti ministerineuvostoa ja Alexander Stubbia.

Niinpä Putous-Jäbä Alex-GMO jopoili ministerineuvostossa yhdessä kamujensa kanssa DuPont Pioneer Hi-Bred TC-1507 -maissipatentit eteenpäin komentopolkua.

Ministerineuvostossa on 28 EU-maata ja näiden äänimäärät on jyvitetty asukasluvun mukaan. Yhteensä jaossa on 352 ääntä. Lista geenimuuntelua kannattaneista seteliselkärankaisista ministereistä on kokonaisuudessaan seuraava:

Yhdistynyt Kuningaskunta, David Lidington = 29 ääntä
Espanja, Inigo Mendez De Vigo Y Montojo = 27 ääntä
Ruotsi, Birgitta Ohlsson = 10 ääntä
Suomi, Alexander ”Putous-Jäbä” Stubb = 7 ääntä
Viro, Matti Maasikas = 4 ääntä

Yhteensä DuPont Pioneer Hi-Bred -yhtiön tuote sai tukea 77 ääntä, eli 21,9% äänistä. Ei ole niin helppoa pysyä kärryillä EU:n äänestyskäytännöissä, sillä EU:n tunteman demokratiakäsitteen hengessä lupa siis irtosi päätyäkseen aikanaan komissaarien pöydälle allekirjoitusta varten. Hui hai – niin se käy!

Ei mikään ihme, että Ranskan eurooppaministeri Thierry Repentin repi pelihousunsa äänestyksen jälkeen. Kun 210 ääntä oli vastaan ja 65 äänesti tyhjää, Repentin piti sitä oikeutetusti demokratian irvikuvana, että tätä ei katsottu kielloksi tuoda GMO-maissi Eurooppaan. Repentin myös pelkäsi, että kansa voi eurovaaleissa muistaa mitä oli tapahtunut. Eurovaalit kaipaakin juuri sinun poliittista muistiasi sunnuntaina 25. toukokuuta 2014. Stubbia minä en ainakaan äänestäisi.

Lahjomaton terveystoimittajanne ja Suomen ainoa turpaduunari ihmettelee Yleisradion touhuja.

.

.

Eurovaaliehdokkaat kirjoittelevat ennätystahtiin juttujaan tänne Iltalehden blogiosastolle. Onks’ jotkut vaalit tulossa?

Finnpanel-katsojatutkimuksen mukaan viikolla 18 Yleisradion terveysohjelma Akuutti keräsi 392 tuhatta katsojaa, kun tv-tohtori Risto Laitila puhui muunneltua totuutta kolesterolilääkkeistä niin että korvat heiluivat. Tiedoksi niille lopuille viidelle miljoonalle suomalaiselle, että tv-ohjelman nettisivuilta löytyy seuraavanlaista huipputietoa:

Omalääkärin uusimmat vastaukset 30.4.2014 – Kolesterolilääkkeet ja dementia

”Kuulin luennolla, että kolesterolilääkkeet aiheuttavat dementiaa. Itsellä lääkitys on toiminut hyvin, kolesteroli laskenut eikä haittoja ole ollut. Mutta odottaako minua nyt muistamaton vanhuus? – Ei ole luennoitsija tainnut olla muistilääkäri tai neurologi tai muukaan asiantuntija. Statiinit eivät missään nimessä aiheuta dementiaa tai muistin huononemista – ennemminkin päinvastoin. Akuutin omalääkäri Risto Laitila”

Turpaduunari selventää alkuun, että näin lääkärin eettiset ohjeet neuvovatkin toimimaan. Avainsana on asiantuntijuus, ja profession suuria paradigmoja ei saa kyseenalaistaa. Maa olisi vielä litteä eikä pallo jos lääkäriliitto saisi siitä päättää.

Lääkäri on aina asiantuntija omasta mielestään, ja kaikki muut ovat idiootteja. Asiantuntijan ei tarvitse perustella sanomisiaan, koska hän on asiantuntija, eikä amatööri kuitenkaan tajuaisi mitään. Asiantuntijan mielipiteen todistaa oikeaksi asiantuntijan titteli, eikä siinä mitään tiedettä kaivata. Isä Aurinkoinen on aina oikeassa.

Statiinien tapauksessa Risto Laitilan ongelma on se, että tieteelliset tutkimukset todistavat ne muistiongelmat todellisiksi. Lisäksi Arizonan yliopistossa on jopa tutkittu mikä aivoissa saa aikaan ne muistiongelmat näille statiinien käyttäjille.

Ehkäpä Risto Laitila käyttääkin itse statiineja, ja siksi sytytys vähän pätkii tv-kameroiden käydessä. Jos ei muista mitään niin ei silloin paskan puhuminenkaan ole valehtelua.

Toinen valehtelu-syytteestä vapauttava tekijä on se, että ei tiedä mitään lääketieteestä. Tämäkään syy ei tee hyvää Pihtiputaan potilasturvallisuudelle.

Kolmantena asiana tuli turpaduunarille mieleen tämä Yleisradion rooli tässä valehtelujupakassa. Mitä mieltä Julkisen Sanan Neuvosto on siitä, että veronmaksajien rahoilla levitetään valheellista propagandaa, ja usutetaan ihmisiä ulkolaisten lääkeyhtiöiden kanta-asiakkaiksi?

Mikäli pessimistinä kuitenkin oletamme, että Akuutin omalääkäri Risto Laitila ei ole valelääkäri, vaan oikeasti valmistunut Oulun Yliopistosta vuonna 1986, tämä tarkoittaa että hänen uransa aikana markkinoille on tullut yli tuhat uutta lääkemolekyyliä, joista tosin kaikki eivät ole Suomessa myynnissä.

Kokonainen uskonto nimeltä ”ennalta ehkäisevä lääketiede” eli Lontoon murteella Preventive Medicine, on syntynyt Risto Laitilan valmistumisen jälkeen. Siis kaikki statiinit kuten atorvastatiini, kaikki ATR-salpaajat kuten losartaani, ylipitkävaikutteiset insuliinit kuten glargininsuliini ja detemirinsuliini, kaikki gliptiinit kuten sitagliptiini, lähes kaikki ACE-estäjät kuten ramipriili, ja jopa Suomen eniten käytetty beetasalpaaja bisoprololi ovat tulleet markkinoille Risto Laitilan valmistumisen jälkeen.

Oikeutettu kysymys siksi kuuluukin, mistä Risto Laitila noin teoriassa olisi saanut suomenkielistä tietoa näistä sadoista uusista lääkkeistä?

Oikea vastaus kuuluu: Lääketehtaiden järjestämiltä luennoilta tietenkin!

Seuraavaksi lukijat voivatkin miettiä onko lääketehtaiden itse tarjoama informaatio puolueetonta ja kaikki tieteelliset kriteerit täyttävää?

Harmaapartainen ystäväni Birdie kertoi minulle eräästä järkyttävästä meta-analyysista vuodelta 1994, jossa vertailtiin useita monilääketutkimuksia kipulääkkeistä. Peräti 56 tutkimusta sai aina rahoittaja-yhtiön lääkkeen parhaimmaksi.

Tilastotieteen perusteet hallitseva ei kovin helposti niele tilannetta, että jokainen lääke on parempi kuin kaikki muut, koska silloin jokainen lääke on toisessa tutkimuksessa muita huonompi. Tässä on kyllä jotain kaksinaamaista.

Birdien mukaan tilanne ei silti ole kovin outo, koska oman lääkkeen yliannostelulla ja kilpailijan aliannostelulla päästään melko helposti imarteleviin tuloksiin, varsinkin kun pieleen menneet testit yksinkertaisesti jätetään julkaisematta. Oma maa mansikka, ja mustikat pilkotaan pieniksi.

Mutta kyllä valehtelussakin jotain rajaa pitäisi olla. Kun sentään Pfizer Lipitor atorvastatiinin pakkausselosteesta löytyy haittavakutuksista kohta ”muistin heikentyminen”, niin pitäisi jopa Pihtiputaan rokkitohtorin tajuta, että statiinit voivat aiheuttaa muistin heikentymista. Jos Doc Jerry eli Risto Laitila ei jostain syystä osaa Lontoon murteella kirjoitettuja tieteellisiä tutkimuksia lukea, niin kyllä suomenkielinen lääkkeiden pakkausseloste olisi hyvä lähtökohta perustietämykselle.

Turpaduunari muistuttaa taas tästä lobbauksen voimasta, sillä kesti kieltämättä kauan että muistihäiriöt myönnettiin virallisesti. Tämä siitäkin huolimatta, että statiinien ubikinonia haittaava toiminta tiedettiin jo paljon ennen kuin ensimmäinen HMG-CoA-estäjä lovastatiini tuli myyntiin vuonna 1987.

Ensimmäinen varsinainen statiinien muistitutkimus, jonka outoja nippelitietoja suoltava ystäväni Birdie muistaa on vuodelta 1992.

Mutta nyt se varsinainen lobbauspommi: Englannissa toimiva valvontaelin Medicines and Healthcare products Regulatory Agency (MHRA) mainitsi muistiongelmista virallisen lehtensä sivulla 11 marraskuun numerossa vuonna 2009. Siis 17 vuotta myöhemmin kuin Birdien mainitsema tutkimus. Varoitus oli tarkoitus julkaista jo helmikuussa 2008, mutta asiasta kirjoitettujen dokumenttien mukaan eräs lääketehdas ei ollut mielissään sanamuodosta, joten pilkunviilailuun meni vielä yli puolitoista vuotta.

Kun sitten lopulta Englanti kuitenkin alkoi varoittaa muistiongelmista, niin myös Yhdysvallat ja muut maat seurasivat perässä. Jälkipolvet saavat taas oikeussaleissa tapella kenen dementia tuli statiineista ja kenen kevyt-margariinin syömisestä.

Vanhassa blogikirjoituksessani ”Kuppilat kuntoon vaikka muisti pätkii” olen kertonut miten opettaja Allan Woolley menetti muistinsa statiinien takia ja kuoli heittäydyttyään masentuneena junan alle. Oikeuslääkärien mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut itsemurha, koska nimenomaan statiini oli ajanut hänet itsetuhoisiin ajatuksiin.

Hieman pirteämmän otteen vastoinkäymisiin otti amerikkalainen entinen astronautti ja lääkäri Duane Graveline eli SpaceDoc, joka koki täydellisen muistinmenetyksen maaliskuussa 1999, mutta parani heti lopetettuaan statiinien käytön. Siitä saakka hän onkin taistellut statiineja vastaan ja kirjoittanut aiheesta monta kirjaa. Tunnetuin niistä lienee ”Lipitor – Thief of Memory”.

Statiinit ovat muistivarkaita, älä usko Yleisradiota ja Risto Laitilaa. M.O.T.

Kuvalähde: Creative Commons.

Kummolan kääntöpiiri -kirja on mahdollisesti saamassa julkaisuluvan. Lue täältä ensimmäisten joukossa viiltävä analyysi kirjasta.

.

.

Tässä syy siihen miksi joudun vielä pitämään lukijoitani jännityksessä:

Tiedote.
Julkaistu: 27.05.2014 klo 15:28
Julkaisija: Into Kustannus
Helsingin hovioikeus antaa päätöksensä KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI – URHEILUVIIHTEEN KULISSIEN TAKAISTA PELIÄ -kirjan ennakkosensuurihakemuksesta keskiviikkona 28.5. aamupäivällä. Kalervo Kummola ja Suomen Jääkiekkoliitto yrittävät estää kirjan julkaisemisen.
Kirja kannattaa hankkia heti aamusta, kun sitä on vielä saatavilla. Kirjan voi ostaa jo klo 8 alkaen mm. Kurvin kirjasta (Hämeentie 48), Kolmen Sepän Kirjakaupasta (Mannerheimintie 5) ja Rosebudin kirjakaupasta Kaivopihan käytävällä.
KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI julkistetaan tiedotustilaisuudessa keskiviikkona 28.5. klo 11.00 Sport Pub Chelseassa (Töölönlahdenkatu 1, Sanomatalon vieressä).
KIRJAN TIEDOT:
Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä
ISBN: 978-952-264-279-0
320 sivua, kovakantinen, ovh 32 euroa, Into Kustannus 2014
LISÄTIEDOT:
Jaana Airaksinen, Into, 045 633 4495, jaana.airaksinen@intokustannus.fi
Tatu Matilainen, Into, 040 7462 617, tatu.matilainen@intokustannus.fi

Tämä on ilmestynyt tänään (28.5.2014 kello 8:58)

Helsingin hovioikeus on pitänyt voimassa käräjäratkaisun, jonka mukaan Kummolan kääntöpiiri -kirjan julkaisua ei voi estää ennakkoon. Into Kustannus on julkaissut tietokirjailija Pentti Sainion kirjan tänään.

Jääkiekkoliitto ja sen puheenjohtaja Kalervo Kummola hakivat kirjan julkaisemisen, myymisen ja jakelun kieltämistä sakon uhalla. Oikeuden mukaan tämä olisi ennakkosensuurin kiellon vastaista.

TS–STT

Toimittajille on ilmoitettu, että kirjasta tehty arvio on julkaisuvapaa 28.5.2014 klo 02.00. (tämä julkaistiin noin 2.16)

”Kun bisnesmaailmassa tulee huonot ajat, muuttuu peli kovemmaksi. Ja silloin toisen kunnioitus häviää, kun raha ja oma etu saavat vallan. Tylyä kieltä, rikottuja sopimuksia ja livahtamista sieltä, missä aita on matalin. Näinä aikoina, kun pankit eivät anna lainaa, yritetään vippaskonsteja ja se synnyttää talousrikollisuutta.”

Tällaisella sitaatilla Pentti Sainion kirja ”Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä” alkaa. Sitaatin on päästänyt eetteriin liikemies ja urheilujohtaja Harry Harkimo Ilta-Sanomien kolumnissaan 2.11.2012.

Kirja perustuu Sainion lähes 20 vuoden aikana tekemiin tutkimuksiin siitä, mitä urheilussa kulissien takana tapahtuu. Urheiluviihteen kulissien takana on raju peli käynnissä. Sainio kertoo kirjassaan minkälaisia rahasummia urheilussa liikkuu. Jääkiekko ei kirjassa totisesti saa mitään terveysliikunnan leimaa.

Minusta ei ole fiksua paljastaa kirjan sisältöjä liian yksityiskohtaisesti. On parempi, että Kalervo Kummolan pimeistä touhuista kiinnostunut lukija löytää nämä asiat itse. Voin vinkata, että kaivettavaa riittää! Kirja vilisee yksityiskohtaisia tietoja epämääräisistä rahansiirroista, konkursseista, pitkään näkyvillä olleilla, mutta vaietuilla epäkohdilla mässäillään.

Kummolasta Sainio kiinnostui erityisesti kun hän muiden mukana hämmästeli Helsingin jääkiekon 2012 MM-kisojen ennenkokemattoman kalliita kisalippujen hintoja. Tämän marginaalilajin (jalkapallo sentään on maailmalla ihan eri arvoasteikossa kuin jääkiekko) Suomen oloissa merkittävin urheilujohtaja, jääkiekkoliikemies Kummola ja hänen hyvä veli -verkostonsa jokeribisneksineen tulee kirjassa ruodittua varsin perusteellisesti.

Turpaduunarin mielestä kirja on kiinnostava sukellus kotimaisiin ja kansainvälisiin urheilun mediakuvioihin. Urheilusta osana Venäjän suurvaltapolitiikkaa saamme lukea. Venäläinen raha urheilussa on salaperäistä. Salaperäisiä ovat myös sen käyttäjät. Päähenkilö tässä kirjassa on tietenkin Kummola, mutta Sainio tuo taitavasti esille myös Hjallis Harkimon ja venäläisten liikemiesten välisiä yhteyksiä.

Lukijalle viestitetään jo kirjan alkulehdillä, että Kummola ja Suomen Jääkiekkoliitto yrittivät estää Sainion kirjan ulostulon. Into Kustannus ja Sainio haastettiin Helsingin käräjäoikeuteen yrityksenä estää materiaalin julkaisu. Käräjäoikeus puolusti sananvapautta varsin viisaasti ja hylkäsi Kummolan ennakkosensuuriyrityksen. Kummolan into poikkeukselliseen oikeustoimeen kertoo, että Sainio osuu johonkin tärkeään, johonkin mikä ei kestä päivänvaloa.

Kummola pitää kuulemma Sainion kirjaa huonona. Voi vain kysyä, miksi hän sitten yrittää estää kirjan julkistamisen. Jos se on niin huono kuin Kummola sen arvelee olevan, niin kirjoja ostavat suomalaiset tuskin kiinnostuvat kirjasta. Kummola on sanonut näin 27.5.2014:

”Luettuani Pentti Sainion kirjan totean, että kirja on pitkälti fiktiivinen jatko-osa vuonna 1999 ilmestyneelle Sainion kirjalle, joka valittiin tuolloin vuoden huonoimmaksi kirjaksi Suomessa. Tämä kirja on hyvä ehdokas samalle tittelille vuonna 2014. Pommista tulikin suutari. En kommentoi aihetta tämän tiedotteen lisäksi erikseen.”

Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 syntynyt Kummola on Suomen urheiluviihteen näkyvin ja kuuluvin vaikuttaja. Hän on kokoomuslainen poliitikko, liikemies, yhden kauden kansanedustaja ja eläkkeellä oleva Tampere-talon toimitusjohtaja. Kirjassa tulee selkeästi esille miten Kummola tottui ajamaan mitä kummallisimpia vaatimuksiaan läpi.

Rautakansleri Kummolan ympärille kerääntynyt hyvä veli -verkosto varasti ideoita sen minkä ehtivät. Esimerkiksi Kummolan työkaveri Harry Harkimo sanoi näin Fakta -lehden haastattelussa:

”Pohjois-Amerikassa on aina pikku juttuja, pikku palasia. Niitä ideoita voi varastaa sieltä hyvin. Eihän tässä tarvitse oikeastaan mitään itse keksiä. Kopioit vaan tarpeeksi hyvin ja sovellat tarpeeksi hyvin.”

Jokeribisnekset eivät kestä päivänvaloa. Sainio kertoo miten rahaa on pyöritelty monimutkaisten kuvioiden kauttaa piiloon mm. konkurssein ja verovaroja kippaamalla yhtiöiden johdolle maksumieheksi jäikin viaton kadunmies. Veroja yhtiöt kiertävät minkä kerkiävät. Muun muassa Kummolan, de la Chapellen sekä Harry ja Leena Harkimon pienen piirin hallinnoima Jokeri-Liiga-Hockey ry. Tämä yhdistys perustettiin jokeribisneksiin nimenomaan siksi, että sen avulla pystyttiin välttämään uutta arvonlisäveroa, joka olisi haitannut Jokeri-Hockey Oy:n taloutta ottelujen lipunmyynnissä. Yhdistyksen taloudenpidosta eivät tiedä ulkopuoliset juuri mitään.

Konkurssikypsän, miljoonavelkaisen jääkiekkoseura Jokerien pelastamisessa 1990-luvun alussa auttoivat sen tukimiehet Kummola ja kokoomuksen entinen hallintojohtaja Aarre Lepistö, joka silloin oli Raha-automaattiyhdistys RAY:n toimitusjohtaja. Taustalla jokeriapua antoi kokoomusbisneksiä junaillut ekonomi Martti Mannerla sekä sipoolainen, suomenruotsalaista aatelia edustava Henrik de la Chapelle. Yhteisöverkosto, jolla Jokeri-yhtiötä pidettiin pinnalla, vaikka se ei taloudellisesti enää hengittänytkään, vaati ”luovaa kirjanpitoa”. Jokereiden konkurssi olisi vienyt Kummolan sisäpiirin rahat, siksi yhtiölle annettiin tekohengitystä kaikin keinoin.

Jos kaikki olisi Kummolalta ja hänen kavereiltaan romahtanut, olisi ikäviä asioita paljastunut mahdollisissa konkurssipesien rikostutkinnoissa. Jääkiekkobisnes oli taustalla luonut itselleen säännöt, joissa kaikki oli sallittua menestyksen tavoittelussa – paitsi kiinni jääminen. Taustapelien erikoisista säännöistä eivät ulkopuoliset tienneet mitään. Helsingissä jääkiekkoseura Jokerit oli vuosikaudet ollut yksityisen pimeän rahan avulla ylläpidetty urheiluseura. Aivan uskomattomia rahasotkuja paljastuu Sainion kirjassa!

Venäjän jääkiekko- ja jalkapalloseurat ovat taloudellisesti täysin oligarkkien hyvän tahdon ja mielialojen varassa. Jos tuki loppuu, loppuu toimintakin nopeasti. Venäjän öljybisneksen rahat rantautuivat Suomeen Kummolan siunauksella vuonna 1991. Kirjassa mainitaan Urals Finland Oy, joka välitti venäläistä öljyä Suomen kautta länteen muhkeilla voitoilla. Tuki Suomen jääkiekkomaajoukkueelle oli merkittävä.

Hartwall Areenan syntyhetki ajoittuu vuoden 1992 MM-kisoihin Prahassa, missä Kummola alkoi pohjustaa kabineteissa Suomelle ja omille yhtiöilleen uusia MM-kisoja. ”Valehtelin tietoisesti jo Prahan MM-kisojen yhteydessä, että Suomella on valmis suunnitelma uudesta suurhallista Helsinkiin vuodeksi 1997. Se riski kannatti näin jälkeenpäin ajatellen ottaa”, on Kummola muistellut myöhemmin julkisesti.

Helsinki Halli Oy eli Hartwall Areena ei ole ollut mikä tahansa urheiluviihdeyhtiö ja pelipaikka. Se on paljon enemmän. Kirjailija Sainion mielestä on suoranainen ihme, että tämä jatkuvasti suuria tappioita tuottanut yhtiö on edelleen pystyssä. Helsinki Hallin tappiot juontuvat jo alkutahtien heikosta rahoitusrakenteesta, liiketoiminnan useista kohtalokkaista virheistä ja tapahtumien vähäisyydestä. Surkeuden huippu oli halliyhtiön kokemat noin 10 vuotta sitten surkeasti päättyneet Euroopan- ja maailmanvalloituksen huumassa tehdyt rahanhukkaukset. Velikullat Harkimo, Henrik de la Chapelle, Mika Sulin ja Kummola onnistuivat siinä samassa hukkaamaan myös Sanoma Oy:n rahoja taivaan tuuliin.

Kummola, Harkimo, de la Chapelle, Sulin, Veikko M. Vuorinen ja muu sisäpiiri on Juha Rantasilan avustamana taiteillut vuosikaudet jokeribisneksien merkittävinä omistajina. Sainio ihmettelee ihan aidosti millaista rahaa on tuonut Helsinki Halli -yhtiöön tuo sisäpiirin ydin? Katsaus liikemiesten bisneksiin antaa hämmentävän vastauksen. Vaikka he ovat olleet merkittäviä Helsinki Hallin omistajia yhtiöidensä kautta, niin useiden heidän yhtiöidensä rahavarat, kirjanpito, tilinpäätökset ja keskinäiset liiketoimet vaikuttavat suurelta sotkulta.

Suomessa MM-kotikisoilla tavoitellaan aina lajissaan rahanteon maailmanennätystulosta. Siksi lippujen hinnat 2012 ja 2013 olivat huikean kalliita verrattuna aikaisempiin kisoihin. Aikaisemmasta poiketen myös kaikki ottelut kahtena vuonna Suomessa pelattiin pelkästään Helsingissä Hartwall Areenalla, jonka omistajia ja lähipiiriä kisat hyödyttivät eniten. Vuosikausia miljoonatappioita tehnyt Helsinki Halli Oy pyrittiin pelastamaan kuiville suomalaisten jääkiekkofanien kukkaroista ja sponsoriyhtiöiden kassoista. Vuoden 2012 kisoista Hartwall Areenan 34 ottelulla tavoiteltiin pelkästään lippujen myynnin listahinnoilla lähes 60 miljoonan euron myyntiä. Halvin lippu maksoi 155 euroa, kun se Bratislavassa vuotta aikaisemmin oli ollut noin 20 euroa ja Minskin 2014 MM-kisoihin suunniteltiin tuolloin noin 10 euron halvinta lippua. Mika Sulin kertoi ennen kisoja, että tavoite oli myydä 370 000 lippua.

Sikakalliit liput saivat kiekkofanit tuohtumaan niin, että ensimmäisessä MM-ottelussa Areenan katsomossa heilutettiin lakanaa, jossa luki ”HINNAT ALAS – KALE ON VARAS”. Järjestysmiehet poistivat lakanan paloturvallisuuteen vedoten.

Jääkiekon MM-kisojen liput saattoivat kalleimmillaan maksaa loppuvaiheen otteluissa reilusti yli 500 euroa. Lipputuloista Kansainvälinen jääkiekkoliitto otti 10 prosenttia, loput jäivät Kummolan, Harkimon, de la Chapellen ja Sulinin vaikutusvallan piiriin.

Jääkiekon MM-kisat eivät ole maailmalla suuri asia. Päinvastoin. Ne ovat suuri asia vain muutamassa Euroopan maassa, erityisesti Suomessa ja Ruotsissa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa, puhumattakaan Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta, jääkiekon MM-kisoista ei mainita mitään edes urheilusivuilla. Venäjällä ja Itä-Euroopassa jääkiekon MM-kisat on korotettu suureksi kansallishengen kohotus- ja urheilujuhlaksi. Jääkiekko pyritään Itä-Euroopan maissa nostamaan lähes elämän tärkeimmäksi asiaksi, ja aivan samoin tekevät jotkut mediat Suomessa. Ymmärretäänkö Suomessa, missä piireissä Kalervo Kummolan tyyppiset jääkiekkoviihdebisnesmiehet liitelevät kansainvälisillä kentillä?

Sainio paljastaa Suomen jääkiekon bisnesverkoston ytimeksi Kummolan johtaman Suomen Jääkiekkoliitto ry:n ja sen taloudellisen liittolaisen Jääkiekkosäätiön. Jääkiekkoliitto on saanut ja saa valtionapumiljoonia liiketoimiinsa, joiden rahankäytöstä (useiden vuosien aikana tilille on tipahtanut valtionapua lähes 150 miljoonaa euroa!) liiton johto haluaa olla erityisen vaitonainen.

Jääkiekkoliitossa ja olympiakomiteassa toteutuu pelkistetysti ruotsalaisten tutkijoiden kuvaama ”apinajohtaminen”, jossa lauman hallitseva uros palkitsee ja rankaisee muiden alistuessa kohtaloonsa. Siksi Kummolan valta perustuu porkkanaan ja keppiin, joita hän alaisilleen ja kumppaneilleen jakaa.

Turpaduunarin karvat nousevat pystyyn kun luen, että alkoholin myynti jääkiekko-otteluissa on Kummolan kaverin, aikanaan Alkon hallintoneuvostossa vaikuttaneen kokoomuspoliitikko, urheilumies Ilkka Kanervan ajama hanke. Näin ne velikullat näitä asioita hoitavat keskenään.

Mikä yhdistää Venäjän presidentti Vladimir Putinia, presidentti Aljaksandr Lukašenkaa, Suomen presidentti Sauli Niinistöä, liikemies René Faselia, liikemies Kalervo Kummolaa, liikemies Harry Harkimoa, liikemies Mika Sulinia sekä Hartwall Areenan uusia omistajia, venäläistä liikemiestä Gennadi Timtšenkoa ja venäläisiä liikemiesveljeksiä Arkadi ja Boris Rotenbergia? Kysymykseen vastaa Sainio: ”Heitä yhdistää urheiluviihde. Ja aivan erityisesti heitä yhdistää jääkiekkobisnes sekä sen ympärillä liikkuva raha ja poliittinen julkisuus jääkiekon eri liigojen ja suurkisojen kautta.”

Kalervo Kummola on ohjannut tuttujen venäläisten miljoonat suomalaisen urheilubisneksen sydämeen: jääkiekkoon. Tosin Kummolalta kesti pari vuotta auttaa ohjaamaan venäläisten rahat jääkiekkobisneksessä juuri sinne minne hän ne halusi eli jokeribisneksiin.

Kun Kummolan haave eurooppalaisesta CHL-liigasta lopullisesti kaadettiin syksyllä 2009, hän ryhtyi René Faselin rinnalla yhteistyössä venäläisten kanssa kehittämään itäisten öljy- ja energiayhtiöiden varaan rakentuvaa uutta eurooppalaista jääkiekkoilua. Uuteen eurooppalaiseen jääkiekkoon kuuluvat Valko-Venäjän MM-kisat 2014, Sotšin talviolympialaiset 2014 ja Venäjän MM-kisat 2016, jolloin maa suurjuhlii kiekkoilunsa 70. juhlavuotta ja pyrkii laajentamaan KHL-liigaansa vuosi vuodelta. Kummolan uusi KHL-myönteinen asenne syntyi, kun pitkän kaupanhieronnan ja sopimusten jälkeen KHL-rahoja saatiin ohjattua hänelle rakkaisiin jokeribisneksiin. KHL-liigan suihkuseurapiireihin vaadittavia tukirahoja pitäisi asiantuntijoiden arvioiden mukaan upottaa tuleviin jokeribisneksiin noin 20–25 miljoonaa euroa vuosittain. Rahat löytyvät varmasti Jokereiden uusilta rahoittajilta, jos niin halutaan. Urheilubisneksiin sijoittamisen viisaus näkyy vasta vuosien kuluttua.

Kummolan ja Faselin suuri rooli länsieurooppalaisessa ja itäeurooppalaisessa liigassa on sekava. He yrittävät olla mukana kummassakin. Se ei muille ole vielä onnistunut. Amerikan ja Venäjän jääkiekkohegemonian välissä on myös vaikea tasapainoilla. Ovatko Kummola ja Fasel menettämässä otteensa bisneskiekosta, lempisportistaan? Onko sokeutumisen vaara olemassa monen valuutan verkostoissa?

Jääkiekkobisneksen idän ja lännen rajalinjojen jommallakummalla puolella täytyy ehkä ratkaista, kenen joukoissa Kummola ja Fasel todella seisovat – tai saavat seistä. Vai tuleeko heistä jääkiekon kylmän sodan kamppailun kaksoisagentteja, jotka ovat tervetulleita sekä itään että länteen? Kunhan vain bisneksistä päästään sopimuksiin.

Suomalaista urheilukansaa kiinnostanee se, millainen kortti tässä pelissä jää urheilujohtaja Kalervo Kummolan käteen. Saako hän Jokerin vai Mustan Pekan?

Toivottavasti kirja saa julkaisuluvan.

Kokeillaan sosiaalisen median vaikutusta lääkärikeskus Mehiläisen toimintaan. Pyydän boikotoimaan tätä yritystä kunnes suostuvat ottamaan takaisin töihin psykologi Aku Kopakkalan.

.

.

.

Taustatietoa: Eilen (2.6.2014) sosiaaliseen mediaan (Facebook, Twitter yms.) levisi tieto, että lääkärikeskus Mehiläisen psykologi ja kuntoutusjohtaja Aku Kopakkala oli saanut potkut esiinnyttyään Ylen MOT-ohjelmassa, jossa keskusteltiin masennuslääkkeistä. Kopakkalan hyvin maltillisten lausuntojen ydinviesti oli, että masennuslääkkeistä harvoin on hyötyä ja niiden tehosta pitäisi saada rehellinen tieto esiin ja niitä pitäisi tutkia rehellisin keinoin.

Psykologi Aku Kopakkala on tehnyt harvinaisen rohkean asian: hän on tuonut julkiseen keskusteluun sen voiko lääkäri, psykologi, terveydenhoidon ammattilainen puhua julkisuudessa muistakin lähtökohdista kuin Käypä hoito -suosituksiin pohjautuvasta tiedosta. Saako lääkäri puhua totta? Saako psykologi julkisesti epäillä esimerkiksi masennuslääkkeiden järkevyyttä?

Mitä mieltä olet suomalainen? Pistetäänkö Mehiläinen boikottiin?

Avaan keskustelun tästä aiheesta… NYT!

Masentavat lääkkeet maistuvat, mutta ilmaiset vitamiinit eivät kelpaa.

.

.

Kuvalähde: Wikimedia Commons

Turpaduunari joutuu taas selventämään markkinatalouden ja joukkoviestinnän outoa logiikkaa, joten YLEn TV-ohjelmat, Helsingin Sanomien journalistiikka ja talousalan oikeudenkäynnit saavat taas tuttuun tapaansa kyytiä.

Torstai on toivoa täynnä, joten valtamedia Helsingin Sanomat oli 8.5.2014 torstai-liitteensä sivun C18 alakulmaan haudannut pienen jutun otsikolla ”Aurinkoa ei tarvitsekaan pelätä”.

Journalistiikan pelisääntöjä kunnioittava Helsingin Sanomat oli jättänyt uutisesta toimittajan nimen pois, joten kyseessä on tietenkin ABSOLUUTTINEN TOTUUS, jota kelpaa lainata muutaman lauseen verran:

Laaja ruotsalaistutkimus kiistää näkemyksen, jonka mukaan liialliselta auringonvalolta pitää suojautua.

Päinvastoin – auringonvalon synnyttämän D-vitamiinin hyödyt ovat tutkijoiden mukaan merkittävämpiä kuin auringon aiheuttama ihosyöpäriski.

”Aurinkoa välttävien naisten kuolleisuus oli tutkimuksessa kaksinkertainen verrattuna niihin naisiin, jotka oleskelivat auringossa eniten”, sanoo tutkimusryhmän vetäjä Pelle Lindqvist Tukholman Karoliinisesta instituutista.

Masentavaa onkin ollut seurata kuinka pelottelutaktiikka on toiminut ja masennuslääkkeiden syönti kasvanut. Kun ennen miehet huhkivat heinäpellolla ilman paitaa, niin nyt saa Lapistakin talvella aurinkorasvaa.

Vaikka turpaduunari ei oikein virallisia kuolinsyytilastoja kunnioita, niin jotainhan sitä pitää iltaisin lukea. Jos vuodessa ihosyöpään kuolee 200 suomalaista, haimasyöpään 1000 ihmistä ja hoitovirheisiin 1700 ihmistä, niin ei se aurinko niin kovin vaaralliselta vaikuta. Stressin merkityksen huomaa siitä, että pahimpana lamavuonna 1993 kuoli peräti 3000 ihmistä enemmän kuin talouden kääntyessä nousuun vuonna 1994. Kesti lähes 20 vuotta kunnes väkiluvun nousu toi kuolleiden määrän stressivuoden 1993 tasolle.

Mikäli jotakuta teistä kiinnostaa tämä aurinkoinen ruotsalaistutkimus enemmänkin, niin koko tekijäporukka oli Pelle Lindqvist, Elisabeth Epstein, Mona Landin-Olsson, Christian Ingvar, Kari Nielsen, Magnus Stenbeck ja Håkan Olsson. Sinivalkoiset silmälasit omistaville tiedoksi, että Kari Nielsen on nainen. Lontoon murteella kirjoitetun artikkelin nimi kaikessa ytimekkyydessään on ”Avoidance of sun exposure is a risk factor for all-cause mortality: results from the MISS cohort.”

Lisäpähkäiltäväksi lukijoilleni voin muistuttaa, että Helsingin Sanomien toimittaja Pauliina Grönholm oli peittänyt sunnuntaina 2.2.2014 koko Kotimaa-osion sivun A8 jutulla jonka otsikko oli ”Ylipaino vaivaa somalialaisia”. Alaotsikkona oli pahaenteisesti: ”Lihavuudesta on tullut naisten ongelma”.

Helsingin Sanomat on ottanut virallisen toimituksellisen linjan, että lääkkeillä ei ole Suomessa mitään haittavaikutuksia, mutta Kotimaa-osaston on toki raportoitava somalialaisten ylipainosta ja syömätavoista.

Biologina ja tohtoriksi väitelleenä oma näkökulmani on joskus turhan tieteellinen, mutta harmaapartainen ystäväni Birdie tuo joskus tarinoihini lisää aasinsiltoja ja historian nippelitietoa. Tällä kertaa nyhdin vitamiinijuoman avulla hänestä lähinnä SSRI-masennuslääkkeiden, yrityskauppojen ja kartellituomioiden kinkkisiä yhteyksiä. Auringonvalo on tässä se yhteinen nimittäjä.

Jotta lääkärit ja muutkin tiedettä huonosti tuntevat lukijani pysyisivät kärryillä, aloitan pienestä sukulaisuussuhteiden kertauksesta:

• D-vitamiini on kolesteroli-johdannainen
• Melaniini on tyrosiini-johdannainen
• Melatoniini on serotoniini-johdannainen
• MSH on 13 aminohappoa sisältävä nauhaproteiini

Kansakoulun biologian tunneilta olisi hyvä myös muistaa, että tärkeää yhtälössä on nimenomaan auringon UVB-säteily, eli se valo joka on aallonpituudeltaan 290-320 nanometriä. Tämä aallonpituus ei muuten mene läpi siitä konttorin ikkunasta eikä parvekkeen lasituksesta.

YLE MOT-dokumentti ”Masentavat lääkkeet” tuli televisiosta maanantaina 26.5.2014. Siinä toimittaja Riikka Kaihovaara jahtasi SSRI-lääkkeiden eli serotoniinin takaisinoton estäjien hyötyjä ja haittoja. Lundbeck-yhtiön lääke Cipramil sitalopraami ja sen kalliimpi muoto S-enantiomeeri Cipralex essitalopraami saivat kylmää kyytiä.

Blogiani seuraavat tietävät jo, että MOT-dokumentissa edukseen esiintynyt psykologi Aku Kopakkala sai kenkää Mehiläinen-konsernista kun ohjelma tuli ulos. Näin kohdellaan totuuden puhujia.

Turpaduunarin mieleen muistui Pfizer-yhtiön entinen isokenkäinen nimeltä Peter Rost, joka sai potkut lääkeyhtiöstä kun kirjoitti kirja-arvostelun Amazon-nettikaupan sivuille elokuussa 2004.

Rostin kehujen kohteena oli entinen New England Journal of Medicine -lehden päätoimittaja Marcia Angell ja hänen kirjansa ”The Truth about the Drug Companies: How They Deceive us and What To Do about it”.

Rost ei oikein pitänyt potkuistaan ja hänestä itsestään tulikin kuuluisa syväkurkku, jonka kirjat ovat vielä rajumpia kuin Marcia Angellin. Rostin kuuluisin teos on ”The Whistleblower: Confessions of a Healthcare Hitman”. Psykologi Aku Kopakkalan edessä lienee siis pitkä kirjailijanura. Saamieni sisäpiiritietojen mukaan Kopakkalan tapaus ei ole ainutlaatuinen tuossa hunajaa mukamas keräävässä mätäpaiseiden pesäkkeessä, jota lääkärikeskukseksi kutsutaan.

Mutta nyt takaisin kemiaan. Vaikka SSRI-lääkkeet eivät oikein toimi masennuksen hoidossa, tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö serotoniini liittyisi asiaan mitenkään. SSRI-lääkkeiden käyttäjät nimittäin palavat herkästi auringossa ja tämä kertoo jo paljon!

Nyt turpaduunari vääntää oikein rautalangasta mikä tämä yleinen päättelyvirhe on tässä serotoniini-touhussa.

Koska elimistössä jylläävät monimutkaiset entsyymit ja palautemekanismit, niin lopputuloksen mekanistinen peukalointi aiheuttaa työttömyyttä alkuperäisellä valmistuslinjalla kun välituotteet jäävät pois. Serotoniinin muuntuminen melatoniiniksi vaatii ensin asetylaation ja sitten metylaation, mutta jos kaikki serotoniini kulkee monoamiini-reitin kautta, niin tuloksena on paha melatoniinin puute.

Nyt kaikki valistuneet lukijani jo huutavat kurkku suorana, että eihän melatoniini liity rusketukseen vaan se melaniini. Mutta vaikka melatoniini ei itsessään rusketa, se vaikuttaa siihen kuinka herkästi ihminen palaa auringossa. Melatoniini on tärkeä erilaisten suojautumismekanismien säätelijä ja se säätelee myös unta.

Loisteputkien valossa työskentelevät konttorirotat saavat helpommin ihosyövän kuin rantavahdit, ja D-vitamiinin puutoksen takia myös osteoporoosin. Se somalinaisten huntu on siksi selittävä tekijä miksi pimeässä Pohjolassa somalinaiset lihovat ja saavat 2-tyypin diabeteksen.

Melaniini eli se ruskettava aine taas saa osan käskyistään MSH-hormonin kautta. Tätäkin säätelee valaistus ja aivolisäke eli pituitary gland. Julkkisten suosima Barbie-ruiske on synteettistä MSH:ta, koska mainoslauseen mukaan sen käyttäjästä tulee ”tanned, thin and turned on”. Auringonvalo saa siis alakerran hormonit hyrräämään.

Yhteenvetona siis ylenpalttinen auringon pelkääminen lisää kuolleisuutta syöpiin ja verisuonitauteihin sekä lisäksi aiheuttaa luiden haurastumista ja masennusta.

Eipä olekaan ihme, että Lundbeck valmisti aikoinaan aurinkorasvaa ennen kuin siirtyi tuottoisampaan masennus-bisnekseen. Nykypäivänä tunnettu Coppertone aurinkorasva-tuotemerkki on Merck-lääkeyhtiön hallussa ja käynnissä on 14 miljardin dollarin arvoinen kauppa myydä se Bayer-lääkeyhtiölle.

Yhdysvalloissa vuonna 1999 alkanut suuri vitamiini-kartellin oikeudenkäynti on johtanut vuosien saatossa huimiin satojen miljoonien korvauksiin. Kymmenen vuoden ajan lääkeyhtiöt olivat monopolimaisesti jakaneet markkinat ja nostaneet hintoja. Lääkeyhtiö Hoffmann-LaRoche oli tässä pelissä suurin konna, Merck oli toki mukana. Oikeusministeri Janet Reno pääsi Clintonin kaudella otsikoihin bisnes-huijareita jahdatessaan. Joel I. Klein ja Gary R. Spratling olivat muut viranomaisten sankarit.

Synergiaedut ovat siis käteviä. Lääketeollisuus valmistaa aurinkorasvoja ja lääkkeitä joilla ihmisille saadaan kaikenlaisia puutostiloja ja sitten myydään lisää pillereitä ja vitamiineja, että olo edes vähän helpottuisi. Seteli kaipaa setelin luo.

Lopetuksena sitaatti menneiltä Suomen itsenäisyyden ajoilta. Näin luki setelin kulmassa siinä Väinö Linnan näköisessä rahassa:

Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.

Olipa kerran (ja on vieläkin) Taneli Leskinen, snadi puolalaispoika, joka ensimmäisenä avasi silmänsä maailmaa ihmettelemään Krakovassa vuonna 1955. Samana vuonna ilmestyi enteellisesti saman maan tieteiskirjailija Stanislaw Lemin teos Szpital Przemienienia (Muodonmuutoksen sairaala).

Kirjassaan Lem kertoo nuoren lääkärin, Stefan Trzynieckin, tarinan. Valmistuttuaan lääkäriksi kirjan päähenkilö sai työpaikan mielisairaalassa. Kirjassa eletään rauhattomia aikoja, sillä natsi-Saksa on juuri miehittänyt Puolan toisen maailmansodan aikoihin.

Melkoisen rauhattomia aikoja on ollut myös Taneli Leskisen elämässä, varsinkin nyt viime aikoina. Mutta ei kiirehditä vielä nykyaikaan, vaan annetaan Tanelin tulla tutuksi. Olen ihan varma siitä, että ihastutte tähän rohkeaan mieheen.

Minä kutsun häntä puleeratuksi suomalaiseksi (”polished Finn”), sillä tässä Tanelissa yhdistyy puolalainen eleganssi, charmi ja nerous, jäyhään, periksi antamattomaan ja sisukkaaseen suomalaisuuteen. Hänen oikea nimensä on niin täynnä konsonantteja, että olen valinnut hänelle suomalaisen nimivastineen.

Ahkerasta koululaisesta kuoriutui ylioppilas ja vuoden 1974 syksyllä Tanelin löysi Krakovan yliopistosta molekyylibiologian ensimmäisillä oppitunneilla. Aihe tempaisi Tanelin mukaansa ja jo vuonna 1978 hän valmistui maisteriksi ja aloitti solubiologian jatko-opinnot Varsovassa. Ahkeruus palkittiin ja vuonna 1983 hän väitteli tohtoriksi.

Hän tuli Suomeen vuonna 1983 heti väitöstyön valmistuttua. Tutkimukset Suomessa kustansi Opetusministeriö. Elettiin Riitta Uosukaisen aikaa. Taneli ihmetteli Uosukaisen touhuja, rakastui Suomeen, sisuun ja saunaan. Ennen kaikkea hän tapasi tulevan fyysikkovaimonsa vuonna 1985. Lopullisesti hän muutti Suomeen avioiduttuaan 1986. Hänellä on edelleen sama vaimo ja heillä on kaksi ihanaa lasta.

Se on kuulkas kova poika väittelemään tämä Taneli! Vuonna 1990 hän väitteli uudelleen tohtoriksi. Nyt Helsingin yliopistossa. Hän toimi tutkijana Georgetownin yliopistossa Washingtonissa.

Vuonna 1992 Tanelin akateeminen ura lähti hurjaan nousuun. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston biokemian dosentiksi ja hän aloitti tutkijana Säteilyturvakeskuksessa (STUK). Vuonna 1997 hän lähti apulaisprofessoriksi arvostettuun Harvardin yliopistoon. Parin vuoden kuluttua hän palasi Suomeen ja aloitti kännykkäsäteilyn tutkimisen.

Vuosituhannen vaihtuessa apulaisprofessori Taneli Leskinen nimitettiin STUKin tutkimusprofessoriksi. Hän osoitti tarkoilla tutkimuksillaan vuonna 2002, että kännykkäsäteilyllä on vaikutuksia ihmissoluihin. Vuonna 2007 hän aloitti vierailevana professorina kiinalaisessa Zhejiangin yliopistossa.

Vuonna 2008 Taneli julkaisi artikkelin, joka osoitti kännykkäsäteilyn mahdollisesti vaikuttavan elävän ihmisen ihoon. Eli kännykkäsäteilyllä on muitakin vaikutuksia kuin lämpösäteily. Syntyi rohkeita ideoita siitä miten tämä kännykkäsäteily voitaisiin todentaa ihmissoluissa. Vuonna 2009 hän oli Yhdysvaltain senaatin kuultavana kännykkäsäteilyn vaikutuksista. Siellä otettiin Taneli vakavasti. Vuonna 2011 hänet kutsuttiin WHO:n asiantuntijaryhmään, joka arvioi, aiheuttaako kännykkäsäteily syöpää.

Mitä Tanelille kuuluu juuri nyt? Ei kovinkaan hyvää. Hän on työtön. Hän sai potkut STUKista vuoden 2013 lopulla. Kyse ei ollut rahasta. Kyse oli siitä, että tämä lahjakas tutkija, joutui aivan käsittämättömän ajojahdin uhriksi.

Yhtenä rumana päivänä hän sai huomata, että hänellä ei ole enää laboratoriota, ei virkaa, ei palkallista työtä. STUK syyllistyi sensuuriin, kun hänen johtamansa kännykkäsäteilyn biologisia vaikutuksia selvittänyt tutkimusryhmänsä lakkautettiin. Kuitenkin hän on maailman kuuluisimpia kännykkäsäteilyn tutkijoita. Käsittämätöntä resurssien tuhlaamista pitää tällainen mies poissa työn, tutkimuksen ja innovaatioiden parista.

Jo nyt saamme kiittää Tanelia siitä, että viranomaiset ovat taipumassa suurempaan varovaisuuteen kännykän käytössä. Erityisesti nuorten ja lasten kännykänkäyttöön Tanelin toiminta on vaikuttanut. Nuoria pyydetään puhumaan lyhyitä puheluita ja mieluummin käyttämään tekstiviestittelyä, ettei keho joutuisi alttiiksi kännykän säteilylle.

Luuletteko, että 59-vuotias tutkija saa helposti uuttaa työtä? Ei todellakaan. Suomessa harjoitetaan ikärasismia. Tilanne on hyvin masentava. Meidän ”polished Finn” vaipuu yhä synkempiin ajatuksiin. Tässäkö se oli minun antini tutkimustyölle? Annetaanko minulle uusi mahdollisuus? Miksi Suomessa ei puhuta STUKin soveltamasta sensuurista?

Kun Taneli siis ei suostunut sensuroimaan suomalaisille jaettavaa tietoa, STUK kiitti häntä antamalla potkut. Suomi on vapaa maa? Heti kun ilmaantui mahdollisuus sulkea Tanelin laboratorio ja päästä eroon hänestä, STUK käytti tätä keinoa! Ja asia mitä Taneli on yrittänyt edistää on riippumaton tiede, missä kerrotaan totuus, koko totuus. Taneli on halunnut käydä keskustelua kännyköiden turvallisuusriskeistä. Hänen työnantajansa haluaa tällaisen keskustelun vaientaa. Ei voi olla vain sellaista totuutta, joka kiinnostaa tutkimuksen rahoittajaa.

Taneli olisi halunnut keskustella siitä miten STUK vie harhaan ministereitä ja eduskuntaa. Samalla kun STUK informoi Kataista, Haglundia, Rinnettä, Tuomiojaa jne, että tieteellistä edistystä seurataan herkeämättä, laitoksen ainoa tiedeasiantuntija sai potkut! Käsittämätöntä toimintaa.

Vuodesta 2009 lähtien hän on ylläpitänyt kuuluisaa tiedeblogiaan missä hän seikkailee kovan kiven ja kovan kohtalon välissä (http://betweenrockandhardplace.wordpress.com/). Hän ei pelkää ottaa käsittelyyn arkojakin aiheita liittyen omaan erikoisosaamiseensa. Tanelin blogikirjoitukset ovat nautinnollista luettavaa ja kertovat ikävällä tavalla nykysuomen meiningistä. Toisinajattelijoita ei hyväksytä. Tämänhän sai tuntea nahoissaan myös psykologi Andrzej Kopiczynski Mehiläinen konsernista.

Suosittelen kaikille englantia osaaville tutustumista tämän Taneli Leskisen viisaisiin ajatuksiin esimerkiksi hänen bloginsa kautta. Tässä blogissa ei hyssytellä, vaan sanotaan asiat suoraan.

Tutkijoiden ja viranomaisten kanssa Taneli on aina tullut hyvin toimeen. Se ei ole minulle mikään yllätys. Tämän tiedon toteamiseen riittää hyvinkin lyhyt jutteluhetki. Hän vain sai ottaa uhrin paikan tässä käsittämättömässä sadussa missä ruma ankanpoikanen saa turhan pitkään odottaa uljasta lentoaan. Taneli odottaa edelleen mahdollisuutta tehdä tiedettä Suomessa. Turhaanko? Mitä neuvoisit?

Kun Kopiczynski sai potkut Mehiläisestä media nosti hänet esiin. Kun Taneli sai potkut, kukaan ei reagoi! Eikö ole aika kummallista? Molemmilla on erittäin pitkä ja ansiokas ura takanaan ja monta hedelmällistä vuotta edessään. Toisesta puhutaan, toisesta vaietaan.

Lupaan seurata Tanelin urakehitystä jatkossa ja raportoin heti jos hän on löytänyt palkkatyötä, sillä näillä meriiteillä ja koulutustaustoilla luulisi töitä löytyvän:

Taneli Leskisen Curriculum Vitae:

Education: DSc Molecular Biology, Jagiellonian University, Krakow, Poland (1983); PhD Biochemistry/Cell Biology, University of Helsinki, Finland (1990); Docent of Biochemistry, University of Helsinki, Finland (1992); Current: Adjunct Professor (Docent), University of Helsinki, Finland (1992-present); Past: Research Professor at Radiation and Nuclear Safety Authority, Helsinki, Finland (2000-2013); Visiting Professor at Harvard Medical School, Boston, MA, USA (1997-99), Zheijang University School of Medicine, Hangzhou, China (2006-09), Swinburne University of Technology, Hawthorn/Melbourne, Victoria, Australia (2012-13)

Editorial experience: Chief Editor of ‘Radiation and Health’ specialty for Frontiers in Public Health (2014- ); Associate Editor Bioelectromagnetics (2006-10); Guest Editor Proteomics (2006); Book Editor Springer (2012-13)

Accomplished and acknowledged expert ready for consulting: expert in research on biological/health effects of mobile phone radiation; 2003 WHO expert in revision of research agenda; 2007 expert presenting for the US National Academies; 2009 testified in US Senate hearing; 2011 IARC expert in classification of cell phone radiation carcinogenicity; Chaired WHO/Cost281/STUK workshops on stress response (Apr’2004) and on proteomics & transcriptomics (Oct’2005); Chaired TPC BioEM 2009, Davos, Switzerland & 2010 BEMS Seoul, S. Korea; Steering Committee of the Swiss National Science Foundation program on cell phones; Chaired Task Group on HTST in EMF research (EU COST BM0704 Action).

My research group studied regulation of cellular stress response and used high-throughput screening methods of transcriptomics and proteomics to identify genes and proteins affected by mobile phone radiation. Thereafter, cellular processes regulated by the identified genes/proteins were examined using classical cell biology methods to determine whether the observed changes in gene/protein expression/activity may have any impact on cell or tissue physiology.

Tuore apulaisprofessori Leskisen kirjoitus:

Taneli Leskinen. Radiation proteomics: a brief overview. Proteomics 14(4-5): 481 (2014)

Acute biological effects caused by the exposure to high doses of radiation, either ionizing or nonionizing, are relatively well-known but the delayed effects, occurring decades after exposure, are difficult to predict. The knowledge of the acute and delayed effects of the low doses of ionizing radiation (e.g. bystander effect) or nonionizing radiation (e.g. radiation emitted by wireless communication devices) is not yet reliably established. Often the acute effects of low doses are small and difficult to discover and replicate in scientific studies. Chronic effects of prolonged exposures to low-dose radiation for decades are virtually unknown and often not possible to predict on the basis of the knowledge gained from acute exposures to high doses of radiation. Physiological significance of the biological effects induced by low doses of radiation is not known. The same lack of predictability of outcomes applies to the delayed effects of high-dose radiation exposures. Proteomics, supplemented with other ”omics” techniques, might be the best way forward to find out the target molecules of radiation, the biomarkers of radiation exposure and the physiological and health significance of the acute and delayed biological effects caused by the exposures to high- and low-dose radiation. However, the currently available database of radiation effects on proteomes is far too small to be useful in formulation of new hypotheses concerning health consequences of radiation exposures.

Twittersivullani tuli vastaan uutinen, joka oli siinä määrin järkyttävä, että pyysin välittömästi GlaxoSmithKline -lääkeyhtiöltä tietoja: Voiko uutinen pitää paikkaansa, vastatkaa joko EI tai KYLLÄ.

.

.

En ole saanut mitään vastausta GlaxoSmithKline -lääkeyhtiöltä (Huomio! Lue uusin tieto blogitekstin lopussa!). Onko tämä tulkittavissa niin, että on täysin yhdentekevää mitä GlaxoSmithKline -lääkeyhtiön edeltäjä on tehnyt orpokodin lapsille Irlannissa 1930-luvulla? Onko nykyään käytössä vastaavia rokotuskokeita?

Lukekaa Daily Mail -lehden uutinen (nettilehdessä julkaistu 6.6.2014) ja ihmetelkää kanssani maailman menoa:

Scientists secretly vaccinated more than 2,000 children in religious-run homes in suspected illegal drug trials, it emerged today.
Old medical records show that 2,051 children and babies in Irish care homes were given a one-shot diphtheria vaccine for international drugs giant Burroughs Wellcome between 1930 and 1936.
There is no evidence that consent was ever sought, nor any records of how many may have died or suffered debilitating side-effects as a result.
The scandal was revealed as Irish premier, Enda Kenny, ordered ministers to see whether there are more mass baby graves after the discovery that 800 infants may be buried in a septic tank outside a former mother and baby home in Tuam, Co. Galway.

The Taioseach intervened from the United States yesterday to say that he had ordered his officials to ’see what the scale is, what’s involved here, and whether this is isolated or if there are others around the country that need to be looked at.’
Michael Dwyer, of Cork University’s School of History, found the child vaccination data by trawling through tens of thousands of medical journal articles and archive files.
He discovered that the trials were carried out before the vaccine was made available for commercial use in the UK.
Homes where children were secretly tested included Bessborough, in Co. Cork and Sean Ross Abbey in Roscrea, Co. Tipperary, both of which are at the centre of the mass baby graves scandal.

Other institutions where children may also have been vaccinated include Cork orphanages St Joseph’s Industrial School for Boys, run by the Presentation Brothers, and St Finbarr’s Industrial School for Girls, run by the Sisters of the Good Shepherd.
In Dublin, it is believed that children for the trials came from St Vincent’s Industrial School, Goldenbridge, St Joseph’s School for Deaf Boys, Cabra, and St Saviours’s Dominican Orphanage.
But Mr Dwyer said: ’What I have found is just the tip of a very large and submerged iceberg.
’The fact that no record of these trials can be found in the files relating to the Department of Local Government and Public Health, the Municipal Health Reports relating to Cork and Dublin, or the Wellcome Archives in London, suggests that vaccine trials would not have been acceptable to government, municipal authorities, or the general public.
’However, the fact that reports of these trials were published in the most prestigious medical journals suggests that this type of human experimentation was largely accepted by medical practitioners and facilitated by authorities in charge of children’s residential institutions.’

A spokesman for GSK – formerly Wellcome – said: ’The activities that have been described to us date back over 70 years and, if true, are clearly very distressing.
’We would need further details to investigate what actually took place, but the practices outlined certainly don’t reflect how modern clinical trials are carried out. We conduct our trials to the same high scientific and ethical standards, no matter where in the world they are run.’
A spokeswoman for the Sisters of Sacred Hearts of Jesus and Mary, the order that ran Bessborough and Sean Ross Abbey, said that like GSK, they would also welcome an independent inquiry.
Fianna Fáil leader Micheál Martin called on the Irish government to add vaccine trials into the investigative remit of any inquiry into the mother and baby homes.
He said: ’We need to start with an independent investigation into the mother and baby homes which would be followed by a wider separate investigation into the vaccine testing.’
Historian Catherine Corless, whose discovery of the suspected mass baby grave at Tuam was revealed by the Mail earlier this week, said her study of death records for the St Mary’s home run by Catholic Bon Secours nuns from 1925-1961 pointed to the existence of the mass grave.

The Irish PM interrupted a trade visit to San Francisco to order an inquiry in the Tuam home and others, saying that Dublin must decide what is the ’best thing to do in the interest of dealing with yet another element of our country’s past.’
St Mary’s was one of several such ’mother and baby’ homes for ’fallen women’ who had become pregnant outside marriage in early 20th century Ireland.
Another such institution was the Sean Ross Abbey in Tipperary, was where Philomena Lee gave up her son for adoption in the 1950s. Her story was made into the Oscar-nominated film ’Philomena’ last year.
The ’mother and baby’ homes accommodated women who were ostracised from their own families and had nowhere else to turn.
Under conservative Catholic teaching of the time, children born outside of marriage were not baptised and were therefore denied a Catholic burial on consecrated ground.

Read more: http://www.dailymail.co.uk/news/article-2650475/More-mass-baby-graves-Ireland-Prime-Minister-Enda-Kenny-orders-investigation-memorial-800-dead-babies-planned.html

Miten julmaa! Otan selvää tästä asiasta ja välitän teille heti vastauksen (mikäli se tulee) GlaxoSmithKline -lääkeyhtiöltä.

Matti Tolonen tiesi kertoa, että Helsingin Sanomat kirjoitti Irlannin orpokotien tutkimuksista, mutta varoi mainitsemasta rokotuksia ja GSK:ta nimeltä. http://www.hs.fi/ulkomaat/Irlanti+aloittaa+orpokotien+tutkimukset/a1402374024823 Kiitos tuosta tiedosta! Kello tikittää, vastausta selvityskysymykseeni ei kuulu. Hopi hopi GSK!

Sain vastauksen GlaxoSmithKline -lääkeyhtiöltä aamulla 13.6.2014. Tutustun lääkeyhtiön lähettämiin linkkeihin koskien GSK:n kliinisiä kokeita. Jos on jotain uutta raportoitavaa, niin kuulette sen ensimmäisinä tässä blogissani. Pysykää linjoilla!

Tässä viestin sisältö:

Hei Christer,

Kiitos viestistäsi.

Tällä hetkellä meillä ei ole asiasta muuta tietoa, kuin mitä GSK:n edustaja on jo Mail Onlinelle kertonut:

”Jos nämä ajassa 70 vuotta takaperin juontuvat tapahtumat, joista nyt olemme saaneet tietoa, ovat totta, ne ovat luonnollisesti hyvin järkyttäviä.

Tarvitsemme lisätietoa, jotta voimme tutkia mitä todella on tapahtunut. Selvää on, että ne käytännöt, joita lehtijutussa kuvataan eivät missään tapauksessa vastaa sitä, miten nykyajan kliinisiä tutkimuksia tehdään.

Meillä on samat korkeat eettiset tutkimusperiaatteet riippumatta siitä, missä päin maailmaa tutkimuksia tehdään.”

Ohessa muutamia linkkejä, jotka liityyvät GSK:n tutkimustoimintaan. Toivon mukaan ne auttavat valaisemaan periaatteitamme ja niitä edistysaskeleita, joita GSK on ottanut ollakseen toiminnassaan entistä läpinäkyvämpi.

Kliiniset tutkimuksemme: Trials in people

Tutkimustiedon jakaminen: Sharing our Research

Ystävällisin terveisin,

Anna Dammert