Aivopesutoiminnan valtalehti Helsingin Sanomat on Alzheimer-kusetuksessa mukana. Lääketeollisuutta ja hiilihydraattimafiaa kuuluu Suomessa suojella kuin liito-oravia.
.
.
.
Maassa jossa Olli-Pekka Kallasvuo luennoi johtamisesta, pidetään sellaisia ihmisiä salaliittoteoreetikkoina, jotka uskaltavat vihjata, että lääketehtaat yrittävät lisätä liikevaihtoaan. Nokia, Finnair, Kesko, Itella ja monet muut yrityksethän ovat Suomessa todistaneet, että yritystoiminnan ydintehtävä on antaa potkuja ja kiertää veroja.
Niinpä ei ollut yllätys, että Helsingin Sanomissa jatketaan aivopesua vakavan terveysaiheen johdosta. Birdie (se harmaapartainen ystäväni) oli vähällä tukehtua aamuiseen Bulletproof kahviinsa päätyessään tiistaina 11.3.2014 Hesarin Kotimaa-osaston sivulle A13. Toimittaja Päivi Repo oli kirjoittanut Kotimaa-sivuille jenkkitutkimuksesta. Alzheimerin tautia ennustettiin verianalyysin avulla.
Suurimman järkytyksen aiheutti seuraava hämäävän kiero lause:
Tutkijat löysivät kaikkiaan kymmenen eri rasvaa, joita alkaa ilmaantua vereen, kun aivoissa on alkanut syntyä muistisairauteen johtavia muutoksia.
Ei ihme, että Birdiellä oli voikahvi mennä väärään kurkkuun, kun tällaista potaskaa tekstin muodossa joutui nielemään. Ei olisi pekkapuskakaan moiseen ihmetulkintaan pystynyt ja juhanieskola ei olisi tällaisella bullshitillä meitä rokottanut. No niin, hypervinttilaatikkokohtaus meni ohi ja turpaduunari jatkaa:
Kaikki jenkkitutkimuksesta kiinnostuneet tiesivät jo 9.3.2014 mistä tässä asiassa oli kyse, olihan se tutkimus silloin ilmestynyt Nature Medicine -lehdessä. Hesarin uutisointi meni täysin metsään kuin Ponsse-harvesteri.
Lukijoiden kannattaa muistaa, että tämä samainen Päivi Repo oli Kotimaa-osaston sivulla A15 perjantaina 21.3.2014 referoinut yliopistoprofessoria seuraavasti:
Diabeteksesta on tulossa niin yleinen, että se voi joskus kuulua ihmisen normaaleihin ominaisuuksiin. Näin arvioi Lundin yliopiston professori Leif Groop, …
Sama Groop, joka Markku Laakso kavereineen onnistui vuonna 2007 kuoppaamaan järjen hivenistään loputkin kuolemattomaan lausahdukseensa Duodecim-lehdessä vuonna 2007:
Glukoosipitoisuus on kuitenkin jatkuva muuttuja, joten diabetesdiagnoosi on aina hallinnollinen päätös, jolla ei ole välttämättä patofysiologisia perusteluja.
Helsingin Sanomat jatkoi innokkaana Alzheimer-linjalla ja lauantaina 22.3.2014 löytyi Lauantai-osion sivulta 4 seuraava lause:
Vuoden 2012 Työ ja terveys -tutkimuksen mukaan 17 prosenttia työikäisistä – eli noin 400 000 suomalaista – koki pitkäaikaisia tai toistuvia muistin tai keskittymisen ongelmia.
Artikkelissa tietenkin todettiin myös perisuomalaiseen tapaan, että korkea kolesteroli altistaa muistisairauksille. Voi yhdentoista kerran sentään, tätä potaskan määrää on turpaduunarin vaikea käsittää. Jos kolesterolilla tässä on jokin rooli, niin kyllä se on löydettävissä kolesterolin vähentymisenä aivokudoksessa. Annetaan diplomi-insinööri Leino Utriainen -nimiselle statiinitaustojen selvittäjälle vuoro:
Omat kokemukseni statiinista ja sen haittavaikutuksista olivat täysin päinvastaisia kuin mainosten maailma antoi ymmärtää. Kohtuullisen toipumisen jälkeen totesin statiinin käytön lopettamisen aiheuttaneen ihmeellisiä asioita. Ulkomuistini, erityisesti nimimuisti, on parantunut todella paljon. Olen kirjoitellut jo kolme kirjaa monilta osin ulkomuistista. Lähde: Statiinin uhrit, Atar, 2013
Kolesterolia alentava lääkitys sai Leinon haiman huutamaan hoosiannaa ja muistin pätkimään. Muisti palasi vähitellen ennalleen kun statiineista luovuttiin. Leino jatkaa valistustyötä:
FDA varoitti vuonna 2012 statiinin haittavaikutuksista ihmisten kognitiivisiin toimintoihin. Lääkkeen todettiin aiheuttavan muun muassa muistin menetystä ja sekavuutta.
Ja lisää tulee:
Ennen statiinilääkityksen määräämistä pitää tiedostaa, että statiini aiheuttaa myös harmaakaihia. Silmäterän kalvot tarvitsevat korkean kolesterolipitoisuuden, jotta eivät sameutuisi. Kun statiini alentaa kolesterolitasoa, silmäterän kalvon läpinäkyvyys alkaa heiketä ja harmaakaihi kehittyä. Matalan kolesterolitason vaikutus harmaakaihin normaalia nopeampaan syntymiseen on todettu sekä eläinkokeissa että ihmistutkimuksissa.
Statiinia käyttävillä diabeetikoilla on tuplariski saada harmaakaihi: diabetes ja statiini.
Varoitustaan varten FDA kävi läpi AERS-haittavaikutusrekisterinsä tiedot arvioidakseen statiinin vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin. Muistihäiriöiden alkamisaika vaihteli huomattavasti. Ne saattoivat alkaa jo yhden päivän päästä statiinihoidon aloittamisesta tai vasta vuosien kuluttua. Tapaukset eivät näyttäneet olevan yhteydessä dementiaan. Tohtori Paul Thompson kiinnostui statiinin vaikutuksista aivoihin, koska hän huomasi, että monilla potilailla ilmeni muistiongelmia. Hän aloitti tutkimuksen aiheesta ja sai rahoituksen Yhdysvaltojen kansalliselta terveysinstituutilta (NIH). Tutkimus tehdään mittaamalla aivojen magneettista resonanssia sekä ilman statiinia että statiinin käytön aikana. Näin voidaan mitata aivojen metabolista aktiivisuutta tosiajassa. Tutkimus ei ole vielä valmis, mutta alustavien tietojen mukaan statiinin käyttö heikentää aivojen muistitoimintaa ja aivojen pinta-alasta tarvitaan isompi osa muistamiseen. Statiini aiheuttaa aivoihin ”aivosumua”. Thompson on todennut: Lihaskipujen lisäksi kolesterolilääkitys vaikuttaa aivotoimintaan – Aivojen magneettikuvaus paljasti merkittävän eron aivotoiminnassa ennen statiinien käyttöä ja käytön aikana.
Arizonan yliopistossa tutkitaan mahdollisia syitä statiinin aiheuttamiin muistinmenetyksiin eli miten statiini saa aikaan sekavuutta ja muistinmenetyksiä. Tutkijoiden käsitys on, että lääke aiheuttaa epätavallista turvotusta aivoissa. He kutsuvat sitä helminauhailmiöksi, mutta eivät tiedä ilmiön varsinaista mekanismia. Tanskalaistutkimus kertoo statiinin aiheuttamista hermostosairauksista. Sen mukaan statiinia korkeintaan kaksi vuotta käyttäneillä oli 14-kertainen riski saada ääreishermostosairaus verrattuna niihin, jotka eivät käytä statiinia. Kun statiinin käyttö oli jatkunut yli kaksi vuotta, riski nousi 26-kertaiseksi. Lähde: Statiinin uhrit, Atar, 2013
Tutkivan turpaduunarin tieteelliselle pohdinnalle on nyt käyttöä. Yhdessä Birdien kanssa alammekin odottaa Tutkivan Journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkintoa, vaikka hangista ei ole enää tietoakaan.
Koska emme kumpikaan aivan sanantarkasti muistaneet mitä alkuperäisessä artikkelissa (Mark Mapstone et al. Plasma phospholipids identify antecedent memory impairment in older adults.) sanottiin, niin lähdimme liikkeelle takaisinmallinnus-tekniikalla, eli Lontoon murteella Reverse Engineering. Se on muuten kaikkein helpoin tapa selvittää onko esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittaja lukenut itse artikkelin vai tyytynyt lehdistötiedotteen apinointiin.
Aluksi pohdimme mitä artikkelista jäi pääasiallisesti mieleen ja mitä tekniset löydökset kaupunkilaisjärjellä tulkiten luultavasti olivat. Sitten poimimme täikamman avulla kaikki seikat, jotka paperissa ilmoitettiin. Lopuksi takaisinmallinsimme tulokset ravitsemussuosituksista. Rasvakammoisia suomalaistutkijoita kiinnostanee tietää jo nyt suosittelemmeko rasvaista ruokavaliota Alzheimerin hoitoon Mapstone et al. paperin perusteella. Vastaus on: kyllä. Rasvaista tekstiä on jaossa.
Muistutamme ensinnäkin, että tutkimuksen mukaan legendaarinen apolipoproteiini E (APOE4) -alleli ei vaikuttanut tuloksiin mitenkään. Alzheimer ei siis näyttäisi olevan mikään geneettinen sairaus, vaan pikemminkin stressin, väärien lääkkeiden ja huonojen ruokavalintojen avulla hankittu puutostila aivoissa. Tämä on tärkeä pointti muistisairauksien ennaltaehkäisysssä.
Toisekseen muistutamme, että Georgetownin yliopiston miehet olivat löytäneet rasvatutkimuksessaan myös alentuneita aminohappojen määriä. Tämä viittaa ruoansulatuksen tärkeään rooliin.
Kolmanneksi tulee esille Helsingin Sanomien uutisankan päävirhe. Tutkimuksessa oli löydetty kymmenen rasvaa joiden ALENTUNUT määrä kertoo Alzheimer-riskistä. Ei siis niin kuin Päivi Repo kirjoittaa, että aivoista liukenee jotain ylimääräistä rasvaa vereen. Niinkin voi tietenkin tapahtua, mutta ei tässä Mapstonen tutkimuksessa.
Virhe on ymmärrettävä, mutta anteeksiantamaton. Ainahan meitä suomalaisia on valistettu, että rasva sairastuttaa meidät, ja nytkin Repo menee tähän rasvadogmiin mukaan. Todennäköisesti sen takia koska ei ole alkuperäistä paperia lukenut.
Jatketaan pian Mapstonen tutkimuksen ruotimista täikammalla, mutta otetaan tähän väliin hiuksia nostattava faktatieto. Alzheimerin oireyhtymästä on tapana puhua myös nimellä tyypin-3-diabetes. Mikäli valtamediaa seuraavalle lukijalle termi ei tunnu tutulta, muistutetaan, että Tekniikka ja Talous -lehti on uutisoinut moisesta asiasta. Termi tyypin-3-diabetes lanseerattiin Yhdysvalloissa vuonna 2005. Alzheimer ja ruokapöytä ovat aivan toistensa vieressä.
Työterveyslaitoksen tutkimus Työ ja Terveys 2012 todellakin kertoi, että 17% 20-68 -vuotiaista työikäisistä suomalaisista kokee muistamisongelmia ja muistaakseni naiset nuorempina kuin miehet. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan työikäisiksi lasketaan kaikki 15-74 -vuotiaat, joten oikeasti muistiongelmaisia on vähintään 690 000 suomalaista, mukaan lukien Helsingin Sanomien toimittajat.
Täikampa esillä ryhdymme nyt raapimaan esille täsmälliset rasvalöydökset Mapstonen paperista. Tutkimuksessa mitattiin noin 150 erilaista rasvaa, mutta ei sentään ihan kaikkia tarvitse noteerata. Kyllähän elimistön toiminnassa sentään kemian lait ovat voimassa. Eli nyt mietitään mistä on puutetta kun yläkerrassa pätkii.
Minun mielestäni kaksi fosfatidyylikoliinia olivat yhtä todennäköisiä ja ne olivat tietenkin metabolomiikan alkeet tuntien:
- phosphatidylcholine diacyl C38:6 (PC aa C38:6)
- phosphatidylcholine diacyl C40:6 (PC aa C40:6)
Fosfatidyylikoliini on yleisin fosfolipidi lipoproteiini LDL-partikkelin pinnalla. Erona triglyseridiin glyserolissa on kiinni vain kaksi rasvahappoketjua ja kolmantena on paikalla fosfaatti ja koliini peräkkäin. Ja tämä Posse on siis todella, todella, todella yleinen.
Birdie hieman ärsyyntyi yksityiskohtaisesta vastauksestani, joten hän takaisinmallinsi oman vastaukseni tarjoten luennon vesiapinahypoteesista antropologiassa (KVG!), erilaisten rasvahappojen jakaumista fosfatidyylikoliinin sn-1 ja sn-2 paikoissa, sekä tietenkin kehuja siitä, että osasin arvostaa EPA- ja DHA-rasvahappojen merkitystä aivoille. Tipuin tietenkin kärryiltä tässä vaiheessa, mutta ei siinä mitään, nyt siitä on sentään muistiinpano olemassa ihan tässä blogissani. Voin palata sitä ihmettelemään sitten kun metabolomiikka, terveystoimittajien retoriikka jne. tympäisevät.
PC aa C38:6 saadaan aikaiseksi esimerkiksi niin, että sn-1 paikalla on ihana oleiinihappo C18:1 ja sn-2 paikalla vielä ihanampi eikosapentaeenihappo (EPA) C20:5. Vastaavasti PC aa C40:6 voisi muodostua steariinihaposta C18:0 ja dokosaheksaeenihaposta (DHA) C22:6. Lohta, kananmunaa ja täysrasvaisia maitotuotteita kannattaa siis nauttia riittävästi.
Birdien mielestä ravinto-antropologian Cunnane-Crawford teoria (KVG!) merenelävien vaikutuksesta aivoille selittää miksi Itä-Suomen yliopiston (Kuopio) höpinöiltä ei voikaan vaatia samaa tasoa kuin rannikkokaupunkien viisailta Bostonissa, New Yorkissa, Helsingissä, Turussa ja Oulussa.
Birdien kanssa päädyimme siis tukemaan niitä kahta fosfatidyylikoliinia ja tunnustamaan niiden terveysarvot. Näitä ennen lesitiineiksi nimettyjä rasvoja saa siis luvan vetää jos haluaa pitää Alzheimerin loitolla. Näin arvelemme.
Birdie innostui silminnähden karnitiinien maailmasta. Karnitiini laskettiin joskus ennen muinoin vitamiiniksi aivan kuten koliini ja inositoli, mutta luokittelut ovat aina vaikeita, ristiriitoja herättäviä ja muutoksille alttiita.
Lopulta puuduttavan tylsän (sorry Birdie!) historialuennon jälkeen Birdie sanoi, että koska karnitiinit liittyvät lähinnä palmitiinihapon aineenvaihduntaan, jokin C16-asyylikarnitiini oli aika todennäköinen. Toisaalta C3-propionyylikarnitiinia pidetään B12-vitamiinin puutoksen indikaattorina.
Kevennyksenä muutama sitaatti turpaduunarin rasvakirjasta (PaRas ruokavalio – luonnolliset rasvat kunniaan!, Atar, 2011)
Jos luonto on halunnut varmistaa joidenkin rasvahappojen saatavuuden, niin tuntuu luonnolliselta, että niitä myös enemmän nautitaan ja käytetään hyödyksi. Tässä yleisimmät rasvat: Öljyhappo, linolihappo, palmitiinihappo, alfalinoleenihappo ja steariinihappo.
Varoitus tyydyttyneistä rasvoista on turha, sillä uusimman tutkimustiedon mukaan tyydyttyneet rasvahapot eivät todellakaan kohota veren kolesterolia eivätkä myöskään aiheuta sydän- ja verisuonitauteja.
Arvaustemme yhteenvetona voimme siis sanoa, että eläinrasvojen puute on pätkivän muistin pahin aiheuttaja. Tämä aiheuttaa sokerin hyödyntämiseen liittyviä insuliini-ongelmia, jotka lopulta heijastuvat rikin rooliin elimistössä. Aiheesta on jaettu Nobel-palkintoja, joten ei tämä arvovaltainen päättelyketju niin monimutkainen lopulta ole. Eli nyt kananmunia syömään!
Tutkija Mark Mapstonen tutkimus ei aiheuta pettymystä ja arvauksemme menevät kutakuinkin oikein. Kun voilla hyväkuntoisina pidetyillä silmillämme siristelemme tutkimuksen taulukoita ja listauksia, niin löytyyhän sieltä kymmenen rasvan joukosta PC aa C38:6, PC aa C40:6, AC C3 sekä AC C16:1-OH. Lopuista kuudesta rasvasta eniten ihmetystä herättää PC aa C40:1 ja PC aa C40:2. Muut neljä ovat ihan järkevän tuntuisia löydöksiä. Esimerkiksi Anna Floegel on yhdistänyt lysoPC a C18:2 rasvan tyypin-2-diabetekseen. Yhteys tyypin-3-diabetekseen ei siis olisi mikään jymy-yllätys.
Ja vielä kertauksena: Näiden yllämainittujen rasvojen vähäisyys viestittää siis ennakoivasti päälle iskevästä Alzheimer-mörköstä. Helsingin Sanomat sekoilee.
Huomionarvoista on myös huomata veren alentuneet pitoisuudet serotoniinia, fenyylialaniinia, proliinia, lysiinia ja tauriinia. Serotoniini eli 5-HTP muodostuu tryptofaanista B6-vitamiinin säestyksellä, joten kapellimestari turpaduunari antaa taas lisäsyitä pihvin purentaan ja eläinrasvojen käyttöön eikä suinkaan rypsiä ja soijaa suosivaan vegeilyyn.
Jäljellä on enää lihaisa lopetus. Sen tarjoaa meille ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Hän kirjoitti näin vuonna 1987 ilmestyneessä kirjassa ”Ravitsemusvalmennus” (sivulla 136):
Lihaa, kalaa tai kanaa tulee syödä pääruokalajina ainakin yhdellä aterialla päivässä. Normaali annos valmistettuna on 100-150 g. Lisäksi on suositeltavaa syödä voileipien päällä lihaleikkeleitä paitsi lihan ravintosisällön, myös raudan imeytymistä edistävän vaikutuksen takia.