Onko tämä hyvä vai huono uutinen, että Henkka Hyppönen on Suomen suosituin tiedetoimittaja?

.

.

Hyvää on tietenkin se, että Henkka on ihan fiksu tyyppi, mutta kyllä ennen vanhaan YLE Prisma, YLE Akuutti ja MTV3 45 minuuttia pitivät suomalaiset tiedon syrjässä kiinni. Huonoa on se, että tämä kansansivistys on kyllä mennyttä aikaa.

Ikärasismin tutkimista yritti aloittaa 10-vuotias Aapo Lehtonen lähettäessään visaisen kysymyksen valtakunnan johtavaan aivopesu-instituuttiin. Helsingin Sanomat vastasi Aapon ”Miksi kaikki kuolevat joskus?” -kysymykseen Lauantai-liitteen sivulla Tiede-7 16.11.2013. Vastaus luultavasti aiheutti sydänkohtauksia ympäri Suomea:

Ihmisen luonnollinen biologinen elinikä olisi vain noin 25 vuoden mittainen, mutta nykyaikainen lääketiede on saanut sen nostettua lähes sataan vuoteen. (Hannu Sariola, kehitysbiologian professori, Helsingin Yliopisto)

Turpaduunarilla meni voikahvi väärään kurkkuun! Statiinit ja muut askeleenlyhentäjät ovat siis virallisen totuuden mielestä ainoa syy miksi ihminen elää yli 25-vuotiaaksi. Ilman ennaltaehkäisevää lääkitystä ei ole ulos menemistä?

Antiikin Kreikassa 85-vuotiaana kuollut Hippokrates oli luultavasti verenpainelääkityksellä jo 2500 vuotta sitten. Renesanssin ajan kuuluisin kirurgi Ambroise Pare kuoli 80-vuotiaana, joten hän popsi varmaan statiineja? Jeanne Louise Calment kuoli 122-vuotiaana vaikka poltti sikareita. Mikäköhän teholääkitys hänelläkin oli?

Riskin esiaste on niin vinkeä termi, että lääkärin mennessä talvella laskettelemaan Pyhätunturin Huttu-Ukko -rinnettä alas, hän sanoo kollegoilleen itsellään olevan rannemurtuman esiaste. Pöydän varaaminen lähiravintolasta on vastaavasti ehkä diabetesriskin esiaste, joillekin krapulariskin esiaste.

Mutta takaisin hyviin ja huonoihin uutisiin, ja varsinkin Henkka Hyppöseen. Keskiviikkona 7.5.2014 tuli MM-lätkäviikolla ohjelma, jossa näyttelijä Antti Holma oli vieraana. Lähetys oli viikolla 19 oman kanavansa kolmanneksi suosituin ohjelma, mutta ei kokonaislistalla päässyt sadan parhaan joukkoon. Sorry vaan Henkka ja Sanoma-konserni.

Terveystietoista töllöttäjää ohjelmassa kiinnosti erityisesti nainen nimeltä Hendrikje van Andel-Schipper tai jotain sinne päin. Henne Holstege ja muut Vrije Universityn tutkijat Amsterdamissa olivat tutkiskelleet vuosikausia vuonna 2005 kuolleen 115-vuotiaan naisen ruumista. Vihdoinkin olivat päätyneet syyhyn miksi ihminen lopulta kuolee. Hänellä oli syöpä vatsassa. Sitä se päivittäinen sillin syöminen ja appelsiinimehun lipittäminen teki.

Suomessa tällainen hölmöily on tietenkin suuri vitsailun aihe. Suomessa jo ensimmäisen vuosikurssin lääketieteen opiskelija osaa määrittää kenen tahansa kuolinsyyn, mutta ulkomailla näitä syitä oikein tutkitaan.

Joissain itseään sivistyneinä pitämissään maissa on jopa kuolinsyyn tutkinnat, eli Lontoon murteella ”Inquest” tai ”Inquiry”. Asianomaiset saavat kertoa mielipiteitään ja kyselläkin muilta asioita virallisiin pöytäkirjoihin menevissä kuulemisissa.

Hölmöt ulkomaalaiset tekevät jopa menestyneitä TV-sarjoja oikeuslääketieteen tohtoreista kuten brittiläinen ”Silent Witness” (Hiljainen todistaja) tai kanadalainen ”Da Vinci’s Inquest” (Da Vincin murhatutkimukset). Myös sarjoissa kuten ”CSI” ja ”NCIS” ruumiiden leikkelijät ovat suuria staroja.

Pohjoismaissa kuten Pohjois-Koreassa ja Suomessa asiantuntija tietää asiat aina parhaiten. Dementia yleistyy kuolinsyynä koska 25-vuotiaat lääkärit eivät pidä yli 40-vuotiaista. Ei siinä tarvitse välittää muistitutkijoista, joiden mukaan muisti ei juuri heikkene keski-iän jälkeen koska aivosolut uusiutuvat niin äärettömän hitaasti, että ne myös kuolevat äärettömän hitaasti.

Hyvä kuolinsyy on myös tuntematon, ja konferensseissa on lisäksi päätetty, että haimasyöpä yleistyy huimaavaa vauhtia. Parasta tässä on se, että tutkimusten mukaan syöpälääkitys lyhentää hoidettavien elinikää ja huonontaa jäljellä olevaa elämänlaatua. Niin ja ne syöpälääkkeet ovat tietenkin kalliita. Esimerkiksi entinen TV-toimittaja Timo Laukkio jäi henkiin koska ymmärrettin lopettaa hänen syöpähoitonsa. Hänen luultiin kuitenkin kuolevan.

Virallinen totuus on tämä: Kuollut on pahainen veronkiertäjä. Siellä hän makaa mullissa ja kasvaa horsmaa. Hän yrittää välttää tuloveroa, kulutuksen kautta muodostuvaa arvonlisäveroa ja vanhuuden lääkekuluja. Perintövero on siksi saamatta jääneen verokertymän diskontattu kertasumma, ettei verokarhu jäisi nälkäiseksi. Alexander Stubb ja Antti Rinne kaipaavat juuri sinun rahojasi! Elävänä tai kuolleena!

Johtaja Peter Götzsche nimittää lääketeollisuuden lahjomia vaikutusvaltaisia asiantuntijoita lääketeollisuuden palkkamurhaajiksi.

.

.

Sain luettua Nordic Cochrane-keskuksen johtaja Peter Götzschen uuden kirjan ”Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus”. Kirjasta on julkaistu hyvä yhteenveto Lancet -lääkärilehdessä ja useita arvioita mm. blogeissa.

Kuka ihmeen Götzsche? Näin esittelee Sitruuna-kustannus kirjailijan:

Professori Peter C. Gøtzsche valmistui luonnontieteiden maisteriksi pääaineinaan biologia ja kemia vuonna 1974 ja lääkäriksi vuonna 1984. Hän on erikoistunut sisätautioppiin; hän työskenteli kliinisten tutkimusten ja valvonnan parissa lääketeollisuudessa vuosina 1975–83 ja Kööpenhaminan sairaaloissa vuosina 1984–95. Hän oli yksi Cochrane Collaborationin perustajajäsenistä vuonna 1993 ja perusti Pohjoismaiden Cochrane-keskuksen samana vuonna. Vuonna 2010 hänet valittiin kliinisen tutkimusten suunnittelun ja analyysin professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon.

Gøtzsche on kiinnostunut tilastotieteestä ja tutkimusmetodologiasta. Hän on useiden hyvästä tutkimustavasta suosituksia kirjoittavan ryhmän jäsen ja on ollut mukana laatimassa satunnaistettujen vertailukokeiden CONSORT-ohjeistusta (www.consort- statement. org), havaintotutkimusten STROBE-tarkistuslistaa (www.strobe- statement.org), järjestelmällisten katsausten ja meta-analyysien PRISMA-raportointiohjetta (www.prisma- statement.org), ja tutkimusprotokollien SPIRIT-ohjeistusta (www.spirit- statement.org). Peter Gøtzsche on yksi Cochrane Methodology Review Groupin päätoimittajista.

Gøtzschella on verraton kokemus alalta. Hän on toiminut lääkeyhtiöiden myyntiosastoilla niin lääkkeiden etuja lääkäreille esittelevänä myyntimiehenä kuin tuotepäällikkönä. Hänen mielipiteidensä taustalla on vuosikymmenten huolellinen tutkimustyö, jonka tulokset on julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä. Hän ymmärtää syvällisesti tieteellisten vääristymien statistiikkaa ja kliinisten tutkimusten analyysitekniikkaa. Hän on ollut kliinisten tutkimusten järjestelmällisen katsaus- ja meta-analyysikäytännön kärjessä erittelemässä tarkkojen kriteerien mukaan lääkkeiden ja kokeiden vaikuttavuutta. Hän on usein ärsyttävän perusteellinen, mutta aina etsimässä näyttöä.

Peter C. Gøtzsche on julkaissut yli 70 artikkelia tärkeimpien lääketieteellisten lehtien muodostamassa viisikossa (BMJ, Lancet, JAMA, Annals of Internal Medicine ja New England Journal of Medicine) ja hänen tieteellisiä kirjoituksiaan on lainattu yli 14 000 kertaa.

Palkkamurhaaja -nimitys on osuva, sillä Götzsche osoittaa, että reseptilääkkeet aiheuttavat tehokkaasti sensuroitujen massiivisten terveyshaittojen lisäksi länsimaissa kolmanneksi eniten kuolemia sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Kaiken lisäksi suuri enemmistö lääkkeistä on valtaosalle käyttäjistään täysin tehottomia, toisin kuin lääketeollisuus ja sen lahjomat asiantuntijat väittävät.

Lääkehaittoja peitellään häikäilemättömästi ja jopa valtava määrä lapsia ajetaan tietoisesti ja tarkoitushakuisesti itsemurhiin tehottomilla lääkkeillä liikevoittojen maksimoimiseksi. Menneisyydestä paljastuu lasten joukkohautoja ja muita kauheuksia. Lääketeollisuus ei omista omaatuntoa. Se omistaa vain hurjan kaipuun rahojen perään.

Miten saada turha lääkitys loppumaan on yksi kirjan teemoista. Olen tässä terveysblogissani raportoinut terveyssatiirinkin muodossa tästä polyfarmasiasta, lääkkeiden haittavaikutuksista, lääketeollisuuden valheista ja suoranaisesta korruptiosta. Paljon on vielä tekemistä, mutta yksi keino valistussanoman eteenpäinviennissä on pyytää lääkärikuntaa tutustumaan Peter Götzschen kirjaan.

Lääketeollisuudesta riippumaton Nordic Cochrane-keskus ja sen johtaja Götzsche ovat tehneet suunnattoman hienoa työtä tutkiessaan tarkasti mm. lääketeollisuuden julkaisemia tutkimusraportteja. Ei ole liioittelua väittää, että lääketeollisuuden toimintatavat täyttävät järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Bandidos, Helvetin Enkelit, Yakuzat ja Mafia ovat pikkutekijöitä lääketeollisuuden rinnalla!

Götzsche tuo yksityiskohtaisesti esille ne keinot, joilla lääketeollisuus manipuloi törkeällä tavalla rahoittamiensa kliinisten tutkimusten tuloksia liioitellen lääkkeiden hyötyjä ja peitellen niiden aiheuttamia terveyshaittoja.

Götzsche tuo esille kuinka lääketeollisuus on lahjonut valtavan määrän lääkäreitä, tutkijoita, terveyslehtiä, ammatti- ja potilasjärjestöjä, yliopistojen laitoksia, toimittajia, lääkevalvojia ja poliitikkoja. Rikoksiin syyllistyneitä lääketehtaita on valtava määrä, rikokset ovat laajamittaisia ja toistuvia, ja rikokset ovat levinneet niin laajalle ja toteutettu niin järjestelmällisesti, että niiden on oltava tehty tietoisesti ja tarkoitushakuisesti.

Lääketeollisuus on ostanut puolelleen massiivisen määrän lääkäreitä rikollisten tarkoitusperiensä avuksi. Ruskeat kirjekuoret vaihtavat omistajaa. Lääketeollisuuden myyntimiesten lääkäreille jakamat isot setelitukot eivät jätä jälkiä. Professori Götzsche kysyy mitä tuhannet lääkärit pelkästään Tanskassa tekevät lääketeollisuuden palkkalistoilla, ja vastaa heidän auttavan lääketeollisuutta lisäämään pääosin turhaa ja haitallista lääkemyyntiä potilaittensa kustannuksella. On uskomatonta miten lääkärit kuvittelevat etteivät heidän taloudelliset kytköksensä vaikuta heidän toimintaansa ja mielipiteisiinsä, eivätkä ymmärrä että kyse on korruptiosta. Kaikki muut sen luultavasti ymmärtävät. Götzschen mukaan niin suuri osa lääkäreistä pettää itseään, että näyttää siltä kuin kyseessä olisi kollektiivinen psykoosi.

Kirjassa käydään perusteellisesti ja tapauskohtaisesti läpi, kuinka lääketeollisuus on jo saanut valtavan määrän tuomioita edellä mainitusta rikollisesta toiminnastaan. Tuomioilla ei ole kuitenkaan ollut toimintaan minkäänlaista vaikutusta, joten tuomiot ovat olleet toistaiseksi aivan liian lieviä. Touhua voi verrata rikosoikeudelliselta vakavuudeltaan lähinnä kansanmurhaan, joten on syytä toivoa että tuomiot ovat jatkossa sen mukaiset niin lääketeollisuudelle itselleen kuin myös sen johtajille ja rikollista toimintaa edistäville lahjotuille asiantuntijoille.

Kun katsoo esimerkiksi masennuslääkkeiden ja kolesterolia alentavien statiinilääkkeiden myynnin valtavaa lisääntymistä Suomessa ja lääkehaittojen järjestelmällistä sensurointia ja vähättelyä, tulee väistämättä mieleen että Götzschen esille tuoman törkeän lahjonnan täytyy olla laajamittaista ja järjestelmällistä myös Suomessa.

Tällaista tekstiä sattui silmieni eteen:

Vanhustentalossa elää järkyttävän huonossa kunnossa ja täysin muissa maailmoissa valtava määrä vanhuksia järjettömän turhan ylilääkityksen seurauksena. Vanhuksille tungetaan surutta valtavia määriä erilaisia lääkkeitä, joista valtaosa on täysin turhia ja tehottomia, ja joiden yhteiskäytön haitoista ei kenelläkään ole mitään käsitystä. On hämmentävää miten asia ei tunnu kiinnostavan ketään, eikä kukaan tee sille mitään.

Sairasta touhua!

Miksi vanhuksille määrätään massiivisesti esim. statiineja, vaikka tutkimustulokset osoittavat yksiselitteisesti ja kiistatta, että korkea kolesteroli ei ole heillä sydäntautien riskitekijä. Ne vanhukset joilla on korkeimmat kolesteroliarvot elävät pisimpään, kliiniset tutkimukset osoittavat ettei statiineista ole vanhuksille mitään hyötyä ja mitään tutkimustuloksia statiinien haitoista vanhuksilla ei ole koskaan julkaistu (minkähän vuoksi)? Moni on kysynyt tätä asiantuntijoilta useita kertoja, mutta kukaan ei ole koskaan vaivautunut kommentoimaan asiaa sanallakaan. Lääkealan asiantuntijat ovat kansallinen häpeäpilkku!

Tällaistakin sattui silmieni eteen:

Teksti imee mukaansa. Kirjaa lukee lähes kiihkon vallassa, sillä siitä avautuu se todellinen maailma, missä elämme. Äänessä on pohjoismainen asiantuntija, joka kertoo avoimesti, millä tolalla terveydenhoito on Tanskassa. Sama koskee Suomea, ellei tilanne ole suorastaan pahempi, sillä meiltä puuttuu professoritason kriitikko kaikkien maatessa rähmällään niin lääke- kuin ruokateollisuuden edessä.

Kehotan kaikkia lukemaan Götzschen kirjan tarkkaan ja ajatuksella, niin ymmärrätte millaisessa maailmassa elämme.

Valvira tuomitsee mutta Laura Räty hallitsee (eikä kukaan parannu)!

.

Reijo Hongisto (ps) on tehnyt välikysymyksen koskien kilpirauhassoppaa. Tässä osa ministerin vastauksesta.

Uutisköyhän alkukesän hupaisin terveyspoliittinen satiiri syntyi kun nukutuslääkäri valittiin demokratian parhaimpia piirteitä noudattaen Suomen kansan terveyden ylipäälliköksi, ja kansa uinuu lomalla tai työttömänä. Nyt saadaan velkakäyrä nousuun, ja turpaduunari selostaa äänestystulokset miten tähän oikein päädyttiin. Pysytkö hereillä?

Sivujuonteena tarinassa johtaja Tarja Holi selitti, että Valvira oli pakoitettu rankaisemaan monoterapiaa antanutta lääkäriä, koska monoterapia kuuluu vain johtajille. Monoa tulee persu(ks)ille jos lääkäri antaa monoterapiaa. Lääkärien tehtäviin kuuluu monilääkitys eikä mikään monoterapia. Heräsitkö?

Sote-alue-sopan maistajien kannattaa tuntea sekä Laura Räty että kilpirauhaset, joten yrittäkää hyvät lukijani pysyä mukavasti tuolilla. Myöhäisheränneet voivat lukea kertauksena muutaman muun Sote-kirjoituksen: Vastarannan Kiiski ja Sote, TV-tohtori House pelasti potilaan ja Vakoiluskandaali ja kobra-efekti. Ne ravistavat sinut hereille, mikäli viitsit ne lukea.

Olipa Suomessa kerran muutama lääkäri taas parantanut potilaita, ja sehän on työllisyyden nimissä kielletty. Hoitoketjutuksen kun kuuluu tuottaa siistejä sisätöitä ihmisille, jotka henkisten ominaisuuksiensa puolesta olisivat esimerkiksi 1960-luvulla olleet risusavotassa tai muissa vastaavissa maastoalan asiantuntija-tehtävissä.

YLE-uutiset kertoi nettisivuillaan 16.06.2014 seuraavasti: ”Viisi lääkäriä on Valviran syynissä epätyypillisen kilpirauhashoidon vuoksi.”

Kreeta-Maria Kiviojan asiantuntevasta artikkelista löytyi seuraavaa tekstiä:

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira selvittää viiden yksityisen lääkärin epätyypillisiä lääkkeenmääräämiskäytäntöjä. Tapaukset liittyvät kilpirauhasen vajaatoiminnan tai sitä muistuttavien oireiden hoitoon. Näille potilaille on määrätty niin sanottua T3-monoterapiaa, eli oireita on hoidettu yksistään T3-hormonilisällä. Yleensä Suomessa vajaatoimintaa hoidetaan T4-hormonilisällä tai yhdistelmähoidolla.

Piti siis sosiaali- ja terveysalalle saada demokratian nimissä uusi ylipäällikkö, että askeleenlyhentäjät ja monilääkitys saadaan pysymään hallituksen asialistalla. Paula Risikko oli terveystieteiden tohtori eli ei siis nukutuslääkäri ollenkaan. Risikko halusi parantaa potilaita, joten hän sai monoterapiaa. Mono persuuksiin ja menoksi liikenteeseen. Hallituksen kuuluu olla Amerikkalaisen lääketeollisuuden asialla. Kannattaako herätä ajattelemaan?

Laura Räty halusi tulla lapsena kokiksi, mutta tajusi että akateemisena ylipäällikkönä pääsee pilaamaan useamman ihmisen elämän kuin vain yhden ravintolapöydällisen.

Alexander Stubb kyllä muistaa Yhdysvaltain ystäviä. Miten ihmeessä se Paula kehtasi asettua ehdokkaaksi puheenjohtajavaaliin?

Mutta Timo Soini ei pitänyt tästä uudesta demokraattisesta hallituksesta. Soini antoi porukalle nimen ”tuulikaappihallitus”. Ministeriöiden ovet ovat auki kun porukkaa lappaa sisään ja ulos.

Niinpä tehtailtiin epäluottamuslause ja hallituksen ohjelmasta äänestettiin. Yksinkertainen enemmistö voitti kun hallitus sai äänestyksessä tukea 99 äänen verran. Kun eduskunnassa on 200 kansanedustajaa, niin onhan tämä siis yksinkertainen enemmistö näin EU-aikoina.

Jörn Donner äänesti tyhjää, mutta peräti 20 kansanedustajaa ei viitsinyt raahautua äänestykseen. Eero Heinäluoma on puhemies, joten hän ei saa äänestää, ja siksi äänien kokonaissumma on aina 199. Mutta siis ne 20 kovapalkkaista twiittailijaa oli poissa. Twiittaa sinäkin jos pidät tästä artikkelista, twiittailee ne poliitikotkin.

Poissa oli peräti 7 perussuomalaista, mutta jengistä hylätty James Hirvisaari oli paikalla äänestämässä hallitusta vastaan. Poissa oli vastapainon vuoksi myös 7 demaria sekä tietenkin 3 kokoomuslaista, esimerkiksi tekstiviestien mestari Ilkka Kanerva. Poissa oli tietenkin myös vihreiden Jani Toivola, koska hän on ihan pihalla kaikissa valiokunnissakin. Ei pidä pilata tanssijan imagoa. Tai sitten hän vain nautti vanhemmuskumppanuudesta. Me muut kuolevaiset olemme vain tavallisia isiä.

Omassa vanhassa blogissani ”Stressi pukkaa päälle eikä Suomen hauskin vitsi naurata” olen hieman avannut tätä T3 vastaan rT3 ongelmaa, mutta lisää aiheesta voi lukea Duodecimin lehdestä siitä kuuluisasta ”Kilpirauhaset” teemanumerosta neljän vuoden takaa. Niina Matikainen ja hänen artikkelinsa ”Sairaudet ja lääkkeet kilpirauhasongelmien aiheuttajana” numerosta 20/2010 on selailun arvoinen.

Varsinkin ”taulukko 1.” lehden sivulla 2442 on laajuudessaan häkellyttävä. On niitä huima määrä lääkkeitä jotka sotkevat kilpirauhashormonien toimintaa kropassa, mukana tietenkin beetasalpaajat, protonipumpun salpaajat, statiinit ja kortisonit sekä tietenkin amiodaroni.

Askeleenlyhentäjiä siis maailmassa riittää, ja Laura Räty on nyt tätä monilääkitystä valvomassa ja sote-soppaa kansalle syöttämässä. Suomi nukkuu Ruususen unta kun monoterapia kuuluu johtajille ja monilääkitys rahvaalle! Syö nyt sinäkin jotain!

Kuvalähde: http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpkk&${BASE}=faktautpKK&${THWIDS}=0.19/1404110059_386024&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

VAROITUS! Tämä kirjoitus sisältää häikäilemättömän paljon mainosmateriaalia. Tällaista se on Suomessa, yrittäjän on pakko prostituoida itsensä saadakseen riittävästi rahaa elämiseen. Tämä kirjoitus mainostaa turpaduunaria. Suomen suosituinta terveysluennoitsijaa.

.

.

Lisäksi otsikko on kauhea. Pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisesti sinulle ylipainoiselle aiheutunutta mielipahaa, mutta sainpahan sinut satimeen! Aloit tätä lukemaan. Mahdollisesti tulet jopa luentoani kuuntelemaan. Tämän jutun kun luet, niin suutut niin perusteellisesti, että teet jotain noille läskeillesi.

Turpaduunari kiertää Suomea 100 luennon vuosivauhtia. On yksi luento, joka saa vuodesta toiseen eniten tykkäyksiä: Painonhallinta on nälänhallintaa. Tässä teille kilojen kanssa kamppaileville luentoni käsikirjoitus. Parhaiten minut tietenkin ymmärtää livenä, mutta on tämä ehkä sentään jonkinlainen yritys välittää teille luennon anti tekstimuodossa.

Ydinviesti
Lihavuus on monien sairauksien taustatekijöissä mukana. Pienikin painonpudotus on hyödyksi. Onnistuneen laihdutuksen pulmaksi muodostuu usein painonpudotuksen pysyvyys. Kiloilla on tapana hiipiä takaisin ehkä jopa korkojen kanssa. Tarkastelen tässä painonhallintaa nälänhallinnan näkökulmasta. Minä uskon, että painonhallinnassa menestyminen on pitkälti sen varassa miten hyvin laihduttaja onnistuu hillitsemään näläntunnettaan. Ajatukseni ottaa vahvasti tukea tieteestä. Tätä pitemmälle sinun ei tarvitse lukea tekstiäni (tai kuunnella luentoani), toki ymmärrän pitkien sepustuksieni väsyttävänkin vaikutuksen, mutta palkinto odottaa hoikemman vartalon muodossa, sitä joka jaksaa paneutua tähän tekstiin tosissaan.

Luentomainos
Yhden luentoillan järjestänyt taho teki tällaisen luentomainoksen. Se aika hyvin toimii johdatuksena kirjoitukselleni:

”Ihminen elää nykyään kuin jatkuvaa syksyä. Kehityshistorian näkökulmasta on nimittäin ollut eduksi erityisesti täällä pohjoisessa, että me syksyllä olemme hieman pulskistuneet ja saaneet vararavintoa talven varalle. Ruoan yltäkylläinen tarjonta on sekoittanut ihmisten vaistot niin, että nykyaikana syksyn tankkausvaihe on päällä koko ajan. Se merkitsee ajan myötä, että tulemme yhä lihavammiksi. Haluan julistaa tämän ikuisen syksyn päättyneeksi. Astukoon tilalle kevät!”

Sundqvistin mielestä laihduttaminen on helppoa ja luonnollinen osa jokaista meistä. Painonhallinta on sitä vastoin hänestä vaikeata.

”Laihdutetut kilot tahtovat vuosien saatossa hiipiä takaisin joskus jopa korkojen kanssa. Vain sellainen henkilö voi painonhallinnan Waterloon taistelun voittaa, joka tekee painonhallinnasta koko loppuelämää käsittävän terveysprojektin”, Sundqvist kehottaa.

”Karppaus, eli vähähiilihydraattinen ruokavalio, ei ole mikään uusi ilmiö, mutta se on viime aikoina tuotu esille ”uutena” ratkaisuna moniin ongelmiin, mm. ylipainon hillitsemiseen. Oikein toteutettuna, hyvää karppauksessa on ruoan monipuolisuus ja saavutetut hyvät tulokset painonhallintatutkimuksissa. Karppauksen hyvänä puolena pidän myös ilmiöön kytkeytyvän paluun luonnollisten, alkuperäisten ja puhtaiden ruokalähteiden pariin. Huonoa karppauksessa on ilmiön ympärille noussut suoranainen henkilökultti ja fanaattisuus. Myös kaupallisuus on karppauksessa aika räikeää. Tosin kaikkia laihdutusruokavalioita leimaa voimakas kaupallisuus”, Sundqvist miettii.

Valmistaudu iltaa varten vaikkapa lukemalla Sundqvistin terveysblogista hänen luentotekniikastaan: http://sundqvist.blogspot.com/search/label/luennot

Painonhallinta on solujen kommunikaatiota
Ruoansulatuselimistömme ja aivojemme monenlaiset solut saavat tietoa elimistön tapahtumista ihan koko ajan. Avain painonhallinnan ymmärtämiseen löytyy näistä yhteyksistä.

Kaikki saa alkunsa siitä kun ruokaa saapuu ruoansulatusjärjestelmään. Nipottelijat ovat oikeassa: oikeastaan tapahtumaketju saa alkunsa jo siitä kun ajattelemme ruokaa. Pysytellään kuitenkin nipottelijasta erossa hetken aikaa. Suussa oleva ruoka, vähitellen pilkkoutuva ruokamassa ja suolistosta poistuva kakka, viestittävät omalla tavallaan elimistölle miten ruokaan pitäisi reagoida. Maku, haju, ravinteikkuus, ruoan mekaaninen liike jne. viestittävät aivoille missä tässä mennään.

Kaikki nämä ruoan synnyttämät prosessit johtavat siihen, että vapautuu peptidejä ja muita välittäjäaineita suoliston seinämästä. Nämä aineet omaavat paikallisia vaikutuksia, mutta kulkevat myös verivirran mukana eri puolille elimistöämme. On tärkeää tarkastella näitä painonhallintaamme vaikuttavia Waterloon taistelijoita, mutta sitä ennen muutama sana kylläisyydestä.

Lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyys
Syöminen on yllättävän monimutkaista. Syömiseen vaikuttaa tietenkin se sapuska minkä haarukoimme sisuksiimme, mutta harva tulee ajatelleeksi, että syömiseen vaikuttavat mm. kaikki nämä seikat:

• aivotoiminta
• ateriarytmi
• fysiologinen tila
• henkiset toiminnot
• ihmisten välinen vuorovaikutus
• kokemukset
• kulttuuri
• mieltymykset
• perimä
• ruoka
• taloudellinen tilanne
• terveys
• tunnetila
• ympäristö
• yms.

Tiede tuntee käsitteet lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyys. Lyhytaikaisella kylläisyydellä ymmärretään yksittäisen ateriointihetken aikana tapahtuvaa säätelyä. Syödään ruokaa ja lautasen tyhjentyessä lähtee nälkä. Lyhytaikaisessa kylläisyyden säätelyssä tärkeässä roolissa ovat yksittäisten aterioiden koko, koostumus ja ajoitus. Pitkäaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan aterioiden välistä kylläisyyden aikaa, eli sitä aikaa miten kauan kestää ruokailun jälkeen ennen kuin taas on nälkä. Joissakin tapauksissa pitkäaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan myös viikkojen tasolla tapahtuvaa säätelyä, joilla taataan energiatasapainon säilyminen pitkällä aikavälillä.

Painonhallinnassa on tärkeää, että opimme hallitsemaan molempien kylläisyyskäsitteiden metkut. Hiilihydraattipitoinen ruoka kuten esim. leipä, peruna, pasta ja riisi toimii varsin erinomaisena lyhytaikaista kylläisyyttä lisäävänä energiaravintoaineena. Tämä näkyy sillä tavalla, että runsaat leipä- ja peruna-annokset täyttävät vatsan hyvin ja nälkä lähtee. Peruna on hyvä ja edullinen tapa tyydyttää lyhytaikainen kylläisyys. Perunan ongelmana on kuitenkin se, että se ei pidä nälkää loitolla kovin pitkään ruokailun jälkeen, eli se on huono ruoka-aine pitkäaikaisessa kylläisyyden säätelyssä. Jos syömme hiilihydraattipitoista ruokaa, meidän on varauduttava siihen, että nälkä ei pysy pitkään poissa. Perunan lyhytaikainen kylläisyysvaikutus saattaisi liittyä siihen, että sillä on aika suuri tilavuus verrattuna energiamäärään.

Proteiinia ja rasvaa sisältävällä laadukkaalla ruoalla on nälkää kauan poissa pitävä ominaisuus, eli se on eduksi pitkäaikaisessa kylläisyyden säätelyssä. Kylläisyyttä säädellään mm. erilaisilla hormoneilla: adiponektiini, enterostatiini, glukagonia muistuttava peptidi (GLP-1), greliini, insuliini, kolekystokiniini (CCK), leptiini, oksintomoduliini (OXM) ja peptidi YY (PYY). Esimerkiksi kolekystokiniini on lyhyellä aikavälillä vaikuttava hormonaalinen säätelijä kun taas pitkän aikavälin säätelyyn osallistuvat mm. leptiini, insuliini ja greliini. Mahalaukusta erittyvä greliini on voimakkain ruokahalua lisäävä hormoni. Mitä enemmän greliiniä, sitä kovempi nälkä. Proteiinin ja rasvan kyky pitää yllä pitkäaikaista kylläisyyttä perustuu nimenomaan tähän greliinin nousun estämiseen.

Erityistä tohtori Susanne Holtin kehittämää kylläisyysindeksiä on Suomessa tutkittu Kuopion yliopistossa ja VTT:n Biotekniikka -osastolla. Kylläisyysindeksi liittyy syömisen lyhytaikaiseen säätelyyn. Valkoiselle leivälle annetaan kylläisyysindeksi = 100 ja kokeellisten havaintojen jälkeen muita ruoka-aineita verrataan sitten valkoiseen leipään. Keitetty peruna saa lukeman 323, kala 225, kaurapuuro 209, appelsiini 202, omena 197, pihvi 176, täysjyväleipä 154, popkornit 154, kananmuna 150, juusto 146, pikkuleivät 120, pasta 119, maissihiutaleet 118, ranskalaiset perunat 116, suklaapatukka 70, hillomunkki 68, täytekakku 65, voisarvi 47.

Laatu ratkaisee
Ruoan laatutekijät ovat tärkeässä roolissa nimenomaan kylläisyyden pitkäaikaisessa säätelyssä. Jos sinulla on jo tunnin päästä ruokailusta nälkä, hyötyisit todennäköisesti siitä, että jätät vähemmälle perunan, pastan ja riisin. Syö sen sijaan monipuolisesti vihanneksia, kananmunia, käytä rohkeasti rasvaa ja nauti lihavalmisteita. Näin pidät nälän kauan poissa ja päivien, viikkojen ja kuukausien aikana tapahtuvan painonhallinnan aikana energiatasapaino pysyy mahdollisesti negatiivisena, jolloin laihtuminen voi tarvittaessa jatkua.

Yksilölliset vaihtelut ovat huomattavia. On aika vaikea ennustaa miten elimistösi reagoi siihen kun jätät pois tutut tärkkelyslähteet. Ehkä aineenvaihduntasi menee ihan jumiin. Ehkä koet ihanuuden tunteita hirvittävän ahdistavan nestepöhön hellittäessä (hiilihydraatit sitovat nesteitä). Kokeilemalla asia selviä.

Nykyihmisen suurimpia vitsauksia ovat elintarviketeollisuuden kehittämät kevyttuotteet ja välipalaratkaisut. Kevyttuotteet eivät pidä nälkää ja houkuttelevat ”keveytensä” takia syömään enemmän tätä valmistetta. Lisäksi kevyttuotteissa rasva on korvattu lisäaineilla ja hiilihydraateilla. Kevyttuotteista on pyrittävä eroon sillä näyttää vahvasti siltä, että niistä on vain haittaa painonhallinnassa. Jos meidät houkutellaan syömään kovin kevyesti ja täydentämään aterioiden välistä aikaa energiaa sisältävillä välipaloilla, saamme helposti liikaa energiaa ja lihomme herkästi. Lihavuus johtuu nimenomaan huonosta nälänhallinnasta, jolloin syömme herkästi liian paljon energiaa kulutustarpeeseen nähden. Nälkää vastaan on hyödytöntä kamppailla, joten siirry pois kevyttuotteiden petollisesta maailmasta! Siirry laadukkaaseen, käsittelemättömään ruokaan.

Ihmiskehossa vallitsee oikeastaan usein toistuva nälän tila, jota helpotamme väliaikaisesti syömällä ruokaa. Ruokaile viisaasti, eli älä tarpeettomasti sekoita keskushermoston ja ruoansulatusjärjestelmän ylläpitämää monimutkaista energiansäätelyä.

Hermoston ja hormonien yhteispeliä
Kun mahalaukku täyttyy, vagushermo lähettää täyteydestä viestittäviä merkkejä aivoihimme. Erityisesti kolekystokiniini on vastuussa vagushermon heräämisestä henkiin. Se saa meidät jättämään väliin esimerkiksi lounaan jälkeisen jälkiruoan. Se viestittää aivojen kylläisyyskeskukselle, että mahalaukkuun ei nyt mahdu enemmän ruokaa. Kolekystokiniini ei ollenkaan kainostele näitä aikomuksiaan. Se panee mahalaukun alemman sulkijaportin kiinni. Silloin ruokamassa ei enää valu ohutsuoleen. Mahalaukkuun tulee sellainen miellyttävä täyteyden tunne.

Vatsan täytyttyä vagushermo varmistaa tämän asian vielä kylläisyyskeskuksen kanssa: Nyt ei enää syödä! Tästä syntyy ns. lyhytaikainen kylläisyys. Sellainen kylläisyys joka katkaisee ruokailuhetken. Peruna on esimerkiksi hyvä lyhytaikaisen kylläisyyden tuoja. Se täyttää hyvin vatsan.

Pitkäaikaista kylläisyyttä pidetään kuitenkin tärkeämpänä painonhallinnan kannalta. Rasvakudoksen ja mahalaukun tuottama leptiini on se kemiallinen viestiaine, joka auttaa meitä ylläpitämään pitkäaikaista kylläisyyttä. Toinen pitkäaikaista kylläisyyttä puoltava seikka on tasaisen korkea verensokeri. Jos verensokeri ruokahetken jälkeen äkillisesti laskee kovin alas, me voimme sekoittaa tämän verensokerin laskun näläntunteeseen. Verensokeri pysyy tasaisena nauttiessamme ruokaa, joka ei niin nopeasti sokeristu ruoansulatusjärjestelmässä (korkeaglykeemiset hiilihydraatit). Verensokerin heilahtelua voi tasata myös laadukkailla proteiineilla ja rasvoilla.

Painonhallinnan Waterloo
Tiede on paljastanut, että kylläisyyskeskus ja mielihyväkeskus ovat ihan vieri vieressä siellä harmaan aivomassan seassa. Mielihyväkeskus kaipaa huomiota ja virhe olisi syödä vain tyydyttääksesi tämän keskuksen mielihaluja. Jos 1-2 tuntia ruokailun jälkeen olet nälissäsi, se johtuu joko liian pienestä ruoka-annoksesta tai sitten olet syönyt laadultaan ihan sopimattomia ruokia. Ruoka-annoksen maltillisesta suurentamisesta ja panostamisesta aamiaisen, lounaan ja päivällisen laatuun voi olla hyötyä.

Ihmisellä jolla on terve suhtautuminen syömiseen, syö ruokaa tyydyttääkseen energiantarpeensa ja saadakseen vitamiineja sekä hivenaineita. Ihmismieli on kuitenkin merkillinen. Me voimme huijata itseämme syömään pienempiä annoksia, syömällä pienemmiltä lautasilta ja juomalla pienemmistä laseista. Jättämällä kokonaan aterioita väliin voimme huijata itseämme vahingollisten syömishäiriöiden pariin. Nämä harhat voivat toimia niin hyvin, että syömme jatkuvasti pienempiä ruoka-annoksia ja laihdumme.

Menestyksellisen painonhallinnan varsinainen taistelu koetaan kylläisyys- (leptiini) ja mielihyväkeskuksen (serotoniini) välisessä voimainkoetuksessa. Tällä taistelukentällä ottavat yhteen fysiologia ja psyyke. Mielihyväkeskus (psyyke) muistaa miten ihanalta makea suklaakiisseli kermavaahdolla maistui. Kun me näemme kahvilassa tarjottavan ihanaa suklaakiisseliä, meidän tekee mieli juuri sitä, vaikka meillä ei oikeastaan ole fyysistä nälkää. Meidän piti ehkä vain poiketa kahvilaan juomaan kuppi kahvia. Mielihyväkeskuksessa oli ehkä serotoniinin vajaus ja himo makeaan syntyi. Serotoniini voitti epätasaisen taistelun synnyttäen meissä sellaisen suklaakiisselihimon, että sitä ei sammuteta muuta kuin syömällä annos suklaakiisseliä erityisen suuren kermavaahtoannoksen kera. Suklaakiisseliannoksen jälkeen serotoniini-ihanuutta riittää aivoissa taas jonkin aikaa. Niin kauan kuin serotoniinimyrsky riehuu aivoissasi, olet tyytyväinen. Himo syntyy yleensä sokeriin, rasvaan tai suolaan. Myrskyn laannuttua kaipaat ehkä taas jotakin makeaa, saattaa jopa olla, että greliini viestittää, että mahalaukku on tyhjä. Syöt nälkääsi.

Sellaiset ihmiset jotka oppivat välttämään makean- rasvan- tai suolanhimon synnyttäjiä, voivat voittaa painonhallinnan Waterloon. Kokemusperäistä ja tutkittua tietoa löytyy tunteiden ja ruoanhimon sekamelskasta. Masentuneet tuntevat tarvitsevansa sitä mainitsemaani makeaa suklaakiisseliä, vihaiset voisivat syödä pahimpaan raivoonsa ison mehukkaan pihvin, levottomille maistuu jäätelö, stressaantuneille auttaa suolainen huikopala, yksinäisen ystävä on iso sipsipussi, mustasukkaiselle kelpaa lähes mikä tahansa ja sitä pitää olla paljon!

Tunteet tulevat ja menevät. Niille emme voi mitään. Sen sijaan voimme vaikuttaa tunnesyömisen määrään ja laatuun. Terve nälänhallinta löytyy tunnemyrskyjen keskeltäkin. Tämä vaatii meiltä kuitenkin taistelumieltä. Sellainen ihminen jolla esimerkiksi on kova sokerinhimo voi todennäköisesti sammuttaa makeannälkänsä ainoastaan luopumalla nopeasti sokeristuvista hiilihydraateista.

Waterloon taistelijat vielä lyhyesti aakkosjärjestyksessä
Gastriinia erittyy siihen asiaan erikoistuneista G-soluista ja joutuu verivirran kuljettamaksi. Erityisesti ruoan sisältämä proteiini lisää gastriinin erittymistä. Myös mahalaukun korkea pH-arvo vaikuttaa tähän. Takaisinkytkentämekanismin mukaisesti gastriinin eritys vähenee kun sitä on runsaasti jaossa tai jos ihminen paastoaa. Hypergastrinemiaa (voimakasta gastriinin muodostusta) esiintyy sairaustiloissa, joissa on ongelmia mahahapon kanssa. Gastriinia voi kohottaa myös moni lääkeaine, erityisesti happosalpaajat ja protoni-pumppu-inhibiittorit sekoittavat G-solujen toiminnan. Gastriinia voi tulla liikaa myös harvinaisessa syöpämuodossa (Zollinger-Ellison oireyhtymä). Huolehdi siis hyvästä gastriinin tuotannosta nauttimalla proteiineja ja pitämällä mahahapot riittävän vahvoina.

Glukagonia muodostuu haiman alfasoluissa ja paksusuolen sekä peräsuolen L-soluissa. Glukagoni huolehtii siitä, että verensokeria on riittävästi tarjolla vaikkei sitä ruoan mukana olisikaan tarjolla. Tämä hormoni vaikuttaa myös rasvakudokseen vastakkaisella tavalla kuin insuliini, eli se vapauttaa rasvahappoja rasvakudoksesta. Diabeetikoille on valmistettu erilaisia glukagonivaikutukseen puuttuvia GLP-1-analogeja ja uusia tehtaillaan kiihtyvällä vauhdilla. Yksi tyly ohje on tässä yhteydessä annettava: Tee kaikkesi jotta diabetes-pirulainen pysyisi poissa kropastasi. Kauhea sairaus!

Glukoosista riippuvainen insulinotroppinen polypeptidi (GIP) keksittiin puolivahingossa kun tutkittiin mahahappojen eritystä (ns. enterogastroninen teho). Ilmeisesti GIP on tärkeässä roolissa glukoosiaineenvaihdunnassa vähän niinkuin GLP-1. Korkea verensokeri lisää GIP:n eritystä. Valtavan kiinnostava on ollut tieto siitä, että GIP-reseptoreita on myös rasvasoluissa. Mitä ne siellä luuraavat? Joo, uusimman tiedon mukaan ne vaikuttavat siihen miten paljon rasvaa otetaan ylös rasvasoluihin. Karppaajat ovat havainneet, että heti kun suistutaan karppauksen kaidalta polulta, niin läski lisääntyy. Se on ehkä ainakin osittain tämän GIPin syytä. Siitä saitte karppaajat! Ei ollut Pekka Puskan syytä, että lihotte, GIP on syyllinen! Harmillisesti GIP häiritsee insuliinin vaikutusta ja voi olla osasyyllisenä kehittyvään esidiabetekseen. Kun koesarjassa käytettiin erityisiä hiirimalleja, joilla ei ollut laisinkaan GIP-reseptoreita, niitä ei saatu lihomaan ei sitten millään. Luonnollisesti lääketeollisuus eurojen kiilto silmissä puuhailee GIP-lääkkeiden kimpussa. Lihavia ihmisiä ihmepilleri-toiveineen riittää nimittäin pilvin pimein ja Big Pharma haluaa sinun eurosi.

Greliini on 28 aminohapon suuruinen peptidi, joka pistää nälkäisen vatsan kurnimaan. Tämä on se kuuluisa nälkähormoni. Sitä erittyy mahalaukun seinämästä ja pistää liikkeelle siitä semmoisen näläntunteen, että ihminen syö ruokaa kovalla halulla. Paastotessa greliini nousee ja mitä kylläisemmäksi ihminen tulee ruokaa syödessään, sitä matalampi greliinitaso. Anorektikoilla on mitattu hurjan korkeita greliinitasoja. Nälkää vastaan kamppailu päättyy joillakin näistä syömishäiriöuhreista ennenaikaiseen kuolemaan. Kauheaa!

Kolekystokiniini (CCK) on peptidi, joka välittää tietoa ruoan laadusta erityisten I-solujen kautta. Pulinat pois, proteiinia ja rasvaa pitää ruoassa olla, jotta CCK ei mene sekaisin. Erityisiä CCK-reseptoreita on sappirakossa, haimassa ja mahalaukun lihaksistossa. Näin ollen CCK on painonhallinnassa erittäin merkittävässä roolissa. Se tekee ruokailusta lopun kunhan muistamme pureskella ruoan hyvin ja syödä rauhassa ruokaamme. Tämä CCK uurastaa puolestasi, jos muistat tämän edellisessä lauseessa mainitun kultaisen säännön. Tapahtuu älykäs sappirakon toiminnan säätely, haimaentsyymien hallittu vapautuminen ja mahalaukun sopivassa tahdossa tapahtuva tyhjentyminen ohutsuoleen. Tulee sellainen miellyttävä täyteyden tunne, joka ajoissa muistuttaa siitä, että nyt on syöty tarpeeksi ruokaa!

Leptiini on kaikkien kylläisyyshormonien äiti. Numero uno, ykkönen, se paras! 167 aminohappoa tietää sitä, että tässä mennään eikä meinata. Leptiiniä erittyy pääosin rasvavarastoista ja läskiperseen rasvavarastojen kohtalo on pitkälti tämän peptidin varassa. Kun homma sujuu kuin Strömsössä, silloin ruokailu osataan lopetta ajoissa. Mutta aina ei siis suju näin hyvin. On kaikenlaista leptiiniresistenssiä ilmassa ja Arjen Robbenin tapaista kaatuilun meininkiä kun leptiinit menettävät ihmiskropassa tehoaan. Näitä leptiinejä tutkitaan vilkkaasti. Sinun ei ehkä tarvitse tietää niistä muuta kuin, että ne ovat tuiki tarpeellisia nälänhallinnassa. Kun leptiiniä ruiskutetaan läskiperseiden ja muiden pullukoiden verisuoniin, niin se johtaa siihen, että syödään pienempiä ruoka-annoksia. Järkevää. Leptiini tekee yhteistyötä mm. NPY:n ja CCK:n kanssa annoskoon järkevöittämisessä. Pullukoiden veressä kiertää enemmän leptiiniä ikään kuin yrittäen järkeä takoa läskiintyneen kalloon. Slutasolla huomataan, että mitä suurempi kooltaan se rasvasolu on, sitä enemmän leptiiniä erittyy. Pieni on kaunista! Yritykset tuottaa leptiinilääkkeitä, jotka tehoisivat ylipainoisiin, ovat kerta toisensa jälkeen karahtaneet kiville. Läski on ikuista. Jotkut selittävät suvuissa kulkevan ylipainon leptiinin syyksi. Kaikkea sitä syytetäänkin. Tosi harvinaista tuollainen.

Motiliini on 22 aminohaposta koostuva peptidi, joka on erityisen tärkeässä roolissa kun paastotaan. Joku irvileuka sanosi tähän, että motiliini pistää suoliston parkumaan ruokaa ja toisi näin järkeä ihmiseloon, mutta minä en ole mikään irvileuka.

Neuropeptidi Y (NPY) ja Peptidi YY (PYY) ovat paitsi endokrinologien mielikuvituksettomuuden osoitus (Parempi pyy pivossa kuin tutkija nimeämässä peptidejä) myös tärkeitä suoliston välittäjäaineita, joita ilman jokainen painonhallintaprojekti kusee vuorenvarmasti. Big Farma lähes kusee itsensä housuihin innostuessaan näiden peptidien bisneskuvioista. Näiden peptidien vaikutukset kohdistuvat laajalle suolistoon ja näläntunteen hallintaan. Kokeita tehdään jo nyt 36 aminohappoa pitkällä PYYllä (PYY3-36), joka sitä kokeilleilla läskiperseillä vähensi nautittua ruoan määrää ja ihmiset laihtuivat. Euronkiilto silmissä odotetaan ensimmäisiä pillereitä markkinoille minä hetkenä tahansa.

Sekretiini on ensimmäisiä ihmiselimistössä havaittuja hormoneja. Nyt on siis kuultavissa historian siipien havinaa. Sekretiinin jäljille päästiin kun havaittiin koesarjassa, että koirien verisuoneen ruiskutettu suolistoneste sai aikaiseksi haiman aktivoitumisen. Sekretiini on aivan välttämätön hyvän ruoansulatuksen varmistamisessa. Sen tuotanto kohoaa kun ohutsuoleen tulee hapanta mahanestettä ruokasulan myötä. Haimanesteet ja bikarbonaatit neutralisoivat happaman mahanesteen ja niin ohutsuoli ei syövy puhki. Sekretiini myös suoraan pistää lopun mahahapon tuotannolle ja estää sen, että suoliston sisältö liikahtaa eteenpäin liian nopeasti. Näin varmistetaan ravintoaineiden imeytyminen.

Somatostatiini ei ole mikään soma statiini. On vain ilkeitä statiineja. Somatostatiini on 14 aminohappoa pitkä peptidi, joka alunperin löydettiin kasvuhormonin tuotannon säätelijänä, mutta sittemmin sitä löytyi ympäri kroppaa ja kauttaaltaan myös siis suolistossa. Siellä sitä somaa statiinia tuotetaan D-soluissa ja lähes kaikki sen vaikutukset ovat jarruttavia. Jarrumiehen virkaa on hyvää vauhtia löytymässä lisää, sillä tätä tutkitaan vilkkaasti. Euroja jaetaan tutkijoille, jotta selvittäisivät mitä kaikka kivaa tällä somatostatiinilla voi saada aikaiseksi ihmiskropassa. Somatostatiinia erittyy enemmän kun ruoka liikkuu suolistossa. Sisällöllä ei ole kovin paljon väliä.

Takykiniinit ovat sinulle todennäköisesti tuiki tuntemattomia ruoansulatussyteemin peptidejä ja voivat toki sellaisina pysyäkin. Niillä on kuitenkin merkitystä kun suolisto tulehtuu esimerkiksi Crohnin sairaudessa. Terveellä ei ole havaittu mitään erikoista näitten peptidien suhteen. Niitä ilman pärjää kunnes tulee tarkempaa tietoa. Ei ne turhia ole! Luoja ei ole ihmiselimistöön sijoittanut mitään turhaa.

Vasoaktiivinen intestinaalinen polypeptidi eli VIP on erittäin tärkeä neuromodulaatori (vaikuttaa hermoston kautta moneen eri paikkaan). Se laajentaa verisuonia mm. sen takia, että suoliston ympärille tulisi enemmän verta. Se rentouttaa vatsan autonomiset lihakset ja kiihdyttää suolistossa olevien solujen toimintaa. VIP kuuluu samaan perheeseen kuin sekretiini ja glukagoni. VIPpiä on tarjolla tasaisen pieniä määriä. Tarvitaan pahoja sairauksia sekoittamaan VIPit.

Jos luulit, että tässä oli kaikki painonhallintaan liittyvät peptidit ja välittäjäaineet, niin vähän olit väärässä. Niitä on vino pino lisää. Katso taulukosta jonka varastin yhdestä kirjasta.

Älä jatkuvasti ajattele syömistä!

Kylläisyyden hallintaa on sekin, ettei jatkuvasti ajattele syömistä. Ainakaan silloin ei tunnu niin nälkäiseltä, kun on muuta mietittävää. Moni laihdutusdieetti menee pieleen juuri siksi, että niissä liiaksi mietitään ruoka-asioita, jotka tekevät nälkäiseksi.

Ravitsemustutkimuksessa, koeasetelmissa ja ruokavalioneuvonnassa nähdään usein, että sellainen ajatusmalli joka rajoittaa ruoankäyttöä ja mielitekoja, useimmiten ruokkii ruokaan liittyviä himoja. Jos kovasti asetetaan dieettiä koskevia rajoituksia ja kieltoja, tapahtuu usein niin, että lisätään juuri niiden ruokien syömistä, joista rajoittamisella on pyritty kieltäytymään. Jos pyrkimyksenä on sulkea ruokahimo pois mielestä on etenkin ylipainoisilla koehenkilöillä havaittu tämän vain lisäävän ruoanhimoa. Kielteisten ajatusten ja mielentilojen on havaittu kiihottavan ruokahimoja ja lisäävän motivaatiota syödä. Ruoankäyttötutkimuksissa on todettu ruokahimojen vievän usein poikkeuksellisen voimakkaaseen pyrkimykseen syödä makeita elintarvikkeita.

Älä jätä aterioita väliin!
Olette ehkä kuulleet, että on epäviisasta jättää esimerkiksi lounas väliin ja näin yrittää laihduttaa. Aterioiden jättäminen väliin johtaa yleensä karmivaan nälkään ja syömisen hallinnan menettämiseen. Kun lopulta ollaan ruokalautasen äärellä, syödään aivan liian nopeasti ja liian suuri annos.

Ateriarytmi voi väljyyden sijaan olla myös liian tiheä. Tunnin välein tapahtuva napostelu, välipalojen nauttiminen tai ruokailu pitää veren insuliinipitoisuuden jatkuvasti korkeana ja se hidastaa näin rasvavarastojen käyttöä energiaksi. Pitäisin tasaista, sopivan tiheää ateriarytmiä ensiarvoisen tärkeänä silloin jos tarkoituksena on noudattaa runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliota. Täytyy huolehtia siitä, että milloinkaan ei tule niin kova nälkä, että tulee halu syödä liikaa ruokaa, ähkyyn asti.

Vatsan täyttämiseen perustuva kylläisyyden tunne voi muodostua ongelmaksi, sillä totuttautuminen pois runsaista annoksista voi olla aikaa vievä tapahtumasarja. Kysyy luonnetta antaa venynyt mahalaukku vähitellen pienentyä. Tähän on nähdäkseni kaksi tietä:

1) ateriarytmin tiivistäminen (hiilihydraattipainotteinen ruokavalio) tai
2) syöminen harvemmin mutta säännöllisesti (hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio).

Jälkimmäinen asia on mahdollinen siinä tapauksessa, että syödään sopivasti näläntunteen kauan poissa pitävää rasvaa ja proteiinia. Erittäin tärkeää on hakea hyvän olon tunnetta ateriarytmityksellä. Painonhallinta menee mahdottoman vaikeaksi, jos jätetään ruoka-annos niin niukaksi ja energiaköyhäksi, että jo tunnin päästä on uudelleen nälkä. Ruokailun kautta saavutettu hyvä olo pitää ajatukset poissa ruokailusta. Parhaan ateriarytmin määrittelee oma keho. Mene syömään kun on nälkä ja lopeta kun ei ole nälkä.

Käytännön kokeiluja
Mikään ei estää lukijaa kokeilemasta energiapitoisten perunoiden, pastan ja riisin vähentämistä. Näiden ruoka-aineiden jättämän aukon lautasella voi täyttää runsailla keitettyjen ja raakojen vihannesten annoksilla sekä lisäannoksilla laadukasta lihaa ja rasvaa. Lisääntyneestä rasvan määrästä huolimatta päivittäinen energiamäärä jää joillakin 400-500 kcal vajaaksi.

Tähän asti kaikki on ollut helppoa ymmärtää, eikö vain? Syödään siis maistuvaa ruokaa lautaselta, jätetään välipalat vähemmälle ja mikäli on ylipainoa, voi laihtua. Vähäisempi nautittu energiamäärä proteiinien ja rasvan muodossa ei johda kiljuvaan nälkään. Energiavaje tuo yleensä kovan nälän varsinkin jos ruokailemme kovin hiilihydraattipainotteisesti. Ruoan tuoma kylläisyys säilyy kovin lyhyen ajan ja suuren osan päivää joutuu kamppailemaan nälkää vastaan. Syödään vatsantäytteeksi tärkkelys- ja kuitupitoisia viljatuotteita, mutta pian on taas nälkä. Matalaenergisillä ateriankorvikkeilla voi todeta jonkun sinnittelevän elämässään eteenpäin.

Tässä ilmeisesti on sillä lailla, että tutkimuksissa esille tullut seikka hiilihydraattien väitetystä kyvystä pitää nälkä loitolla, perustuu liian optimistisiin tulkintoihin. Joillakin harvoilla ihmisillä hiilihydraatit voivat pitää nälän hyvin poissa, mutta aidossa elämässä siellä tutkimuskammioiden ulkopuolella ja tarkoitushakuisen sponsoroinnin ulottumattomissa, rasva ja proteiini ovat ne kylläisyyttä ylläpitävät energiaravintoaineet.

Ei enää nälkä energiavajeesta huolimatta! Tämä on yksinkertaisen ajatuskuvioni pääteema tällä kertaa. Tähän perustuu hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden menestys. Ei sinun ole tätä pakko uskoa, mutta mikä estää kokeilemasta?

Epäilevät Tuomaat voivat jo nyt tehdä tämän energiavajeen suhteen kenttäkokeita itsellään esimerkiksi kuukauden verran. Jättäkää pois ruokalautaselta peruna, pasta ja riisi. Syökää leipää vain aamulla. Lorottakaa reilusti rasvaa ruoan joukkoon. Panostakaa aamiaiseen, lounaaseen ja päivälliseen. Kokeilkaa jos voitte ilman karmivaa nälkää jättää pois muutaman välipalan. Tehkää rohkea pesäero niihin professoritason spekulaatioihin, että välipaloja on mukamas tärkeä syödä. Professoritkin erehtyvät joskus. Kenttäkokeessanne voitte saada selville onko teillä hyötyä vähentyneestä hiilihydraattialtistuksesta ja runsaammasta rasvasta sekä proteiinista. Jos ette huomaa mitään myönteistä tapahtuneen kuukauden aikana, voitte palata takaisin entisiin ruokailutottumuksiin. Mitään terveydellistä vaaraa tällaisesta kokeilusta ei ole.

Kuvalähde: Gastrointestinal Hormones and Neurotransmitters (Rodger A. Liddle)

Tämä on vastaus lukijakysymykseen: Millaista on terveellinen ruoka?

.

.

Tuli aika pitkä vastaus. Osa tästä tekstistä julkaistiin eräässä terveyslehdessä (Kunto & terveys) ja uusimmasta kirjastani voi lukea lisää. Jos vielä on jotain epäselvää, minulta voi tilata ajan elokuulle (heinäkuussa ei ole vastaanottoa). Yhteydenotot ja kirjan tilaukset: christer.sundqvist@ravintokirja.fi.

Meillä on nyt sitten uudet ravitsemussuositukset!

Tutkittua tietoa laadukkaan ravinnon terveellisyydestä olemme saaneet uudistettujen kansallisten ravitsemussuositusten muodossa. Otetaan kaikki hyöty irti suosituksista, mutta on syytä huomioida, että se mikä suunnitellaan kaikille, ei välttämättä toimi yksilölle.

Tammikuussa 2014 julkaistiin Säätytalolla Helsingissä pitkään odotetut uudistetut kansalliset ravitsemussuositukset, jotka pohjautuvat syksyllä 2013 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Edelliset ravitsemussuositukset olivat vuodelta 2005.

Uusissa ravitsemussuosituksissa (Terveyttä ruoasta! – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014) painottuu ruokavalion kokonaisuus ravintoaineiden sijaan. Energiaravintoaineista ja niiden tarkoituksenmukaisesta jakautumisesta väännettinkin kättä riittävän pitkään. On aika todeta suositusten laatijoiden viisaus täysimääräisesti: Ruokavalio kokonaisuutena on enemmän kuin yksittäisten ravintoaineiden summa.

Ravintoaineet vaikuttavat tehokkaimmalla tavalla päivittäisestä ruokavaliosta saatuna ja yksittäisten ruoka-aineiden tai -ryhmien puuttuminen ei ole ratkaisevaa kokonaisuuden kannalta. Esimerkiksi kalalle allerginen voi saada kalan kiistattomat terveyshyödyt aika pienellä vaivalla muista ruoka-aineista:

a) monityydyttymättömät rasvahapot laadukkaista pähkinöistä, siemenistä, chlorellasta tai spirulinasta ja kasviöljyistä
b) kalsiumin tahinista (seesaminsiemenistä tehty tahna), maitotaloustuotteista ja vihanneksista (erityisesti kaalit ja palkokasvit)
c) D-vitamiinin maitotaloustuotteista, kananmunista ja tietenkin auringosta.

Ravitsemussuosituksissa on hyvää se, että ruokien kuvat on otettu tuoreista ruuista, ei pakaste- tai einesannoksista. Jo tämä voi viestittää ihmisille, että on syytä valmistaa enemmän itse ruokiaan, eikä turvautua elintarviketeollisuudessa jalostettuihin ruokaratkaisuihin niin usein.

Ravitsemussuosituksia parjataan
Ravitsemussuosituksiamme parjataan paljon, osittain ihan syystä, osittain turhaan. Suositusten puutteellisuus ei taida olla se perusongelma. Ei voi olla, sillä suositukset perustuvat tutkittuun tietoon ravinnon terveellisyydestä.

Se mitä voidaan aidosti parjata on suositusten kehno käyttöarvo henkilökohtaisessa ravintoneuvonnassa. Suositukset soveltuvat esimerkiksi joukkoruokailun ohjailuun ja ravitsemuksesta opettamiseen, mutta ne eivät ole esimerkiksi yksilöllisesti toteutettavia laihdutusruokavalioita. Tämä tahtoo unohtua kun ravitsemussuosituksia kritisoidaan näiltä osin. Kun ihminen lihoo (tai laihtuu?) noudattamalla valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia, se on merkki siitä, että ylimalkaiset ravitsemussuositukset eivät hänelle sovellu sellaisenaan. Ne pitää yksilöllisesti räätälöidä sopiviksi.

Ravitsemusvalistuksen ongelmana ei ole ravitsemussuositusten esittelemä lautasmalli, ruokakolmio tai yleisluonteinen tekstiosuus sellaisenaan, vaan vuosikymmeniä jatkunut liialliseen rasvan saantiin kohdistuva valistustyö, jota harjoitettiin erityisesti 1970-1990 -luvuilla Suomessa. Valistusongelman laajuus voidaan nähdä selvemmin, jos se puetaan esimerkkitapauksen muotoon.

Vauvasta vaariin saatiin kuulla ”rasva aiheuttaa lihavuutesi” ja ”syö enemmän leipää, vähennä rasvaa”. Tätä rummutettiin joka neuvolassa, terveyskeskuksissa, kouluissa, oikeaoppisuuteen vihkiytyneiden terveysviranomaisten valistusilloissa jne. Valistajien taholta koko kansalle jaetut ohjeet annettiin ylipainoisen yksilön hoitoon.

Parhaimmillaan tämä valistus johti hyvään lopputulokseen kun valistuksen kuullut ei korvannut poisjättämänsä rasvat vastaavalla energiamäärällä hiilihydraatteja, vaan olennaisena parannuksena syntyi oivallus annoskoon pienentämisen tärkeydestä. Pahimmillaan ”vähennä rasvaa” -kehotus kaikui myös sellaiselle, jonka energiasta vain 15% tuli rasvoista (tositapaus)! Sellaisessa tilanteessa valistuksen uhri saattoi leikata hyvin vähäistä rasvan saantiaan ja lisäsi hiilihydraattien määrää. Seurauksena oli kova nälkäkierre, hiilihydraattien ahmiminen, metabolisen oireyhtymän kehittyminen ja paha lihavuusongelma diabeteksineen.

Miksi näin onnettomasti pääsi pahimmillaan käymään valistustyössä? Siksi koska tämä valistustyö sai virallisen leiman ja sitä tehtiin hyvässä uskossa ammattilaisten toimesta. Havaintona oli, että 1970-1980 -luvuilla ihmiset saivat Suomessa keskimäärin noin 40% energiastaan rasvan muodossa. Jos vähennämme rasvan määrää, silloin voimme laihtua. Tukeutuen silloiseen kansainväliseen tutkimusnäyttöön Suomessakin päätettiin, että tuota rasvan määrää pitää väestötasolla laskea.

Massiivisella kampanjalla rasvan osuus saatiinkin pudotettua noin 32 prosenttiin. Todettiin kuitenkin, että lihavuus on kasvanut, vaikka rasvan saanti on vähentynyt. Ristiriidasta huolimatta kansanterveyden tavoitteeksi tulevaisuudessakin asetettiin rasvan saannin vähentäminen. Tällaista kirjoitettiin siis 1990-luvulla kun lihavuusepidemian faktat olivat esillä. Tuossa vaiheessa jatkettiin terveystilastojen tuottaman keskiarvon mukaisesti rasvan saannista varoittamista lihavuusongelman parissa kamppaileville, vaikka peli olisi pitänyt puhaltaa poikki! Mielestäni tämä on ollut se sokea piste terveysviranomaisillamme, josta syystä lihavaa asiakasta on usein neuvottu väärin.

Ravitsemussuositukset on laadittu normaalipainoisille, kohtuullisesti liikkuville suomalaisille, ryhmänä, ei yksilöinä. Voisi toivoa myös ravitsemussuositusten laatijoilta ja suosituksista tiedottavilta pidättäytymistä ravitsemussuositusten merkityksen liioittelemisesta esimerkiksi juuri laihdutusruokavaliona. Ei siis molemmin puolin lueta ravitsemussuosituksia kuin piru Raamattua – eihän?

Uusimmat terveystutkimukset ja havainnot väestö- sekä yksilötasolla näkyivät uudistetuissa ravitsemussuosituksissa. Rasvojen osuuden vaihteluvälin ylärajaa nostettiin. Laskennallinen saantisuositus on nyt 25-40 prosenttia energiansaannista väestötasolla. Hiilihydraattien vaihteluvälin alarajaa puolestaan laskettiin. Hiilihydraattien laskennallinen saantisuositus on 45-60 prosenttia energiasaannista.

”Yhden ruoka on toisen myrkky”, sanottiin jo antiikin ajan Roomassa. Erilaisuutemme ei rajoitu ulkoisiin tekijöihimme, vaan yksilöllisiä eroja on myös ruoansulatuksessa, ravinnon imeytymisessä ja solujemme ravintoaineiden tarpeessa.

Ruokakulttuuri keskiössä
Näkyvämmin kuin koskaan ennen on suosituksissa esillä ruokakulttuurin tärkeys. On hienoa nähdä kansallisten suositusten vetovoima tämän asian suhteen. Tuttu ja turvallinen suomalainen ruoka pitää pintansa! Hyvää, terveyttä edistävää ruokavaliota on mahdollista toteuttaa kotimaisin raaka-ainein.

Perinteiset suomalaiset ruoat ovat uudelleen saamassa niille kuuluvan arvostuksen. Arvossa pidettyä skandinaavista ruokaperinnettä edustaa mm. loimulohi, hirvenliha, poro, metsämarjat, lihapullat ja silli. Tutkijat uskovat erityisesti poronlihan, lohen ja metsämarjojen terveellisyyteen. Kasvavana trendinä erityisesti nuorten terveystietoisten joukossa näyttäytyy terveellisten suomalaisten villivihannesten käyttö ruoan ainesosina ja pirtelöiden perusraaka-aineena. Onkohan seuraavissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa kehotus kerätä villivihanneksia Suomen luonnosta?

Vuodenaikojen mukaisesta ruokailusta kannattaa innostua. Tässä meillä on paljon opittavaa. Kun meille suositellaan kasvisten käytön lisäämistä, suomalaisilla on ensimmäisenä mielessä tomaatti-kurkku-lehtisalaatti-seos. Selityksenä kasvisten lisäämättömyydelle löytyy lukuisia; lapset eivät syö salaattia, kasvikset ovat kalliita, talvella tomaatit ja kurkut eivät maistu miltään. Suosimalla kulloisenkin kauden kasviksia voidaan säästää rahaa, saada maistuvia tuotteita ja ennen kaikkea väriä lautaselle. Talvella pyydetään suosimaan juureksia, kaalia ja marjoja. Kesällä otetaan tavaksi kierrellä toreilla, metsissä ja maatiloilla. Syksyn sadonkorjuuajat hyödynnetään maksimaalisesti!

Aitoja ruoan makuja on mahdollista kokea ympäri vuoden käyttämällä vain kotimaisia raaka-aineita. Kun kokoaa syötävät lautaselle luonnon kiertokulun mukaan, saa palkintona maistuvan ruoan. Säilyneiden asiakirjojen valossa varhaisessa maanviljelysyhteiskunnassa ravinto oli kerta kaikkiaan vaihtelevaa: viljelykasvien lisäksi syötiin hasselpähkinöitä, metsämarjoja, omenoita, oratuomenmarjoja, puunkuoren sisäosaa, ruusunmarjoja, tammenterhoja, vadelmia, voikukkia, vuohenputkea ja tietenkin metsän riistaa sekä kaikkia mahdollisia kalalajeja. Luomuna. Näistä raaka-aineista valmistettiin usein maittavaa muhennosta (siemenet, juuret, veri ja maksa sekaisin ja kattila tulelle porisemaan!).

Lähiruoan merkitys
Oli hienoa todeta, että vuoden 2014 ravitsemussuosituksissa huomioidaan lähiruoan merkitys. Lähiruoka-ajattelu perustuu parhaimmillaan tuotannon ja kulutuksen kokonaisvaltaisen kestävyyden tavoitteluun. Täysimääräisesti toteutettuna lähiruoka voisi edustaa suljettuja ravinnon kiertokulkuja toteuttavaa hiilineutraalia paikallistaloutta, jossa päästöt ympäristöön on minimoitu.

Lähellä tuotettu ruoka saa helposti suuremman arvon kun siihen ihan tosissaan panostaa. Harvalla on mahdollisuus viljellä itse, mutta vähintään yhtä hyvä vaihtoehto löytyy tutulta maanviljelijältä. Punajuuren syöminen muuttuu, kun tiedät sen tulevan tutulta viljelijältä. Innostuessamme lähiruoasta, haluamme ruoantuotantoon lähikontaktin, viljelijän nimen, haluamme ehkä työntää käsiämme itse multaan – edes parvekkeen minipuutarhaan. Tutun tuottamaa ei ole kaikkialla saatavaa, mutta kotimainen ja lähiruoka on kaikkien ulottuvilla.

Vaikka luomuruoan käytöstä ei ole kiistatonta näyttöä terveydelle, voidaan kiitollisuudella todeta luomulinjaukset tärkeiksi. Luomu on osa kestävää kehitystä ja hyvin perusteltavissa kuuluvaksi juuri suomalaiseen ruokavalioon.

Ennen kaikki oli luomua. Ei makuaistimme ole heikentynyt, usein on syynä se, että ruoka-aineiden maku on heikentynyt. Luomu ei avaa makunystyröitä, luomu on vain paremman makuista.

Muistakin ruokakulttuureista hyötyä
Voimme toki Välimeren kehutusta ruokavaliosta saada paljon tutkitusti terveellistä vaihtelua ruokavalioomme. Meijerituotteita käytetään siellä varsin vähän, pääasiassa maito muuntuu juustoksi. Lihaa ja kalaa syödään säästeliäästi. Sen sijaan siipikarja ja muu merenelävä saa näkyvämmän paikan lautasella. Meillä olisi opittavaa pastan käytössä. Hitaahkosti imeytyvää durumvehnästä valmistettua pastaa käytetään usein, mutta pastamäärät lautasella ovat niukkoja. Pinaattiruoat kuuluvat italialaiseen keittiöön ja sopivat tosi hyvin tänne meillekin. Moni kannattaa tätä Välimeren ruokavaliota vain senkin takia, että siinä vihannesten ja kasvisten osuus on suuri.

Japanilaista ruokavaliota on pidetty terveyden malliesimerkkinä. Siinä meijerituotteita käytetään myöskin vähän ja soija- ja riisi- sekä vehnäproteiinien osuus ravinnosta on korkea. Kalaa ja monenlaisia syvänmeren antimia käytetään enemmän kuin esim. italialaisessa keittiössä ja merenelävät ovat usein vielä varsin vähän jalostetussa muodossa. Maapallon suurista populaatioista japanilaiset ovatkin pitkäikäisimpiä. Okinawan saarella eliniän odote on vielä muita japanilaisia korkeampi. Sen ruokakulttuurissa on osa proteiinien saannista korvattu perinteisillä, jalostamattomilla hiilihydraattipitoisilla ruuilla. Tuskin Okinawan dieetti suomalaisten terveyden pelastaa, mutta jotain tehdään oikein sillä saarella ja siitä on syytä oppia.

Nopeasti imeytyvien meijerituotteiden vähentäminen ruokavaliosta ei ole ongelmatonta pohjoisilla leveyksillä, jossa kesä on lyhyt ja jossa maito on merkittävä kalsiumin lähde. Tätä vielä kärjistää alueen kova vähäkalkkinen kallioperä mikä vähentää kasvistemme kalkin määrää verrattaessa eteläisempiin maihin. Osteoporoosi on meillä pitkälti auringonvalon puutesairaus. D-vitamiinin puute haurastuttaa luumme ja johtaa murtumiin. Osteoporoosi tai siitä seuraavat lonkkamurtumat ovat esimerkiksi Afrikassa (poikkeuksena Etelä-Afrikan tasavalta ja Egypti) lähes tuntemattomia sairauksia.

Ruokakolmioon on tullut pieniä muutoksia
Kasvikset siirtyivät ruokakolmion pohjaksi viestimään siitä, että terveysruokaa on ennen kaikkea löydettävissä kasvikunnan tuotteissa. Valkoinen leipä, sokeriset tuotteet ja lihavalmisteet siirtyivät kolmion huipulle satunnaisesti nautittavien ruoka-aineiden joukkoon.

Hyvänmakuinen, terveyttä edistävä ruokavalio on ruokakolmion mukaan: runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Lisäksi siihen kuuluu kasviöljyt, pähkinät, siemenet, kala ja maitovalmisteet.

Terveyttä edistävät muutokset ravitsemussuosituksissa
Ravitsemussuositusten laatijat ovat painottaneet erityisesti joitakin terveyteen liittyviä seikkoja. Nämä ovat esimerkiksi samanaikainen ruoan energiatiheyden vähentäminen ja ravintoainetiheyden parantaminen. Tämä tapahtuu pääosin siirtymällä kasvikunnan tuotteisiin. Edelleenkin pyritään vähentämään eläinrasvan saantia siirtymällä runsaampaan kasviöljyjen käyttöön. Lihavalmisteiden ja punaisen lihan käyttöä pyydetään vähentämään sekä liian runsaaseen suolan käyttöön on kiinnitetty huomiota.

Valittu terveyslinjaus on ymmärrettävissä historiallisten tosiseikkojen valossa. Erityisesti Suomessa on perinteisesti painotettu vähärasvaisten tuotteiden merkitystä terveydelle. Kokonaisvaltaisesti terveyttään ajattelevat löytävät helposti ihan vastakkaisiakin neuvoja ja tutkimusnäyttöjä. Viime aikoina suomalaiseenkin terveysvalistukseen on kuulunut terveysvaroituksia nopeasti sokeristuvista hiilihydraateista erityisesti mehujen muodossa ja tietenkin erikseen lisättynä sokerina. Rasvat ovat pääsemässä pannasta vähitellen. Terveyttä edistävään ruokavalioon kuuluvaksi mielletään yhä useammin laadukkaat rasvalähteet kasvi- ja eläinkunnasta.

Suomen ravitsemussuositukset noudattavat pääosin syksyllä 2013 julkaistuja pohjoismaisia suosituksia. Suolan suhteen suomalaiset suositukset ovat kuitenkin pohjoismaisia tiukemmat. Suolaa suositellaan väestötasolla saatavaksi vain 5 grammaa vuorokaudessa.

Terveellisin ruokavalio paljastetaan N-Y-T!
Yhdysvaltalainen lääkäri ja terveystoimittaja James Hamblin otti äskettäin työkseen kysellä eri alojen tiedemiehiltä mikä on terveellisin ruokavalio. Voidaanko jokin tietty ruokavalio nostaa esille erityisen terveellisenä? Selvityksensä perusteella hän rohkeni vastata tähän hyvin mielenkiintoisella tavalla: ”Tiede on selvittänyt jokaisen ruokavalion edut ja haitat. Voittaja on löytynyt. Se on aito ruoka!”

Terveelliseksi ei siis valikoitunut yksikään ruokavalio, ei edes Välimeren ruokavalio tai paleodieetti, vaan terveyttä löytyi aidosta ruoasta. Hamblinin haastattelemien tiedemiesten mielestä ravitsemustieteen uskottavuutta nakersi lisääntyvässä määrin korkeiden myyntilukujen myötä laajasti leviävät dieettikirjat, värikkäissä lehdissä julkaistut sekalaiset ruokailun vinkkilistat ja yksittäisten terveystieteilijöiden sekä terveysorganisaatioiden omat mielipiteet ruokavalioista. Tunnistatte kyllä tämän ilmiön Suomessakin. Otetaan muutama esimerkki.

Äskettäin oli suomalaisessa iltapäivälehdessä otsikko ”Uusi Hollywood-tähtien hittidieetti laihduttaa jopa 9 kg kuukaudessa! Ota tästä ohjeet talteen.” Juuri tällaiset otsikot nakertavat iltapäivälehtien uskottavuutta ja heijastuvat ikävä kyllä myös ravitsemustieteeseen koska juttu liittyy ravitsemustieteen tunnustamaan ilmiöön. Tavallisten ihmisten uusavuttomuus medialukutaidon muodossa poikii sitten lukusia väärinymmärryksiä.

Toinen esimerkki on myös aika raadollinen. On todella sääli, että kaikesta uutisoinnista mikä koskee hiilihydraatteja, on tullut arvovaltakysymys Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Viime aikoina THL on epäviisaasti vähätellyt mediassa levinnyttä Maailman terveysjärjestö WHO:n uutista sokerin terveyshaitoista, jotta mahdollisesti karppaajagurut eivät pääsisi tanssimaan voitontanssia. Lapsellista touhua kerta kaikkiaan laitokselta, jonka varassa voisi hyvin olla suomalaisen terveystiedon kärkivalistus. Silmien ummistaminen WHO:n valistusviestille voi johtaa kansalaistottelemattomuuteen terveyden saralla kun juuri päinvastaista olisi painotettava alati muuttuvassa maailmassamme.

Satiirisiksi heittäytyvät tiedemiehet poimivat toimittaja Hamblinille yksittäisen ruoka-aineen, jolle ladataan valtavan suuret odotusarvot mediassa, kunnes tämän ruoka-aineen terveysvaikutukset kumotaan viimeistään seuraavan kuukauden aikana samaisessa tai eri mediassa. Tänään terveellistä on huomenna epäterveellistä? Eihän se näin voi mennä? Esimerkkejä löytyy pilvin pimein suomalaisesta mediakentästä.

Jotain sentään tiedämme terveellisestä ruokavaliosta. Tiede on yksimielisesti todennut, että terveellinen ruoka on yhteydessä korkeaan ikään ja terveysruoan seurauksena monet krooniset sairaudet ovat vähentyneet. Terveysruoan optimointi on hyödyksi erityisesti silloin kun haluamme nauttia laadukkaista elinvuosista.

Ravitsemustieteen pelastusoperaatio
Tohtori David Katz kollegoineen Yalen yliopistossa saa ihailua osakseen tervejärkisyydellään. He vastustavat yksittäisiä dieettiratkaisuja. Ravitsemustieteilijät eivät ole läpimätä korruption pesäke, vaan roskatiede löytyy tyhjistä mainosmaisista lausahduksista populaarimediassa jonkin yksittäisen dieetin tai ruoka-aineen merkityksestä terveydelle. Tohtori Katzin artikkelissa (”Can We Say What Diet Is Best for Health?”) Annual Reviews -lehdessä vertailtiin usein mediassa esillä olevien dieettien lääketieteellistä merkitystä. Katzilla ei ole omaa lehmää ojassa, vaan hän haluaa löytää totuuden.

Katzin ja lääkärikollega Stephanie Mellerin vertailtua useita dieettejä (vähähiilihydraattista, vähärasvaista, matalaglykeemistä, välimerellistä, kivikautista, veganismia jne.), löytyi heidän mukaansa totuus terveellisestä, aidosta ruoasta. Yksikään näistä ruokavalioista ei ole selvästi paras, mutta ruokavalioista löytyy yhteisiä elementtejä, joista terveellinen ruoka koostuu. Voimme määritellä terveysruoan näin:

”Kasvisvoittoinen ruokavalio sisältäen mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, on merkittävällä tavalla yhteydessä terveyteen ja sairauden ehkäisyyn.”

Ota tästä lauseesta kopio ja kiinnitä se jääkaapin oveen. Ohjatkoon se ruokavalintojasi nyt ja tulevaisuudessa!

Kaikki ruokailutapahtumat tärkeitä
On sitten kyse työpaikan lounaasta, kotona valmistetusta päivällisestä tai maittavasta aamupalasta, mitään ei ole syytä ottaa liian leväperäisesti. Kaikkea ravitsemustasi pitää leimata laatutietoisuus, tuoreus, aitous, ravinteikkuus.

Toteuta ateriahetket niin laadukkaita ruoka-aineita käyttämällä kuin mahdollista. Jos runsaiden vihannesannosten nauttiminen tympäisee, tee vaihteeksi esimerkiksi viherpirtelö tammenlehtisalaatista, tomaatista, marjoista, vuohenputkesta, nokkosesta, hampunsiemenistä ja avokadosta. Juotuna saat nautittua suuremman määrän vihanneksia kuin jos söisit niitä yksitellen. Vältä aterioiden samankaltaisuutta. Vaihtelu virkistää! Kokeile uusia makumaailmoja! Löydä mausteiden maailma!

Valistustyöllä on onnistumisen mahdollisuuksia erityisesti huipputuloksiin pyrkivällä urheilijalla. Tässä muutamia esiin tulleita epäkohtia ja korjausmahdollisuuksia:

1. Liian vähän energiaa. Jatkuvan energiavajeen seurauksena urheilijan elimistö ei kykene enää sietämään harjoittelun rasitusta ja kunto romahtaa. Mitä enemmän energiaa saadaan kuitenkaan lihomatta, sitä paremmin asiat ovat. Liian vähäiseen energiaan (”miinuskalorisuuteen”) elimistö vähitellen tottuu, mutta tehokkuus kärsii. Ratkaisuna on riittävään energiamäärään pyrkiminen, sillä proteiinisynteesin käynnistämiseksi urheilija tarvitsee laadukkaiden proteiinien lisäksi riittävästi energiaa.
2. Taloudelliset ongelmat! Usein varsinkin nuorilla urheilijoilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia syödä terveellisesti. Ei ole rahaa käydä ravintolassa, eikä osata tehdä itse laadukasta ruokaa. Laadukas ruoka on kallista Suomessa! Meidän pitää lisätä huippu-urheilijoiden ravitsemustietoutta ja on tuettava huippu-urheilijan ruokailua.
3. Ravinnon saanti on epäsäännöllistä, puuttuu ruokailurytmi. Silloin kun on jo nälkä, ollaan todella myöhässä ruokailun kanssa. Harjoituksen jälkeen pitää päästä välittömästi ruoan kimppuun. Vaarana on, että korvataan kunnon ateria hätäisellä välipalalla tai roskaruoalla. Ainainen kiire sotkee ateriarytmiä. Säännöllinen ateriarytmi ja kouluruokailu vaikuttavat sekä koulu- että urheilumenestykseen ja vähentävät stressioireita. Monella urheilijalla terveystilanteen romahtaminen on estettävissä niinkin yksinkertaisella ohjeella kuin energiapitoisen ruokahetken ajoittamisella heti treenitapahtuman jälkeen.
4. Ravintolisien käyttö on epämääräistä ja suunnitelmatonta. Hetken mielijohteesta saatetaan hankkia ravintolisäpussi kotiin ja odotetaan vaikutuksia nopeasti vaikka ravintolisien käyttö (mikäli niitä ylipäänsä kannattaa käyttää) on pitkäjänteistä puuhaa. Ravitsemushoito ei yleensä vaikuta heti (kuten esim. aspiriini päänsärkyyn) vaan hitaasti kuukausien kuluessa.
5. Urheilijalta puuttuu tarvittava tieto ravinnosta ja ravintolisistä. Ei ole itsestään selvää, että urheilijaa tietää mitä suuhun kannattaa pistää. Varmuuden vuoksi saatetaan syödä turhan paljon vitamiineja purkista kun on epävarma olo saadaanko ruoasta kaikki tarvittava. On tärkeää, että urheilijoille tarjotaan riittävästi puolueetonta ravintovalistusta. On tarjottava lisää tietoa ravinnosta täsmällisten tietoiskujen muodossa.

Liikkujan ravinto
Liikkuvan ihmisen ruokavalion tulisi tyydyttää päivittäinen energiamäärä. Se voi olla jotain 2000 ja 4000 kilokalorin (8,3-16,7 megajoulen) välillä riippuen liikunnan kiihkeydestä, liikuntalajista ja muista seikoista. Tämä liikkuvan ihmisen tarvitsema kokonaisenergiamäärä ja ravinnon laatu voidaan koostaa monella eri tavalla. Tärkeintä on huolehtia siitä, että tietyt perusperiaatteet täyttyvät:

- monipuolisuus
- kohtuullisuus
- säännöllisyys
- rytmitys
- ravintoainetiheys

Liikkujan kannattaa pitää mielessä, että yksittäisellä huonolla ruokavalinnalla ei täysin onnistu pilaamaan pääosin hyvää ruokavaliota. Hyvällä yksittäisellä ruokavalinnalla ei ihan helposti tosin onnistu korjaamaan muuten puutteellista päivän ateriakokonaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että hetkellistä hairahdusta ei pidä liiaksi jäädä suremaan. Syö se sipsipussi kerran viikossa jos sellainen käsittämätön himo tärvättyyn ruokaan ilmenee! Satunnaisesti nautittu huonolaatuinen ravinto ei kaada sairaspetiin välittömästi. Eikä satunnaisella hyvälaatuisella ravinnolla voida riittävästi parantaa huonon ruokavalion rappiollista vaikutusta.

Älä yhtään röyhistele rintaasi jos syöt urheiluleireillä ihan tavattoman terveellisesti, mutta sitten kun muiden silmä välttää syöt ihan mitä sattuu! Ravitsemuksen kokonaisuus ja säännölliset ravintovalinnat ratkaisevat onko sinun ruokailussa järkeä vaiko ei. Liikkuja voi syödä varsin runsaasti hiilihydraattia. Saattaa jopa tästä joukosta löytyä käyttäjäkunta, jolle lämpimästi voi suositella valtion ravitsemusneuvottelukunnan kaikkia päähänpinttymiä täysimääräisesti. Vähän liikkuvat saavat olla erityisen tarkkoja noiden hiilihydraattien suhteen, muuten rupeaa paino nousemaan ja ilmeisesti myös rupeaa hieman reippaammin peräpää paukkumaan. Asiaa on tutkittu ja omaehtoista kokemustakin on. Hiilarit ovat hyviä paukkupanoksia.

Liikunta lisää energiantarvetta. Tämä pitää huomioida ruokavaliota koostettaessa. Liikunta tuo väljyyttä ruokailuun. Ei tarvitse ihan jokaista kilokaloria laskea. Liikunta vapauttaa sinut monipuolisen ja riittävän ruokavalion kimppuun. Valitset sitten minkä tahansa sadoista dieeteistä, niin voit nauttia tuon dieetin puitteissa sen verran runsaita annoksia, että puutosoireita ei juurikaan pääse syntymään. Voit halutessasi jopa syödä rasvaa hieman enemmän kuin suositukset määräävät sillä uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että ravinnon rasva ei kovinkaan herkästi heilauta veren rasvaprofiilia pitkällä tähtäimellä suuntaan eikä toiseen. Reipas liikunta huolehtii sitten siitä, että hieman energiatiheämmät annokset eivät siirry vatsan seudulle varastoon.

Monipuolisuus on erittäin tärkeää liikkujalle. Kaikki elintarvikkeet eivät ole yhtä ravinteikkaita, joten liian yksipuolisesta ravinnosta saattaa toisaalta saada liikaa jotain tiettyä ravintoainetta ja toisaalta liian vähän jotain toista. Einestiskiltä ei terveystietoinen urheilija juurikaan löydä mitään suuhun pantavaa. Urheilija saa luvan oppia itse kokkaamisen jalot taidot ihan laadukkaita perusraaka-aineita käyttäen.

Liikunta aiheuttaa hieman suurempaa vitamiinien ja hivenaineiden tarvetta, mutta tätä jotkut helppoheikit ja -matit herkästi liioittelevat halutessaan tarjota sinulle niitä ravintolisiä, pillereitä ja ravintolitkuja.

Ihan normaalilla ruoalla urheilija kuitenkin parhaiten liikkuu ja nuo helpot mainoskikat kannattaa jättää pois käytöstä. Urheilijan syödessä runsaasti ravintoainetiheitä ruokia voi varmistua siitä, että hän saa tästä kaiken tarvitsemansa. Poikkeuksen voi esimerkiksi muodostaa ulkomaille suuntautuva treenimatka, jolloin voisi paikalliseen ruokaan hitaan totuttautumisen ja mahdollisesti kovemman treenijakson ajaksi toteuttaa ravintolisien käyttö ravitsemusammattilaisen neuvoilla.

Ravinnon sisältöä tärkeämpää voi olla ottaa huomioon usein ihan retuperällä oleva ateriarytmitys. Tästä tulee tämä ajatukseni siitä, että liikkujan ruokailussa pitää olla ateriavälit kunnossa. Säännöllisesti lautasen äärellä vietetty laatuaika takaa sen, että verensokeri pysyy tasaisena. Harjoittelun jälkeinen hajottava aineenvaihdunta (katabolia) muuttuu rakentavaan suuntaan (anabolia).

Nälkä on merkki siitä, että ateriarytmiä voi tihentää. Täysinäinen hieman epämukava olo taas on merkki siitä, että syödään joko liian tiheästi tai liian suuria annoksia. Säännöllinen rytmi takaa riittävän energiansaannin, sopivan harjoittelu- ja elämänvireen sekä hyvän harjoittelusta palautumisen. Liikkujan onkin syytä nauttia päivän aikana vähintään kolme ateriaa lautaselta ja niiden välissä terveellisiä välipaloja. Sopiva ateriaväli voi olla kolme-neljä tuntia, tarvittaessa jopa tiheämpi. Kuulostele elimistöäsi. Sitten kun pysyt virkeänä vaikkapa koventaessasi ajoittain treeniäsi on se todennäköisesti merkki siitä, että olet oikeilla jäljillä. Ja muista juoda riittävästi vettä!

Urheilijan lounaalla hiilihydraatit näyttelevät pääosaa. Lounas sisältää 30% päivän kokonaisenergiankulutuksesta. Riisiä, pastaa, perunaa ja leipää (jos tulee vatsavaivoja viljatuotteista, luovu niistä!) voidaan tankata surutta, sillä päivän ensimmäinen tai toinen treeni on vielä kaukana edessä. Lautasmallin mukainen määrä laadukkaita hiilihydraattilähteitä, neljännes lihaa, kalaa tai kananmunaa sekä riittävä määrä vitamiinien ja kuitujen lähteinä toimivia kasviksia ja salaattia varmistavat proteiinien sekä suojaravinteiden riittävän ja jatkuvan saannin. Pieni jälkiruoka marja- tai hedelmäkiisselin tai salaatin muodossa saa aikaan insuliinin voimakkaamman erityksen sekä energian tehokkaamman kuljetuksen varastoihinsa. Liikuntapanostuksen jäädessä kovin vaatimattomaksi, kannattaa harkita erityisesti tärkkelyspitoisten hiilihydraattien (peruna, makaronit, leipä) maltillisempaa nauttimista.

Kasvispainotteisesta ruokavaliosta muutama sananen
Puhdasoppinen kasvisruokavalion suosiminen (vegetarismi) perustuu pelkästään kasvisten ja niistä johdettujen aineiden käyttämiseen ravinnoksi, eli puhutaan vegaaniruokavaliosta. Monipuolisen ruokavalion kokoaminen on mahdollista näinkin mikäli se on oikein valittu. Vegaaniruokavaliota ei suositella pikkulapsille, kiivaasti kasvaville nuorille eikä raskaana oleville naisille. Jos he kuitenkin haluavat syödä vegaaniruokaa, tulee ruokavalio suunnitella huolella esim. yhdessä ravitsemusterapeutin tai muun ravintoasiantuntijan kanssa. Ruokavalion suunnitteluun ja toteuttamiseen tulee kiinnittää tavallista enemmän huomiota.

Vegaaniruoka on terveellistä erityisesti alhaisen rasvan määrän takia, suurten kasvikuitumäärien takia ja runsaiden antioksidanttien ja vitamiinien saannin takia. Kasvikunnan proteiineja yhdistelemällä, voidaan saada riittävä aminohappokokoelma elimistön tarpeisiin rakennusaineeksi. Palkokasvit, täysjyvävilja, pähkinät ja siemenet sekä makean veden levät chlorella ja spirulina täydentävät toisiensa aminohappokoostumusta. Tietyllä tavalla yhdistelemällä näitä aterialla, voi elimistö hyvin. Ei ole vaikeaa saada kokoon 15% proteiinia pelkällä kasvisruoalla kunhan kiinnittää huomiota monipuolisuuteen. Puhtaassa kasvisruokavaliossa välttämättömien aminohappojen saanti voi rajoittaa proteiinisynteesiä ja johtaa puutostiloihin. Aliravitsemustilanteissa puutostilat voivat olla jopa henkeä uhkaavia.

Joskus voi tulla puutetta energiamäärästä, jolloin pitää tietoisesti lisätä runsaasti energiaa sisältäviä tuotteita ruokavalioon ja suurentaa annoskokoja. Riittävä kalsiumin saanti on varmistettava esimerkiksi silloin tällöin nauttimalla meijerituotteita. Jos ruokavaliosta putoaa maito, vähenee kalsiumin saanti selkeästi. Vegaanien parhaita kalsiumin lähteitä ovat esimerkiksi kuorimattomat seesamin siemenet, makean veden levät sekä vihreät lehtikaalit. Huomiota on pantava myös B12- vitamiinin, D-vitamiinin, raudan ja jodin riittävään saantiin. Vitamiineista B12-vitamiinia on vain eläinperäisissä ruoissa. Tämän vitamiinin tarve on erittäin pieni ja elimistön normaalit varastot riittävät vuosikausiksi. Vegaani-innostuksen ylettyessä useiden vuosien yli, kehittyy usein B12-vitamiinin puutos, joka häiritsee verisolujen muodostusta ja hermoston toimintaa. Lasi maitoa silloin tällöin pitää tämänkin tilanteen hallinnassa.

Lihan sisältämä rauta on parhaiten imeytyvää hemirautaa ja nuoret naiset tekevät viisaasti välttäessään ankaraa vegaaniruokavaliota. Kasvisruoan sisältämät fytaatit saattavat häiritä vitamiinien ja kivennäisaineiden (erityisesti sinkki ja rauta) imeytymistä, mutta tämä pelko on tutkimuksissa todettu aiheettomaksi. Kreatiinin määrä on todettu alhaisemmaksi vegaaneilla.

Ruoka-annokset ovat kasvisruokavaliota noudattavilla urheilijoilla sangen suuret, koska vegetaarisen ruoan energia- ja proteiinipitoisuus on pienempi kuin monipuolisen sekaruoan. Vaikka kasvisruoka ei anna mitään erityistä etua urheilijalle verrattaessa normaaliin sekaruokaan, sitä ei missään nimessä voi pitää urheilijalle sopimattomana ruokavaliona. On olemassa korkealaatuisia kasviproteiineja, joissa on paljon välttämättömiä aminohappoja. Soija on tässä suhteessa yleisimmin tunnettu. Soijaproteiinissa on esimerkiksi välttämättömiä haaraketjuisia aminohappoja yhtä paljon kuin lihaproteiineissa. Kasvavan suosion ovat saaneet makean veden levät (chlorella ja spirulina).

Vegaaniruokaa pidetään yleisesti terveellisenä vaihtoehtona, jolla on merkitystä esim. sydänsairauksien ehkäisyssä, sokeritaudin hoidossa, joitakin syöpäsairauksia ehkäisevänä ja laihdutuksessa. Tutkijoiden keskuudessa mielenkiintoa tunnettin kasvisruokavaliota ja sen terveysvaikutuksia kohtaan aluksi ensisijaisesti terveysriskien välttämisen takia, sittemmin sekä kasvisperäisten ruokien että erilaisten kasvisruokavalioiden terveyttä edistävään vaikutukseen kiinnitettiin enemmän huomiota.

Nykyisin vallitsee yksimielisyys siitä, että suositusten mukaisesti koostetut kasvispainotteiset ruokavaliot, laktovegetaariset ruokavaliot sekä puolittainen ns. semivegetaarinen ja sekaruokavalio edistävät terveyttä yhtä lailla. Sen sijaan vegaaniruokavalio poikkeaa ravintoarvoltaan merkittävästi pernteisistä ruokavalioista, ja sen toteuttaminen ilman terveystietoista lähestymistapaa on terveysriski. Monipuolinen vegaaniruokavalio täydennettynä B12-vitamiinilla sekä kalsiumilla ja tarpeen mukaan myös D-vitamiinilla ja raudalla voi edistää terveyttä ratkaisevalla tavalla. Käytännössä vegaanien on nähty turvautuneen vitamiini- ja kivennäisainevalmisteisiin tai käyttäneen säännöllisesti ruokia, joita on täydennetty näillä ravintoaineilla.

Elävä ravinto on vegaaniruokavalio, jossa ei mitään ruokaa kuumenneta yli 40 asteen. Ruokavaliossa on keskeinen osa kypsentämättömällä ja mahdollisimman vähän jalostetulla ruoalla. Pääasiassa syödään marjoja, hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä ja siemeniä. Useimmille noudattajilleen elävä ravinto on enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä ruokavalio. Vehnän orailla, niistä puristetulla mehulla ja idätetystä vehnästä valmistetulla ns. uudistavalla juomalla haetaan erityistä tehovaikutusta. Orasmehulla uskotaan olevan sairauksia parantavaa vaikutusta. Tieteelliset selvitykset kuumentamattoman elävän ravinnon paremmuudesta puuttuvat toistaiseksi. Tutkimuksissa on selvitetty mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Melko tarkasti pystytään ennakoimaan mahdolliset ravinnonsaannin niukkuuteen liittyvät haitat.

Laktovegetaristit kelpuuttavat kasvisruokavalioonsa maitovalmisteet. Adventistit ovat usein laktovegetaristeja. Huippu-urheilijat pärjäävät tällaisella ruokavaliolla kunhan huolehditaan energiatasapainosta. Lakto-ovovegetaristit kelpuuttavat kasvisruokavalioonsa maitovalmisteiden lisäksi myös kananmunat. Nämä ovat kerta kaikkiaan varmalla pohjalla anabolisen harjoitusvasteen suhteen. Vaikka nämä ruokavaliot eivät anna mitään erityistä etua urheilijalle verrattaessa normaaliin sekaruokaan, niitä ei missään nimessä voi pitää urheilijalle sopimattomana ruokavaliona.

Helppoja keinoja lisätä ruoan laatua ja omaa terveyttä
Henkilökohtainen terveysremontti odottaa toteutumistaan. Löydä ja toteuta mielekkäät terveysvinkit, joita löydät esimerkiksi kirjani sivuilta.

• Älä tee liian nopeita muutoksia ruokavalioosi. Ota ennemmin tavoitteeksi vaikkapa joka kuukausi lisätä ruokavalioosi jokin terveellinen ruoka-aines pysyvästi. Järkevältä tuntuisi jonkin epäterveellisen ruoka-aineen korvaaminen vastaavasti terveellisemmällä.
• Jos tuorekasvit eivät maistu, kypsennä ne tai tee niistä marjojen ja hedelmien kera maistuva viherpirtelö.
• Ruoan laadun parantaminen voi tarkoittaa esimerkiksi panostamista luomulaatuun, lähiruoan suosimista tai vuodenaikojen kiertoa kunnioittavaan ruokailuun siirtymistä.
• Avaa silmäsi havainnoimaan luonnollisen, yksinkertaisen ruoan merkitys. Kuori kerros kerrokselta pois mielestäsi harhaan johtavat asenteet ruokaa kohtaan ja mainosten antamat mielikuvat. Löydä tilalle aidon ruoan ydin!
• Opettele tunnistamaan luonnon omat villivihannekset ja kerää niitä puhtailta paikoilta. Tee sieniretkiä, poimi marjat talteen metsistä ja soilta. Nauti siitä, että suomalaisessa luonnossa on tilaa kulkea.
• Olet mitä syöt ja mitä sulatat. Karsi ruokavaliosta kaikki sellainen, joka pitää suolistosi huonossa kunnossa. Vaikka se olisi mieliruokasi!
• Vain syöty marja, vihannes tai hedelmä auttaa. Luonto on tehnyt kattauksen jo valmiiksi.
• Pyydän tarkastelemaan vuodenaikojen vaihtelua raikkaalla, uudella tavalla: Talvella kiinteää ruokaa, kesällä juoksevaa. Talvella pysähtymistä, kesällä liikettä. Keväällä istuttamista, syksyllä keräämistä. Talvella lämpöä, kesällä viileyttä.
• Lopeta ehdottomasti tupakointi ja käytä alkoholia joko ihan vähän tai ei ollenkaan. Siivoa pois komeroista valkaistu vilja ja vietä sokerittomia päiviä, viikkoja ja kuukausia, kunnes siitä tulee tapa.

Todella härskiä touhua on meneillään päämme menoksi. Ei hevillä uskoisi todeksi. Nyt käy sääliksi poliitikkojamme, jotka jossain vaiheessa joutuvat tämän kauheuden keskellä elämään ja tajuamaan mitä kansan selän takana tapahtuu. Hyytyykö monikansallinen Pepsodent-hymy Stubbin kasvoilta kun hänkin vihdoin tajuaa mitä vahinkoa hän on saamassa aikaiseksi maallemme? Sillä hän jos joku tietää tästä TISA:sta ja siitä miksi tästä ollaan niin hiljaa. Mikä ihmeen TISA?

.

.

TISA = Trade in Service Agreement, eli suomeksi salainen valtioiden välinen palvelukauppasopimus, jossa päätetään esimerkiksi rahan vallasta ja minkä yrityksen (esim. Monsanto) tuotteita tämä maapallo jatkossa ostaa. Ei uskoisi, että tällainen olisi nykypäivänä mahdollista. Siksi se tehdäänkin salassa.

TISA-sopimuksen myötä mm. Roundup ja glyfosaatit, GMO:t ja muut Monsanton tuotteet tuodaan väkisin Euroopan markkinoille. Monsanto vie ja Eurooppa sekä muu maailma vikisee. Kukaan ei uskalla vastustaa. Salassa tämä touhu pidetään, siksi kun se on perustuslain vastainen sopimus maitten välillä.

Tietoa ei TISA:sta tihku mistään. Lehdistö on hiiren hiljaa. Poliitikot tietävät. Revi siitä. Onko tämä länsimaisen demokratian lopullinen tuho? Itävalta, Luxemburg ja Slovakia ovat jo tehneet näiltä kauheuksilta suojaavia kansallisia sopimuksia. TISA:n vastaisia päätöksiä. Pitäisikö Suomessa tehdä samoin? Näiden em. maiden saksankielisillä sivuilla on tietoa tästä. Saksanmaan sivuilla ei ole mitään tietoa. Englanninkielisillä sivuilla ei mitään tietoa.

TISA-sopimuksella haetaan erityisesti USA:n suurimmille yrityksille vapaata mahdollisuutta touhuta Euroopassa. Sopimusteksti laaditaan lakimiesten voimin sellaiseen muotoon, että voidaan sanoa lopullisesti hyvästit demokratialle ja jäädä odottamaan suuryritysjohtoisen totalitaarisen aikakauden alkamista. Samaan aikaan on menossa hanke nimeltään TTIP = Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus, joka jo on johtanut laajaan protestointiin eri puolilla Eurooppaa. Keskitytään tässä kuitenkin tähän TISA:an, joka vaikuttaa vaarallisemmalta.

Tämä TISA tuhoaa suomalaisen luonnon samalla tavalla kuin muuallakin Euroopassa, missä TISA-sopimuksessa päätettävä kasvinsuojelu saa vallan. Ekosysteemi ei siedä yhdenkään eläinlajin tuhoamista. Suomessa on noin 350 uhanalaista hyönteistä, jotka ylläpitävät luonnon kiertokulkua.

WikiLeaks päästi jakeluun salaiset pöytäkirjat eräästä aiemmasta TISA-kokouksesta. Niihin voit tustua tämän linkin kautta: https://wikileaks.org/tisa-financial/  Viimeisimmästä kokouksesta Genevessä 23.-27.6.2014 ei vielä ole vuotanut mitään julkisuuteen. Kuka oli Suomen edustaja siellä? Any comments?

Current WTO parties negotiating TISA are: Australia, Canada, Chile, Chinese Taipei (Taiwan), Colombia, Costa Rica, Hong Kong, Iceland, Israel, Japan, Liechtenstein, Mexico, New Zealand, Norway, Pakistan, Panama, Paraguay, Peru, South Korea, Switzerland, Turkey, the United States, and the European Union, which includes its 28 member states Austria, Belgium, Bulgaria, Cyprus, Croatia, Czech Republic, Denmark, Estonia, Finland, France, Germany, Greece, Hungary, Ireland, Italy, Latvia, Lithuania, Luxembourg, Malta, Netherlands, Poland, Portugal, Romania, Slovakia, Slovenia, Spain, Sweden, and the United Kingdom.

China and Uruguay have expressed interest in joining the negotiations but so far are not included.

Olisiko jo aika suhtautua vakavasti näiden maailmaa valloittavien suuryritysten vallanhimoon? Onko oikein, että maiden hallitukset luovuttavat vallan monikansallisille yhtiöille? Eikö olisi järkevämpää suojata oman maan elinkeinoa? WikiLeaks -paljastuksia on kiittäminen, että tiedämme mitä selkämme takana tapahtuu eri maiden neuvotteluissa. Isot yritykset päästetään jylläämään hinnalla millä hyvänsä. Tässä ei ole mitään tolkkua.

Menikö lopullisesti luottamus suomalaisiin poliitikkoihin? Miten tätä maata johdetaan?

Diabeetikkoja kasvaa kuin sieniä sateella. Eikö mitään voida tehdä? Onko tyypin 2 diabeetikko tuomittu elinikäiseen vankeuteen sairaassa kropassaan? Onko tuo ortopedi Antti Heikkilä ihan kahjo tyyppi? Toimiiko karppaus diabeetikolle? Haluaako Diabetesliitto tuhota terveytesi? Mikä on funktionaalisen lääketieteen vastaus diabeetikolle?

Creative Commons Gangrene Foot

.

.

Näihin kysymyksiin yritän vastata. Vastaan kysymyksiin todellisen potilastapauksen muodossa. Lähes kaikki nimet on muutettu. Tässä tarinassa on onnellinen loppu. Kaikki voivat lukea tämän tarinan. Myös Heikkilän opetuslapset.

”Diabetes on ihan perseestä!” toteaa Kari X Kattila saapuessaan järkilääkäri Jäbä Jääräpään vastaanotolle.

”Voin olla kanssasi ihan samaa mieltä. Jos saisin valita jonkun sairauden johon en itse haluaisi sairastua, aika vahva kandidaatti on kakkostyypin diabetes.” Jäbä vastasi.

Sitten Jäbä kertoi Karille miten kakkosdiabeteksen (”aikuistyypin” diabetes jota Suomessa esiintyy katastrofaalisen paljon) vääjäämättömän terveyttä nakertavan kulun voi muuttaa. Kari otti mukavan asennon ruskeassa upottavassa nahkasohvassa ja pisti korvat hörölle.

Jäbä kertoi miten 48-vuotias Kari Kattila oli pari vuotta sitten arvauskeskuslääkäri Iiris Lääkemies-Poppaselta saanut perin tylyn tuomion: ”Sinulla on diabetes. Ota ensin näitä pillereitä, jotka pitävät haimasi elossa jotenkuten, ryhdy laihduttamaan, liikkumaan enemmän ja vähän edes katsomaan mitä sapuskaa pistät suusta sisään. Tässä sinulle Diabetesliiton ohjekirjanen. Liitto kouluttaa ja antaa tukea diabetekseen sairastuneille. Sitten kun tilanne pahenee saat käyttää insuliinia ja elät sen varassa suhteellisen hyvän elämän. Saat syödä ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Sairaudesta et pääse eroon. Lääkkeillä ja insuliinilla sairautesi pysyy hallinnassa. Kela korvaa!”

”Juuri noin se meni!” päästi Kari ilmoille ja jatkoi: ”Olen kerta kaikkiaan kyllästynyt tähän insuliinin piikittämiseen, jatkuvaan lihomiseen ja voimattomuuden tunteeseen. Eikö mitään muuta ole tehtävissä? Eikö se Heikkilä paranna diabetesta ruokavaliolla?”

Jäbä tunsi Heikkilän metodit ja piti niitä ihan hyvinä, mutta toki niissä on valtavasti ylilyönnin mahdollisuutta. Diabetesliiton touhut Jäbä tuomitsi ehdottomasti. Jäbä pyysi kuuntelemaan erityisen tarkkaan tätä ohjeistusta, ehkä lukijakunnankin pitäisi. Annetaan Jäbän selittää miten saadaan vikaan menneet syteemit diabeteksen hoidossa taas toimimaan.

Kakkostyypin diabetes ei ole mikään kuritushuonetuomio. Sen kanssa pitää oppia elämään oikealla tavalla. Koska Karin haimassa vielä on vähän eloa, otetaan siitä tilanteesta kaikki hyöty irti. Metformiini voi olla ihan fiksu juttu, mutta ihan liian varhaisessa vaiheessa on aloitettu insuliinin piikitys.

Kropan hiljaa kytevä tulehdus on saatava aisoihin. Tarvitset ruokaremontin. Tästä lähtien syöt anti-inflammatorista ruokaa. Värikkäitä kasviksia, marjoja, aitoa ruokaa, et enää koske margariiniin vaan käytät ihan vähän voita. Kalaa voit syödä monipuolisesti vaikka joka päivä. Se on erityisen terveellistä. Elinehtoisen tärkeänä pidän sitä, että otat säännöllisesti D-vitamiinia kesät ja talvet, sillä sen alhaisen määrän on todettu olevan yhteydessä diabetekseen.

Valkoinen sokeri, viljavalmisteet ja tärkkelystä sisältävät ruoka-aineet on karsittava ruokavaliostasi. Ihan äskettäin tuli tieto siitä, että se mikä meidät sairastuttaa ei ole rasva, vaan nopesti imeytyvä hiilihydraattimössö. Vaatii kurinalaisuutta luopua noista makeista tuotteista, mutta kroppa palkitsee sinut lopulta.

Paljon olisi ollut pelastettavissa, jos Lääkemies-Poppanen olisi kysynyt itseltään ja sinulta mikä systeemissä on vikana kun olet saanut diabeteksen? Tämä on se olennainen kysymys. Ja vastaus siihen on vastakysymys: Miten saadaan vikaan mennyt systeemi taas kuntoon?

Tästä tavasta ajatella systeemin kannalta parasta mahdollista ratkaisua potilaalle on lääketieteessä kirjoitettu jonkin verran, mutta rivilääkärit eivät niitä funktionaalisen lääketieteen juttuja lue. Vanhat jäärät ja valitettavan moni vastavalmistunut kandi on niin täynnä lääketehtaitten ideologioita, että jättävät suosiolla tällaiset valtavirrasta poikkeavat jutut pois ajatusmaailmastaan. Miksi yrittää tuputtaa potilaalle vaivalloista tapaa hoitaa sairauttaan kun on käteviä lääkkeitä käytettävissä? Sitähän potilaskin haluaa. Kätevän ratkaisun ongelmaansa. Pillerin joka sairauteen. Sitä vartenhan lääketeollisuus on olemassa? Näinkö ajatellaan? Onko systeemin hoitaminen kuntoon vaivalloista? Ei tietenkään!

OK, kerrataan toistaiseksi oppimamme: Säilytetään toistaiseksi hoidossa mukana se metformiini. Voi olla, että siitäkin voidaan luopua, mutta sitä on vaikea ennustaa. Ehdottomasti sinun on päästävä eroon tuosta insuliinin piikittämisestä. Yritetään sitä temppua vähentämällä rajusti nopeita hiilihydraattejasi ja panostamalla anti-inflammatoriseen ruokaan sekä otat D-vitamiinia. Tulet huomaamaan, että olo paranee ja kaiken lisäksi laihdut! Saat taas ehkä liikuntakipinän takaisin ja kroppa kiittää!

Jatketaan tämän terveyteen vievän tien kulkemista eteenpäin. Walter Willett Harvardin yliopistosta on näyttänyt toteen, että 91 prosentille niistä joilla on kakkostyypin diabetes, voidaan saada terveys takaisin. Se vaatii asennoitumista ihan uudella tavalla kroppasi systeemien kunnostamiseen: ruokavaliomuutoksilla ja elämäntapamuutoksilla.

Nyt tiedät mitkä ne tarvittavat ruokavaliomuutokset ovat. Hanki vaikka ne Heikkilän kirjat, käy Christer Sundqvistin luennoilla tai lue netistä Matti Tolosen kirjoituksia. Pääasia, että teet jotakin ruokavaliollesi! Entä sitten ne elämäntapamuutokset?

Joo, sinun on lopetettava tuo stressaaminen. Käy rentouttavassa jumpassa, hanki lisää tietoa kaikista mahdollisista rentouttavista tekniikoista, sillä tämä on olennainen tekijä parantumisessasi. Heikkiläkin saisi tätä korostaa enemmän. Sinun on nukuttava paremmin sekä laadullisesti että määrällisesti. Mahdollisesti sinun on oman terveytesi nimissä vähennettävä työntekoa ja panostettava laadukkaaseen vapaa-aikaan. Sinun on vältettävä kaikkea sellaista toimintaa elämässäsi, joka nakertaa terveyttäsi.

”Miksi kukaan ei ole kertonut minulle tätä? Onko systeemissä vikaa?” Kari X Kattila sanoi lopuksi ja hän sai havaita lääkäri Jäbä Jääräpään leveän hymyn.

Kolmen vuoden kuluttua Kari tapasi sattumalta Jäbän Esplanadinpuistossa. Olipa Kari muuttunut! Täynnä elinvoimaa ja terveyttä! Karilla on mahdollisuus selättää moneksi, moneksi vuodeksi nurkan takana väijyvä pelottava sairaus nimeltään diabetes. Jos sinulla on tyypin 2 diabetes (tyypin 1 diabeteksen kulkua ei voi muuttaa), pitäisikö sinun kokeilla systeemin muutosta?

Ottaisitko sinä lääkkeen, joka haittaa terveyttäsi enemmän kuin se hoitaa sairauttasi? Et tietenkään ottaisi. Maalaisjärkevä ja/tai cityhölmö terveyspalvelujen käyttäjä haluaa tietenkin parempaa terveyttä.

.

.

Hyvinvoinnin vaarantamisessa kunnostautui jälleen kerran blogini lukijoille tutuksi tullut valkotakkinen arvauskeskuksen lääkäri, Iiris Lääkemies-Poppanen. Vastaanotollaan hän laukaisi tuhka tiheään lääketeollisuuden virittämiä ansoja.

Eräänä kauniina päivänä Iiriksen vastaanotolle saapui arvattavaksi Pertti Perusjätkä. Tietokoneen ruudulta Iiris näki, että tämä vuonna 1954 syntynyt Pertti oli kokenut lievän aivohalvauksen joitakin vuosia sitten ja halvattu vieköön Iiris ihmetteli itsekseen: ”Heti halvauksen jälkeen oli sairaalassa määrätty statiineja. Niin sitä pitää! Oppikirjan mukaan edetty näköjään. Ei nyt millään löydy syytä muita lääkkeitä tyrkyttää tällä kertaa, joten uudistetaan ihmispoloisen statiiniresepti! On sitten tyytyväisen näköinen kun sai lääkereseptin. Ei ollut turha käynti. Toivottavasti noita uusia biologisia erittäin kalliita kolesterolilääkkeitä pian olisi myynnissä. Matkakassaan pitäisi saada vähän euroja. Kolesterolit ovat äijällä normaaliarvoissa, mutta muistui mieleen Orionin edustaja, joka kertoi menneellä viikolla varmaan tuhannen kerran saman tarinan statiinien erinomaisuudesta. Normaalia lääkärin varovaisuutta tässä noudatellaan. Varmuuden vuoksi siis statiinit äijälle. Vaihtaisiko talvella alle Michelinit vai ottaisiko varmuuden vuoksi GoodYearit? Vartin päästä alkaa palaveri. Päästävä joka tapauksessa eroon tästä potilaasta.”

”Teillä on ollut paralysis cerebrum iam pridem. In cassum statinum accipio halleluja simvastatini orioni remedium amen plottis ömmön mömmön pälä pälä plöp”, Iiris loihti ilmoille ja Pertti hämmästeli lääkärin viisaita sanoja. Lääkäri työnsi syrjään lääkärintyön eettisiä ohjeita selkiyttävän teoksen, joka lojui aikapulan takia lukemattomana pöydällä, vilkaisi nopeasti aikarautaansa ja mietti kuumeisesti sopivaa tapaa päästä eroon potilaastaan.

Iiris muisteli kauhulla sitä äskeistä potilasta, joka kiukutteli hänelle kun Iiris ei millään olisi halunnut kirjoittaa reseptiä kaikkiin niihin 19 lääkkeeseen, joita potilas piti itselleen tarpeellisena. Potilaan uhkaus puhua osaston ylilääkärin kanssa asiasta sai sitten lopulta eloa Iiriksen väsyneisiin sormiin ja vihoviimeinen lääkemääräys tuli valmiiksi. Potilas oli tyytyväinen? Täytyy muistuttaa Orionia bonuksista, ikäänkuin korvauksena raskaasta kirjoitusurakasta.

Tilannetta keventääkseen Iiris kertoi syntyneensä samana vuotena kuin Pertti.

”Olette parasta mahdollista vuosikertaa! Synnyin samana päivänä (20.4.) kun helsinkiläinen opiskelija Lenita Airisto valittiin Suomen Neidoksi. Pidetään teistä nyt oikein hyvää huolta. Pilleriä poskeen ja elämä hymyilee!”

Ja niin jatkui Pertti Perusjätkän elämä. Hänen hyvinvoinnistaan huolehti nyt kallis yhteiskunnan tukema pilleri. Paljon mitään muuta kallista Pertin elämään ei mahtunutkaan. Olihan hän saanut kokea hyvinvointivaltiolle tyypillisen kohtalon. Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin onnistu ei hänelle enää mikään. Duunit tietokoneiden parissa loppuivat ja uutta työnsarkaa oli etsittävä suurennuslasien ja muumien kanssa.

Suurennuslasi? Joo, Pertti oli huomannut simvastatiinin ottamisen jälkeen, että nettipankin koodit olivat lukukelvottomia. Liian pientä tihruista tekstiä ja numerot painettiin vielä aivan kelvottoman tuhruisella fontilla. Maksa nyt siinä sitten sähkölaskusi kun koodit ovat lukukelvottomia.

Pertti selasi Leino Utriaisen kirjaa, luki turpaduunarin blogikirjoituksia, tihrusteli hyvinvointia vaarantavan lääkeyhtiön mukaan liittämää lääkkeen pakkausselostetta ja ihmetteli kauheasti synkkää tekstiä sisältävää lappusta. Raskaana hän ei ollut, imettämisestä ei ollut vaaraa ja fusidiinihappoa hän ei muistanut nauttineensa. Sen sijaan pankkikoodien tapaan tuhruisella fontilla varustettu seloste paljasti karun totuuden: Hän kyllä ehkä mahdollisesti. jossain määrin aavistuksen verran ainakin hyötyisi lääkkeestä, mutta kolikon kääntöpuolena olisi siedettävä melko todennäköisesti ilmaantuvia haittavaikutuksia sietämättömän paljon:

Lihassärky, -arkuus, -heikkous ja -krampit. Nämä haittavaikutukset saattavat joissakin harvoissa tapauksissa olla vakavia, jolloin niihin liittyy lihaskudoksen tuhoutumista ja sen seurauksena munuaisvaurioita. Hyvin harvoin oireet ovat myös johtaneet potilaan kuolemaan. Yliherkkyys, eli allergiset reaktiot, kuten kasvojen, kielen ja nielun turvotus, joka voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Kova lihaskipu, jota useimmiten ilmenee hartioissa ja lonkissa. Ihottuma, johon liittyy heikkoutta raajojen ja niskan lihaksissa. Nivelsärky tai -tulehdus (polymyalgia rheumatica). Verisuonitulehdus (vaskuliitti). Epätavalliset mustelmat, ihottuma ja turvotus (dermatomyosiitti), nokkosihottuma, ihon valoyliherkkyys, kuume, punoitus. Hengenahdistus (dyspnea) ja sairauden tunne. Lupustyyppiset oireet (mukaan lukien ihottuma, niveloireet ja veriarvomuutokset). Maksatulehdus, johon liittyy seuraavia oireita: ihon ja silmien keltaisuutta, kutinaa, virtsan tummumista tai ulosteiden vaalenemista, väsymyksen tai heikkouden tunnetta, ruokahaluttomuutta; maksan vajaatoiminta (hyvin harvoin). Haimatulehdus, johon usein liittyy kovaa vatsakipua. Alhainen veren punasolujen määrä (anemia). Käsien ja jalkojen tunnottomuus tai heikkous. Päänsärky, huimaus, pistelyn tunne. Ruoansulatuskanavan oireet (vatsakipu, ummetus, ilmavaivat, ruoansulatushäiriöt, ripuli, pahoinvointi, oksentelu). Ihottuma, kutina ja hiustenlähtö. Heikkous. Unettomuus (hyvin harvoin). Muistin heikkeneminen (hyvin harvoin), muistinmenetys, sekavuus. Erektiohäiriö. Masennus. Tulehdus keuhkoissa, joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia mukaan lukien itsepintainen yskä ja/tai hengenahdistus tai kuume. Jänteiden ongelmat, johon liittyy joskus myös jänteen repeämä. Unihäiriöt, mukaan lukien painajaiset. Seksuaaliset toimintahäiriöt. Diabetes. Esiintyminen on todennäköisempää, jos sinulla on kohonnut verensokeritaso ja rasva-arvot, olet ylipainoinen ja sinulla on korkea verenpaine. Lääkäri seuraa tilannettasi tämän lääkkeen käytön aikana.

Lähde: Orionin pakkausseloste simvastatiinia sisältävästä kolesterolilääkkeestä.

Joka perusäijä tietää, että tämä luettelo statiinin haittavaikutuksista ei ole täydellinen. Tässä on lueteltu ne haittavaikutukset, joita lääkeyhtiön on pakko kertoa potilaalle. Niin kauan kuin kukaan ei raportoi esimerkiksi pankkikoodien tuhruisen tekstin liittyvän statiineihin, niin sitä ei tarvitse tietenkään haitoiksi panna.

Pertti oli akateemisen koulutuksen saanut kriittisyyteen tottunut mieshenkilö. Simvastatiini ja näkökyky tuli vastaan internetin keskustelupalstoilla. Näköjään statiinit aiheuttavat myös näkökykyyn muutoksia.

Pertti päätti tehdä kokeen: Jätetään simvastatiinit pois käytöstä. Ikää on jo sen verran, että jos kuolla kupsahdetaan, niin taivaaseen varattu paikka voisi jo pian tulla käyttöön. Simvastatiinissa pidettiin siis tauko.

Tauon aikana pankki lähetti uudet koodit. Vau, nyt on otettu huomioon koodien luettavuus! Ihan selvästi näkyy! Samaan aikaan oli myös elintarviketeollisuus alkanut painaa pakollista ruoka-aineen slisällysluetteloa selkeämmällä fontilla. Oliko palkattu sama mainosfirma pankissa ja elintarviketeollisuudessa?

Pertti etsi roskakorista käsiinsä lukukelvottomat pankkikoodit. Niitä löytyi useita. Kaikki olivat kuitenkin ihan lukukelpoisia. Mitä ihmettä tämä on?

Nyt mysteeriset pankkikoodit tuhruisine fontteineen saivat selityksensä: Simvastatiini heikensi näkökykyä. Näkökyky palautui kun lääkkeen otto lopetettiin.

Pertti jatkoi asian tutkimusta. Silmät tarvitsevat koko ajan kolesterolia, jotta niiden toimintakyky säilyy. Hyvänen aika! Simvastatiinilla hän oli aiheuttanut sen, että jo ennestään alhainen kolesterolitaso oli suorastaan romahtanut ja tähän reagoivat rakkaat silmät!

Kuulkas ihmiset! Lääketehtailla on niin loistavia puolestapuhujia, että kriittiset äänenpainot vaikenevat kuin taikaiskusta. Kun Syvänteen Mikko, Strandbergin Timo, Kesäniemen Antero, Kovasen Petri ja mitä niitä nyt onkaan näitä statiinin käytön puolestapuhujia, kehuvat statiineja niin Iiris saa orgasmin ja arvattavasti myös moni muu arvauskeskuksen lääkärinplanttu. Ja statiinireseptejä kirjoitetaan ennakoivasti monenlaisia haittoja aiheuttaen.

Sanon sen nyt taas uudemman kerran: Ottakaa opiksi tästä Pertti Perusjätkän tositapauksesta.

Statiinit ovat vaarallisia lääkkeitä. Lääkeyritykset tulevat ahneuksissaan jatkamaan näiden myrkkyjen syöttämistä ihmisille. Niin kauan kuin vain on mahdollista, niitä tullaan valmistamaan, markkinoimaan ja lääkärit kirjoittelevat niitä reseptejään. Jos sinulla on sellainen lääkäri rasitteena, joka määrää sinulle ennaltaehkäisevästi statiineja, kysy nyt ihmeessä onko hänellä kaikki naakat kotona? Tai, älä kuitenkaan kysy noin rumasti. Statiinipelleily on saatava loppumaan, mutta ei se lääkärinplantun vika ole. Se vika on ehkä Aku Ankan piiloarvoissa, sanoo psykiatrian yleislääkäri Ilkka Härkönen: itsekkyys, vallanhimo, ahneus, kateus. Pelivälineinä kieroilu, petos, huijaus, valehtelu ja lahjonta. Lue lisää: Elämässä eteenpäin.

Kyllä kansa tietää, eikä tarvitse kaikkea sietää…

Dosentti Ursula Schwab tehtailee asiantuntijalausuntoja ravinnosta ja terveydestä. Lausunnoissa on toivomisen varaa.

.

.

Vaikka tässä mainitaan nimeltä yksi asiantuntijalausuntoja antava ihminen, tarkoitus on käsitellä toivon mukaan vilkkaassa kommentoinnissa terveystiedottamista laajemmin. Tuskin Ursula puuta heinää syöttää medialle tarkoituksella – vai syöttääkö? Tuon tässä kirjoituksessa esille mahdollisia selitysmalleja, miksi jotkut asiantuntijat Ursula Schwabin tapaan vaarantavat uskottavuuttaan puhumalla ja kirjoittamalla palturia.

Olen kirjoittanut lukuisia terveyssatiireja viime aikoina. Tämä ei ole sellainen kirjoitus. Tämä on lähinnä terveysdraamaa.

Toimittajat haluavat pelata varman päälle ja käyttävät vain valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäseniä asiantuntijoinaan. Edustaessaan ns. virallisterveellistä linjaa ajatellaan, että tieto on totuudenmukaista ja ohjaa suomalaisia terveyttä edistävissä valinnoissa. Kattia kanssa, päinvastoin taitaa olla.

Tässä on tietenkin itse aika lujilla koko ajan kun ottaa silmätikuksi ravitsemuksen eliitin täällä Suomessa. Se ei välttämättä tee hyvää minun ammatilliselle imagolleni, eikä välttämättä lisää luentokeikkojani eikä kirjojeni myyntiä kun otan näin selkeästi kantaa esim. dosentti Schwabin väitteisiin. Mutta on saavutettu sellainen älyttömyyden kulminaatiopiste, että näen yhdeksi keinoksi suoran toiminnan. Ravitsemuksesta pitää saada jakoon neutraali, totuudenmukainen tieto. En minä halua olla ilkeä.

Miksi esimerkiksi Hyvä Terveys -lehti ja Helsingin Sanomat käyttävät asiantuntijoina näitä vanhan terveyslinjauksen reliikkejä kun uusia raikkaitakin tuulahduksia voitaisiin päästää jakoon? Olisikohan kyse siitä, että halutaan palvella lehdissä mainostavia tahoja jopa terveyden kustannuksella? Näillä linjoilla on tiukasti pysytellyt eräs diplomi-insinööri, joka on tehnyt virallisen valituksen dosentti Ursula Schwabin lausumasta eräässä terveyslehdessä:

VALITUS DOSENTTI URSULA SCHWABIN LAUSUMASTA HYVÄ TERVEYS -LEHDESSÄ

Osoitetaan Rehtori Perttu Vartiaiselle. Tiedoksi päätoimittaja Taina Ristolle.

Dosenttinne Ursula Schwab antaa usein ravintoon ja terveyteen liittymiä asiantuntijalausuntoja Hyvä Terveys -lehdessä.

Hiljattain hän esitti ao. lausuman artikkelissa, joka on liitteenä.

“Ruokavaliota on vaikea saada täysipainoiseksi ilman täysjyväviljaa. Esimerkiksi kuidun, folaatin, sinkin ja magnesiumin saanti jää auttamatta liian pieneksi.”

Tämä väite on täysin yksiselitteisesti väärin. Kokosin ao. ruoka-aineista reilun 1600 kCal kokonaisuuden, jossa ei ole lainkaan täysjyväviljaa.

Ruoka-aineiden muodostamassa kokonaisuudessa on kaikki aikuisen miehen suositusten mukaiset vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet, vaikka energiaa on selvästi vähemmän kuin aikuisen miehen energiankulutus. Esim. folaatin saanti on lähes kaksinkertainen suositukseen verrattuna.

Hiilihydraatteja annoksessa on n. 70 g tarkoittaen n. 17% kokonaisenergiasta eli se on varsin vähähiilihydraattinen ja täten luokiteltavissa ns. karppaukseksi.

Tarkat tiedot vitamiineista, hiven- ja kivennäisaineista löytyvät biokemian Tohtori Christer Sundqvistin blokista

http://sundqvist.blogspot.fi/2012/01/karppaus-edullista-ja-ravitsevaa.html

Laskelmat on tehty kalorilaskuri.fi ohjelmalla, joka käyttää suojaravinnetiedoissaan lähteenä THL:n fineli-tietokantaa. Taulukossa ruoka-aineiden massa on grammoissa, hinta €/kg ja annoksen hinta euroissa.

Havaitsemme, että esimerkin ruoka-aineet ovat edullisia (kokonaisuuden hinta 4,21€ tammikuu/2012) ja saatavissa tavanomaisesta ruokakaupasta.

Valitus tehdään koska:

1) On erittäin epäeettistä, että korkean auktoriteetin omaava Dosentti antaa arvovaltaisessa terveysjulkaisussa täysin virheellistä tietoa. Onhan hänen väittämänsä täysin väärin ottamatta millään muotoa kantaa esim. siihen, että onko ns. karppaus tai täysjyvän pois jättäminen terveellistä.

2) On lukuisia esimerkkejä joissa tärkkelyksen (täysjyvän) vähentäminen tai poisjättäminen on parantanut ylipainoisen terveyttä hoikistaen tätä ja samoin moni 2-tyypin diabeetikko on päässyt vaivoistaan. Väitettäni tukee myös monet tutkimukset.

3) Korkean auktoriteetin omaavan Dosentin täysin virheellinen lausuma pelottelee monia ylipainoisia ja 2-tyypin diabeetikkoja estäen heitä saamasta apua terveysongelmaansa.

Pyydän vastausta tähän valitukseeni ma. 24.8 mennessä. Asia on tärkeä ja mikäli en vastausta saa tai Dosentti Schwabin virhettä ei julkisesti myönnetä, siirrän asian viranomaisille.

Eivät dosentti Schwabin erehdykset tähän lopu. Schwabin pellava/kadmium-sekoilu on järkyttävää luettavaa. Eräs professori toimittaa tätä koskevan aineiston tarvittaessa. Hyvä Terveys -lehden päätoimittajan kanssa on käyty asian tiimoilta kirjeenvaihtoa, joka osoittaa miten Schwab on johtanut lehteä raskaasti harhaan.

Äskettäin toimittaja Päivi Ala-Risku teki Helsingin Sanomiin jutun ”kovista” rasvoista (po. kiinteä rasva), siitä miten kiinteilläkin rasvoilla on terveysvaikutuksia. Tähän oli päätynyt liuta Cambridgen yliopiston rasvatutkijoita. Ursula kuitenkin ”tietää” miten suhtautua tällaiseen tietoon. Ursula, joka ei erota toisistaan kookosrasvaa ja kookosöljyä! Tässä Ursulan ylimielistä sanailua:

Schwabin mukaan uutta tietoa ei myöskään ole se, että kovat rasvahapot eroavat terveellisyydessä toisistaan.

”Sehän on tiedetty jo pitkään. Mutta pointti on se, että suurin osa syömästämme kovasta rasvasta on kaikkein haitallisimpia kovia rasvahappoja. Jos syöt rasvaista juustoa, saat huonoja keskipitkiä ja pitkäketjuisia rasvahappoja todella paljon. Saat kyllä myös lyhytketjuisia rasvahappoja, mutta paljon vähemmän. Et pysty syömään ruokaa, josta saisit pelkästään niitä ei-niin-haitallisia kovia rasvahappoja.”

Siksi Schwabin mukaan vanhat ohjeet pysyvät yhä voimassa.

Ylipäänsä minua raivostuttaa Schwabin käyttämä halventava sana ”kova” kiinteistä rasvoista. Tässä ote kirjastani ”PaRas ruokavalio – luonnolliset rasvat kunniaan” (Atar, 2011):

Aika usein keskustelussa käytetään termejä ”kovat” ja ”pehmeät” rasvat. Pidän ”kovaa” aika epäonnistuneena rasvan olomuodon määrittelynä. Tätä ”kova” -sanaa on käytetty markkinointiterminä kun halutaan korostaa ”pehmeiden” (pitää olla juokseva!) kasvirasvojen erinomaisuutta verrattaessa eläinrasvoihin ja joihinkin kasvirasvoihin (esim. kookosrasva). Eikö kiinteä rasva olisi paljon parempi ilmaisu? Käyttäkää tekin sitä ilmaisua!

Kiinteillä rasvoilla tarkoitetaan huoneenlämmössä kiinteässä olomuodossa olevia rasvoja kuten esim. voita, läskiä ja talia. Juoksevilla rasvoilla tarkoitetaan sellaisia öljyjä kuten esim. useimmat kasviöljyt ja kalaöljyt.

Kalaöljykapseleita Ursula pitää haitallisina. Jos hän haluaa tällä valheella Helsingin Sanomissa ärsyttää erästä täydentävien hoitojen grand old mania, hän siinä ehkä onnistuu, mutta minkä takia hän alentuu tällaiseen roskaviestintään? Meikäläinen ei ymmärrä. Ei ymmärrä myöskään grand old man:

Eräät luontaistuotealan toimijat ovat pyytäneet minua kirjoittamaan vastineen Helsingin Sanomien asiattomaan hyökkäykseen kalaöljyä vastaan. Lehti on haastatellut Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian apulaisprofessori Ursula Schwabia, joka jo toistamiseen väittää HS:ssa, että kalaöljy muka olisi terveydelle vaarallista kun ”se voi jopa nostaa LDL-kolesterolia”. Lisäksi Schwab väittää, että kalaöljy muka voisi aiheuttaa tyypin 2 diabetesta. Hänen haastatteluilleen on tyypillistä, ettei hän milloinkaan osaa kertoa, mihin hänen väitteensä perustuvat. Valitettavasti toimittajat eivät osaa kysyä sitä, vaan uskovat kaiken, mitä Schwab hatusta vetää.

Eräs Tampereen yliopiston dosentti pohtii tätä Ursulan -tapaista terveysviestintää seuraavasti:

Tässä on kysymyksessä Portinvartija (Gatekeeper) -ongelma. Tässä Yhden Totuuden Maassa se, öh, korostuu. Monet toimittajat eivät yksinkertaisesti uskalla kysyä muilta kuin Portinvartijoilta, koska se rikkoisi valtarakenteita ja vaikuttaisi pahimmillaan lehden (median) mainostuloihin.

Tuoreessa muistissa on monella miten Ursula ehdotti karppaavien perheiden lapsia huostaanotettaviksi!

Kommentoikaa! Tarvitsemmeko tällaista vääristelevää terveysviestintää? Eikö olisi paljon parempi, jos viestintä olisi avointa ja rehellistä?

Tukekaa rehellisiä terveystoimittaja työssään!

Kauan mielessäni muhinut hanke esitellä suomalaisia, pysähdyttäviä arkisia tekoja, hankkeita, projekteja, onnistumisia ja mahdollisesti myös epäonnistumisia, nytkähti käyntiin omaishoitaja Petter Pulkkisen otettua ystävällisesti yhteyttä minuun. Tutustutaan arjen sankariin numero 1, omaishoitaja Petter Pulkkiseen.

Kuvassa Eeva ja Petter Pulkkinen. Kuvan otti Heikki Kahrama

”Petter Pulkkinen on yksi Suomen 300 000 omaishoitajasta. Hän hoitaa kotona muistisairasta Eeva-vaimoaan täyspäiväisesti voimanaan positiivisuus, huumori ja toivo.” Seura -lehti numero 23, sivut 56-57, 2014

Kun tutustuu omaishoitaja Pulkkiseen ei voi muuta kuin hämmästellä. Pulkkisen kantavana voimana on aulis, epäitsekäs, jalo, puhdas, uhrautuvainen, vilpitön RAKKAUS puolisoonsa.

Petterin ja Eevan haasteena on herra Alzheimer. Petter hoitaa Eevaa 24/7 ilman mitään vapaapäiviä Eevan sairauden vakavuudesta johtuen. He liikkuvat kaikkialla yhdessä.

Eevan sairauden takia Petter on 7 vuotta pitänyt puhelimet mykkinä. Hänelle voi lähettää tekstiviestejä, joihin hän vastaa sitten kun siihen avautuu mahdollisuus (Eeva nukkuu).

Öisin Eevan nukkuessa Petter tekee omia töitään: Vastaa sähköposteihin. Kirjoittaa lisää tietoa Elämänlaatu -sivustolle.

Rakas lukijani saa itse käydä Elämänlaatu -sivustolla ammentamassa arkeensa sisältöä. Aloita vaikkapa katsomalla huumorivideo, jossa on puolen tunnin esitys (linkki: http://www.elamanlaatu.fi/76967191). Petter on Eevan kanssa yhdessä esiintymässä Muistiliiton Muistihoitajaseminaarissa Lahdessa lokakuussa 2011. Aiheena oli ”Muistisairaat – sankareita tahtomattaan: Eevan ja Petterin elämänlaatumallin arvoista ja hyödyistä”. Seppo Soittila huolehti esityksen yhteydessä, musiikista, yhteislaulusta ja muistamattomuudella herkuttelevasta huumorista.

Luennon järjestäminen voi olla haasteellista, mutta vetoan kaikkiin teihin, jotka olette kiinnostuneita aiheesta, olemaan yhteydessä Petteriin. Suosittelen lämpimästi luentoa! Ottakaa sellainen mahdollisuus huomioon, että Petterin ja Eevan yhteisesiintyminen voi tuoda ihan ainutlaatuista näkökulmaa omaishoitajan ja muistisairaan arkeen.

Petter kertoo minulle, että hän on Eevan kanssa moneen otteeseen saanut ”jatkoaikaa”. Heitä on pyydetty puhumaan eri tilaisuuksiin ja tähän mennessä kuulijoita (lääkäreitä, asiantuntijoita, omaishoitajia, muistisairaita ym.) on ollut yhteensä yli 900.

Joka tilaisuuteen Petteri valmistelee kuulijoille mahdollisimman hyödyllisen esityksen ja sellaisen Powerpointin, jossa on sitä ”punaista lankaa” juuri sopivasti. Hyödyllistä ja konkreettista tietoa. Voitte tiedustella materiaalia Petteriltä, sillä tutustuttuani materiaaliin uskon, että tässä on erittäin arvokasta tietoa kaikille niille, jotka elävät sairauden ja omaishoitajan arjen keskellä.

Viimeisiin puhetilaisuuksiin on jouduttu menemään pyörätuolin kanssa. Kahdessa tilaisuudessa on ollut myös viittomakielinen tulkkaus. Kauimmaiset esiintymispaikkakunnat ovat olleet Las Palmas/Kanarian saaret (Suomi-Kerho, 2014), Göteborg (Mångkulturella Folkghögskolan ja Suomiyhdistys Souvarit, 2 tilaisuutta, 2013), Sodankylä (Kotona paras –hanke, Sodankylän kunta ja Suomen Muistiasiantuntijat, 2011) ja Oulu (Oulun Seudun Muistiyhdistys, 2 tilaisuutta, 2012 ja 2013).

Kaikki tilaisuudet ovat raskaudestaan huolimatta suuresti voimaannuttaneet pariskuntaa ja antaneet siten paljon lisävoimia ”sinnitellä” Alzheimerkosken kuohuissa.

Ylpeänä esittelen muutamia Petterin keräämiä ja itse kehittämiä elämänohjeita ja vinkkejä (löytyvät täältä: http://www.elamanlaatu.fi/ ; vasemmasta marginaalista valitse esimerkiksi Jaksamisesta, Elämänlaatumalli ja Elämänohjeita).

Viisi ilmaista resurssia: positiivisuus, huumori, kiitollisuus, toivo ja ilo

Meidän kaikkien käytettävissä on niin halutessamme viisi ilmaista resurssia, eikä niitä rahalla voi edes ostaa.

Jotta paremmin muistaisimme nämä resurssit, olen kytkenyt ne kätemme sormiin, jotka ovat aina mukanamme muun käytön ohella muistuttamassa meitä näistä resursseista.

Peukalo: Positiivisuus. Jokaisella pilvellä on hopeareunus. Rikas elämä ei maksa paljon (Pirkko-Liisa Perttula: Aurinkoinen mieli).

Etusormi: Huumori, sodassakin mitä kovempi paikka, sitä kovempi huumori. Hyvä huumori on ryhmää tai yhteisöä yhteen ”hitsaava” ja voimia antava ja antaa rohkeutta kamppailla viimeiseen saakka myös mahdottomien tehtävien kohdalle sattuessa. Huumori on arvo, resurssi ja arvojen ”kasvualusta”. Vaikka meillä olisi miten hyvät arvot tahansa, niin vasta oikea huumori saa ne toimimaan kunnolla eli saamme ”turbon” päälle.

Keskisormi: Kiitollisuus tarkoittaa sitä, että olemme saaneet jotain, mitä emme ole ansainneet. Kiitollisuus on lyhin tie onneen. Kiitollinen ihminen ei voi olla onneton (surullinen kylläkin). Kiitollisuus on elämän kultareunus (Matti Otala). Ainoa tapa levittää onnellisuutta on jakaa se jonkun kanssa (”Aug Hepoaho”).

Nimetön sormi: Toivo . Pentti Haanpää on sanonut: ”Toivo on resurssi, jonka varassa astumme huomiseen.” Silloin kun menetämme toivon, meille käy huonosti, vaikka meillä olisi miten hyvät edellytykset selviytyä. ”Hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen.” Olen aikaisemmin suhtautunut ehkä vähän huvittuneestikin tähän sanontaan, mutta en suhtaudu enää. Nyt se voisi mielestäni pikemminkin olla: ”Hukkuva jaksaa sinnitellä pitempään, jos hän tietää, että ylävirralta on edes oljenkorsi tulossa.”

Pikkusormi: Ilo, joka voimien hiipuessa muuttuu rauhaksi. Yksi ilo hajottaa sata surua. (Kiinalainen viisaus)

Oivallinen tapa muistaa asioita on todellakin oman käden sormien liittäminen muistitapahtumaan. Ihanuutta on nähdä millä tavalla jokaisella sormella on oma tarinansa kerrottavana. Kuulkas suomalaiset! Tällaisessa ajattelussa on toivoa! Sitten katsomme Eevan ja Petterin elämänlaatumallia:

EEVAN JA PETTERIN ELÄMÄNLAATUMALLI

Tässä tarkastellaan muistisairaan elämänlaadun mahdollisimman korkealla pitämistä kaikissa vaiheissa. Tätä elämänlaatumallia voidaan hyödyntää ja tarvittaessa tarkentaa asiantuntijoiden ja analogian avulla soveltumaan myös muille henkilöryhmille ja henkilöille. Tällaisia ovat ne, joiden elämänlaatu on sairauden, onnettomuuden, vanhuuden tai jostakin muusta syystä ”romahtanut”. Tällöin joudutaan toimimaan elämänlaadun palauttamiseksi tai ”käymään viivytystaistelua” elämänlaadun tekijöiden vääjäämättä huvetessa.

Elämä on niin monimutkaista, että siinä pitää olla jokin järjestys. Jos saisit elämässä kaiken, minkä haluat, minne sen laittaisit? (Pirkko-Liisa Perttula: Aurinkoinen mieli)

1. Oman elämänlaatumme optimointimalli ja sen hyödyntäminen lähimmäistemme auttamisessa ja tukemisessa
2. Vakavasti muistisairaalle jaksohoidot eivät sovi, koska hänelle tulevaisuus on nykytilan jatkumo
3. Elämänlaatumalli (10 osatekijää)
4. Jokaisella on oma rankinglista – miten sillä voi päästä ylöspäin?
5. Milloin meillä on parhaat edellytykset toimia lähimmäistemme hyväksi?
6. Elämänlaatu muodostuu asioiden hallinnasta, vapaudesta, turvallisuudesta ja ilosta
7. Taistelu herra Alzheimeria vastaan on häviöön päättyvää viivytystaistelua
8. Onko omaishoitaja hoitanut parhaansa mukaan hoidettavaansa, jota herra Alzheimer on parhaillaan tuhoamassa tai jo tuhonnut
9. Lääkärien, tukipalvelujen ja vertaistuen tärkeydestä

Tässä vielä Pulkkisten eväät arkeen (ilmestynyt Iltalehden jutun yhteydessä 8.1.2011)

Mitä mieltä olit?

Turpaduunari on taas hyvin, hyvin vihainen. Toimittaja Tuula Toivio satuili Helsingin Sanomien Kotimaa-osastolla 14.08.2014 jutussa jonka alaotsikkona oli ytimekkäästi ”Kilpirauhasen vajaatoiminta on yleistä, mutta lääkärit tunnistavat sen huonosti”.

.

.

Helsingin Sanomien Kotimaa-toimitus on virallisen totuuden vankkumaton äänitorvi aina kun THL, Valvira tai Itä-Suomen yliopisto haluaa lannoittaa suomalaisia eli suoltaa potaskaa ilmoille.

Onneksi Tiede-osasto voi julkaista sellaista kuin Jani Kaaro kirjoitti 22.08.2014 : ”Lääkkeillä psyykattu vanhuus”.

Mutta Valviran äänitorvi Tuula Toivio teki Spede-sketsien ”naisen logiikka” -tyylisen todistelun ja selitti, että kun kilpirauhasarvot ovat normaalit niin potilaan kuuluu itse vaatia tyroksiini-hoitoa eli T4-hormonia. Lehtijutun mukaan normaalit kilpirauhasarvot (TSH ja T4v) siis todistavat kilpirauhasen vajaatoiminnan ja jutun mukaan tähän tarvitaan elinikäistä hoitoa.

Tämä kuulostaa toki tutulta maassa jossa normaalit kolesteroliarvot omaavat ihmiset popsivat statiineja ja normaalin verenpaineen omaavat syövät beetasalpaajia tai kalsium-kanavan salpaajia. Mitään järkeä touhussa ei tietenkään ole.

Sivistyssanat tuntuvat olevan sen verran hankalia ymmärtää, että turpaduunari vääntää sanaston oikein rautalangasta.

Normaali tarkoittaa sanana sitä, että touhussa ei ole mitään outoa tai puutetta tai vajausta.

Filunki ja veronkierto esimerkiksi näyttää olevan aivan normaalia ja sitä harrastetaan vaikkapa terveydenhuollossa. Aivopesun takia ”Wilsonin syndrooma” -nimistä oireyhtymää ei saa virallisesti mainita. Homma on parannettavissa ja yleensä syyltään lääkkeistä ja väärästä ravinnosta johtuva. Wilsonin syndrooman mukaan oireet nimittäin johtuvat aktiivisen T3-hormonin puutteesta kohdekudoksissa eikä itse kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Virallisen linjan mukaan on siksi parempi riidellä kilpirauhasarvoista, että lääkärien mielissä pysyy Valviran pelko reseptejä rustaillessa. Tänäkin vuonna Valvira on jo ojentanut lääkäreitä jotka olivat T3-hormonilla parantaneet potilaita. Miten siinä kävisi lääkärien työpaikkojen jos ihmiset olisivat terveitä? Työllisyys ja sote-uudistus ovat hallituksen ykkös-listalla.

Terveydestään jonkinasteista huolta pitävä harmaapartainen ystäväni Birdie vaati taas vastineeksi nestemäisiä B-vitamiini-valmisteita, jotta suostuisi kertomaan omituisia nippelitietoja endokrinologian historiasta ja talouspakotteista. Vladimir Putin kuulemma parantaa suomalaisten kansanterveyttä elintarvikkeiden tuontikiellollaan, koska suomalaiset syövät nyt enemmän juustoa.

Biologina ja tohtorina tajusin itsekin B-vitamiinin avittamana, että juusto ja lehmät todellakin liittyvät kilpirauhasen toimintaan hyvinkin oleellisesti. Birdien talouspoliittinen esimerkki oli seuraava:

”Se että Pietarista on Oltermanni loppu ei todista, että suomalaiset lehmät ovat lakanneet lypsämästä. Kääntäen taas se, että näkee lehmästä tulevan maitoa navetassa Rantsilassa ei todista, että juustopulasta Pietarissa valittavat venäläiset ovat luulosairaita hulluja.”

Lääketieteellinen pointti tässä sitaatissa on se, että T4-hormoni ei ole se lihaksissa vaikuttava aktiivinen yhdiste vaan T3, joten itse kilpirauhasen toiminta on vain pieni osa yhtälöä, jonka loppusumma on sadoilla tuhansilla suomalaisilla väsymys, masennus, palelu ja painonnousu.

Juusto ja kilpirauhaset kuuluvat silläkin tavalla yhteen, että kilpirauhashormonit muodostuvat aminohaposta nimeltä tyrosiini, johon on liittynyt jodia. Tyrosiini taas on saanut nimensä kreikan kielen sanasta ”tyros”, joka tarkoittaa juustoa. Siksi ei pitäisi olla vaikeaa muistaa, että maitotuotteet ovat terveellisiä pirteän elämän tavoittelijoille.

Yhtä tärkeä osanen juuston lisäksi on tietenkin jodi, jonka saannista jo nobelisti A. I. Virtanen oli huolissaan, mutta Ursula Schwab tekee kaikkensa jotta kansa ei söisi suolaa vaan masentuisi sohvalle sairauseläkettä odottelemaan.

Seleeni ja sinkki taas ovat oleellisen tärkeitä T4-hormonin muuntumisessa aktiiviseen T3-muotoon, joten monipuolinen ravinto on ehdottomasti parasta mieliala-lääkettä. Birdien mielestä kaikkien pitäisikin tuntea uraa-uurtavat tutkimukset joita J. Enrique Silva ja P. Reed Larsen aikoinaan tekivät Harvardissa dejodinaasi-tutkimuksen alalla.

Mielenkiintoisena historian havinana voisin mainita, että fluoria käytettiin ennen liian aktiivisen kilpirauhasen rauhoittamiseen. Nykyään siihen on toki muitakin lääkkeitä.

Muutaman B-vitamiinilisä-juoman jälkeen Birdie kaivaa salkustaan esille parituhatsivuisen lääketieteen opuksen ja näyttää listan lääkkeistä, joilla nykyään hoidetaan kilpirauhashormonien liiallista aktiivisuutta. Toisin sanoen kyseiset lääkkeet joko vähentävät kilpirauhashormonien imeytymistä kudoksiin tai sitten estävät niiden muuntumista aktiiviseen muotoon.

Yliaktiivisten kilpirauhasten rauhoittamiseen tarkoitetuilla lääkkeillä saa siis aikaan Wilsonin syndrooman oireet tavallisella ihmisellä. Kuten lukijani jo tässä vaiheessa arvaavat, kyseiset lääkkeet ovat melkoisen yleisiä : beetasalpaajat (732 980 suomalaista), kalsium-kanavan salpaajat (370 902 suomalaista) ja glukokortikoidit (216 418 suomalaista).

Yli miljoona suomalaista eli joka viides meistä syö siis lääkkeitä, joita kuuluu määrätä yliaktiivisen kilpirauhasen aiheuttamien oireiden hoitoon joko yksinään tai karbimatsolin kanssa.

Jos joku näistä miljoonasta valittaa Wilsonin syndrooman oireista, niin Käypä Hoito -työryhmäähän voisi syyttää joukkotuhonnasta, ja tässä on syy viralliselle hys hys -linjalle. Rikokset ihmisyyttä vastaan eivät saa paljastua Suomessa, koska ihmisoikeus-ongelmia on vain Syyriassa. Suomessa on maailman paras terveydenhuolto, kaikkihan sen tietävät. Todisteena siitä ovat tietenkin pitkät hoitojonot ja ylipainoinen ja masentunut kansa.

Näiden kolmen varsinaisen yliaktiivisuuden rauhoittamiseen käytettävien lääkkeiden lisäksi on joukko lääkkeitä jotka muuten vain aiheuttavat samansuuntaisia salpaavia vaikutuksia kilpirauhashormoneille. Näistä yleisimmät ovat statiinit (666 552 suomalaista) sekä ehkäisypillerit (arviolta 250 000 suomalaista).

Tähän sitten vielä päälle ihmiset, jotka syövät paljon goitrogeenisiä, kilpirauhasia rauhoittavia ruoka-aineita, joita ovat esimerkiksi rypsi, kaali ja nauris.

Ei siis ole mikään ihme, että väsymys, masennus, palelu ja lihominen ovat lähinnä naisten tauteja. Vähäsuolainen kasvisruoka ja ennaltaehkäisevät askeleenlyhentäjät pitävät suomalaisen sohvaperunan pois äänestyskopista valtaapitäviä häiritsemästä. Vain terveet maratoneja juoksevat tai veronkiertoa harrastavat kokoomuslaiset käyvät äänestämässä!

Jättimäisessä tutkimuksessa on paljastunut, että hiilihydraatteja vähentäneet ns. karppaajat ovat terveempiä kuin valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistuksella eläneet.

.

.

Talouselämä -lehdessä tänään julkaistu juttu (Jättitutkimus kumoaa pitkään eläneen harhaluulon terveellisestä ruokavaliosta) on vielä varustamatta Ursula Schwabin kommentein. Ehkä hyvä niin. Säästää lausuntonsa mahdollisesti Hyvä Terveys -lehteen.

Kliinisen ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta väitti Hyvä Terveys –lehden heinäkuun numerossa seuraavaa:

Täysjyvä on hyvin ravintorikasta. Se sisältää runsaasti kuitua, useita vitamiineja sekä hiven- ja kivennäisaineita. Ruokavaliota on vaikea saada täysipainoiseksi ilman täysjyväviljaa. Muun muassa kuidun, folaatin, sinkin ja magnesiumin saanti jää auttamatta liian vähäiseksi. (Ursula Schwab, heinäkuun Hyvä Terveys -lehdessä)

Jo vuosia sitten eräs omilla aivoillaan ajatteleva diplomi-insinööri osoitti Suomen tutkitusti suosituimmassa terveysblogissa (Cision Media 2010 & 2011) nimeltään Veteraaniurheilija kuinka vähähiilihydraattiseen ateriakokonaisuuteen saa varsin helposti suositusten mukaiset suojaravinteet, vaikka energiamäärä olisi reilusti alle tavanomaisen ihmisen energiansaannin. Kilpailussa VHH vastaan täysjyväpainotteinen ruokavalio, käy vääjäämättä niin, että VHH:lla saa samaan energiamäärään enemmän suojaravinteita kuin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) suosittelemalla runsaalla täysjyvällä.

Sadasta kilokalorista keitettyä kananmunaa saa folaattia 41 µg. Sen sijaan 100 prosenttinen halkaistu täysruisjyväleipä sisältää folaattia vain 21 µg samaa sadan kilokalorin energiamäärää kohden. Mainittakoon, että monet muut leivät ovat vielä huonompia kuin tämä mainitsemani.

Miten on mahdollista, että johtavat asiantuntijamme antavat vuodesta toiseen väärää tietoa tässä yksinkertaisessa, helposti todistettavassa olevassa ja tärkeässä asiassa? Ravitsemustieteissä on runsaasti ristiriitaisia havaintoja, joista käydään mielipideilmaston vaihtuessa hyvinkin erityyppistä keskustelua ja painotetaan tutkimusnäyttöjä sponsorin mukaiseksi. Tässä suojaravinnekysymyksessä on kuitenkin kyse yksinkertaisesta faktasta – Haloo!

Veteraaniurheilija -blogissa ideoitiin erilaisia lautasmallikisoja. Niissä aikoinaan nimimerkin takaa todennäköisesti kommentointiin osallistunut professori Mikael Fogelholm on kyllä selän takana tämän diplomi-insinöörin väitteistä todennut: ”Oikeassahan hän on”. Reippaasti nyt julkisuuteen ja totea tämä kaikkien kuullen, Mikael. Joskus olet julkisuudessa itkua tuhertanut kuinka ammattikuntaasi pidetään valehtelijoina. Diplomi-insinööri antaa hyvän neuvon: ”Puhukaa totta, niin se parantaa mahdollisuuksianne päästä rehellisten ihmisten kirjoihin.”

Muutama viikko sitten diplomi-insinööri teki Ursulasta valituksen Itä-Suomen yliopiston rehtorille sekä Hyvä Terveys -lehteen. Voitte lukea tästä vaiheesta kirjoituksestani ”Miksi aina kysytään Ursulalta?”.

Hyvä Terveys -lehteä ei kiinnostanut julkisesti korjata Ursulan täysin kiistatta väärää väittämää. Viime viikolla diplomi-insinööri jätti asian ratkaistavaksi Julkisen sanan neuvostoon. Tämä ei ole hyökkäys Ursulaa vastaan, vaan tästä pitäen Ursula ja kaikki muutkin terveystoimittajat saavat puhua totta tässä helposti todistettavissa olevassa asiassa.

Tarkat tiedot vitamiineista, hiven- ja kivennäisaineista löytyvät täältä. Diplomi-insinööri teki valituksen koska on epäeettistä, että korkean auktoriteetin omaava dosentti antaa arvovaltaisessa terveysjulkaisussa täysin virheellistä tietoa. Onhan hänen väittämänsä täysin väärin ottamatta millään muotoa kantaa esim. siihen, että onko ns. karppaus tai täysjyvän pois jättäminen terveellistä. On lukuisia esimerkkejä joissa tärkkelyksen (täysjyvän) vähentäminen tai poisjättäminen on parantanut ylipainoisen terveyttä hoikistaen tätä ja samoin moni 2-tyypin diabeetikko on päässyt vaivoistaan. Väitettä tukevat monet tutkimukset. Korkean auktoriteetin omaavan dosentin täysin virheellinen lausuma pelottelee monia ylipainoisia ja 2-tyypin diabeetikkoja estäen heitä saamasta apua terveysongelmaansa.

Rehtori Vartiaisen vastauksesta ilmeni, että asiaa oli selvitetty yliopistolla ja puhuttu (?) Schwabin kanssa. Schwabin näkemys oli linjassa yleisten ravitsemussuositusten kanssa, jotka perustuvat laajaan tieteelliseen tutkimusnäyttöön täysjyväviljan terveysvaikutuksista. Rehtori (ei luonnontieteiden asiantuntija) pyysi diplomi-insinööriä esittämään tieteellistä vastanäyttöä asiasta.

Diplomi-insinööri kiitti rehtorin vastauksesta ja totesi mm., että mikäli sanalla ”täysipainoinen” viitataan vitamiinien, hiven- ja kivennäisaineiden määrään, on ensimmäinen lause (Ruokavaliota on vaikea saada täysipainoiseksi ilman täysjyväviljaa) pahasti ristiriidassa jälkimmäisen kanssa (Esimerkiksi kuidun, folaatin, sinkin ja magnesiumin saanti jää auttamatta liian pieneksi).

Helposti mitattava asia! Tässä ei ole mitään ristiriitaa. Väite ei ole mielipide vaan yksinkertainen laskennallinen fakta. Aivan yhtä objektiivisesti, toistettavasti ja kvantitatiivisesti todennettavissa kuin väite ”Ursula Schwab painaa yli 20 kg”. Minkään tason tiedettä väitteen todentamiseksi ei tosin tarvita, koska kerto- ja jakolasku riittää.

Diplomi-insinööri kertoo saaneensa kaikki vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet, sekä kuidun alle 1000 kcal ateriakokonaisuuteen ilman täysjyvää. Täysjyvän kanssa valtion ravitsemusneuvottelukunnan raameilla (hh:n suhteellinen osuus, kolesterolirajoitus yms.) se on mahdotonta.

Lopuksi diplomi-insinööri haastaa Itä-Suomen yliopiston kilpailuun: ”Kumpi saa pienempään energiamäärään kaikki vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet? Minä ilman täysjyvää vai yliopistonne täysjyvän kanssa VRN:n reunaehdoilla. Jos voitatte minut, ostan yliopistonne ruokalaan tuhannella eurolla täysjyväleipää, jos(kun) minä voitan lahjoitan tuhannella eurolla kananmunia lihavalle lapselle/nuorelle. Otatteko haasteen vastaan?”

Ilmaan jää kaikumaan: ”En jätä valitustani tähän.”

Pohtikaamme nyt yhdessä diplomi-insinöörin muutamaa kohtaa valituksestaan Julkisen sanan neuvostoon:

Kohta 4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

Schwab on esim. ”vuoden agronomi” ja toiminut agronomiliiton valtuuston jäsenenä. Hän on myös ollut tekemässä valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuosituksia. Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin, joka asetetaan kolmivuotiskaudeksi kerrallaan. Näin ollen täysjyvän markkinointi täysin virheellisin perustein edistää oman ammattikunnan ja sen sidosryhmien menestymistä rehellisen tiedottamisen sijaan.

Kohta 8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

Hänen väitteensä suojaravinnevajeesta täysjyvän puuttuessa on täysin yksiselitteisesti väärin. Kyseessä on laskennallisesti osoitettava fakta.

Kohta 11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

Schwab esittää mielipiteensä faktana.

Kommentteja saa tulla!

Joskus suomalaisia vaivaa hämmentävä sinisilmäisyys. Raha tietenkin kelpaa urheiluseuroille, mutta eikö olisi hyvä tehdä vähän taustaselvityksiä urheilusponsorin taustoista, ennenkuin urheilijan rintamuksessa komeilee sponsorin logo?

.

.

Minulle lähetettiin sähköpostiin häkellyttävä tieto. Koska minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tarkistaa näiden väitteiden todenperäisyys, luotan siihen, että lukijani osaavat sivistyneesti keskustella asiasta. Ja ihmetellä kanssani miten tämä on mahdollista Suomessa?

Tässä tuo tekstiosuus mikä minulle lähetettiin (minulle lähetettiin tämä linkki: http://pastebin.com/wpfyn0ww. Ette ehkä uskalla sitä syöttää selaimen tilariville, siinä voi olla tietokoneviruksia. Kopioin ja liitin sen tähän alle. Tekstin tuottajat ovat näkyvissä. Teksti on mahdollisesti julkaistu Seura-lehdessä, tarkistaminen kesken.):

Urheilusponsorin miljoonat takavarikkoon?

Teksti Hannu Teider ja Mikko Niskasaari

Suomen suurimpiin urheilusponsoreihin kuuluvaa Sunny-Tradingia ja yrityksen vetäjää Markku Ritaluomaa epäillään petoksesta.

Kiinteistöbisneksessä toimivan Sunny-Tradingin nimi on parin vuoden aikana ilmestynyt usean eri lajin maajoukkueen ja jääkiekkojoukkueiden pelipaitoihin. Yritys tunnetaan erityisen hyvin jääkiekon SM-liigassa. Sunny-Trading on lentopallomaajoukkueen pääsponsori ja mukana Mestis-seuroissa, ringetessä, hiihtomaajoukkueessa sekä tukemassa taloudellisesti ainakin kahta huippu-urheilijaa. Pikaluistelija Pekka Koskela ja golfammattilainen Sanna Westerlund kuuluvat Sunny-Tradingin urheilijatalliin.

Urheilupiireissä on pitkään kummasteltu Sunny-Tradingin ja Markku Ritaluoman laajamittaista yhteistyötä eri lajiliittojen ja lajien kanssa. Ritaluoma on vastannut motiiviksi rakkautensa urheiluun. Sunny-Tradingin vuosipanostus urheiluun nousee noin miljoonaan euroon. Se on iso satsaus liikevaihdoltaan noin 17 miljoonan euron liikeyritykseltä.

Sunny-Trading oli viime kaudella jääkiekon SM-liigan merkittävin yksittäinen sponsori. Sunny-Trading sponsoroi peräti seitsemää eri liigajoukkuetta.
Yhteistyö jääkiekon pääsarjan kanssa alkoi neljä vuotta sitten. Avaus tapahtui HPK:n kanssa.

Täksi kaudeksi Sunny-Trading vähensi lätkäkumppaneitaan. Yritys nousi parrasvaloihin ja aloitti yhteistyön näyttävästi Jokereiden kanssa.

”Järkimies, kun keskittää rahansa Jokereihin”, myhäilee jokeripomo Hjallis Harkimo.

Harkimon tapaan Ritaluoma on ollut nuorena Jokereiden paikalliskilpailijan HIFK:n intohimoinen fani. Ritaluoma myös pelasi lätkää HIFK:n A-junioreissa.

(Lisää saatte lukea alkuperäisestä lähteestä.)

Markku Ritaluoman sekoilut eivät lopu tähän. Suurelle yleisölle hän on tullut tunnetuksi Autokauppakeskus Sunny Car Centerin rahoitussotkuissa. Tuntuu uskomattomalta, että Sambian ex-presidentti Frederick Chiluban lesken Reginan rahoja haluttaisiin sijoittaa Hämeenlinnaan keskellä suurta peltoa sijaitsevaan rakenteilla olevaan Euroopan suurimpaan autokauppaan.

Ritaluoma on maksanut etukäteen yli 300 000 euroa saadakseen tililleen vastineeksi yli 30 miljoonaa euroa! Linkki: http://yle.fi/uutiset/siirto_etelaafrikkalaiselle_tilille_kaynnisti_poliisitutkinnan_sunny_car_centerin_maksu_jaadytettiin/7423771

Eiköhän tässä ole kyse ”nigerialaiskirjeestä”?

Tietääkö joku enemmän näistä asioista? Eniten minua harmittaa urheilusponsoroinnin painaminen lokaan. Ilman sponsorointia suomalainen urheiluelämä näivettyy.

Oletko valmis? Pidä tuolistasi kiinni! Lempeä ravintofilosofi Erkki Palviainen on julkaissut oman näköisensä ravintokirjan.

Voimaruoka -termillä Erkki tarkoittaa markkinointitermiä ”superfood”, jota kaikki terveysalan ”gurut” toistavat toistamistaan. Tällainen superruoka on erittäin ravinnetiheää ja ihmiselle alkuperäistä ruokaa.

Raadollisen rehelliseen tapaani ilmoitan heti kirjan puutteet. Puutteita on onneksi aika vähän.

Kirja on hyvin erikoisella tavalla kasattu opaskirja terveyteen. Suunnilleen 50 eka sivua lukija ihmettelee onko kirja taitettu tarkoituksella mahdollisimman ärsyttävään muotoon. Ainakin se erottuu kaikista muista lukemistani kirjoista sen suhteen, että väliotsikot on lonkalta vedettyjä sanoja, jotka välillä napataan lukijan silmien eteen keskellä lausetta ja sitten taas teksti jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hauskaa aluksi, mutta ärsyttävää ajan mittaan.

Erkki on saarnaajan poika. Lupaa olla saarnaamatta, mutta pettää lupauksensa. Saarna mikä saarna tämä kirja on kannesta kanteen. Joitakin saattaa häiritä, minua ei niin paljon kuin ehdin pelätä. Saarnamuoto ei ole syy jättää kirja lukematta. Virsiä ei pyydetä hyräilemään. Mikä mahtaisi olla Voimavirsi? Minun ehdotukseni:

Virsi numero 580.
Oi kuningasten kuningas,
sä maan ja taivaan valtias,
myös tähän maahan silmäs luo
ja armos runsaat lahjat suo.
On meidän kansa vähäinen
ja vähäinen on voima sen,
vaan mitä mahtavinkaan vois,
jos et sä, Herra, voimaa sois.

”Sen näkee silmistä kun ihminen on terve”, Erkki loihtii kirjan sivuille ja ärsyttävällä tavalla kirjan kansikuvapojalla on siniset, eläväiset, tapittavat ja uskoakseni terveyttä viestittävät silmät. Saako noin ilkeästi tehdä? Ehkä. Houkuttelee muutkin katsomaan peilikuvaansa. Onko sinussa/minussa eloa?

Nyt on sitten ilmoitettu lähestulkoon kaikki kirjan puutteet. Eihän niitä paljon ollut? Eihän?

Erkki on mahdollisesti oikeassa, että tämä on ensimmäinen suomalainen voimaruokien perusopas. Tällaista on meikäläinen opettanut vuosikausia, mutta kirjaa en ole saanut aikaiseksi. Onneksi Erkki sai!

Kysymys on ruuasta ja filosofiasta, joka palaa takaisin perusasioihin, joista olemme usein vieraantuneet. Haluan mieluummin lisätä terveyttä kuin parantaa sairauksia. (Kirjan takakannelta napattu)

On hienoa kun Erkki korostaa alkuperäisen, puhtaan, jalostamattoman ja ravinnetiheän ruoan merkitystä elämässämme. Kirjan parasta antia on juuri tämä muutosprosessin välttämättömyys. Erkki haluaa ruokkia hyviä voimia esille ravinnolla. Lempeästi niistä saarnaten.

Erkki ei vie sinulta viimeistä jäätelötötteröäsi, ei edes tuomitse sinua irtokarkeista eikä grillimakkarasta. Hän pyytää tässäkin valitsemaan aina terveellisemmän vaihtoehdon ja jos vaihtoehtoja ei ole, luopumaan monesta turhasta ruoka-aineesta. Sillä niin paljon tykimpää ruokaa on tarjolla. Kabooooom täältä tullaan:

Ashawagandha-jauhe (menikö oikein?), Camu camu ja muut kamut, Chian siemen, Chlorella ja spiritismi-levät (vai oliko spirulina?), Ginseng, Goji, Guarana, Hamppu, Himalajan suola jodilla(!), Inkamarja, Koivusokeri (eläköön Suomi-sokeri!), Kookosöljy (Ursula Schwab saisi lukea ja kommentoida tätä osiota), Lucuma, Maca (menee mailanvarteen!), Mehiläisen siitepöly (keräysohjeet puuttuvat kirjasta!), Merilevärouhe, Mulperi, Ohranoras, Opti-msm (kummallisin voimaruoka minun mielestäni), Pakurikääpä (nostattaa keskijalkaa!), Raakakaakao, Regulaatit (uusi termi monelle), Vehnänoras, Koivu, Muurahaiset (paljon proteiinia!), Mänty, Nokkonen, Ruusujuuri, Siankärsämö, Voikukka ja Väinönputki (Erkillä on Väinö-niminen poika).

Mitä näistä voimaruuista sitten hyötyy? Joo, Erkki kertoo lyhyesti ja nasevasti miten näillä ruoka-aineilla hoidetaan alakuloisuutta (ruusujuuri!), pidetään allergiat aisoissa (suoliston kunto tärkeässä roolissa), parannellaan flunssaa (hunajaa+kookosöljyä+sitruunaa+valkosipulia), hoidetaan hampaat kuntoon (Pepsodentilla ei ole asiaa Erkin suuhun), saadaan sileä hipiä (mm. kahvilla!), poistetaan stressitekijöitä elämästä (stressinpoistoyrteillä, meditoinnilla ja liikunnalla), säryt poistetaan (mm. suolihuuhtelulla), vatsavaivat hallitaan (nestekierto kuntoon), saadaan paremmin unta (hienoja univinkkejä on tarjolla!), häivytetään yleinen väsymys  (adatogeenit!) ja pidetään paino kurissa (ravinnetiheää ruokaa naamariin) jne. jne.

Hyvän olon resepteistä voi jokainen löytää mieleisensä suosikkiruoan. Oma suosikkini on raikas voikukkasalaatti.

Suosittelen!

Olin kuuntelemassa parasta. Parhaalta ilmestyi eilen suomeksi käännetty kirja, jonka nimi on ytimekkäästi ”Paras”. Onko nimelle katetta?

.

.

Kuvalähde: http://www.bertrand.no/foredrag/

Norjan kuumimmaksi puhujaksi mainittu Erik Bertrand Larssen on paras. Mäkelänrinteen lukion auditorio sai todistaa mentaalivalmentajan mukaansatempaavan esityksen kautta jotakin siitä mitä on olla paras omalla osaamisalueellaan.

Erik on kirjoittanut oppaan siitä miten jokainen meistä voi saavuttaa omat tavoitteensa. Mikä on unelmasi? Miten sen saavutat? Missä asiassa haluat tulla parhaimmaksi? Mitä sen jälkeen kun olet saavuttanut unelmasi?

Näihin kysymyksiin ja moniin muihin Erik tarmokkaasti ja oivaltasti vastaili kirjan julkistamistilaisuudessa. Ennen kuin käyn kirjan kimppuun, vielä muutama tärkeä seikka eilisestä tilaisuudesta.

Erik sanoi, että elämää pitää ohjata unelma siitä, että olet maailman paras. Urheilussa tämä on helppo mitata. Ykköspallilla kansallishymniä kuunteleva on lajissaan paras. Bisnesmaailmassa paras todetaan vähän eri kriteerein. Mutta sinusta pitää siis tulla paras!

Parasta parhauden saavuttamisessa ei ole se, että eräänä päivänä huomaa olevansa paras. Parasta on matkalla olo! Matkalla sinne unelmiesi täyttymykseen saat elää täyttä elämää, sillä arjessa syntyy voittajia.

Erik huomautti monta kertaa, että ero parhaan ja keskinkertaisen välillä on pienenpieni. Paras tekee hieman parempia valintoja kuin Kerttu Keskinkertaisuus kaikilla elämänalueilla ja tämä avaa mahdollisuudet huippumenestykseen. Keskinkertainen ihminen tietää mitä pitää tehdä, mutta vain paras tekee sen.

Erik on esimerkki siitä, miten koulukiusattu lapsi kohoaa vaikeuksien kautta voittoon. Pitääkö ensin olla kiusattu, haukuttu, epäonnistunut, voidakseen vastavoimana saavuttaa jotain merkittävää elämässä? Suunnilleen tällaisen kysymyksen Erik sai yleisöltä. Erik vastasi hieman empien, että ehkä se on yksi väylä menestykseen, mutta sen ei tarvitse mennä näin.

Joka tapauksessa, pienikokoista Erikiä kiusattiin 8-10 -vuoden iässä jatkuvasti. Koulun pihalla hän oli muitten vahvempien lasten kiusattavana. Hän oli ns. helppo kohde ja sai tuhka tiheään kuulla olevansa se pieni paskiainen. Eräänä päivänä tapahtui käänne.

Erik oli taas koulun pihalla joutunut lasten kiusanteon kohteeksi. Hänet työnnettiin kumoon lukuisia kertoja ja vaatteisiin tungettiin lunta. ”He tekivät tässä hyvää työtä”, Erik sanoi. Vihoviimeisenä Erik saapui välitunnilta koululuokkaan läpimärkänä ja resuisena. Opettaja oli todennut, että Erikin olisi nyt paras mennä kotiin vaihtamaan vaatteet. Erik oli juossut kotiin itkuisena ja täynnä raivoa. Kotona omassa huonessaan hän raivon iskiessä pahimmillaan, huusi ”Ei enää, nyt riitti!”

Ja Erik päätti aloittaa taistelun. Hän päätti ryhtyä unelmoimaan. Hänestä tulisi paras laskuvarjojääkäri. Ja koulun pihalla tarjoutui tilaisuuksia harjoitteluun yllin kyllin. Jokainen taistelu, jokainen häviö, jokainen nöyryytys, oli Erikille voitto ja hän oli nyt matkalla suureen unelmaan, jonka hän sitten moninverroin komeampana saavutti. Kovin taistelu käydään arjessa. Ei silloin kun on tärkein päiväsi.

Suusta lipsahtavat sanat: ”Minä olen paras!” Silloin miljoona keskinkertaisuutta huutaa sinulle: ”Olet tyhmä ja liian täynnä itseäsi, ylpistynyt räkänokka!”

Kirja opettaa tunnistamaan omat voimavaransa ja kertoo miten parhaat mahdolliset tulokset voidaan saavuttaa arjessa, työelämässä ja urheilussa. Parasta kirjassa on uusien näkökulmien avaaminen. Kirja opastaa kiinnittämään huomiota pieniin yksityiskohtiin elämässä. Lahjakkuus ei ratkaise, vaikka siitä on toki hyötyä. Onnistuja osaa omaksua hyviä ja oikeita tapoja siinä missä keskinkertaisuuksilla tavat ovat huonoja ja vääriä. Onnistujat ovat aina parempia tekemään pieniä, oikeita valintoja arkielämässään.

Erik luettelee muutamia arkisia valintatilanteita, joissa parhaat erottuvat muista:

• Nousenko ylös nyt heti vai nukunko vielä hetken?

• Jatkanko harjoitusta vielä 10 min ennen kuin menen suihkuun?

• Syönkö terveellisen aamiaisen vai eiliseltä jääneen pitsanpalasen?

• Olenko lasten kanssa ennen kuin he lähtevät päiväkotiin tai kouluun?

• Kiillotanko kengät ennen töihin lähtöä?

• Käynkö työmatkalla bussissa vielä kerran mielessäni läpi tärkeän kokouksen vai tuijotanko tyhjin silmin ikkunasta ulos ja annan ajatusten harhailla?

• Alanko valmistautua kahden viikon kuluttua pidettävään tärkeään kokoukseen jo nyt vai vasta joskus myöhemmin?

• Kirjoitanko matkalaskut valmiiksi vai juonko toisenkin kupillisen kahvia ja jatkan juttelua kollegoiden kanssa?

• Jne. jne.

Erik ilmoittaa innostuksen lähteekseen Anthony Robbinsin kirjan ”Awaken the Giant Within”. Hän kertoo lumoutuneensa kirjan sisällöstä, vaikka pitikin kirjaa liiankin amerikkalaisena. Mutta pätevä Anthony oli, siitä ei ollut epäilystäkään. Erik ei lumoutunut siitä, että Anthony työskenteli kuuluisuuksien kanssa, vaan Erikiä kiehtoi suunnattomasti se tosiseikka, että tässä oli kyseessä henkinen valmennus. Voiko siitä saada elannon? Tämä havainto avasi Erikin elämässä uuden luvun.

Erik matkusti Lontooseen kuuntelemaan Anthony Robbinsia ja pääsi kysymään häneltä menestyksensä salaisuutta. Anthony sanoi siihen tarvittavan kolme asia: Harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua.

Erik kehottaa sinua tekemään parhaasi, antamaan 100 prosenttia itsestäsi. Tee se NYT, sillä elämä on lyhyt.

Harvoin suosittelen kirjaa estottomasti hankintalistallesi. Miksi niin tekisin? Enhän minä saa tästä mitään palkkiota. Kuitenkin tämä on se hartain toiveeni, että hankkisit tämän uuden kirjan, sillä se on todella hyvä. Ehkä jopa paras?

Missä lajissa sinä olet Suomen paras?

Lue tästä miten minä kärsin päätösvääristymästä. Pohdi kanssani professorin lukutaitovaatimuksia. Kuinka tyhminä meitä terveystietoisia pidetään?

.

.

Kun toimittaja Petri Turunen syyskuun alussa kirjoitti jutun otsikolla ”Rekrytointeja reittä pitkin”, niin oli toki selvää, että asia tullaan vaikenemaan kuoliaaksi. Printtilehdessä nimittäin professori Juha Suoranta varoitti nimenomaan yliopistojen epäeettisistä valintatavoista. Jostain syystä turpaduunarin mieleen nousi Matti Uusituvan opetuslapsi Ursula Schwab joka ruokamafiallaan terrorisoi miljoonia ihmisiä viljellen pelkoa ja kauhua voinsyöjien keskuuteen.

Viimeisin ruokakohu jota ei oikeasti tullut, oli Ursula Schwabin kommentti voikahvista ja MCT-öljystä. YLE-uutisten toimittaja Ilona Turtola oli saanut elokuussa Ursulalta varoituksen että MCT-öljy aiheuttaa rasvamaksaa, ja YLE kuuliaisesti toisti tämän kauhusanoman kaikelle kansalle nettisivuillaan. Miksi ihmeessä Kuopion lausuntoautomaatti näyttää aina kulkevan eri suuntaan kuin tiedemaailma?

Itse en keksinyt miksi kukaan voisi väittää mitään näin typerää, mutta harmaapartainen ystäväni Birdie löysi yllättävän loogisen selityksen Ursulan urputukselle.

Kärsin kuulemma In-Group Bias nimisestä päätösvääristymästä. Koska olen koulutukseltani tohtori ja osaan lukea, oletan siksi, että kaikki tohtorit osaavat lukea, jopa Kuopion ravitsemustieteen tohtorit joiden väitöstilaisuuden valvojana on aikoinaan ollut Matti Uusitupa.

Koska Birdie taasen ei ole tohtori, hänen ei tarvitse olettaa että kaikki tohtorit osaisivat lukea sivistynyttä Harvard-Oxford-kieltä. Itse asiassa Guinness-englannilla pärjää Euroopassa yllättävän hyvin, kunhan näköpiirissä ei ole ketään Ivy-League -koulutettuja.

Ravitsemustutkimuksissa Birdie sanoi ongelman kiteytyvän ”substitution”-sanaan eli korvaamiseen. Kun jotain korvataan jollakin ja sanotaan vaihdon olleen onnistunut, on toki aika olennaista tietää kumpi aine oli lähtötilanne ja kumpi vaihto. Tällaisen lauseen voi valitettavasti käsittää vain joko täysin oikein tai täysin väärin – välimuotoja ei ole.

Jostain syystä Ursulalla tämä korvaustoiminto ei oikein toimi. Kun viime vuoden keväällä tiedelehdessä oli artikkeli jossa luki että ”Dietary substitution of saturated fats enriched in medium chain triglycerides (MCT) for polyunsaturated fat prevents the development of nonalcoholic fatty liver disease (NAFLD)”, niin Ursula siis sai päähänsä varoittaa YLEn lukijoita siitä että MCT-öljy muka aiheuttaa rasvamaksaa. Oikeasti Martin Ronis ja kumppanit olivat riemuissaan siitä että jo 1950-luvulla keksityille MCT-öljyn hyville ominaisuuksille saatiin taas kerran ties kuinka mones vahvistus. Hohhoijaa, sanoi Ursula YLEn toimittajalle ja jatkoi kielitaitonsa esittelyä.

Jos Ursula Schwab olisi kuka tahansa pönttö apulaisprofessori jota kukaan ei kuuntele, ei ketään tietenkään häiritsisi sekään että osaako hän lukea vai ei. Mutta kun Ursula oli Pohjoismaisten Ravitsemussuositusten rasvatyöryhmän puheenjohtaja apunaan aisaparinaan Matti Uusitupa, niin silloin Ursulan lukutaidosta riippui 26 miljoonan pohjoismaalaisen terveys ja henki.

Tämä täysin riippumaton ja lahjomaton rasvatyöryhmä nojasi suosituksien teossa eniten tutkimukseen jota Pohjoismaisissa Ravitsemussuosituksissa siteerataan 629-sivuisessa kirjasessa termein ”Schwab and co-workers”. Sen lisäksi, että Ursula siteerasi itseään, kyseinen paperi ei ollut vielä silloin edes julkaistu.

Turpaduunari hermostui jo siinä vaiheessa kun huomasi, että yksi näistä co-workerseista oli Matti Uusitupa, mutta Birdie ei lopeta tällaiseen pinnalliseen taivasteluun, vaan otti selville onko tutkimusta ikinä julkaistu missään.

Valitettavasti Birdien tutkiva journalismi päätyi taas kerran suoraan sylttytehtaalle, sillä Schwabin artikkeli julkaistiin ruotsalaisessa ”Food & Nutrition Research” -lehdessä jonka neutraalin nimen takaa itse asiassa paljastuu sikäläinen ravitsemusteollisuuden ja -kaupan liitto nimeltä ”Swedish Nutrition Foundation”. Toisin sanoen artikkelin julkaisivat Coca-Cola, Danone, Kellogg ja Unilever. On siinä puolueetonta rasvatutkimusta kerrakseen!

Kuinka tyhminä meitä Anne Kukkohovin tavoin rasvasta pitäviä ihmisiä oikein pidetään?

Lähes 600 ihanaa ihmistä kuuli tilaisuuden luonteen mukaisesti muokkautuvan terveysluentoni ”Käytä älliä ruokavalinnoissa” 8.10.2014 kolmen senioripiirin risteilyllä. Ilmeisesti aika moni seikka osui kohdalleen esitykseni aikana, ei karahtanut esitys totaalisesti kiville, sillä noin 10% kuulijoista halusi esityksen jälkeen sanoa muutaman ystävällisen ja rohkaisevan sanan minulle. Aika harva tuli moittimaan minua luentoni sisällöstä.

Keräsin tähän aktiivisten ikäihmisten kommentteja luentoni jälkeen muistuttaakseni itseäni, että vahvistaisin niitä myönteisesti sujuneita asioita luennolla ja hioisin sekä täsmentäisin edelleen niitä kehnommin menneitä osuuksia. Oppia ikä kaikki. Vasta 45 vuotta olen puhunut julkisesti.

Mahdollisesti muut terveysluennoitsijat, jotka nyt silmäilevät tätä vaatimatonta tekstiäni, hyötyvät näistä oivallisista palautteista ja me terveystietoiset ihmiset saamme arvokkaita vinkkejä miten hoitaa terveyttämme vielä pikkuisen paremmin.

”Otin melkoisen riskin kun palkkasin sinut luennoimaan, mutta olen iloinen, että se onnistui noin hyvin.”

Lähes sanantarkasti juuri noin minua puhutteli terveysluentoni tilaaja. Totta. On melkoinen riski ottaa minut luennoimaan johonkin terveystilaisuuteen. En välttämättä kaikilta osin myötäile Käypä hoito -suosituksia, enkä pyydä noudattamaan täysimääräisesti valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia. Ymmärrän toki, että rohkea ja aito esiintymiseni voi muodostua ongelmaksi, jos pilkuntarkasti yritetään viestittää yleisölle ”vain yhtä totuutta”.

”Kyllä sinä olet hemmetin hyvä turpaduunari. Osoitit sen monin eri tavoin.”

Tämä oli erityisen arvokas palaute. Vuonna 2003 yleisöltä saamani loistava ammattinimike ”turpaduunari” (…te ette ole mikään solisti, ette edes trubaduuri, mutta olette hemmetin hyvä turpaduunari…) on edelleen voimissaan! Voin kätkeä ammatillisen osaamiseni (biologi, filosofian tohtori) käytännön tason terveystulitukseen. Teenhän suullani työtä, jotta ihmisten terveystietoisuus lisääntyisi. Käytän viekkaasti sitä lahjaa mikä minulle on suotu (esiintymistaito, eläytyminen, ehkä jopa karisma) ja saan työstäni mahdollisimman suurta nautintoa. Kun turpaduunarina saan esitellä terveysteesejäni yleisölle, minun ei tarvitse tehdä siitä mahdollisimman monimutkaista. Uusi ammattinimikkeeni vapauttaa minut siitä ikeestä, että minun pitäisi sanoa asiat jotenkin ammattimaisemmin (tohtorin arvolle sopivalla tavalla, jota sitten ei ehkä ymmärretäkään?). Turpaduunarina voin puhua niin kuin tavallisille ihmisille ja mahdollisesti vielä yksinkertaisemmin kuin kaikki muut terveysvalistajat. Tavallista mukavampaa oli yllättää tämäkin yleisöni lyhyellä, spontaanilla, musiikkiosuudella, aivan kuten silloin taannoin kun minusta tuli turpaduunari. Luennon lomaan sijoitettu eläväinen musiikki tekee mahdolliseksi pitkänkin luennon ilman että yleisön ote herpaantuu.

”Olen kuullut satoja esitelmiä elämäni aikana. Tänään kuulin sen kaikkein parhaimman.”

Pirkanmaalta kotoisin ollut eläkkellä oleva myyntijohtaja katsoi minua silmiin ilman mitään filunkia ja lausui nuo uskomattomat yllä näkyvät sanat. Varmistettuani vielä, onko hän tosissaan, hän totesi siinä olleen sellaisia elementtejä, joita hyvässä puheenvuorossa harvoin on: ”Tietoa sellaisessa muodossa, että sitä jaksoi kuunnella koko esityksen ajan, ja esityksen päättyessä olisi toivonut kuulevansa vielä tovin lisää”. Tekstiäni tavaavat supisuomalaiseen tyyliin kateelliset terveysalan yrittäjät, älkää tästäkään tekstistäni loukkaantuko vaan ottakaa päämäräksi vakuuttaa tuolle myyntijohtajalle, että te olette turpaduunaria parempia esiintyjiä ja paljon etevämpiä terveystiedon välittäjiä. Ette ehkä siihen suoritukseen yllä, mutta matkalla sinne päämääräänne saatte elää merkityksellistä terveysvalistajan elämää ja luentonne paranevat paranemistaan koko ajan.

”Heikkilä sanoo että rypsiöljy on myrkkyä. Miten sinä voit pyytää lisäämään sitä ruokavalioon?”

Tämän mielenkiintoisen kysymyksen sain viehättävältä pariskunnalta. Heikkilää ensin kehuttuani ja hänen lääkärintyötään arvostaen, kerroin kylmäpuristetun rypsiöljyn soveltuvan ihan hyvin ruokavalioomme. Kerroin siitä miten mieluusti edistän lähiruokaa ja rypsi kasvaa kotimaisilla pelloilla. Minun on vaikea käsittää miksi rypsiöljy muodostuu joillekin ylipääsemättömäksi ongelmaksi. Ei minulla mitään laadukasta oliiviöljyä tai kookosöljyä vastaan ole, päinvastoin nämä ovat hyvin terveellisiä ruokaöljyjä, mutta kohtuullinen määrä rypsiöljyä ei tasapainoista ruokavaliota kaada suuntaan eikä toiseen. Niin kauan kuin tuota öljyä ei margariiniksi kiinteytetä teollisen prosessin myötä, niin voi toki nauttia kasviöljystä. En pystynyt vakuuttamaan pariskuntaa tästä rypsiöljysuositukseni kytkeytymisestä lähiruoka-ajatteluun. Heikkilän mielipide voitti. Suodaan hänelle voitto tässä asiassa. Kiitin pariskuntaa siitä kun kuuntelivat niin tarkkaan luentoani ja ilolla otin vastaan riemastuttavan tiedon, että voita käytetään heidän taloudessaan oliiviöljyn lisäksi. Jos ei voita, niin häviää! Niin se on.

”Oli helppo samaistua elämäntarinaasi. Se olisi voinut olla minunkin poikani elämäntarina huippu- ja mahalaskukohtineen.”

Ravitsemus- ja terveysvalistukseni yhteyteen sijoitin tarinoita omasta elämästäni, sillä ihmiset rakastavat tarinoita. Ehkä jopa tarinoita minun yksinkertaisesta elämästäni. Eräs henkilö pani merkille, että kerroin rehellisesti vaikeasta kasvukaudestani murrosiän kynnyksellä ja siitä miten minua kiusattiin lukuinnostukseni ja luennointi-innostukseni vuoksi (pidin ensimmäisen julkisen luentoni 12-vuotiaana). Tasapäistämisen typerryttävästä vaikutuksesta koulujärjestelmässä riitti yhteistä pohdittavaa. Keskustelukumppanini kertoi miten hänen oma poikansa oli saanut kärsiä siitä, että hän oli muita älykkäämpi. Koulukiusaajat voivat olla todella julmia, totesimme yhteen ääneen.

”Kaikki muu oli hyvää luennollasi, mutta kananmunia ei voi syödä noin paljon!”

Joo, tunnustan toki olevani melkoinen munaaja. Terveyskäsityksessäni oli poikkeuksellisen paljon munaa. Emme saavuttaneet tässä asiassa yhteisymmärrystä ja valistukseni siitä, että kananmunista ei ole kerrottu rehellistä tietoa, kaikui kuuroille korville. Sanoin kertoneeni oman käsitykseni kananmunien terveellisyydestä. Ei sitä käsitystä ollut pakko noudattaa. Onneksi kaikki muu oli hyvää luennollani.

”Miten voit pyytää ihmisiä nauttimaan leipää? Sehän on vaarallista!”

Ilmeisesti lääkäri Heikkilä kummitteli tämänkin henkilön ajatuskuvioissa. Puolustin luentoni aikana 100% ruisleipää. Vehnää pidin ongelmallisena. Minä en käsitä miksi pitäisi kieltää viljatuotteet niiltäkin joille se näyttäisi sopivan? Jos suolisto ottaa vastaan ruisleipää, anna mennä vaan! Kohtuullinen määrä ruisleipää kuuluu perusterveelliseen ruokavalioon. Juttelimme juureen leivotusta ruisleivästä ja se sai myös keskustelukumppanini hyväksynnän. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

”Panit itsesi täysillä likoon ja otit riskejä esityksesi aikana. Se oli hyvä juttu!”

Kerroin siitä miten tämä turpaduunarius salli nimenomaan riskien ottamisen. Ikäänkuin vapauduin tämän myötä juttelemaan leppoisasti yleisöni kanssa ja jos huomasin yleisöni hyväksyvän tämän asian, sitten minulla oli rohkeutta jatkaa jopa stand-up komiikkaani (se on tosi rohkeaa!). Itsekseni ja yleisön äärellä treenatut kuviot ovat vuosien myötä hioutuneet toimivaksi kokonaisuudeksi. Kerroin toki rehellisesti, että komiikkani oli kovan harjoittelun tulosta. En ole koominen syntymästäni asti. Aika harva meistä on.

”Luentosi muodosti hyvän kokonaisuuden, etkä kadottanut punaista lankaa esityksesi aikana.”

Tämä saattaa todellakin pitää paikkansa. Olen hyvin tarkka sen suhteen, että kuulija pysyy kärryillä koko esityksen ajan. Tämä saattaa raivostuttaa joitakin, mutta eiköhän useimmille sovi loogisesti etenevä esitys, joka välillä ajautuu hallitusti sivupoluille. Olen pitkään käyttänyt sosiaalista mediaa hyväkseni kehitellessäni luentoaiheitani. Nytkin olen erityisen iloinen, että uskalsin Facebook-seinälläni ottaa käsittelyyn mielessäni muhineen ajatuskuvion:

”Valmistelen tällä hetkellä ylihuomista puhettani kolmen Senioripiirin yhteistapaamisessa. Läsnä on yli 500 seniori-ikäistä. Pitäisi sanoa jotain älykästä terveydestä, ravinnosta, liikunnasta, levosta ja elämästä.
En saa mielestäni kuvaa jalanjäljistä, joita kaikki jätämme tänne maan päälle elämämme aikana. Mikä näitä jalanjälkiä yhdistää? Mitkä ovat elämäsi kohokohdat? Milloin sinut lyötiin maahan sairauden, vastoinkäymisen, surun, toivottomuuden toimesta? Nousit ylös, jatkoit matkaa. Välillä ei jalanjälkiä ollenkaan, silloin ehkä kannettiin elämässä eteenpäin isän ja Isän toimesta? Olet kyllä melkoinen tallustelija täällä maan päällä, täynnä terveyden mahdollistamaa unelmaa. Miten aioit pitää kroppasi kunnossa? Miten jatkaa unelmapolkuasi eteenpäin? Miten mahdollistaa jalanjälkien jatkumon?
Taidan käyttää tätä mielikuvaa luentoni aikana. Valmistelen luentoa sillä tavalla, että kuulija miettii ottamiaan askeleita elämässä ja projisoi rohkeasti askelkuviot tulevaisuuteen, miten saisi elämän kohokohtia kokea myös elämän tuntemattomassa jatkumossa, huomenna, viikon päästä, vuosien kuluttua. Olisi kiva jos saisin välitettyä sen ajatuksen vielä, että tärkein jälki ei ehkä sittenkään ole oma jalanjälkesi, vaan se jälki mikä jäi sinusta toisten ihmisten sydämiin. Ole se ihminen nyt ja tulevaisuudessa, joka saa toisten ihmisten parhaat piirteet purskahtamaan esiin ja ainakin hetkeksi häivyttää alleen epätäydellisyytemme.”

Tahatonta piilomainontaa saattaa esiintyä tämän kirjoitukseni yhteydessä.

”Et ehkä ole kaikkien mieleen, mutta se ei vähennä merkitystäsi. Älä yritä olla enemmän kuin oma itsesi. Se riittää.” Christer Sundqvist

Kun asialehtenä pidetty Suomen Kuvalehti julkaisi numerossa 39/2014 sydäntäriipaisevan jutun kahden nuoren tytön väsyttävistä kärsimyksistä Suomen terveydentuho-järjestelmän raateluhampaissa, niin Valvira oli juonessa jo mukana.

Lehtijutussa kehuttu lääkäri Olli Polo oli kroonista väsymysoireyhtymää hoitaessaan astunut isojen tyttöjen varpaille, ja Kuopion Keskitysleirin palkollinen Riitta Erkinjuntti-Pekkanen oli jo tehtaillut valituksen väärästä hoidosta Tampereella. Ursula Schwabin kaupungista käsin muun Suomen kärsivät pistetään ojennukseen.

Virallisen Suomen lääkärimafian mukaan väsymysoireyhtymä on psyykkinen sairaus ja paranee sohvalla jutellen, ja niinpä Olli Polo joutuu pistämään pillit pussiin Tampereella ja muuttamaan klinikkansa ulkomaille jossa potilaita saa parantaa. Suomessa väsyneitä ihmisiä ei saa piristää millään biologiaan liittyvillä asioilla. Voi niitä poloja – täytyy sanoa.

Turpaduunarin mielestä Suomessa kansaa lakoaa kolme mystistä oireyhtymää, joita ei Lääkärilehden mukaan ole edes olemassa. Nämä kolme kansantautia ovat Wilsonin syndrooma, krooninen väsymysoireyhtymä CFS sekä lisämunuaisen uupumus, joista kaksi viimeksi mainittua ovat enemmän tai vähemmän sama asia.

Kansa on siis väsynyttä ja stressaantunutta, mutta virallisesti kyse on ”vain” mielenterveyden ongelmista. Uskokaa nyt kun psykiatrit Matti Huttunen ja Pertti Mustajoki sekä Käypä Hoito niin kertovat. Jos ei juttelu auta väsymykseen niin sitten masennuslääkkeitä naamaan ja Pfizer tulee iloiseksi.

Todellisuudessa Matti Huttunen on jo kääntänyt takkinsa, mutta lääkärimafian onneksi sitä ei moni vielä tiedä. Huttunenkin alkaa uskoa että väsymys voi liittyä biologiaan. ICD-10 tautiluokitus tuntee kohdan E27.3 eli lääkeaineen aiheuttama lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, joten kyllä sitä pillereillä voi saada itsensä huonoon happeen ainakin WHO:n mukaan.

Turpaduunarin väsymystutkimukset vaativat tietenkin outoja historiallisia siteerauksia, joten vanha harmaapartainen ystäväni Birdie saa taas luvan kertoa mitä historian olisi pitänyt opettaa meille jo aikoja sitten.

Ensimmäiseksi Birdie kuitenkin havainnollistaa ongelmaa tavallista kännykänräplääjää lähentelevällä vertauksellaan :

”Kun Verkkokauppa Helsingin Jätkäsaaressa aloitti käytettyjen Apple iPhone 4 älypuhelinten myynnin torstai-aamuna 25.09.2014, niin puhelimet loppuivat heti ja poliisit piti kutsua paikalle ihmisiä rauhoittelemaan. Kysyntä ja tarjonta voivat siis olla epätasapainossa, ja juuri tästä lisämunuaisen uupumisessa on kysymys : lisämunuaiskuoren normaalisti varastoima kolesteroli on loppunut, ja kortikosteroidien tuotanto on siksi pysähtynyt. Raaka-aineet puuttuvat ja organisaation käskytysketju ei toimi. Näin yksinkertaista se on.”

Turpaduunari ei oikein biologian koulutuksellaan ymmärrä miten se psykoterapia saisi sitä kolesterolia ja C-vitamiinia lisää sinne lisämunuaiskuoreen.

Ei sitä tajua myöskään Birdie, joka on niitä ihmisiä jotka pitävät divareissa kiertelystä, joten hänen kirjahyllystään löytyy esimerkiksi 1950-luvulta olevia endokrinologian oppikirjoja joiden avulla väsymysoireyhtymä saa selityksensä.

Asia ei siis ole uusi vaikka itse termin ”Adrenal Fatigue” lanseerasi James Wilson vasta vuonna 1998. Koska Wilsonin syndrooma oli nimetty kymmenen vuotta aikaisemmin erään toisen Wilsonin toimesta T3-muunnosongelmaksi ja korkeaksi kortisoliksi, James Wilson ei saanut nimeään tutuksi muuten kuin roolihahmona ”House M.D.” televisiosarjassa Gregory Housen lojaalina ystävänä.

Mutta vuonna 2010 Carol Zapalowski ja Yhdysvaltain Endokrinologiliitto päättivät että lisämunuainen ei voi väsähtää. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat aina kun kun kerran lääkäri sanoo niin oikein valkoisessa takissaan. Suomessa nyökyteltiin perässä ja Duodecim kaksi kertaa.

Tässä vaiheessa Suomen Kuvalehden jutun nuoret kärsijät Peppi Moilanen ja Aada Kemppainen alkavatkin tuntua ilkeän salaliiton uhreilta. Stressin yhteys lisämunuaiskuoren uupumiseen todettiin ensimmäisen kerran 1920-luvulla, ja kolesterolin, aldosteronin ja DHEA:n yhteydet syötyyn ravintoon löytyvät kaikista urheilulääketieteen opuksista. Rasvatankkaus ja riittävä jodioidun suolan saanti ovat asioita joita kaikissa asiallisissa kirjoissa korostetaan.

Mutta siinä vaiheessa kun Suomessa Ursula Schwab neuvoo nuoria anorektisia taitoluistelijatyttöjä syömään, niin ohjeet kuuluvatkin että paljon banaaneita, kuitupitoista leipää, rasvatonta maitoa ja mahdollisimman vähän suolaa. Kyllä tällä konstilla stressihormoni kortisoli, suolahormoni aldosteroni ja äitihormoni DHEA ja koko elektrolyyttitasapaino heittävät häränpyllyä. Aldosteronin puute aiheuttaa kaliumarvojen pahan nousun ja natriumin puutteen.

Kiteytettynä väsymysongelma menee siis seuraavasti: lihavalla ja väsyneellä on luultavasti Wilsonin syndrooma ja liikaa kortisolia stressin takia, kun taas laihalla ja väsyneellä kolesteroli ja kortisoli on jo loppunut ja tilalla on lisämunuaisen uupumus. Kummassakin on siis kyse kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta.

Eipä siis muuta kuin ruokakauppaan kananmunia ja juustoa ja MCT-öljyä ostamaan ja kaikki naiset kotiin karppaamaan. C-vitamiiniakin pitäisi saada mutta fruktoosia pitäisi välttää. Banaanit voi jättää apinoille. Ruissekaleivän voi vaihtaa kauralimppuun ja perunoiden seassa keittää porkkanat ja parsakaalit.

Puska pukkasi maailmaan uuden kirjan ihan itsestään. Kirjan sain arvioitavaksi äskettäin. Onneksi oli tarjolla junamatkat Vaasaan ja edestakaisin, matkaseurana ystäväni kirja.

Olemme monista asioista ihan samaa mieltä ja kuin samasta puusta veistettyjä: sitkeitä terveystyön tekijöitä. Joistakin asioista lausumme jyrkästi erimielisiä kommentteja. Jälkimmäinen seikka ei kuitenkaan ole rikkonut monikymmenvuotista ystävyyssuhdettamme.

Sitkeyttä Pekalta vaadittiin kun hän nuorena lääkärinplanttuna sai päähänsä opettaa pohjois-karjalaisia syömään vihanneksia (jonninjoutavaa kaninruokaa?), tumppaamaan viimeisen kerran tupakat (sinä olet tupakkamiehiä vastaan!), liikkumaan enemmän, käymään säännöllisissä terveystarkastuksissa (suomalainen mies ei mene lääkäriin kuin äärimmäisen pakon uhatessa) ja poistamaan keittiön pöydältä sen voirasian. Jälkimmäinen teko oli ilkeänkatalaa niin että pahaa tekee: Pekka otti pöydältä pois kohtuullisin määrin nautittuna terveellisen voin ja toi tilalle silloisen erittäin paljon transrasvaa sisältäneen margariinin.

Oikeaa tietoa terveydestä tarvitaan. Sitä löytyy tästä kirjasta. Pitää vihata Pekkaa oikein sydämensä kyllyydestä, jos ei mitään hyvää kirjasta löydä. Onkohan Antti Heikkilä lukenut kirjan?

Kirjan parasta antia on terveellisten elämäntapamuutosten tärkeyden esilletuonti. Tämä on Pekan vahvinta aluetta. Elämäntapamuutoksilla saadaan suomalaisille lisää terveitä elinvuosia. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, että tilanne jatkuu suotuisena. Pekka huomauttaa, että nuorten lihominen ja diabeteksen yleistyminen voivat hyvinkin alkaa lyhentää odotettavissa olevaa elinikäämme. Nyt yhteiskuntaan ilmaantuneet aktiiviset seniorit voivat jäädä väliaikaiseksi ilmiöksi, jota meitä suuria ikäluokkia seuraavat sukupolvet eivät enää pääse näkemään.

Pekka kirjoittaa oivaltavasti:

Kysymys ihmisten omasta vastuusta ja omien valintojensa merkityksestä esitetään yhä uudelleen ja uudelleen. Kannammeko yksin vastuun elämästämme? Mikä on ympäristön, yhteiskunnan ja yhteiskunnallisen päätöksenteon merkitys elintavoillemme? Kirjan perussanoma ja oma vakaa kokemukseni on, että kysymys on molemmista. Kyse on sekä yksilön että yhteisön vastuusta – mutta ennen kaikkea on kyse niiden välisestä vuorovaikutuksesta.

Terveyden edistäjien suosikkisanoma tulee kirjan sivuilla tutuksi: ”Terveelliset valinnat on tehtävä helpoiksi.” Pekka syväluotaa tätä sanomaa ruokakauppojen laajentuneella valikoimalla, tupakoinnin ja tupakalle altistumisen vähenemisellä ja kauhistelee alkoholinkulutuksen sekä ylipainon lisääntymistä. Muutos parempaan suuntaan on hidasta siellä, missä epäterveelliset elintavat ovat juurtuneet syvälle kulttuuriin ja elinkeinorakenteeseen.

Pohjois-Karjala-projekti henkilöityy Pekka Puskaan. On mahdotonta ajatella tuota projektia ilman tohtori Helge Honkapohjan, väestötieteilijä Väinö Kanniston ja professori Martti Karvosen viitoittamaa Puskaista polkua. Karvonen oli sanonut, että hänen viisaimpia päätöksiään oli Pekan nimittäminen projektin johtoon: ”Ei siksi, että olisit ollut hyvä, vaan siksi, että olit nuori.” 27-vuotiaalle vastavalmistuneelle Pekalle aukeni tie tähtiin ja kyllähän Pekka projektiin rakastui.

Töitä tehtiin ”saappaat savessa” kaikin mahdollisin keinoin. Oli marttailtoja, lapsille suunnattuja tietoiskuja, kaupoissa mitattiin mummojen ja ukkojen verenpainetta sekä kolesterolia, metsästyseuroissa vierailtiin, sydänyhdistykset olivat mukana, kunnanjohtajien luona oltiin hattu kourassa, valtuutetut vakuutettiin, paikallinen teollisuus otettiin mukaan jne. Eräs amerikkalainen guru opasti Pekkaa ”push, push and push”. Kansainvälinen työporukka ymmärsi miksi hänen nimensä oli Pushka. Kaikki kunnia tästä Pekalle. Kukaan muu ei olisi tähän kyennyt.

Rakkaus projektiin on vuosien saatossa ollut niin syvä, ettei Pekka näe projektin ongelmakohtia. Sehän ei kestä tieteellistä arviointia. Siinä kävi nimittäin niin, että sydänkuolleisuus ensin nousi (! ) projektipaikkakunnalla ja alkoi laskea muun maan (kontrollipaikkakunnat) tavoin vasta myöhemmin. Tieteellisessä kokeessa olisi pitänyt näkyä selvä ero koepaikkakunnan ja kontrollipaikkakunnan välillä. Tätä Pekka olisi tietysti voinut edes hieman avoimemmin pohdiskella kirjassaan. Minun mielestäni on kelvotonta piiloutua sen kirjassa olevan väitteen taakse, että Pohjois-Karjala-projekti oli vain lippulaiva, ja muutoksen koko maassa sai aikaan monipuolinen terveysvalistus eri puolilla yhteiskuntaa. Mutta tieteellinen koe siis epäonnistui, eikö niin? Eikö voitaisi sopia siitä, Pekka?

Voin kulutuksen romahtamisen voi pistää Pekan piikkiin. Myös yleisen rasvahysterian siemenet hän kylvi maaperäämme. Kaiken piti olla kevyempää ja rasvattomampaa. Tämän vahingollisen tempun korjaamiseen ei taida yhden sukupolven kierto riittää. Kun nyt on virallisestikin tunnustettu, että terveytemme pahin mörkö on sokeri eikä rasva, kansan syviin riveihin on istutettu Pekan toimesta niin kauhea rasvapelko, että suunta ei muutu rasvaisemmaksi, ei sitten millään!

Tupakan kiivaana vastustajana Pekka sai tehdä pitkiä työpäiviä vakuuttaakseen epäilijät. Voidaan todeta, että tässä tapauksessa Pekka voitti ja hänen suora toimintansa on ollut ihailtavaa. Ajatelkaa, muutamassa vuosikymmenessä Suomi on muuttumassa yhä savuttomammaksi yhteiskunnaksi ja tupakoivien osuus on suorastaan romahtanut. Lobbareita on ollut liikkeellä tupakkayhtiöiden toimesta, mutta tähän on päästy! Jotenkin toivoisin terveysvalistajan innokkuudella voivani Pekan kanssa kohdata sen päivän jolloin tupakka on hävitetty Suomesta.

Kun löytyi päivänselvä yhteys tupakan ja keuhkosyövän välille alkoi Pekan taistelu tupakkayhtiöitä vastaan. Kirjassa on mielenkiintoisia käänteitä. On siinä tupakkaa kulunut kun suuret tupakkayhtiöt ovat pohtineet tilannettaan. Vasta 2000-luvulla suostuivat mokomat törkylaitokset tunnustaa tosiasiat. Toki hämäävät viestit jatkuvat. Pekka huomauttaa, että nyt markkinoidaan uusia tupakkatuotteita (nuuskaa ja sähkötupakkaa!) ja päähuomio kiinnitetään kehitysmaiden asukkaiden koukuttamiseksi tupakkaan.

Kirjan sivuilta löytää vilkasta ravitsemuskeskustelun analysointia. Pekka on kiitettävän suurella innolla osallistunut ravitsemuskeskusteluun. Välillä olemme ottaneet rajustikin yhteen, mutta aina yhteenoton jälkeen reilusti paiskanneet kättä ja kiittäneet toisiamme antoisasta keskustelusta.

Suosittelen kirjan hankkimista. Se on iso pala suomalaista terveysviestintää hyvässä ja pahassa.

Bibliografiset tiedot:

Pekka Puska. Raha tai henki. Docendo Oy, 181 sivua, 2014 ISBN 978-952-291-088-2

Vastaan kommentteihin ja saatan tarvittaessa kysyä Pekalta lisäselvityksiä.

Mistä voimme tietää, mikä on terveellistä? Erinomaisen haastava kysymys, johon kirjailijaksi ryhtynyt kirjankustantaja Thor-Fredric Karlsson antaa peräti sata vastausta (100 ajatusta terveellisestä ruoasta, Atar, 2014). Silmäilin kirjaa ja innostaessani blogini lukijoita hankkimaan tämän kirjan, katsoin parhaaksi poimia kirjasta nämä Karlssonin taidonnäytteet:

.

.

Rypsi- ja rapsiöljyt ovat kotimaisia, joten ne eivät edusta kaksituhatta vuotta vanhaa perinnettä. Perinteinen suomalainen ruokarasva on eläinperäinen. Lehmän maidosta saatava kerma ja voi sekä sianläski olivat ruoanlaiton herkkua, mutta ajat ovat muuttuneet ja nykyään pidetään kasvirasvoja monissa piireissä eläinrasvoja terveellisempinä. Kotimaisten öljykasvien tuotantoon liittyy aika runsasta torjunta-aineiden käyttöä eikä sitä voi pitää kovinkaan ekologisena.

(Turpaduunari kommentoi) Karlsson on tärkeällä asialla! Miksi luopua perinteisestä, suomalaisesta ruokarasvasta? Rypsi- ja rapsiöljyä voi yrittää puolustaa lähiruokakonseptilla (oliivi-, palmu- ja kookosöljyt tuodaan kovin kaukaa meille, rypsi kasvaa ehkä naapurin pellolla), mutta luennoillani olen huomannut, että tämä selitysmalli vie karille. Terveystietoiset, valistuneet suomalaiset ovat oppineet reagoimaan rypsiöljyyn tunteenomaisesti (Antti Heikkilä pitää rypsiöljyä sopivana lähinnä traktoriin) ja tämä öljy tuomitaan ihmiselle epäterveellisenä. Sorry vaan! Ratkaisu löytyy suomalaisille eläinperäisistä ruokarasvoista (voi, ihra). Jos ei voita, niin häviää! Rypsistä ja rapsista pitäisi Suomessa käydä avointa, kriittistä keskustelua. Voi kurjuuden kurjuus, kun tähänkin asiaan vaikuttaa niin paljon kaikkialle tunkeva kaupallisuus. Karlsson avaa kirjassaan muitakin keskusteluja, kuten tämä:

Ruoasta on niin paljon erilaista ja monimutkaista tietoa, koska tutkimuksia tehdään laajalti. Nykyään kaikki koulutukset edellyttävät jonkinlaista lopputyötä. Näin syntyy kaikenlaista ristiriitaista tietoa siitä, mikä on terveellistä ja mitä ei. Jokaisen vähänkin opiskelleen pitää osoittaa tietävänsä maallikoita enemmän, ja keskustelu karkaa pois siitä mikä on herkullista ja hyvää. On asiantuntijoita, jotka toistavat samaa vanhaa mantraa vuodesta toiseen: syökää enemmän vihanneksia ja hedelmiä, välttäkää rasvaa. Heidän kuulijakuntansa rajoittuu keski-ikäisiin naisiin, jotka kärsivät pitkällisestä kasvien ja hedelmien yliannostuksesta sekä suolan ja rasvan puutteesta.

(Turpaduunari kommentoi) Karlssonin kanssa on pakko olla samaa mieltä. Vähärasvaisuuden turmiollinen vaikutus ulottuu meidän päiviimme asti synkältä 1970-luvulta lähtien. Mantrat on kuultu huolellisesti: syö vain vähän rasvaa! Onko jo vähitelleen aika kumota tämä vahingollinen valistus ja päästää rasva vapaaksi? Rasvan verensokeria tasoittava vaikutus olisi otettava täysimääräisesti käyttöön tässä inhottavan laajassa diabetes-epidemiassa! Rasva ei tuki suonia! Ikääntyvälle väestölle vähärasvaisuus on tuhoisaa. Heikentyneen ruokahalun ja suolen toiminnan takia pieniksi jäävät aamiaiset, lounaat ja päivälliset tulisi nauttia maukkaan rasvan kera. Aivotoiminta kirkkaaksi ja herra Alzheimerin vierailu saattaa viivästyä tai hän saattaa peruuttaa käyntinsä kokonaan!

Nanosuodattamisen avulla voi ennen kaikkea markkinoida, että maitoa ei ole pastöroitu. Sääli vain, että kaikki terveelliset mikro-organismit on suodatettu pois. Eli maito on yhtä elotonta kuin pastöroitu maito paitsi että ovathan rasvat vähän paremmassa muodossa ja proteiinitkin toimivat paremmin entsyymeinä. Maito-osuuskunta voi kuitenkin olla tyytyväinen päästessään kontrolloimattomista mikro-organismeista eroon ja saa sitten lisätä tuotteisiinsa omia patentoituja probioottejaan. Mainonnassa voi kehua, miten terveellistä ja turvallista pastöroimaton maito on.

(Turpaduunari kommentoi) Maidolle on tehty paljon pahaa. Nestemäinen roskaruoka on hankittavissa kaupan hyllyillä kun maitotankista suoraan otettu raakamaito olisi sitä aitoa maitoa. Miksi tämä on tehty niin vaikeaksi? Maidon pilaaminen on kansallinen häpeäpilkku!

Vähäkalorisen ruoan syöminen on usein itsensä pettämistä. Nälkäisenä on mahdotonta toimia järkevästi ruoka-asioissa. Monet syövät sen takia mitä epäterveellisimpiä välipaloja useita kertoja päivässä. Nälkää voi verrata hukkumiseen, koska ne muistuttavat toisiaan siinä mielessä, että hukkuva tekee mitä tahansa saadakseen ilmaa, ja nälkäinen ihminen tekee mitä tahansa saadakseen ruokaa. Vaikka ihminen olisi kuinka järkevä, älykäs ja päättäväinen, hän ei pysty laihduttamaan syömällä energiatonta ruokaa.

(Turpaduunari kommentoi) Vain sellainen elämäntapa voi onnistua, että pidämme huolta siitä, että syömme maistuvaa ruokaa sopivasti. Painonhallinta on nälänhallintaa! Älä päästä nälkääsi niin pahaksi, että menetät syömisen kontrollin.

Uudemmat tutkimukset kertovat kuitenkin selvästi, että suurella osalla sydän- ja verisuonitauteihin sairastuvista ovat kolesteroliarvot kunnossa. Sydänsairauksiin on siis muita syitä kuin kohonnut kolesterolitaso. Kolesterolipelko on siis täysin turha. Riippumatta ruokamme kolesterolimäärästä suurin osa kehomme kolesterolista on peräisin maksasta. Jos syömme paljon kolesterolia sisältäviä ruokia, saa maksa vähän huilata, mutta jos ruoassa ei ole kolesterolia, se joutuu tuottamaan kaiken itse. Kehossa on siis erinomainen mekanismi säädellä kolesterolitasoa. Keinotekoinen kolesterolitason alentaminen lääkkeillä tai funktionaalisilla elintarvikkeilla voi aiheuttaa liian matalan kolesterolitason. Siitä voi seurata näön heikentymistä, haimatulehdusta, diabetesta, levottomat jalat, liikuntakyvyttömyyttä ja muistin heikentymistä.

(Turpaduunari kommentoi) Tämä kolesteroliasia on ollut blogeissani esillä moneen kertaan. Olen samaa mieltä kuin Karlsson, että kolesterolia tulisi pitää elimistömme ystävänä. Me voimme pitää kolesterolin sopivalla tasolla elämäntapamuutoksilla. Jos lääkärisi edes sivulauseessa ennen pillereiden tarjoamista mainitsee elämäntapaohjeet, tartu näihin kuin hukkuva oljenkorteen. Muuttamalla elämäntapojasi terveellisemmiksi (lepo, rentoutuminen, terveellinen ruoka, liikunta) saat lisää elämää vuosiisi.

Kun terveys pettää, suosittelen ruokavaliomuutoksia. Viralliset ravinto-ohjeet kannattaa unohtaa heti alkuunsa, koska ne sisältävät vähän kaikkea. Ja kun epäilee jonkin ruoka-aineen aiheuttavan ongelmia, tarvitsee vähiten tätä ”vähän kaikkea”. Mitä pitää jättää pois? Sitä on vaikeampi saada selville, mutta onneksi on hyviä ravitsemusvalmentajia. (Jos ravitsemusvalmentaja sanoo, että pitää syödä ravintopyramidin mukaan, voi olla parempi etsiä toinen ravitsemusvalmentaja.) Hyvin usein potilas itse aavistaa, mistä on kyse, mutta jos hän ei tiedä, mistä pitäisi aloittaa, on aamiaisen täydellinen uusiminen hyvä tapa päästä alkuun.

(Turpaduunari kommentoi) Sattumoisin olen saanut järjestää useita vuoden, viikonlopun tai päivän kestäviä koulutustilaisuuksia eri puolilla Suomea. Ongelmaksi muodostuu, että sen vakioluennoitsijaporukan ulkopuolelta ei kerta kaikkiaan löydy kyvykkäitä terveystietoisia valistajia. Ei näin tietenkään saisi sanoa, sillä nyt joku taatusti loukkaantuu! Suomi on niin pieni maa, että sormet ja varpaat riittävät siihen laskutehtävään, montako osaavaa terveysvalistajaa Suomessa on. Tiedän olevani oikeassa ja sehän tässä on se traaginen juttu. Tahtoisin niin, että näitä kyvykkäitä olisi tuhatmäärin. Etsi kyvykäs lääkäri, terveysvalistaja, ravintovalmentaja jne. maksoi mitä maksoi. Terveyden menettäminen on liian kallis asia.

Antoisia lukuhetkiä toivottaa turpaduunari!