Mistä voimme tietää, mikä on terveellistä? Erinomaisen haastava kysymys, johon kirjailijaksi ryhtynyt kirjankustantaja Thor-Fredric Karlsson antaa peräti sata vastausta (100 ajatusta terveellisestä ruoasta, Atar, 2014). Silmäilin kirjaa ja innostaessani blogini lukijoita hankkimaan tämän kirjan, katsoin parhaaksi poimia kirjasta nämä Karlssonin taidonnäytteet:
.
.
Rypsi- ja rapsiöljyt ovat kotimaisia, joten ne eivät edusta kaksituhatta vuotta vanhaa perinnettä. Perinteinen suomalainen ruokarasva on eläinperäinen. Lehmän maidosta saatava kerma ja voi sekä sianläski olivat ruoanlaiton herkkua, mutta ajat ovat muuttuneet ja nykyään pidetään kasvirasvoja monissa piireissä eläinrasvoja terveellisempinä. Kotimaisten öljykasvien tuotantoon liittyy aika runsasta torjunta-aineiden käyttöä eikä sitä voi pitää kovinkaan ekologisena.
(Turpaduunari kommentoi) Karlsson on tärkeällä asialla! Miksi luopua perinteisestä, suomalaisesta ruokarasvasta? Rypsi- ja rapsiöljyä voi yrittää puolustaa lähiruokakonseptilla (oliivi-, palmu- ja kookosöljyt tuodaan kovin kaukaa meille, rypsi kasvaa ehkä naapurin pellolla), mutta luennoillani olen huomannut, että tämä selitysmalli vie karille. Terveystietoiset, valistuneet suomalaiset ovat oppineet reagoimaan rypsiöljyyn tunteenomaisesti (Antti Heikkilä pitää rypsiöljyä sopivana lähinnä traktoriin) ja tämä öljy tuomitaan ihmiselle epäterveellisenä. Sorry vaan! Ratkaisu löytyy suomalaisille eläinperäisistä ruokarasvoista (voi, ihra). Jos ei voita, niin häviää! Rypsistä ja rapsista pitäisi Suomessa käydä avointa, kriittistä keskustelua. Voi kurjuuden kurjuus, kun tähänkin asiaan vaikuttaa niin paljon kaikkialle tunkeva kaupallisuus. Karlsson avaa kirjassaan muitakin keskusteluja, kuten tämä:
Ruoasta on niin paljon erilaista ja monimutkaista tietoa, koska tutkimuksia tehdään laajalti. Nykyään kaikki koulutukset edellyttävät jonkinlaista lopputyötä. Näin syntyy kaikenlaista ristiriitaista tietoa siitä, mikä on terveellistä ja mitä ei. Jokaisen vähänkin opiskelleen pitää osoittaa tietävänsä maallikoita enemmän, ja keskustelu karkaa pois siitä mikä on herkullista ja hyvää. On asiantuntijoita, jotka toistavat samaa vanhaa mantraa vuodesta toiseen: syökää enemmän vihanneksia ja hedelmiä, välttäkää rasvaa. Heidän kuulijakuntansa rajoittuu keski-ikäisiin naisiin, jotka kärsivät pitkällisestä kasvien ja hedelmien yliannostuksesta sekä suolan ja rasvan puutteesta.
(Turpaduunari kommentoi) Karlssonin kanssa on pakko olla samaa mieltä. Vähärasvaisuuden turmiollinen vaikutus ulottuu meidän päiviimme asti synkältä 1970-luvulta lähtien. Mantrat on kuultu huolellisesti: syö vain vähän rasvaa! Onko jo vähitelleen aika kumota tämä vahingollinen valistus ja päästää rasva vapaaksi? Rasvan verensokeria tasoittava vaikutus olisi otettava täysimääräisesti käyttöön tässä inhottavan laajassa diabetes-epidemiassa! Rasva ei tuki suonia! Ikääntyvälle väestölle vähärasvaisuus on tuhoisaa. Heikentyneen ruokahalun ja suolen toiminnan takia pieniksi jäävät aamiaiset, lounaat ja päivälliset tulisi nauttia maukkaan rasvan kera. Aivotoiminta kirkkaaksi ja herra Alzheimerin vierailu saattaa viivästyä tai hän saattaa peruuttaa käyntinsä kokonaan!
Nanosuodattamisen avulla voi ennen kaikkea markkinoida, että maitoa ei ole pastöroitu. Sääli vain, että kaikki terveelliset mikro-organismit on suodatettu pois. Eli maito on yhtä elotonta kuin pastöroitu maito paitsi että ovathan rasvat vähän paremmassa muodossa ja proteiinitkin toimivat paremmin entsyymeinä. Maito-osuuskunta voi kuitenkin olla tyytyväinen päästessään kontrolloimattomista mikro-organismeista eroon ja saa sitten lisätä tuotteisiinsa omia patentoituja probioottejaan. Mainonnassa voi kehua, miten terveellistä ja turvallista pastöroimaton maito on.
(Turpaduunari kommentoi) Maidolle on tehty paljon pahaa. Nestemäinen roskaruoka on hankittavissa kaupan hyllyillä kun maitotankista suoraan otettu raakamaito olisi sitä aitoa maitoa. Miksi tämä on tehty niin vaikeaksi? Maidon pilaaminen on kansallinen häpeäpilkku!
Vähäkalorisen ruoan syöminen on usein itsensä pettämistä. Nälkäisenä on mahdotonta toimia järkevästi ruoka-asioissa. Monet syövät sen takia mitä epäterveellisimpiä välipaloja useita kertoja päivässä. Nälkää voi verrata hukkumiseen, koska ne muistuttavat toisiaan siinä mielessä, että hukkuva tekee mitä tahansa saadakseen ilmaa, ja nälkäinen ihminen tekee mitä tahansa saadakseen ruokaa. Vaikka ihminen olisi kuinka järkevä, älykäs ja päättäväinen, hän ei pysty laihduttamaan syömällä energiatonta ruokaa.
(Turpaduunari kommentoi) Vain sellainen elämäntapa voi onnistua, että pidämme huolta siitä, että syömme maistuvaa ruokaa sopivasti. Painonhallinta on nälänhallintaa! Älä päästä nälkääsi niin pahaksi, että menetät syömisen kontrollin.
Uudemmat tutkimukset kertovat kuitenkin selvästi, että suurella osalla sydän- ja verisuonitauteihin sairastuvista ovat kolesteroliarvot kunnossa. Sydänsairauksiin on siis muita syitä kuin kohonnut kolesterolitaso. Kolesterolipelko on siis täysin turha. Riippumatta ruokamme kolesterolimäärästä suurin osa kehomme kolesterolista on peräisin maksasta. Jos syömme paljon kolesterolia sisältäviä ruokia, saa maksa vähän huilata, mutta jos ruoassa ei ole kolesterolia, se joutuu tuottamaan kaiken itse. Kehossa on siis erinomainen mekanismi säädellä kolesterolitasoa. Keinotekoinen kolesterolitason alentaminen lääkkeillä tai funktionaalisilla elintarvikkeilla voi aiheuttaa liian matalan kolesterolitason. Siitä voi seurata näön heikentymistä, haimatulehdusta, diabetesta, levottomat jalat, liikuntakyvyttömyyttä ja muistin heikentymistä.
(Turpaduunari kommentoi) Tämä kolesteroliasia on ollut blogeissani esillä moneen kertaan. Olen samaa mieltä kuin Karlsson, että kolesterolia tulisi pitää elimistömme ystävänä. Me voimme pitää kolesterolin sopivalla tasolla elämäntapamuutoksilla. Jos lääkärisi edes sivulauseessa ennen pillereiden tarjoamista mainitsee elämäntapaohjeet, tartu näihin kuin hukkuva oljenkorteen. Muuttamalla elämäntapojasi terveellisemmiksi (lepo, rentoutuminen, terveellinen ruoka, liikunta) saat lisää elämää vuosiisi.
Kun terveys pettää, suosittelen ruokavaliomuutoksia. Viralliset ravinto-ohjeet kannattaa unohtaa heti alkuunsa, koska ne sisältävät vähän kaikkea. Ja kun epäilee jonkin ruoka-aineen aiheuttavan ongelmia, tarvitsee vähiten tätä ”vähän kaikkea”. Mitä pitää jättää pois? Sitä on vaikeampi saada selville, mutta onneksi on hyviä ravitsemusvalmentajia. (Jos ravitsemusvalmentaja sanoo, että pitää syödä ravintopyramidin mukaan, voi olla parempi etsiä toinen ravitsemusvalmentaja.) Hyvin usein potilas itse aavistaa, mistä on kyse, mutta jos hän ei tiedä, mistä pitäisi aloittaa, on aamiaisen täydellinen uusiminen hyvä tapa päästä alkuun.
(Turpaduunari kommentoi) Sattumoisin olen saanut järjestää useita vuoden, viikonlopun tai päivän kestäviä koulutustilaisuuksia eri puolilla Suomea. Ongelmaksi muodostuu, että sen vakioluennoitsijaporukan ulkopuolelta ei kerta kaikkiaan löydy kyvykkäitä terveystietoisia valistajia. Ei näin tietenkään saisi sanoa, sillä nyt joku taatusti loukkaantuu! Suomi on niin pieni maa, että sormet ja varpaat riittävät siihen laskutehtävään, montako osaavaa terveysvalistajaa Suomessa on. Tiedän olevani oikeassa ja sehän tässä on se traaginen juttu. Tahtoisin niin, että näitä kyvykkäitä olisi tuhatmäärin. Etsi kyvykäs lääkäri, terveysvalistaja, ravintovalmentaja jne. maksoi mitä maksoi. Terveyden menettäminen on liian kallis asia.
Antoisia lukuhetkiä toivottaa turpaduunari!
