Suomen itsenäisyyden 132-vuotista muistoa kunnioittaen turpaduunari yhdistää vaihteeksi politiikan ja lääketieteen solmukohtia toisiinsa. Suomihan oli itsenäinen maa vuoden 1863 Helsingin valtiopäivistä Ritarihuoneella aina siihen saakka kun Helsingin Sanomat vuonna 1995 liitti maamme Luxemburgin veronkiertounioniin. Lyhenne EU tulee sanoista Epätoivon Umpisuoli. Janne Virkkunen on asiasta pahoillaan, mikäli se jotakuta lohduttaa.
Pillerin tarkoitus?
Siinä ei enää itsenäistä ajattelua kaivata, kun ennalta ehkäisevien lääkkeiden ostoon tarvitaan lääkärin kirjoittama resepti. Siis pillerin on tarkoitus parantaa ja pidentää ihmisen elämää, mutta potilasturvallisuuden takia vain valkotakkinen lääkäri voi pakottaa niitä syömään. Miksi ihmeessä, kysyy turpaduunari.
Mitäpä jos se pilleri onkin oikeasti vaarallinen, mutta saatavuutta rajoittamalla siitä saadaan haluttu. Tunnetustihan ruoho aidan toisella puolella näyttää aina vihreämmältä ja naapurin lehmä komeammalta. Utareetkin voivat olla aidan takana paremmat.
Verenpainelääkkeiden nerokas logiikka
Mietitäänpä vaikka verenpainelääkkeitä. Lääkärien logiikka on, että alhainen verenpaine pidentää ikää ja tekee onnelliseksi. Ongelma on tietenkin siinä, ettei ihmisen elinikää voi mitata etukäteen, joten hoidon tehoa ei siis myöskään voi mitata. Sama nerokas logiikka koskee tyydyttyneiden rasvojen vaarallisuutta Pohjois-Karjalan korvessa.
Kaiken pohjana onkin vain hypoteesi eli oletus siitä että alhainen verenpaine ja olematon rasvansyönti on hyväksi ja siunaukseksi kaikille. Platt-Pickering Debate eli flaidis kahden lekurin kesken Englannissa hieman aikoinaan kyseenalaisti asioita, mutta siitä on jo kauan aikaa.
Kun Pekka Puska on sanonut hallintoherran arvovallallaan, että verenpainetta täytyy alentaa niin kyllä Suomen kansa uskoo. Onhan Pekka Puska elokuussa 2013 käynyt Kiinassa saakka sanomassa niin ja kiinalaisetkin uskoivat. Ainakin nyökyttelivät kovasti.
Koska kuitenkin tarvitaan jokin byrokraattien hyväksymä mitattava asia, verenpaine määritellään sivutapahtumaksi, joka ennustaa päätetapahtumaa, eli pitkää ja tervettä elämää. Jotta asia näyttäisi tieteelliseltä niin verenpaine ilmoitetaan millimetreinä, eikä suinkaan millään sellaisella asteikolla mitä bensa-asemalla on autonrenkaita varten. Baari viittaisi yksikkönä epäterveelliseen elämään, ja PSI on Amerikan hömpötystä.
Jotta hypoteesi saatiin aikoinaan hyväksytyksi, vaarallisen verenpaineen raja määriteltiin niin korkeaksi ettei kukaan viitsinyt kritisoida itse hypoteesia. Juuri kukaan ei aluksi kuulunut riskiryhmään. Sydänliiton juhlakirja ”Sydämen paloa ja aatosta jaloa” paljastaakin julman pudotusleikin raja-arvoilla. Kirjasta löytyvä info-taulukko kertoo kuinka arvoista 180/100 tultiin ensin alas 160/95, sitten 140/90 ja lopulta 130/80. Nykyään yritetään jo selittää että yläpaineen pitäisi olla alle 120 millimetriä.
Markkinointipuolella tätä kutsutaan termillä lanseeraustarjous. Alkuaikoina juuri kukaan ei oikeasti käyttänytkään verenpainelääkkeitä, mutta tarkoitus olikin myydä ideologia alhaisen verenpaineen ylivertaisesta terveellisyydestä. Kansa täytyi saada koukkuun ja uskoon.
Se oli siihen aikaan kun Pekka Puska pelasti 250 000 suomalaista
Koukuttava on myös legenda siitä, että Pekka Puska ja Pohjois-Karjala-projekti pelastivat neljännesmiljoonan suomalaisen hengen. Ongelma oli 1950- ja 1960-luvulla kun työikäiset suomalaiset kuolivat kuin täit saunassa. Vuonna 1978 kun Pekka Puska laajensi propagandakoneistonsa kattamaan koko Suomea, ikäluokassa 35-39 vuotta kuolleisuus oli 1,92 promillea. Kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 1988 kuolleisuus ikäluokassa oli 2,02 promillea ja vuonna 1991 se oli 2,06 promillea. Kuolleisuus siis lisääntyi, mutta omien laskujensa mukaan vuoteen 2006 mennessä Puska pelasti tasan 243000 suomalaista. Mitäköhän laskukonetta Pekka mahtoi käyttää?
Pekka Puskan tilastot alkavat yleensä vuodesta 1972, jotta silloin jo pitkään laskussa ollut kuolleisuustrendi ei näkyisi. Ongelmaksi kuolleisuus oli tullut sattumalta juuri kun lääkkeitä siirrettiin reseptipakon piiriin. Ihmisiä kuoli siis kun mummon suosimia troppeja ei enää vapaasti saanut ja valkotakit tyrkyttivät talidomia ja muuta epämääräistä. Moni 1950- ja 1960-lukujen hittilääke onkin poistunut hiljaa markkinoilta, mutta niistä ei THL:n juhlapuheissa mainita.
Lopulta kuolleisuus kyllä alenikin kunnolla mutta ajankohta osuu kummasti siihen kun Pohjois-Karjala-projekti loppui ja karppausbuumi alkoi. Antti Heikkilä taisikin olla suurempi guru kuin Pekka Puska. Sokerin ja vehnän pelko sai kuin saikin suomalaiset pysymään hengissä. Vuonna 2012 ikäluokan 35-39 vuotta kuolleisuus oli enää 0,99 promillea.
Takinkääntäjä Arne Astrup
Tanskan oma pekkapuska eli Arne Astrup on uusimmassa American Journal of Clinical Nutrition -lehden editoriaalissa lopullisesti kääntänyt kelkkansa kolesteroli-hypoteesin suhteen ja kiteyttää asian timanttisesti: ”The totality of evidence does not support that dairy SFAs increase the risk of coronary artery disease or stroke or CVD mortality” eli savoksi sanottuna ”Nykkyynen tiätämys eip tuje sit et tyyryttyny maion rasva ois vuorallist”.
Turpaduunarille Pekka Puska lähetti tällaisen sähköpostin koskien Astrupin pääkirjoitusta: ”Kiintoisa juttu. Koetin lukea huolella. Toki kiinnittää huomiota, että hänen laitoksensa saa tukea mitä erilaisimmilta meijerifirmoilta ja juttu onkin kirjoitettu erityisesti meijerituotteiden ’synninpäästöksi’. Jutun pääsanoma lienee, että pitää kiinnittää huomiota ’health effects of whole foods’. Se ei tarkoita sitä, että SAFA muuttuisi yhtäkkiä terveelliseksi, vaan että esim. maidossa voi olla muita myönteisiä tekijöitä. Ruokavalion kokonaisuuteenhan kiinnitetään yhä enemmän huomiota mm. uusissa ravintosuosituksissa. Ja kun suomalaisten ruuan rasvakoostumus on sitten P-K projektin päivien paljon parantunut, monet muut tarpeet (kaavikset, marjat, hedelmät) nousevat yhä vahvemmin esille. Huomiotani kiinnittää myös johtopäätösten suositukset ’lean dairyn’ puolesta. Jos oikein ymmärrän, niin tämä vastaa jo 1970-luvulta asti puhettani ’kurrin’ puolesta.”
Lääkkeet saavat myyntiluvan aika lepsulla tavalla
Ideologia on olennaisen tärkeä palikka lääkkeiden myyntiluvan takia. Kun ideologia on olemassa niin pelkkä sivutapahtuma riittää myyntiluvan saamiseen. Lääketehtaan ei tarvitse osoittaa että lääke vähentäisi verisuonten kalkkeutuneisuutta, sydänkohtauksia tai yleistä kuolleisuutta. Myyntiluvan saa kun lääkeaine alentaa verenpainetta jokusen millimetrin.
Lääkkeiden myyntiluvan ehtoihin ei myöskään kuulu, että niiden pitäisi olla parempia kuin jo myynnissä olevat lääkkeet millään kategorialla. Tämän takia uuden lääkkeen voi tuoda markkinoille aina kun vanhan patentti loppuu, vaikka vanha olisi monta kertaa parempi. Lääkkeen olennaisin tarkoitus on tuottaa voittoa jonka voi kanavoida veroparatiiseihin.
SOTE-soppaa kerrakseen
Ideologian myynnistä on kyse muussakin kielenkäytössä kuin verenpaineesta ja rasvoista puhuttaessa. Nykyajan muotisana on terveydenhuolto. Emme siis puhu vanhanaikaisesti sairaanhoidosta vaan modernisti terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisesta eli SOTE-sopasta. Koska terveys on tavoitteena ylevä, järjestelmä pyrkii kompensoimaan kustannuksia. Rahavirtojen ohjailumekanismeina ovat siis ongelmat.
Ongelmat maksuperusteena on siinä mielessä huono, että järjestelmä kannustaa lisäämään ongelmia. Rahaa tulee aina lisää kun kaikki menee pieleen. EU:ssa hyvänä eli siis huonona esimerkkinä on tietenkin Kreikka. Ongelmiin keskittyminen lisää myös byrokratiaa, koska ratkaisu kaikkiin ongelmiin on virkamies, mieluiten jäsenkirjalla valittu. Kun ennen vanhaan toisen maailmansodan jälkeen kuka tahansa mummo saattoi apteekista ostaa yskänlääkettä jossa oli heroiinia, tai piristettä, tai unilääkettä, niin nyt se Tenox onkin reseptilääke jota Vita Ängeln Mannerheimintiellä säännösteli kunnes lopetti. Joku Natalia tarvitaan aina kirjoittamaan resepti, ei riitä, että isoäiti sanoo aineen olevan hyväksi tai että oli kuullut kun Olli Polo kehui sitä.
Mikä siis on se logiikka että terveyttä parantavia aineita säännöstelee virkamiesoikeuksia käyttävä yksityinen täysin umpikorruptoitunut markkinatalous?
Suomessa mädännäisyyden paljastaja ei ole sankari vaan työtön
Vanha harmaapartainen ystäväni Birdie muistaa näitä juridiikan historian häpeäpilkkuja, kun FDA:n antibiooteista vastannut johtaja jäi kiinni lahjonnasta jo viraston alkuaikoina vuonna 1959. Lääkevalvonnasta päättänyt Henry Welch ehti kähmiä lääkefirmoilta satoja tuhansia dollareita, ennen kuin tutkiva journalisti John Lear ja rötösherroja jahdannut senaattori Estes Kefauver käräyttivät miehen käsi lompakossa.
Suomessa THL:n piikkimies Juhani Eskola on myös entinen lääketehtaan tutkija, mutta tutkiva journalisti Tuula Malin sai aikoinaan kenkää kun teki liikaa paljastuksia, vaikka oli Lumilapio-voittaja vuodelta 2008. Suomessa alan mädännäisyydestä kertova ei siis ole sankari vaan työtön. Olli Polo ja Aku Kopakkala saavat kärsiä rehellisyydestään.
Suomessa ilmiantaja on kuoleva rotu. Sekä Stora-Enso-vuotaja Gerard Goodwyn että keskusrikospoliisin ilmiantaja vainajoituivat nopeasti tietovuotojen jälkeen. Salla Vuorikoski ja MTV3 on linjannut että Suomessa ei saa paljastella. Lakiakin ollaan muuttamassa niin, että ilmiannettuja tietoja ei voisi käyttää oikeudessa, ja itseäänhän ei kukaan paljasta. Siitä on oikeuden päätös että mitään ei tarvitse myöntää.
Yhdysvalloissa kongressin säännös ”Section 7623″ antaa talousrikosten ilmiantajille provikat paljastuneista rötöksistä, mutta maailman ”vähiten korruptoituneessa” Suomessa korruptiota ei saa edes tutkia. Täytyy pitää hyvät välit Pohjois-Koreaan ja veroparatiiseihin.
Birdie muistuttaa, että itse reseptipakon aikakauden alku oli sekin melkoista kähmintää. Lakiehdotuksen tekivät 1950-luvulla kaksi apteekkari-poliitikkoa Carl Durham ja Hubert Humphrey, pesunkestäviä seteliselkärankaisia demokraatteja kummatkin. Hämäläisten vastine demokraateille on tietenkin Laura Rädyn joukkue kokoomus.
Lopulta reseptipakko levisi länsimaissa kuin Espanjantauti ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Kähminnästä ja lääkärien lahjonnasta tuli maantapa. Lääke ja tiede ei enää oikein kuulu yhteen.
Vastuun pakoilua
Kuulostaa kenties oudolta, että lääkärien lahjonnan aloittanut lakialoite tuli apteekkareilta, mutta motiivina olikin vastuunpakoilu. Normaalistihan myyjä on vastuussa tuotteen haittavaikutuksista, mutta apteekkarien ei tarvitse varoittaa reseptilääkkeiden vaaroista koska se kuuluu lääkäreille. Apteekkarin kuuluu varoittaa vain aspiriinin ja muiden OTC-lääkkeiden haitoista. Sullivan Case vuodelta 1948 auttoi tässä linjauksessa.
Koska lääkäri taas on arvoasteikossa hieman jumalan yläpuolella, niin reseptilääkkeiden haittavaikutuksia ei siksi ole ollenkaan. Lääkäriä ja jumalaa kun ei voi tuomita oikeudessa. Esimerkiksi sopii vanha kuuluisa tapaus jossa turkulainen lääkäri pisti elävän potilaan ruumiskylmiöön, mutta oikeuden mukaan, elävä ja kuollut potilas on niin hankala erottaa toisistaan, että lääkäri sai vielä korvauksia.
Siksi tämä Vita Ängeln ja Olli Polo ja Aku Kopakkala on pahinta syntiä mitä vaatteet päällä voi tehdä. Annetaan potilaalle sellaista hoitoa mitä tämä toivoo saavansa. Ajatelkaa nyt jos joku vaikka parantuisi. Siinä lääkemyynti pitkällä tähtäimellä tyssäisi eivätkä lääketehtaat enää lahjoisi lääkäreitä. Karibian matkailu ainakin kärsisi.
Rahamaailma tarvitse korruptiota
Raha seuraa asiakasta -ideologia yhdistettynä päätetapahtuman arvostamiseen eli pitkään elämään olisi turpaduunarin mielestä oikea suunta kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien kunnioittamiselle. Potilas saisi valita vapaasti lääkärinsä, myös erikoislääkärin, ja SOTE-piiri saisi sitä enemmän rahaa mitä vanhempina ihmiset kuolevat. Ei siis niin että rahaa tulee kun alueella on paljon lääkkeiden käyttäjiä, kuten nykyään kun ongelmia kompensoidaan.
Reseptipakon poistaminen lääkemyynnistä vähentäisi huumerikollisuutta ja lääkäriasemien jonot lyhenisivät. Oikeasti sairaat pääsisivät saman tien lääkäriin. Näin helppoa olisi luoda terveyteen kannustava yhteiskunta, mutta kun se ei ole minkään etupiirin intressissä, niin jää toteutumatta. Rahamaailma tarvitsee korruptiota ja ihmisten epätoivoa.
Angela Merkel puhui Berliinin muurin kaatumisen 25-vuotis-juhlapäivänä kauniisti siitä että ihmisten kaipuuta vapauteen ei koskaan pidä aliarvioida. Ehkä siis jonain päivänä se suvun mummo saa kertoa taitoluisteleville Pepille ja Aadalle mitä sieltä apteekista kannattaa ostaa, että kolotukset katoaa ja väsymysoireyhtymä helpottaa. Kyllä se lääkkeiden ja marihuanan reseptivapaus joskus koittaa. Piristeet yleistyvät ja askeleenlyhentäjät menettävät myyntiään. Suomessa tarvitaan vain oma Mason Tvert ja Jared Polis.
Lue tämä loppuosa huolellisesti!
Länsimaiden suurin ihmisoikeusongelma on siinä, että lääkärit, ravitsemusterroristit ja energiaekspertit käyttävät ihmisten henkeen ja terveyteen merkittävää virkamiesvaltaa ilman minkäänlaista demokraattista tai juridista kontrollia. Pohjoismaisissa pahoinvointivaltioissa ennaltaehkäisevä pillerinpopsinta, virallisterveellinen ruokavalio ja virallistehokkaat hometalot ovat tuhonneet miljoonien ihmisten elämän, mutta ketään ei näytä kiinnostavan. Sairas kansa ei jaksa edes osoittaa mieltään ja ilmiantajien tietojen käyttökielto estää kaiken vastuunkannon.
Silloin kun Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Oliver Wendell Holmes Jr. jäi eläkkeelle vuonna 1932 ei ollut reseptipakkoa, valtion ravitsemusohjeita rypsiöljystä eikä edes muovia seinissä kosteussulkuna. Onneksi eläkeikää aiotaan korottaa, sillä Oliver oli eläkkeelle jäädessään vain 91-vuotias. Nykyään kaikki ovat tietenkin terveempiä kun Ursula Schwab neuvoo miten syödään ja Valvira kertoo mitä lääkkeitä pitää kansan syödä. Arne Astrup on ihan outo kun käänsi takkinsa. Rasvainen kupla puhkeaa!
