Surrr… surrrr… rrrr… Edellisestä kirjoituksestani tutuksi tullut kärpänen herää erään kilpirauhaspotilaan kotona. Ursula-täti oli hätistänyt kärpäsparan ulos ikkunasta ja kylmänkangistamin siivin tämä yleistä menoa ihmettelevä luontokappale löysi 666 metrin päästä eräästä kerrostalosta ihanan sekavan huushollin. Aikansa herkuteltuaan toissapäiväisillä chili con carne -jämillä, kärpänen löysi tiskialtaan reunalla tasapainoilevista tiskaamattomista astiaröykkiöistä mukavan lepo- ja tarkkailupaikan.
Ovi kävi ja sisään astui kaksi naista. Toisella suu mutrussa, toisella vielä enemmän. Se, jolla oli suu eniten mutrussa, oli ilmeisesti huoneiston haltija, sillä syvästi huokaillen hän silmäili tiskiallasta, sanoen: ”Älä sitten katso niin tarkkaan ympärillesi. En kerta kaikkiaan ole jaksanut täyttää tiskikonetta. Saamattomuuden pohjattomaan suohon olen juuttunut nyt kun minulta vietiin oikea kilpparihoito ja jätettiin minulle vain se Thyroxin!”
”Näkisit minun huushollini! Siellä vasta sekaista on…”, toinen pelkälle Thyroxinille jätetty mutrusuu vastasi.
Tähän se vielä mutrusuisempi tokaisi: ”Meillä kilpirauhaspotilailla on hemmetin isoja ongelmia juuri täällä Suomessa. Helpompaa on niillä potilailla, joilla tavanomaisimmin kilpirauhasen vajaatoimintaan määrätty lääke Thyroxin toimii ja on saatu oikealle annostukselle ja niillä, joilla kilpirauhassairaus ylipäätään on diagnosoitu. Vaikeinta on niillä, jotka ovat menettäneet lääkärinsä toisten lääkärien, lähinnä endokrinologien masinoiman noitavainon seurauksena, jota Valvira on lähtenyt toteuttamaan.”
”Näin on näreet. Katso nyt tilannetta tuolla vertaistuessa! Siellä näkyy meidän toivottomuus, viha, paniikki ja turhautuminen. Joudumme hankkimaan lääkkeemme ulkomailta ja neuvomaan toisiamme niiden käytössä kun lääkärit eivät tätä uskalla enää tehdä. Lääkärit ovat sitten säälittäviä pirulaisia! Oikeita sadisteja!”
”Potilaat, jotka ovat saaneet apua jostakin muusta lääkityksestä kuin Thyroxinista ovat tässä maassa eriarvoisessa asemassa niihin potilaisiin nähden jotka pärjäävät Thyroxinilla ja meitä muita lääkityksiä käyttäviä on tuhansia ja tulevaisuudessa varmaan enemmänkin, koska niin monet jäävät oireisiksi Thyroxin-hoidolla.”
Kärpänen havaitsi sen kaikkein mutrusuisimman neitosen keränneen kiukkua oikein urakalla. Hyvä Sairaus -lehti lensi kaaressa tiskiallasta kohti.
”Kärpäsetkin jo liikkeellä näköjään. Hus, mene siitä lUSMUilemasta senkin karvajalka!”
Se mutrusuinen sanoi: ”Jos käytät Thyroxinia, katsopa huviksesi listaa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista ja mieti onko sinulla niitä vielä jäljellä. Kuvittele itsesi tilanteeseen, että olet vihdoin saanut apua musertaviin terveysongelmiisi lääkkeestä, joita hyvin harva lääkäri Suomessa osaa potilailleen määrätä. Tunnet, että tuo lääkitys, joka on elimistösi normaalia hormonia, ei mitään myrkkyä, on sinulle nyt yhtä tärkeää kuin vesi ja happi. Sitten lääkärisi kollegat alkavat kateuksissaan tehtailemaan lääkäristäsi valituksia Valviraan, joka jostain tuntemattomasta syystä lähtee tähän typerään pelleilyyn mukaan ja rajoittaa lääkärisi ammatinharjoitusoikeutta niin ettei hän voi enää uusia reseptiäsi eikä hoitaa sinua.”
”Älä muuta viserrä! Yrität epätoivoissasi löytää uuden lääkärin. Ei onnistu, sillä niille jotka vielä määräävät muuta lääkitystä kuin Thyroxinia, on listat täynnä potilaita eivätkä he voi ottaa uusia vastaan tai lääkäri, jolle saisit ajan ei enää uskalla Valviran pelossa määrätä lääkettä, jota kipeästi tarvitset. Hienosti on viranomaiset onnistuneet sabotoimaan hoitosi! Varaat matkan Kreikkaan, menet siellä lääkäriin saadaksesi reseptin ja tuot mukanasi vuoden tarpeen lääkettäsi. Nyt sinun tarvitsee osata itse tästälähin annostella lääkkeesi, koska sinulla ei ole lääkärikontaktia kotimaassasi. Ulkomaille et matkusta, jos tilillä ei ole riittävästi rahaa ja sitten oletkin jo todellisessa lirissä.”
”Tätä se on Suomi täynnä nykyään. Älyttömyyksiä! Muutama kansanedustaja on ollut kiinnostunut kilpirauhaspotilaiden ahdingosta, mutta onko heillä mahdollisuus puuttua asiaan, on toinen juttu, sillä näyttää pahasti siltä että Valvira on Suomessa täysin valvomaton laitos, jonka toimia ei kukaan pysty pysäyttämään. Koko maasta ei näytä löytyvän yhtään tahoa, joka ottaisi vastuun siitä että satoja kansalaisia on jätetty pulaan ja täysin heitteille. Myös asiassa vastuulliset ministerit Räty ja Huovinen ovat täysin pesseet kätensä asiasta. Tilanne on kuin suoraan Ison Kirjan esimerkistä: Pyydettäessä leipää, saa käteensä kiven. Pyydettäessä esim. synteettistä T3-hormonia, tarjotaan Thyroxinia tai masennuslääkettä tai käsketään laihduttaa!
”Valviralla näyttää olevan täysin rajaton budjetti tälle viranomaisleikilleen. Se aikoo jälleen tuhlata kansalaisten verorahoja kalliiseen oikeuskäsittelyyn Korkeimmassa Hallinto-oikeudessa, vaikka on jo kärsinyt rökäletappion kaksi kertaa alemmassa asteessa. Kaksi kertaa Hallinto-oikeus on kumonnut Valviran asettamat lääkärinoikeuksien rajoitukset yhtä potilaidensa rakastamaa ja heitä menestyksellisesti hoitanutta lääkäriä kohtaan ja kaksi kertaa Valvira on valittanut Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen vaikka tuomarit ovat olleet yksimielisiä siitä, että lääkärin oikeuksia on rajoitettu perusteettomasti. Ihmettelen, että jossakin vaiheessa taannoisen valelääkäri-kohun aikaan Valvira valitteli resurssipulaa. Heillä ei ole minkäänlaista resurssipulaa, koska he saavat käyttöönsä niin paljon rahaa tähän hölmöilyynsä kun vain ikinä haluavat ja se raha tulee meidän kansalaisten selkänahasta.”
”Millaisessa pahoinvointivaltiossa me oikein elämme kun ne tahot, joiden pitäisi olla juuri niitä, jotka ajavat meidän etujamme jättävät meidät heitteille eivätkä välitä ahdingostamme tipan tippaa? Endokrinologit eivät ole pystyneet auttamaan niitä potilaita, jotka ovat saaneet apua muilta lääkäreiltä. Ikään kuin tämä ei riittäisi, pitää vielä haitata potilaiden hoitoa vetämällä matto jalkojen alta ja masinoimalla noitavaino yhdessä Valviran kanssa. Sitten Valvira kehtaa väittää seuraavaa: Valviralla ei ole mitään agendaa tiettyä valmistetta vastaan, ja lääkeaineiden lupa- ja valvonta-asiat kuuluvatkin Fimealle! Täysin tyhjää puhetta kun käytännössä Valviran toimet ovat johtaneet potilasturvallisuuden räikeään vaarantumiseen, sillä kilpirauhaslääkkeiden loppuminen voi olla yhtä hengenvaarallista kuin insuliinihoidon loppuminen diabeetikolta.”
”Lääkärinsä menettäneet eivät ole saaneet apua terveyskeskuksista tai sairaanhoitopiirien erikoislääkäreiltä. Päinvastoin, esim. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä jaetaan lääkäreille potilaille hengenvaarallista ohjetta lopettaa tietynlainen kilpirauhaslääkitys kuin seinään. Potilaiden saama kohtelu on kaikenkaikkiaan muutenkin ollut täysin ala-arvoista. Näköjään potilaiden rahatkaan eivät enää kelpaa yksityisellä puolella, sillä endokrinologit ovat suuressa viisaudessaan saaneet masinoitua myös mm. lääkäriketju Mehiläisen päättämään, että muiden kuin Thyroxinin määrääminen kuuluu ainakin osan lääkäreistä kohdalle tehdä vain endokrinologien valvonnassa, joiden apua potilaat eivät halua, koska endokrinologit eivät heitä osaa hoitaa eivätkä määrää sellaisia lääkityksiä, joilla potilaat voivat hyvin.”
Se lievemmin mutrusuinen keskeytti mutrusuisimman puhetulvan: ”Tämä on taivaan tosi! Vain harvat endokrinologit määräävät muuta kuin Thyroxinia ja silloinkin lääkityksissä aktiivisen T3-hormonin osuus hoidosta on usein liian pieni, jotta potilas voisi saavuttaa hoitotasapainon. Endokrinologit tuntuvat olevan pahasti ajassaan jäljessä, sillä monet potilaatkin tuntevat kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidon heitä paljon paremmin. Endokrinologien käsitykset tuntuvat perustuvan enemmän uskonnollisuuden kaltaisiin dogmeihin kuin tieteeseen ja käytännön kliiniseen osaamiseen, joskin erimielisyyksiä hoidosta on myös endokrinologian alan sisällä. Onko siis mikään ihme, että vähänkin valistuneet kilpirauhaspotilaat eivät pääsääntöisesti halua mennä endokrinologeille, jotka kuvittelevat että heillä on oikeus kaapata kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito itselleen, vaikka he eivät sitä hallitse? Myös lääkärikeskusketjuista Aava ja Terveystalo on kantautunut potilaiden kautta tietoa, että niissäkin on mahdollisesti tehty linjausta antaa endokrinologien kaapata itselleen sellaisia lääkityksiä, joiden hallitsemiseen löytyisi parempiakin osaajia. Säätelevätkö sitten myös näiden ketjujen osakkeiden omistajat asiaa vähentämällä oletettuja riskejä? Onhan endokrinologiyhdistys aktiivisesti ajanut epäviisasta parjauskampanjaansa muita kuin Thyroxin-hoitoja vastaan väittäen T3-hormonia sisältäviä hoitoja vaarallisiksi ja näitä ihmisiä osa puolestaan epäviisaasti kuuntelee. Viis siitä sitten jos osa jengistä jää hoitamatta.”
”Yhdestä kuopiolaislääkäristä kuulin, että Mehiläinen oli kieltänyt tai painostanut ettei saa enää määrätä eläinperäisiä, mutta tämä lääkäri ei vissiin muutenkaan enää halua hoitaa kilpirauhaspotilaita kun haluaa suuntautua enemmän taloustieteeseen. Haluaa huseerata terveiden ja maksukykyisten ihmisten parissa, eikä meidän sairaiden ja hankalien kanssa!” lievästi mutrusuinen onnistui pistämään puhetulvan väliin.
”Ja kuulitko sitten siitä, että joku eturivin lääkäreistä on niin väsähtänyt tähän ajojahtiin, että aikoo ilmeisesti jäädä varhaiseläkkeelle. Lisää tulee potilaat ottamaan lentoja Kreikkaan ja minun kannattaa pian alkaa kirjoittelemaan ’mielipidekirjoituksia’ T3:n ja Armourin annostuksen koukeroista, että nuo potilaat saa täällä kotimaassa pidettyä hengissä kun tuovat lääkettä ulkomailta tullessaan.”
Mutrusuisin tähän julisti: ”Myös Lääkäriliitto ja Kilpirauhasliitto ovat harrastaneet melkoista rektumin nuolentaa vaikka juuri Lääkäriliiton tulisi valvoa lääkäreidensä toimintaa. On nimittäin täysin lääkärin eettisten normistojen vastaista epäkollegiaalisesti tehtailla toisesta lääkäristä valituksia Valviraan ilman että on edes avattu asiallista keskustelua lääkärikollegan kanssa jostakin hoitomuodosta jota ei itse ymmärrä. Onko se muka niin vaikeaa kilauttaa kollegalle ja kysyä että ’Mitä jäbä duunaa?’ Lääkäriliiton tulisi tuomita tällainen yököttävä ja ruma epäkollegiaalisuus! Kilpirauhasliiton sen sijaan tulisi ajaa kaikkien kilpirauhaspotilaiden asemaa, mutta se on täysin hylännyt esimerkiksi ne potilaat, jotka tarvitsevat T3-monoterapiaa eli hoitoa yksinomaan synteettisellä T3-hormonilla. Siksi olen itse eronnut Kilpirauhasliitosta ja liittynyt Suomen Terveysjärjestöön, joka näyttää ainoana kansalaisjärjestönä ajavan kaikkien kilpirauhaspotilaiden asiaa.”
Lievemmin mutrusuinen nyökkäsi hyväksyvästi: ”Oikein olet tehnyt! Toista se oli Koistisen Paavon aikoihin siellä kilppariliitossa. Nyt siellä on pelkkä perseennuolentaa rahoittajien suuntaan. Aika näyttää mikä tämän kilpirauhassodan lopputulos tulee olemaan ja millaisia uhreja se kerää. Ehkä asian joutuu viemään EU-tasolle, jos tätä pelleilyä ja kansalaisten potilasturvallisuuden ja yhdenvertaisuuden vaarantumista ei saada loppumaan. Ehkä tulevaisuudessa voin sanoa olevani kilpirauhassodan kunniakas veteraani, mutta nyt ollaan rintamalla.”
Kärpänen pyöritteli pientä päätänsä ihmeissään ja tuumaili olisiko jo aika lähteä mutrusuiden kyläpaikasta pois. Tiedähäntä minne kärpänen seuraavaksi suuntaa? Sinunko luoksesi? Nyt äänessä oli eräs potilasaktiivi, joka jutteli kohtalotoverinsa kanssa tiukkaan sävyyn perjantaina helmikuun 13. päivä tänä Valvira-anarkian vuonna 2015.
Lukijalle huomautettakoon: tämä terveyssatiiri on fiktiota alusta loppuun asti. Vai onko?
