Kokonaisvaltainen terveys: lepo ja uni – rentoutuminen – fyysinen ravinto – psyykkinen ravinto – liikunta – elämän haasteet
Duodecim on julkaissut erinomaisen itsehoito-oppaan ruoan ahmijoille. Opas viitoittaa tietä kohti tasapainoisempaa suhdetta ruokaan.
Olin erinomaisen kiinnostavassa lehdistötilaisuudessa. Uuden kirjan ilmestyminen on aina kiinnostava hetki. Erityisen riemastuttavaksi tilaisuus muodostui sen takia kun nyt ihan oikeasti oli nähty paljon vaivaa tilaisuuden onnistumiseksi ja kirjan esittelyluennot olivat poikkeuksellisen laadukkaita.
Miksi kirja ahminnasta?
Suomesta on puuttunut suomenkielinen itsehoito-opas ahminnoista toipumiseen. Moni ruoan ahminnasta kärsivä ei tiedä, että hänen tuskallisen ruokakokemuksensa jakaa tällä hetkellä noin 100 000 muuta suomalaista. Apua on saatavilla.
Kirja on oivaltavalla tavalla kaksiosainen: 1) Askel askeleelta ahmijaa hellästi ohjataan pois ahminnan parista ja 2) annetaan laadukkaita evästyksiä sille matkalle, joka pitää ahminnan poissa pitkäkestoisesti.
Opas on tarkoitettu paitsi ahmijoille ja heidän läheisilleen myös esimerkiksi työterveydenhuollossa tai terveyskeskuksissa työskenteleville.
Kirjan parissa ovat hääräilleet enimmän ajan apulaisprofessori Anna Keski-Rahkonen, psykologi Katarina Meskanen ja toimittaja Minna Nalbantoglu.
7 askelta ahminnan hallintaan
Kirjoittajat rakentavat askel askeleelta sellaisen reitin, josta ahmija voi selvitä. Seitsenportaisen vaiheen läpi kuljettuaan hän on valmis kohtaamaan haasteellisen ahminnasta vapaan elämän.
Kirjassa on runsaasti potilaiden viisaita sitaatteja ja tuskaisia lausahduksia. Lisäksi tilaisuuteen oli saapunut potilas, jolla oli tämä ahmintahäiriö. Tässä muutamia hänen ja muiden potilaiden lausahduksia 7 askeleen reitin varrelta:
Jos ahmintani olisi kiinni tahdonvoimasta, olisin tästä sairaudesta jo aikoja sitten parantunut!
Ruuasta on tullut pakkoa enkä esimerkiksi enää oikeastaan lainkaan nauti ruoanlaitosta tai syömisestä. Jo pelkkä syömisen ajattelu saa aikaan ahdistusta. Eniten inhoan syömistä puolisoni kanssa, koska tunnen, että jokainen suupalani lasketaan. Pelkään, että hän pitää minua huonona ihmisen, jos syön liikaa tai liian rasvaista tai makeaa syötävää.
Ahmiessa sitä ajattelee, että tämä on kyllä viimeinen kerta kun syön näitä lihottavia herkkuja, sitten ei enää ikinä. Totta kai silloin pitää syödä kaikki herkut mitä on saatavilla, koska se on viimeinen tilaisuus.
Pahimmillaan söin iloon ja suruun, tylsyyteen, väsymykseen, reippaaseen oloon ja melkein mihin tahansa, mikä vaan oli hyvä syy syödä. Kun söin, niin söin paljon: kaksi kiloa mandariineja, kahdeksan leipää voilla ja leikkeleillä tai paketin keksejä tai kaksi suklaalevyä, puoli kiloa karkkia ja litran jäätelöä.
Ihan sama, ajattelin, lipesin jo tässä, niin voin yhtä hyvin ahmia koko kaapin tyhjäksi.
Väsyneenä töiden jälkeen minulla oli tapana napostella televion ääressä. Napostelut muuttuivat vähitellen ahminnaksi. Aloin neuloa televisiota katsellessani: ei tuntunut hyvältä koskea samalla ruokaan, se olisi sotkenut hienon neulelankani. Neulominen auttoi minua vapautumaan ahminnasta.
Aika harva liikuntalaji kiinnostaa minua. Jousiammunta kiehtoo vieläkin, se oli myös hyvin rauhoittavaa ja se teki hyvää selälle. Pidän jalkapallosta ja salibandystä, mutta kuntoni ei kestä pitkällistä juoksemista. Taiji kiinnostaisi, sillä minulla on hyvä tasapaino ja osaan tehdä liikkeitä hitaasti ja sulavasti.
Minulle parasta syömisen hallintaa on pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä minä ajattelen ja tunnen tänään, ja elää hetkessä, tässä ja nyt.
Suosittelen tätä kirjaa. Tässä on hyvä meininki!
Onko sinulla ahmintahäiriö (engl. Binge Eating Disorder, ruots. hetsätningsstörning) ja haluatko jakaa kokemuksesi tässä terveysblogissani?
Kirjan tiedot:
Irti ahminnasta – Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. Duodecim, Helsinki, 2013 ISBN 978-951-656-469-5
